Katsastussetä sanoi, että vas raidetangon päässä oleva nivel on väljä. Kyseessä Visa-paku eli C15 diesel.

Jos tuon nivelen vaihtaa itse, niin miten pyörien suuntauksen saa säädettyä takaisin kohdalleen kotikonstein? Vai pitääkö teettää työ korjaamolla jossa on ohjauskulmien säätöön tarvittavat laitteet?

Moi naapurista.
Aika lähelle totuutta pääset kun merkitset tuohon entiseen ennen irroitusta alapuolelle oletetun keskipisteen (siis nivelen kohtaan) ja mittaat siitä tangonpäähän matkan. Sitten säädät uuden samaan mittaan.
Toki jos osat ovat saman valmistajan identtisiä niin mitan saat kierteistäkin.
Ps. Kiitos itsellesi Metal- Ready viestistä, en ole vielä ehtinyt hapottamaan Sätkää.
Markku

"Toki jos osat ovat saman valmistajan identtisiä niin mitan saat kierteistäkin."

Näin olen itse toiminut ja menee ihan putkeen. Ennen purkua vaan lasketaan näkyvien kierteiden määrä ja uus pannaan samaan syvyyteen. Ja kyllä sen sitten koeajolla huomaa että jos vetelee niin sitten käydään hienosäätämässä, max puol kierrosta kerrallaan, suuntaan tai toiseen.

Minä olen raidetangon pään pituuden säätänyt sopivaa maantiesuoraa edestakaisin ajellen niin, että auto kulkee taas suoraan ratti keskiasennossa. Tämä edellyttäää tietysti, että nivelen vaihtaa puolelleen kerrallaan.

Jep, tällä metodilla pääsee helposti varttikierroksen tarkkuudella oikeaan asentoon. Yksi vaihtoehto merkkaamiselle ja mittaamiselle on kierrosten laskeminen, mikäli vanha ja uusi raidetangonpää ovat (väljyyttä lukuunottamatta) samanlaisia.

Palaan vielä tähän aurauksen/harituksen säätöön. Käytin molempia edellä neuvottuja menetelmiä ja aika lähelle varmaan pääsin. Ohjaus tuntuu kuitenkin reagoivan liian voimakkaasti ratin liikkeisiin. Epäilen että aurausta on vielä hieman liikaa.

Korjausopas sanoo että aurausta pitää olla 3 mm ±1 mm, mutta ei tarkenna miten tämä pitää mitata. Vanteen reunasta, renkaan pinnasta, jostakin muualta

Olen siinä käsityksessä että vanteen reunasta, korjatkaa jos olen väärässä.

Vielä tuosta mittauksesta kotikonstein, itse käytän nykyisin laservatupassia, joita saa nykyisin alta kymmenen euron. Jokaisella askartelua harrastavalla onkin jo kyseinen vehjes. Lisäksi tarvitaan rullamitta. Mittaus tapahtuu esim seuraavasti;
- asetaan lauta tai muu vastaava esine poikittain auton eteen tuen päälle. Pitää olla jonkin verran auton leveyttä pidempi.
- pyörät suorassa, ammutaan pyörän kylkeen tuetulla vatupassilla (joka siis kyljellään eli tukee pyörän sivuun) lasermerkki lautaan (helpottaa jos on kaveri piirtämässä kynällä sen merkin), molemmista pyöristä erikseen. Lautaa ei saa liikuttaa. Mitataan merkkien väli millin tarkkuudella.
- siirretään lautaa metri (tai muu tarkkaan mitattu matka) eteenpäin, ja toistetaan edellinen. Nyt pitäisi olla kaksi laserilla saatua mittaa, se mikä kiinnostaa on niiden erotus.
- vatupassin voi tukea vanteeseen tai laudan pätkän avulla renkaan kylkeen, oleellista on että se olisi mahdollisimman vaakasuorassa ja että tuenta tehdään kaikissa mittauksissa samalla lailla.
- pyyhitään pölyt koulun geometrian kirjasta ja lasketaan saatujen mittausten avulla pyörien kulma
- laskenta on helppoa jos kyse on milleinä annetusta harituksesta, ei tarvitse edes apuvälineitä; esim 15" vanteen halkaisija on noin 42 cm, siirtämällä lautaa 2x halkaisijan eli 84 cm tarvitsee vain tuplata kyseinen 3 mm jolloin ulompi mittaus pitäisi antaa 6 mm pidemmän välin laserlinjoille. Miksikö sitten siirtää ylipäänsä enemmän kuin vanteen halkaisija, hmm... minusta siten saa enemmän tarkkuutta, kun piirtäessä ja mitatessa tulee tulee helposti millin virhe, sen merkitys puolittuu matkan tuplaantuessa.

Laservatupassia ei minulla ole, mutta otin säätötyökaluksi teleskooppionkivavan. Säädin vavan pituuden vanteiden reunojen väliin pyörännavan takapuolelle ja merkitsin sisempään vapaputkeen naarmun teleskooppikohtaan. Mittauskohdat merkitsin liidulla renkaiden kylkiin.

Sitten siirsin autoa niin, että liitumerkki asettui pyörännavan etupuolelle. Vavan sovittaminen liitumerkkien kohdalle osoitti, että ei ollutkaan aurausta vaan 1 mm haritusta.

Tällä systeemillä mitaten oli helppo säätää auraus ohjearvoon 3 mm. Ohjaustuntuma korjautui normaaliksi.

Itse asiassa tuo 3mm taitaa olla ääripää. Lienee n. 1mm (haritusta) sopivampi. Ainakin BX ja Xantiassa. Näissä tuo 3mm tekee sivutuuliherkemmäksi.
Mittausvälineenäni on leveä, periaatteelliselta rakenteeltaan ikäänkuin mikrometri, säädettävät kartiopäiset terästapit. Toisessa on mm- asteikko. Tapit vastaavat vanteen reunavalssiin. Jos oletetaan vanteiden olevan heitottomia, niin riittänee mittaus autoa liikuttamatta vanteen etu- ja takareunasta akselin korkeudella.

Tuon 3 mm otin oppaasta Revue Technique automobile Citroën Visa et C15 Diesel. Siellä sanotaan että Visaan aurausta 2 mm ±1 mm, ja C15:een 3 mm ±1 mm. Nämä molemmat siis dieseleihin.

Aluksi oli tullut hieman haritusta säätötoimieni epätarkkuuden takia. Silloin auto oli vähän paha pideltävä kurveissa. Nyt tuolla 3 mm aurauksella on hyvä.

Ostinpa eilen Tarjoustalon kilopulttihyllystä 2 m pitkän M10 jenkatangon ja kaksi saman kaliiperin holkkimutteria. Lyhensin tangon 123 cm pitkäksi ja pistin holkkimutterit päihin, putkihamppua vähän väliin kitkaa antamaan. Pistin vanteiden etureunojen väliin, sääsin holkkeja niin että oli jämpti, pistin vanteiden takareunojen väliin, huomasin raon liian leveäksi, lyhensin raidetankoa, toistin mittauksen, huomasin lyhentäneeni liikaa, otin vähän takaisin, jatkoin iterointia pari kierrosta, ja täytyy myöntää, että ajotuntuma parani aika lailla.

Sitikan oppaasta löytyy oheinen kuva.
Ja Xantiassa siis haritusta, vaikka kuvassa aurausta. Kuvan teksteissä " A-B = 0 to -3mm "

Itse asiassa tuo renkaiden syrjästä mittaus on hyvin epämääräinen. Yhtälailla kulutuspinnan keskeltä mitattaessa. Varmempaa olisi vanteen valssista mittaus. Vaan siinäkään tuo 0-3mm ei pidäkään paikkaansa, vaan on jonkin verran pienemmät luvut. Enemmän kouluaikojen geometrialaskuja muistava voisi saada helposti aikaan uudet arvot vanteesta mittaamiselle.