On. Aina pitää tinkiä. Säästetty kymppi on paljon helpommin tienattu kuin se että palkkaan saisi kympin lisää. Mietipä omalle kohdallesi minkälaisia jonglööritemppuja joutuiset tekemään että nettopalkkaan saisit 30 euroa lisää.

Tuo tekstiviestittely on kieltämättä ongelmallista, lapselle olen saanut opetettua että jos kysyy jotain niin ainoa vaihtoehto on soittaa. Jos taas on tarpeen ilmoittaa jotain niin silloin voi laittaa tekstiviestinkin, se luetaan kyllä sitten kun seuraavan kerran kännykän näyttöä vastaanottaja vilkaisee.

Auto ja moottoripyöräkaupassa tinkiminen (pieni 5...10%) kuuluu minun mielestä perinteisiin tapoihin tai uudessa neuvotellaan myös lisävarusteita kauppaan mukaan, miksei sitten mopoissakin voisi tingata (toki riippuu tilanteesta ja hinnasta).

Mutta kyllä minusta tinkiminen pitäisi tapahtua paikan päällä eikä etukäteen tavaraa näkemättä tekstiviestillä. Etukäteen kuuluisi vain kysyä lisätietoja tai voiko tulla katsomaan (ehkä voi kysyä hienovaraisesti, onko hinnassa mitään neuvotteluvaraa).

ihan samaa mieltä. Kyllä jos ostaja on todella kiinnostunut ja haluaa myytävän tuotteen,niin paras vaihtoehto on soittaminen.
Itse en noteeraisi tekstaritarjouksia. Pieni tinkiminen on ihan jees.
Reilu kuukausi sitten Dubaissa oltiin ostoksilla, myyjä pyysi tuotteista 1200e. Myyjä toi kuitteja todisteeksi millä hintaa oli myynyt muille paljon isompia määriä. Kolme kertaa lähdinkin lätkimään liikkeestä,eukko se vaan jaksoi. Lopputulos oli 300e.n säästö,loppuhinta oli 900e,ei mun sinni kestänyt tuollaista tinkimistä

Tinkiminen on iloni ja tekstareihin vastaaminen rattoni. Vastausaktiivisuus on suoraan verrannollinen myyjän myynti- ja ostajan ostohalukkuuteen...

Jos kiinnostus myydä on alhainen, niin voi vapaasti rajata ostajia jos minkäkin syyn takia, vaikkapa tekstariyhteydenottojen. Maailma on muutumassa, puhe ei ole ainoa yhteyden ottokeino, päinvastoin vähenemään päin...

Kannattaa muistaa, että tekstiviestittelyssäkin saattaa olla ikäsidonnaista käyttäytymistä. Nykyään on sähköpostikin reaaliajassa luurissa, joten mitä ihmeellistä iänikuisessa tekstarissa on? Tekstarin lisäksi kaikenmaailman Anteroidimarketit tarjoilee ilmaista softaa ilmaisten tekstipohjaisten viestien lähettelyihin, joihin voi jopa lisätä kuvaa, videoo ja ääntä. Jos tiedän, että vastaanottajapäässä on alle nelikymppinen hemmo niin pidän aika mulkkuna toimintana, jos ei vastaa tekstarikyselyyn yhtään mitään. Soittelussa on aina se ongelma, ettei tiedä onko se hetki toiselle paras hetki käydä kauppaa. Tekstariin voi vastata silloin kun huvittaa, eikä tarvitse edes suoralta kädeltä laukoa vastausta vaan voi jopa miettiä asiaa.

Edit. Flosse jo kerkisikin saman aihepiirin ympärille.

Minä en ainakaan ikinä soita, jos ei ole ihan pakko, varsinkaan en tuntemattomille! Inhoan puhelimia ja soittamista yli kaiken, s-posti ja tekstiviesti ovat paljon miellyttävämpiä kommunikointitapoja. Mikä näistä tekee huonompia yhteydenottotapoja kuin soittaminen? Tekstiviestit tai sähköpostiviestit eivät myöskään voi tulla sopimattomaan aikaan kuten puhelut.

Lasten, nuorten ja muiden vähätuloisten kyseessä ollessa ainakin se että tekstiviestiin vastaaminen ei onnistu jos puhelimen "saldo" on käytetty. On mielestäni kohtuullista että maksaja on se jolla on jotain kysyttävää.

"Moi, ootko kotona?" - ehkä tyhmin viesti ikinä.

Puhelimeenkin voi vastata silloin kun aika on sopiva. Joillakin ostajilla on käsitys että reaaliajassa toimitettavien tekstiviestien ja sähköpostien vastauskin tulee reaaliajassa, parhaimmillaan on tullut neljäkin viestiä "noh", "mikä on kun et vastaa", "eikö kaupanteko kiinnosta". Alkuperäinen viesti kun on ollut että "500 e, nouto tänään" ja hintapyynti 1600 euroa niin sattuneesta syystä en katsonut aiheelliseksi vastata lainkaan.

Hyvä, että jokaiselle löytyy sopiva kommunikointitapa.

Olen tosi huono tinkimään. Jotenkin koen olevani epäkohtelias jos tarjoan naurettavia summia. Jos myyjä pyytää jotain summaa, oletan että hänellä on perusteensa sille. Jos hinta ei miellytä, katson muualle. En kehtaa tinkiä. Tekstari on ihan jees mielestäni, kuten sanottua siihen voi vastata milloin vain haluaa. Soitan jos on kiirellisempää asiaa.

Itse katson kylla tekstarinkin sopivaksi yhteyudenottovalineeksi. Tietysti viestin sisalto vaikuttaa vastaamiseen. Jos tarjotaan 500e 1600e pyyntiin niin voi olla etten myoskaan vastaisi. Muttta muuten se on taysin validi yhteydenottotapa ellei sitten ilmossa ole lukenut etta vain soitot kelpaa.

Oma luokkansa on nämä nettiauton vaihtajat. Parhaat mitä olen nähnyt tarjottava ovat korut, taulut ja venäläisiä vaappuja "haluamallasi summalla"

Tottakai vastaavan idiotismin voi jättää täysin omaan arvoonsa. Ei sillä ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa, onko tekstiviestikauppa huono tapa kommunikoida. Eikös tuossa ole vain positiivista, kun ei tarvitse edes keskustella tuollaisen tinkaajan kanssa, voi vain suoraa poistaa viestit ja naureskella partaansa?

Ja mitä tulee puhelimeen vastaamiseen, niin en minä tiedä kuka sieltä soittaa, jos ei ole muistiossa. Saatan vastata, kun oletan asian olevan tärkeää, mutta sitten kun selviää, että kyse onkin harrastukseeni liittyvästä asiasta niin ei minua ainakaan työpöydän ääressä kiinnosta rueta niitä selvittelemään. Ympärillä on sen verran monta uteliasta...

Myytävän tuotteen pyyntihinta on myyjän näkemys ja se saattaa monestikin erota ostajan näkemyksestä. Myyjän 'arpomaan' hintaan vaikuttaa yleensä yleinen hintataso, tuotteen kunto, ikä, tunnesiteet jne. Eri ihmisillä on esim. siisteyteen liittyen hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Olen useammankin kerran käynyt katsomassa autoa joka myyjän puheiden mukaan (puhelinkeskustelu) on siistissä ja hyvässä kunnossa tai ruosteeton, mutta kun olen päässyt paikan päälle, on ruostetäpliä siellä täällä, kunto oman mittapuuni mukaan korkeintaan tyydyttävä siisteydestä puhumattakaan. Tämmöisessä tapauksessa, jos kuitenkin tarjouksen teen, otan huomioon sen mitä kunnostaminen siihen kuntoon mitä itse haen maksaa tai vie omaa aikaa ja vaivaa ja teen tarjouksen sen perusteella. Meitä kun on niin moneen junaan.

Omasta mielestä tinkiminen kuuluu hyvään kaupantekoon, haetaan sitä kultaista keskitietä ja jää kaupan jälkeen molemmille hyvä mieli kun saavutetaan molempia osapuolia tyydyttävä hinta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, enkä pidä hyvän kauppatavan mukaisena, että tehdään jotain haistapaska-tarjouksia edes näkemättä tuotetta, tyyliin myyjä pyytää 1500e ja ostaja tarjoaa 500e. Mutta meitä kun on niin moneen junaan. Itse myös yleensä soitan kun haluan autoon/mopoon tms. liittyviä tietoja. Monesti jo puhelinkeskustelu kertoo onko myyjällä puhtaat jauhot pussissa vai salaako hän jotain myytävään tuotteeseen liittyvää (äänenpaino, salamyhkäisyys, vaivautuneisuus jne). Tekstarilla tai sähköpostilla viesteily on tässä suhteessa 'tunteetonta' vaikka muuten hyvä tapa onkin.

Esimerkki tinkimisestä: Käytiin alkuvuodesta Thaimaassa. Markkinoilla olin ostattelemassa thai-silkkistä kylpytakkia ja kysyin hintaa. Myyjä sanoi että 1800 batia. En silloin tarkalleen tiennyt mitä moisista yleisesti pyydetään, mutta mietin itsekseni että nyt on aivan liikaa hintaa. Aloitin tinkaamisen ja lopputuloksena maksoin takista 420 batia (matkan loppupuolella sitten tiesin jo hintatason ja hyvä ostohinta kyseiselle kylpytakille oli 500 batia, eli sain keskimääräistä edullisemmin). Esim. käytettyä autoa/moottoripyörää ostaessani tutkin yleisiä hintoja hyvin tarkkaan, sekä pyydettyjä että maksettuja. Tästä saan käsityksen minkä hintainen etsimäni suunnilleen on. Lopulliseen hintaan sitten vaikuttavat ikä, ajokilometrit, kunto jne jne.

Loppuun vielä vanha totuus: 'Ei ole tyhmä se kuka pyytää, vaan se joka maksaa.'

Tinkiminen kuuluu tottakai asiaan, ja kyllä itse ainakin käytän tekstareita paljon ihan siitä pakosta, ettei kahden duunin tekijän ole mahdollista välttämättä soittaa ja rupatella.
Tai aika kun pääsee puhelimen ääreen on niin myöhä, ettei edes kehtaa soittaa... Tekstari menee aina perille olen joskus onnistunut soittamaan ristiin moneen kertaan ja se jos mikä on rasittavaa.....

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta tekstarilla/sähköpostilla pyydän lisätietoja, jos olen kiinnostunut sovin kohteen katsomisesta/tutkimisesta, mahdollisesta koeajosta, mutta en koskaan ala tinkimään näkemättä kohdetta, sinänsä tinkiminen on luonnollinen osa kauppaa. Olen kyllä varsin huono tinkijä, mutta se lienee minun onglema, ei myyjän

Scrat

Tämä ketju on ollut hauskaa luettavaa .

Selitän miksi, itse en tekstiviesteihin vastaa kuin erittäin harvoin ja vain tutuille, ja silloinkin yleensä vain jos vastaukseksi riittää tyyliin: ok sopii . En vaan jaksa moisia näpytellä, lähetän noin 5-10 tekstiviestiä vuodessa. Tutut tietää että en moisiin vastaile, ja vieraiden tekstiviestit joutaakin poistaa suoraan. Joskus tai oikeastaan aikas useinkin vastaan tekstiviestiin soittamalla sen lähettälle, sillä se on mulle helpompi ja mukavampi tapa.

Ja tuntemattomaan numeroon en vastaa juuri koskaan. Eli vastaan jos sattuu olemaan eritäin tylsä hetki eikä ole mitään tekemistä kuin puhua jonkun tuntemattoman kanssa, joka vielä haluaa pysyäkkin tuntemattomana kun salaa numeronkin .

Ja vaikka sähköposti onkin sitä nykyaikaa niin en ainakaan minä omista kännykkää josta voisin lukea sähköpostia, enkä halua koskaan omistaakaan, ellei ole pakko . Toivottavasti voin välttyä tältä, vaikka pelkään kyllä pahaa että en voi . Sähköpostit luetaan kun on aikaa niitä lukea.

Ja loppuun vanha lause, joka pätee aina kun joku sanoo että on koitanut tavoittaa minua on: ai juoksemallako yritit? .

Ps. Sori kun viesti oli taas kerran täysin OT, mutta sellaistahan tää patonki on .

Tinkiminen on toki aina joskus ihan ok, mutta välillä menee överiksi ja tinkimistä ei mun mielestä voi tehdä kuin kasvotusten paikan päällä.

Tuo nettiauton tms. ilmoitukseen mailitse tai tekstarilla suoritettu "one-liner" että tarjoan (pyyntihinta -50%) on kyllä jotenkin niin ala-arvoista että siinä nousee karvat pystyyn pahemman kerran. Vielä ärsyttävämpää, että tuollaisia "tarjouksia" tehdään kohteisiin jotka ovat jo valmiiksi niitä kaikkein edullisimipia.

^^ Yv on ainoa tapa tavoittaa Croisette?

Puhelin on varmin tapa sehän on se paras . Yv ei ole hyvä koska patonkissa on rajoitettu sen määrä, sahköposti on ok ja jos ei halua puhua ja haluaa vastauksen nopeesti puhumatta niin voihan sitä laittaa tekstarin että sulla on s-postia?

Tekstareita en lähettele kun en jaksa moisia näpytellä

matti.hiltunen(at)citroenkerho.fi Laitetaan osoite kaikille tiedoksi jopa

PS. 040-532 0705 eli puhelinkaan ei ole salainen...

Varmaan se vtuttaisi ihan yhtä paljon, jos joku autonostaja aloittaisi puhelun tuolla tekstiviestissä olleella lauseella. Mun mielestä mikä tahansa kommunikointikeino on ok, mutta etiketti pitäis muistaa eikä olla tyly.

Itse koen tekstiviestin hyväksi välineeksi juurikin siksi, että siihen voi vastata sitten kun on aikaa ja ehtii rauhassa kelailla vastauksen sellaiseksi kun haluaa.

Kannattaa muistaa laittaa ne yhteydenottotavat ja ajat jotka on suotavia ja mitkä erityisen epäsuotavia, mistäs se toinen osapuoli sen muuten arvaa, ihmisiä kun on erilaisia.

Kannattaa muistaa myös ketä myytävä tavara kiinnostaa, moposta varmaan haaveilevat mopoikäiset. Tavatkin on varmaan nuorilla erilaisia ja kehittyvät varmaan vielä.

Nettimoto ja -auto saavat melko kummallisia vastineita kehitettyä, ovat silti tehokkaita.

Minä tingin , jos hinta tuntuu kovalta.
Tingin myös ylöspäin, jos myyjä ei pyydä mitään, tai mielestäni liian vähän.

Jos henkilö A aloittaa (asiallisen) kommunikoinnin henkilö B:n kanssa kuuluu, mielestäni, hyviin tapoihin vastata. Käytetty viestintämuoto on tässä suhteessa epäolennaista, oli se sitten kirje, kirjekyyhky, puhelu tai tekstiviesti.

Näinhän sen pitäisi mennä.