Tämä ei ole vitsi: v. 2002 elokuussa tein kaverini kanssa pikaisen Pohjois-Norjan autoreissun. Lähtö torstai-iltapäivänä ja paluu kotiin sunnuntai-iltana. Tietoisina legendaarisista järkyttävän kalliista Norjan hinnoista, oli matkassa mukana ns. autokylmiö sekä ihan oikea mikroaaltouuni.
Ensimmäinen yöpyminen oli Suomen puolella ja toisena päivänä autokylmiö ostettiin täyteen Inarin Sitimarketissa. Sittenpä vaan auton keula Norjaan, ja suht' räpäkkää vauhtia kohti Noordkappia. Kauhistelua tunnelimaksusta, vielä isompi kauhistelu Nordkapin pääsymaksusta, hienon maisemaelokuvan ihailua ja jylhien maisemien live-ihailua.
Kello oli jo melko myöhä ja piti alkaa harkita majoituksen löytämistä. Käsittämättömällä mäihällä pikku eksymisten jälkeen silmiemme eteen osui "yout hostell" -kyltti. Ei muuta kuin ovea paukuttamaan, tulihan joku ihme kyllä oven avaamaan - kertoakseen etteivät enään majoita ketään (oli jo elokuu). No siinä sitten selostamaan että pakko on majoittaa koska ei voida autossakaan yöpyä ja mihinkään muualle ei enään jaksa ajaa. Säälistä saimme olla puolella hinnalla opiskelijahostellissa yötä (mukana vanhentuneet opiskelijakortit, selityksenä oli se että leima/tarra tarkoitti opiskelujen alkamisvuotta eikä suinkaan menossa olevaa lukukautta)
Näin siis majoituskulu saatiin hallintaan. Tietysti säästösyistä yövyimme 2 sängyn huoneessa, eikä suinkaan kahdessa 1 sängyn huoneessa, luulivatkohan meitä miespariskunnaksi kun siihen malliin katsoivat....

Noh, viimeistään siinä vaiheessa normannin huuli lörpähti, kun meikäläinen melkoisen väsyneenä ajamisesta kädet täristen ihan pokkana kantoi (kohtuullisen isokokoisen!) mikroaaltouunin sisään!!!

Ja siis hostellin keittiöön, koska saatiin säilyttää siellä kylmiössä omia eväitämme. Mikroruoka lämpiämään, paljon kepsuttia höysteeksi ja syömään, oli hyvää ja halapaa.
Erikoista muuten ettei hostellissa ollut laisinkaan mikroaaltouunia... Tässä vaiheessa kerrottakoon että hampurilaisateria päiväsaikaan paikallisessa mäkkärissä (tai sen vastineessa) olisi maksanut jopa yli 300 kurnua, silloisilla kursseilla pauttia rallaa 40 euroa!!! Kerran otin pelkät ranskalaiset huokeaan 18 kurnun hintaan

Nordkapin lähistöllä heräilimme hyvissä ajoin, aamupalan jälkeen piti suunnata tankkaamaan.
Oli muuten kallista bensaa... Luvassa oli kartasta etukäteen "hitaaseen ajoon varautuen" arvioituna 8 tunnin ajelu Norjan puolella ja rajanylitys Suomen puolelle iltapuoleen. Siis oli luvassa hyvin aikaa pysähdyksiin ja etelää kohti koko ajan komeammaksi käyvien maisemien ihailuun.
Kuten jokainen Norjassa autoillut tietää, ei mutkittelu vuonojen pohjukoita myöten suju käytännössä samaan tahtiin kuin kartalta arvioiden voisi luulla. Niinpä aikaa menikin 15 tuntia arvioidun 8 tunnin sijaan. Asiaa ei auttanut edes räyhäkkä 110 - 160 km/h vauhti, toki pahimmissa mutkissa hieman hiljempaa. Onneksi ei sattunut omalle kohdalle poliisin tutka, sikäläinen rajoitus oli yleisesti 70 km/h, parhaimmillaan vain 90 km/h. Ja se ihana 0-toleranssi.
Koskapa reissu oli tiukka sekä rahalliselta että aikataululliselta budjetiltaan, oli viimeinen eli kolmas yöpyminen varattuna käsirresta vaatimattomasta huoneistohotellista Kilpisjärveltä, näköetäisyydellä oli Saana-tunturi. Sinne saavuttiinkin puoliltaöin ja aika äkkiä mikroiltapalan jälkeen tuli uni silmään.
Viimeisenä aamuna eväiden rippeet kiduksiin ja paahtamaan jopa 190 km/h tyhjää tietä pitkin Suomen puolella kohti Torniota ja sieltä pikakäynti Haaparannan Ica-markettiin, josta perinteen mukaan pitää ostaa 2 litran muovipulloissa Fantaa koska Ruotsin puolella Fanta on parempaa kuin Suomessa. Ja se pullo menettää kaikki hiilihapponsa ensimmäisellä aukaisulla, samalla lörpähtää melkein pullauttaen sisältönsä ulos ja väljähtyy.
Loppumatka Oulusta kohti kotikontuja sujui hyvin 4-tietä pitkin sopivan joutuisaa vauhtia. Klo 22 aikoihin sitä sitten oltiinkin kotona, takana neljän päivän (läpiajo)reissu Pohjois-Norjassa ja Lapissa.
Loppuyllätyksenä kerrottakoon että auto oli Renault Safrane 3,0 V6 Automatic !!! Kaikki kunnia Citikalle, mutta eipä mikään huono kulkupeli ollut tuokaan. Vauhdikkaan maantieajovoittoisen reissun keskikulutus tarkasti mitaten (ja äärimmäisen rehellisen & tarkasti paikkansapitävän ajotietokoneenkin mukaan) oli 9,3 litraa / 100 km.
Keskinopeudesta antaa osviittaa se, että 12 tunnissa viimeisenä päivänä mittariin tuli 1.000 km, ja siihen sisältyi kolme pitkää pysähdystä sekä pari lyhyttä varikkokäyntiä "de la toilet":essa. Tästä jutusta tuskin mitään hyötyä oli, jospa kuitenkin lukemisen riemua. Hyvää matkaa teille, varaa paljon rahaa mukaan + eväät!
Sallinet, että vähän jaoin osiin tuota mainiota kertomusta, jotta sitä on pikkuisen helpompi seuraavien lukea.