Lähdettiin vallan etelänreissulle Espooseen vaimon ja nuorimmaisen kanssa. Paistin perään, haarukkapalaa hakemaan. Siirtolaput ja vara-akku, työkaluja, bensaa, öljyä, vesiletkuja, klemmareita koreanmersun kontissa. Vajaavarallisen vakiosetti. Otin varmuuden vuoksi mukaan Xantiastani syylarin ja hyvä niin. Taskulampusta alkoi patterit loppua, satoi ja oli pimeää kuin Juvanmalmilla tammikuisessa talvimyrskyssä. Tunti meni, alun toistakin. Vaimolla varpaat jäässä ja pojan kännykästä patteri pimeni. Joko? Meneekö vielä kauan? Ei. Onneksi. Tällä kertaa oli onni myötä. Peukotti tulille ja keula kohti pohjoista.

Miten on? Olisiko "Onni" hyvä nimi tolle perhesukkulalle?

Puskuri ja alapalkki hommattu. Auto peittyy yöllä lumeen, ei tule kovin hyvää keliä korjaamotilaan. Suojasäällä noita peltihommia vielä tekee, yli kymmenen asteen pakkasessa tahtoo selkä jäätyä vaikka laittais kolmekin Aamulehteä haalarin persuksiin.

Ronskinpuoleista toimintaa AVK:lla?

Miten ni? Tuolleenhan niitä siellä normaalisti liikutellaan ja laitetaan kyytiin.

Kerran ostin Warren autotaivahan portilta, Juvanmalmilta. Trukkimies ajoi niin roskisti takaa alle, että kuului kunnon pamaus. Haarukka oli iskenyt rungon poikkipalkin viisi senttiä eteenpäin. Ei tullut kesäautoa, joutu iskemään naisia vaan puhumalla ja pullistelemalla.

Ei auta, vaikka nyttenkii huusin vastatuuleen Peukottia hakiessa sieltä samaiselta portilta; "Elä juippi pane huarukoita, mie tuun ja vetäsen eestäpäin". Sillai. Mutta hellästi ne niillä peltipaistien syömäpuikoilla nykyään ottaa. Ammattimiehiä ne on. Huumorintajuisia. Aina ne nauraa ja lukee kahteen kertaan, mitä kuormakirjassa lukee. "Tuodaan sulle xxxx...xxxx..xxx." ja päätä puistellen painavat nivelohjaus nitkuen sinne aarrekammion puolelle.

Oli viisi senttiä vettä auton alla ja liian liukasta aloittaa autonkorjaus. Ensi viikolla ehkä. Pientä edistystä; CD-soitin kaipasi kolme 2,5mm ruuvia naamaansa ja puhtaan näköinen akku oli latausta vaille priimakunnossa,

Nonnii! Nyt on vesijumppaa harrastettu pahvikasojen päällä auton alla. Keräsin Scudon osia ja nyt ne on keulalla. Vaihdoin syylarin puhaltimen kehyksineen Xantiasta, äänenvaimentajan ja kiinnityskumit.

Varsin outo jarruvika takarummuissa. Tälläiseen en ole törmännyt ennen; Toinen rumpu laahasi pahemman kerran ja oli ihan jumissa aina muutaman päivän seisonnan jälkeen. Peugeot 806:n takajarrukilvet on liki 5mm terästä. Jarrurummun reuna pyörii tämän kyseisen kilven reunakanttauksen sisällä noin 8mm syvyydeltä. Jarrurumpu oli ruostunut voimakkaasti, hematiitti-mikälieneekerros oli yli 2mm paksu ja ahdisti jarukilpeen. Ruostekerros oli sorvautunut kiiltäväksi, kiinnileikkautuneen näköiseksi.

Jarrun laahaaminen sytytti ABS-valon jäisellä tienpinnalla ja kesärenkailla. Tämä vinkiksi niille, jotka tuskailevat ABS-valon kanssa. Samoin, kun vaihdoin yhden talvirenkaan (muita hieman isompi) ABS-valo syttyi jo muutaman metrin ajomatkalla.
ABS-valo sammui kaikilla kerroilla, kun;
- ensin ajoi ilman pyörän pyörimisnopeusongelmaa (jarun laahaus tai erikokoiset pyörät), valo jäi palamaan vanhasta muistista.
- sitten sammutti virrat ja ajoi taas (valo ei jäänyt palamaan, muistissa tieto: ei vikaa???).

Kuvat olis kivoja, mutta vesi nousi päivän mittaan auton alla eikä kuvaus oikein iskenyt.

Pientä ylämäkeä projektissa. Meinasin ajaa leimaan pyöränkulmamittauksen kautta. Mittaaja nosti auton ylös- näköjään etujousi poikki. Sylettää ajatella jousen kanssa teutarointi minun polkuauton kaliiberille tehtyjen jousipuristimieni kanssa. Eikun koko joustintuki jostain, eikä tule mustaa silmää.
Pari kertaa tuli ajeltua siirtolapun turvin. On näissä Marseillen maitovalaissa, Pariisin perheveneissä jotain sitä ihkua.

Onneksi ei kukaan saa tietää...se romiksen alatukivarren takimmainen puska oli horo. Näin pitää asia ilmaista, vaikka tämä onkin perhesivusto. Tunne on kuin voittajalla. Etujoustintuki oli varsin hyvä, helppo asentaa ja kyllä se tästä...

Nonnii...nyt olis auton eturipustukset molemmilta puolilta kunnossa. Soitto romikselle ja sanoivat heti, että heillä on osillensa takuu; tuo se kelvoton tukivarsi, niin saat ehjän osan tilalle. Olin kyllä otettu, kaffeepaketti lähtee sinne justiinsa, kun ja jos leima on joskus saatu.

Eikun mittarien kimppuun. Otin mittaritaulun irti ja auki. Tämän allaolevan linkin videon ohjeiden mukaan löysin kierroslukumittarin ja nopeusmittarin neulan servon apuakselit rikkinäisinä samalla tavoin, kuin videossa. Ne on vaan akryylitapit akryylivalussa, tulisi mieleen, että servomoottori sirisee digitaalisuuttaan koko ajan ja lopulta tappi katkeaa. Porasin tilalle 1,3mm kuparijohtimen pätkän (videon ohje) ja saas nähdä, pelittääkö.

Toivottavasti kyseessä on askelmoottori (ainakin monessa nettijutussa sanotaan näin). Silloin olisi toivoa neulan liikkeestä. En nimittäin saanut servorattaistosta ihan ideaalisen herkkää pyörimään, poraus ei osunut ihan kohdalleen eikä akselilla saa olla yhtään liimajäämiä.

https://www.youtube.com/watch?v=MHdX1q4B-J8

Voi näitä Peukotti-juttuja tänee kirjottaa, kun kerran Xantiassa ja muissakin on sama nopeusmittari. Kuten kirjoitin, nopeus- ja kierroslukumittarin servot, eli ne mittarineulan askelmoottorit alennusvaihteineen, siis neulamekanismit oli molemmat rikki. Kiekkamittari toimi, kun ostin auton ja jäi näyttämään isoja lukuja pari viikkoa sitten.

Nyt kiekkamittari pelaa, molemmilla mittarineulojen servoilla. Eli ne servot on kunnossa, remontti onnistui molempien kohdalla. Sitäpaitsi, kun laittaa virrat päälle ja pois, molemmat niiaavat nollan alle ja takaisin - tämä vinkiksi niille, jotka haluavat tietää, miten EHKÄ saa selville, onko mittarineulan mekanismi rikki. Kun minun nelamekanismit oli rikki, ei pienintäkään viisarin värähdystä. Nyt on selvää elämää, kiekkamittari näyttää vakaasti ja vipattamatta oikein, nopeusmittari siis vain nousee nollaan ja käy kolme millä miinuksella kun sammuttaa virrat. Eli nopeusmittari ei saa signaalia, samoin kilometrimittari seisoo samassa lukemassa. Trippimittari nollaa ja napista painelemalla saa huoltolukeman työkalunkuvalla hetkeksi näyttöön - joten lienee mittaripuoli kunnossa.

Pienet epäonnen ja kauhun hetket tuli koettua; kilometri/trippinäyttö oli pimennyt. Se on nestekidelasi, heiveröisellä, teipatulla kalvolattajohtimella kytketty piirilevyyn. Olin varma, että nyt se on irti. Ei niitä liitä takaisin kotikonstein. Lamppu vaan oli palanut. Ilmeisesti viimesiään vedellyt hehkulanka romahti mittaritaulua sylissä pyöritellessä.

Nyt takaisin auton alle kokeilemaan, pyöriikö nopeusanturin pyörityshammaspyörä vai onko se irti. Samoin, itse nopeusanturi pitää kytkeä ja mitata onko signaalia saatavilla.

Tiäkköte, ei kehtais kertoa. Ei. Ei aikamies tällaista nysväystä tunnusta tehneensä. No, hyvä on, kun kerran ootte niin uteliaita. Mä korjasin sen isomman nestekidenäytön mittaritaulusta. Kun avasin mittarikotelon ihan kokonaan, isompi nestekidenäyttö tipahti syliin. Se kalvolattajohdin-liuskakaapeli oli kokonaan irti ja kuparit poikki. Lamppu kantoineen poissa. Meinasin raaputtaa kuparit esiin liuskakaapelista, mutta se onkin kaksikerroksinen, kuparien päällä on suojateippi. Teippi lähti terävällä skalpelilla ihan päästä halkaisemalla, raaputin luottokortilla kupariliuskat kiiltäviksi (tavallinen ABS-muovinen käy, ei MISSÄÄN NIMESSÄ mustalla Amex:illa, se on titaanilevyä ja kuparit on kertavetäsyllä tiessään).

Liimasin varovasti kontaktiliimalla liuskakaapelin kuparittomilta reunoiltaan takaisin piirilevylle, jonka kontaktikohdan putsasin ensin pumpulipuikolla ja asetonilla, sitten kuparoinnit samoin kiiltäviksi luottokortilla. Katteetonkin kortti käy, ei huolta! Aluksi pelkkä C-astetta ja yksi segmentti paloi taulussa. Otin taas auki (mitä v...ua olin taas ruvennutkaan nysväämään!), kontaktiliima pettänyt. Leikkasin vanhentuneen laivayhtiön asikaskortin (Carnival Cruises ...ei..ei ollu mulla...Tallink!) reunasta liuskan, pistin kakspuoleista tyynyteippiä ihan pienen kaistaleen piirilevyn ja liuskakaapelin kontaktikohdan päälle ja pujotin luottokortista leikatun liuskan mittarikotelon rungon ja piirilevyn rakoon painamaan kaapelia piirilevyyn. Ensi syttyi kaksi segmenttiää lisää ja mamman keittämien päiväkaffeitten jälkeen syttyi jo kaikki segmentit. Kulta-Mokkaa, mutta uskon, ettei sillä ollu ratkaisevaa merkitystä, syttyis ne Saludollakin?

Ilmeisesti kokemus puhuu?

Taisi olla alumiinisen oluttölkin sulkulippa mulla silloin pilalle raapiessa, mutta mistä sen tietää millainen Baltian prinssi näitä ohjeita saattaa lukea.

Laitan tähän itämaisen linkin, että näkee miksi Peukotti hommattiin; siitä tulee Maanteiden Mistral. Meillä on aika samalla tekniikalla siivekästä kalustoa, pakkausjättestä ja grillitikuista väsättyä. Nuorin poikani on about kolmisen vuotta mua henkisesti vanhempi, mutta ihan yhtä simona painetaan nupit kaakossa kentän reunalla.

https://www.youtube.com/watch?v=3Mu3XtZggXU

Nähdään, että virtaviivaisuus ei aina olekaan hyvä. Siksi mm. Warre 353 olisikin paljon turvallisempi malli. Pysyy tiessä.

Niin mitäs kisoja sillä warrella pn voitettu........? ei oo esim ralleissa ollut kovinkaan yleinen

Tässä pääsee mukavasti tunnelmaan. Kylä kiä näthisti...kiithää ko amphiaine...

https://www.youtube.com/watch?v=FxZzVAiZWo8

Voi mahoton mikä pörinä melkein kun kajakkikaksikko jyskälässä aikoinaan.

Pellolta kuuluu kuovin ääni, sitikansäilytyspusikon suunnalta taas peipon. Nopeusmittari lähti kuin lähtikin toimimaan ja nyt Peukotin etuakselipalkin painama haalarinrintamus pääsee täyttymään keväästä. On tämä niin ihanata, vai mitä?

Onneksi ei kukaan saa tietää; olin painanut nopeusmittarin anturin pistokkeen huonosti paikalleen. Nyt toimii. On muuten sarjassa miestä syövät viat aika top-ten:issä? Nopeusmittari. Ja rekisteröintikatsastus edessä. PAKKO laitella kuntoon. Notta lämpimät terveiset niille, jotka mieli mustana aprikoivat alkuyöstä keittiön pöydän äärellä, projektin pahasti kustessa, mitä järkeä on reuhtoa vanhan auton kanssa? Ei oo järkeä, mutta kyllä se siitä. Virtuaalihalaukset kaikille sitikan synkentämille kohtalontovereille! Kyllä se siitä !

http://areena.yle.fi/radio/1467538

Pitäkää tunkinne! Ei pääse ohjauskulmien mittaukseen, on kesäkumiviikko - eikä oo tarvettakaan - vasen alapallo väljä. Hylkytuomio alkoi siitä. Olin nimittäin tänään leimaa ja kilpiä yrittämässä.

Jatkoa;Auto oli katsastettu 16.6 ja poistettu vaurioituneena lokakuussa. Jousi poikki ja molemmat alapallot sajonaaaaraaa. Mikä katsuri siellä mahtoi olla? No, turkanen (kiertoilmaus kunnon sanalle), vikalistaa tuli tänään kaksi sivua; osaluettelo puuttuu, ohjauskulmalappu puuttuu, ajovalot näyttää liian ylös..."pitää nolla ("0")-asennossa olla oikein", ei auta jos säädät kojetaulusta alas...
Sitten hätävilkut; vasen puoli ei vilkuta, vasen suuntavilkku muutoin pelaa. Kaiken kukkuraksi ei käynyt tyhjäkäyntiä. Heti, kun ei-puhuva katsastusmies, kunnon perusmenninkäinen, perhana (kiertoilmaus kunnon sanalle), istui jakkaralle, loppui tyhjäkäynti. Ei saatu päästöjä kokonaan mitatuksi.

Justiinsa joo. Autolle kertyy kustannusta jo nyt enemmän, kuin ostohinta. Mää lupasin toissasyksynä ittelleni, ettei koskaan enää vanhoja patonkeja (kiertoilmaus kunnon sanalle) mulle hankita. Missähän mää olin silloin, kun en huomannu kieltää itteäni ostamasta netissä, näkemättä, ihan kiimassa, tätä Peukottia AVK:lta.

Sain listaa tehtyä sähköjen osalta. Lisäilmaventtiili, tyhjäkäyntisäädin, se Marellin pikkumötikkä "Made in USA", sen kierre ja ventiilivarsi oli hiukan ruosteessa. Vaihdoin varaosaxantiasta paremman.

Vilkkujen vika ei toistunut, jumppasin vilkkurelettä pari kertaa kiinni ja irti pistokkeestaan. Nyt, kun oikein muistelee, kuulin vilkkureleen pitävän itsestään tiheää naksumista ajaessani katsastuskonttorin pihaan. Eli jokin siellä varmaan kummittelee, epäilen vilkun viiksen olevan syypää, sitä on moitittu monessa korjauskertomuksessa vikaherkäksi.

Aika isohko kohtauskulma tuolla härvelillä... ei kovin stabiili lennettävä...

Huomenna, jos Trafi suo, on sinisen jeremiaadini jälleenrekisteröintipäivä. Molemmat alatukivarret vaihdettu, valoja suunnattu ja releitä nitkuteltu. Kolmannet siirtolaput ja aika varattuna Vianorille - ohjauskulmalappu vaadittiin hommattavaksi viime katsastusyrityksellä.

Jottei nysväysprofiili unohtuisi, nappasin varaosaxantiasta apumiehen puoleisen oven lukkopesän. Meinasin vaan kurkistaa, miten todennäköistä on saada ympäri pyörivät pesät huolletuksi.

Aikani sitä pesää tutkiskelin, purin koko hoidon ja sarjoitin pesän (lukossa olleilla haitoilla) tämän Peukotin avaimelle. Haittojahan on kaksi riviä, varsinainen ja kylkirivi. 5 haittaa/per rivi. Sain kuin sainkin 4 sopivaa haittaa kumpaankin riviin kerätyksi. Ideahan on siinä, että Peukotin kuskinoven lukkopesä on varmaan niin kulunut ja likainen, ettei siitä saa kalua. Nyt on puhdas ja uudenveroinen pesä odottamassa suurta inspiraatiota purkaa kuskin oven pahvit ja vaihtaa se alkuperäisen tilalle. Pelkkä jarrukliineri + crc auttoi apparin puolella, lukot tottelee keskuslukitusta apumiehen lukkopesästä, kaikki sähköheebelit toimii. Kiva, eikö?

Sanokaa mitä haluatte, mutta jos toi lukkopesätsydeemi on ranskalaista keksintöä, niin se ansaitsee isot rispektit. Ei ole hullumpi keksintö, melko pätevän oloinen toteutus.

Tadaa! Tänään on kansainvälinen kilpipäivä! Kaikilla mantereilla! Brittein Saarilla, Aasiassa, Afrikassa, Pirkanmaalla! Jess! Vouuuuvouuuvouuvouuu....voooo....siis, tota, ai niin; sellaista vaan, notta kelpas! Kolmas kerta toden sanoo, Tapparalle neljäs...

Elämä on! Kallista. Pientä ynnäystä;

50,00 (3 x 16,00 siirtokilvet)
200,00 (rekisteröintikatsastus, uusintakatsastus ja kilvet)
140,00 (2x alatukivarsi, etutolppa, romikselta)
80,00 (alapalkki, etupuskuri ja puskurin runko, purkuosat Scudo-mieheltä, kaupat sovittu enen auton ostoa...)
60,00 (Äänenvaimentaja, kiinnikkeet, autotarvike)
70,00 (Ohjauskulmat ja niiden säätötyö)
600,00 suunnilleen. Kun auto maksoi sen 300,00, saadaan rahanmenoksi 900,00. Aika kova väkertäminen ja varaosaxantiasta jäähdytin puhallin, puhallinkehys, jäähdyttäjänletkut, tyhjäkäyntisäädin, oven lukkopesä, verhoilunippeleitä, valaisinten nikaleita, polttimoja, yli 5-metrinen takaluukun tiiviste, puuttuva niskatuki.

Nythän kävi niin, että ostin sen jouduttuani epäkypsään psykofyysiseen tilaan luettuani toinen toistaan asiallisempia kehuja Evasionista ja 806:sta. Hengitys oli tiheää, pupillit pienetyneet, PSA - arvot yli satakertaiset! Saisimpa jotenkin ne hienot, senhetkiset kesäiset "Peukotti ja minä" -haavekuvat päästäni printatuksi tähän sivulle. Ostotarjouksia satelisi säie tukkoon, autokauppiaat soittelisivat...

Auto oli katsastettu kolme kuukautta ennen kolaria. Olin ihan vuorenvarma, ettei jousia olisi poikki, pakoputkisto ehjänpuoleinen, eikä nivelet loppu. Olisin kyllä osanut auton, vaikka olisin nähnyt sen ensiksi. Tästä tuli laskujeni mukaan 300,00:n suuruinen yllätylasku. Eli 600,00 olisi ollut normaalisti sujuneen AVK-projektin hinta. Juuri katsastetusta, kunnostetusta 806:sta. Se olisi ollut ihan v...un jees. Tämä Peukotti on pelkästään aika jees.