^ Melkein itkettää, kun en ollut näkemässä näitä kaikkia D-malleja, onhan se (ainakin minusta) kaikkien aikojen kaunein auto. Mutta kun oli niin onnistunut miitti, niin kuvia ja tekstiä varmaan tulee monta sivua

Dodii... Kotona ollaan
Suurkiitokset kaikille paikalle päässeille ja erityisen isot kiitokset Halonhakkaajalle ja isäntäväelle.
Puitteet olivat loistavat ja osanotto tapahtumaan myöskin. Paljon tuli uusia naamoja tavattua.

Tämä meidän seurueen kahden auton karavaani ei rikkonut kumpaankaan suuntaan mitään nopeusennätyksiä mutta pysähdysten määrässä ollaan varmaan jo aika korkealla Huoltoasemia onneksi oli aikas tiheään reitillä. Molemmat autot ovat päässeet kuitenkin jo perille.

Nyt aletaan juu samantien ideoimaan seuraavan vuoden tapahtumaa ja tehdään siitä sitten tämänvuotistakin parempi.
Joensuu kuulostaa ainakin allenkirjoittanen korvaan oikeinkin hyvältä sijainnilta ehdotukselta

Jeps hauska reissu oli, mun piti olla se joka Hankalan leiripaikalle saapuu vikana, mutta olinkin ekana , kun Kouvostoliiton vahvitus etenikin hitaammin .

Hieno paikka tuo Hankalan kartano-mesta, ja todella hyvä palvelu, ei voi kuin suositella ko. paikkaa. Ruokaa saatiin myöhään illalla ja hyvää oli . Pieni miinus tosin mökin yhdessä nurkassa olevasta raosta osas muutaman hyttynen sisälle .

Ehdottomasti toki sellainen paikka, että poikkean toistenkin, jos tuolla suunnalla liikun.

Aamulla ei liikkeellä lähtö sujunutkaan ihan kuten piti, CX vilkautti stoppivaloa, kun ajoin mökin edestä respalle n 150m . No ei kun auto respan pihassa sammuksiin, ja kas vihreä noro valuu vasemmasta etunurkast, voihan per....... ., kiskaisin kuskin lattiamaton pois ja heitin vuotopaikan kohdalla, jotta ei kaikki pihaan valuis, ja sit pelti auki pahinta peläten, mutta onneksi vuoto oli vain toiseksi pahimmassa paikassa .

Eli siis varaajan paluuletku oli joskus ennenkin jo jatkettu, ja murtui nyt sit tietenkin siitä jatkoksen vierestä. Alueen pitäjäkin tuli onneksi paikalla, ja Citikatkin taisivat olla tuttuja, kun Jumperi ainakin oli itselläänkin, ja hetkessä olikin työkalut paikalla, joten letkusta pätkä pois, no eihän se kovettunut letku siihen jatkoksen päälle sellaisenaan mennyt, siinä sitten avo-D:n omistajan avustuksella kaiverrettiin letkun sisäpuolta hiukan kartioksi, jotta sen sai ihme ja kumma halkeamatta sen jatkokappaleen päälle .

Sit vaan elämän eliksiiriä eli Lehmää lisää pönttöön, ja käsien pesu ja paanalle, 100 m päässä muistin, että mökin avain on vielä taskussa ja ei kun pakilla takaisin pihaan, pelästyivät varmaan, että taas se hajos, kun tulivat rappusille vastaan, mutta vain avaimen luovutin .

Siitä sit ajelin pikkuteitä etsien, ja löytäenkin ja Keuruulta osia hakien kotio. Ihan kiva reissu kaikenkaikkiaan .

Tulipa ajettua tähän astisista ylivoimaisesti pisin päivätaipale DS:llä, mutta kyllä kannatti. Suuret kiitokset kaikille asianosaisille!

Edellisen päivän remonttisessiosta kipeytynyt selkä enteili pahaa, kun matkaan lähdettiin aamuvarhaisella, mutta ajettiinpa kuitenkin pysähtymättä Tampereelta Hirvaskankaalle asti pikkuteitä pitkin. Perille päästyä ruoto olikin jo ihan OK, eli Pallaksen seslongilla voi kokea ihmeparantumisen Tarkoitus oli ajella suhteellisen rauhallista kyytiä satasen teitä vältellen, mutta niinpä vaan siinä matkan aikana joutui puolen tusinaa nykyautoa "kuittaamaan", meidän ohitse ei sen sijaan kukaan mennyt
Lähemmissä pallotieteellisissä tutkimuksissa osoittautui tosiaan, että auton toisessa etupallossa kaasu ja neste eivät enää pysytelleet omalla puolella kalvoaan. Apu oli onneksi lähellä, ja korvaavan osan noutaminen '57 DS:n kyydissä oli jo kokemus sinänsä. Paluumatkalla, kodin jo häämöttäessä tuli moottoritiellä Punainen D-malli vastaan. Oli jo sen verran nollat taulussa että en huomannut ajoissa morjestaa. Pahoittelut!

Ehdotan seuraavan vuoden D-miitin pitopaikaksi Weberin pistettä, sinne on todistettavasti kaikilla lyhyt matka!

Kiitos kanssa mukavasta tapahtumasta. Tuonlainen maalaismiljöö sopii tapahtuman henkeen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. D-mallikin toimi loistavasti ja ekaa kertaa sain sitikka tapahtumaan sen puhtaana perille. Aina nimittäin on satanu vettä. Vuoden päästä uudestaan

Kiitoksia järjestäjille !

Erityiskiitokset Halonhakkaajalle iskarien asennusavusta, ruuvasimme autooni iskareita vielä tunteja sen jälkeen kun tilaisuus oli päättynyt. Auton kulku ei muuten iskareista ainakaan huonontunut, ihme homma On siinä tälläisellä oppipojalla vielä opittavaa ennenkuin voi sanoa mallin tuntevansa, vaikka jotakin citroen merkkisistä autoista tietäiskin.

Ensi vuoden miitissä toivottavasti taas viisaanpana tai ainakin enemmän tietävänä.

Kyllä oli kiva reissu ja mukava oli tuttuja ja uusia tuttavuuksia tavata, d-malli pelasi koko matkan ihan hyvin, vaikka juuri sen hain päivää ennen, kun oli seissyt talviteloilla yli puoli vuotta, vanha rouva jaksaa porskuttaa vaan, ruoka oli hyvää ja riittävästi,pulla kahvit päälle maukkaat, kiitos suuresti talon väelle ja järjestäjille, sekä osanottajille, tällaista herkkua on liian harvoin tarjolla, tällaisessa porukassa ja touhussa rentoutuu kun ilmatkin oli suosiolliset, on se vaan mahtavaa ajella tuollaisella kyydillä rauhallisesti ilman ressiä. Nähdään taas muissa tapahtumissa......

Nyt kun on matkan jännityksistä jo toivuttu ja D-jälleen kasassa (enempi tai vähempi) voikin jo muistella mitä sitä tuli tehtyä.
Tuo meidän matka alkoi tosiaan kommellusten merkeissä.
Ensimmäinen tapaaminen oli Kelopirtin pihassa Jaalan puolella. Matkaa ei juuri ollut, muutama kymmenen kilometriä.

En ollut Divalla ajanut tätä ennen kuin ehkä 20 km ja se oli aika tavalla juuri (kiireellä)koottu joten ounastelinkin päätyväni keräilemään osia matkan varrelta =)
Takapaksissa oli varuilta bensaa, vettä, varavirtaa ja työkaluja.
Kelon pihaan kääntyessä huomasin vaihteiden kadonneen. Keppi oli hieman hervottoman oloinen. Siis pelti auki ja nopeasti havaittuna vaijeri oli irronnut tärinästä sormimomentista .

Kun siitä päästiin matkaan huomasin että lämmöt alkoivat nousta huolestuttavasti. Heinolaan saakka Lusin suoran alkuun päästessä olikin jo pysähdyttävä jäähdyttelemään. Ongelma tuntui vain pahenevan ja lopulta pysähdyttiin jo alle 20 kilometrin välein.
Että semmoista askarrusta.
Vesiä vaihdeltiin ja juoksuteltiin, ihmeteltiin ja arvailtiin mahdollista syytä kuumenemiselle.
Laitettiinpa syyläriin pesuaineetkin ja seuraavalla huoltsikalla laskettiin mömmöt pois ja raikasta vettä tilalle. Ei paljoa auttanut.


Kotimatkalla sitten olikin jo temput tiedossa. Paitsi että ongelma tuntui vain pahenevan vaikka tehtiin kaikki automiesten temput. Poistettiin termari ja koitettiin puhdistaa systeemiä ruokasoodalla ja etikalla. Eipä juuri apua niistäkään.
Lähellä kotoa jouduin sitten purkamaan keulasta kaikki tuulitunnelit sunmuut lärpäkkeet että kone saisi reilusti ilmaa.
Loppumatkan olikin jo sen verran myöhä että ilma oli viileää. Sain koneen pysymään punarajan tasalla, varoitusvalo ei kuitenkaan syttynyt. Siis huokasin hemmetin pitkään ja hartaasti kun pääsin lopulta kotipihaan.

Lopputulemana voisi sanoa että olipa jännittävä reissu. Mutta vaikka se olikin hieman "työläs", jäi silti siitä huolimatta pohjalle kiva fiilis kun ajokki jaksoi vetää kuitenkin reilun 600 kilometrin siivun...

Mistä syystä kone kuumeni, saattoi olla että vaihtokoneesta liikkeelle lähtenyt sakka ja roju tukkivat yksinkertaisesti syylärin eikä se jäähdyttänyt enää tarpeeksi. Pesuyritykset tienpäällä saivat vain uutta rojua liikkeelle ja sinne syylärin pieniin reikiin se lopulta jämähti.
Vaikka tyhjennettiin syyläristä välillä vedet, ei sen pienen hanan kautta paljoa kakkaa päässyt pois, vain vettä ja pienimpiä irtomuruja. Suurimmat määrät jäivät auttamatta syylärin sisälle.

Avasin nyt varuilta vesipumpunkin todetakseni sen olevan aivan erinomaisessa kunnossa.
Suoritin siis nyt kotona perusteellisen syylärinpesun irrallaan, jolloin sitä saattoi kunnolla huljutella ja huuhdella.
Pienet tyypit on otettu mutta vielä on ajamatta pitempi koeajo jossa vasta näkee pysyykö lämmöt todella kurissa. Sen jälkeen voin vielä huuhdella lohkon vesitilan.

Mutta palatakseni aiheeseen, tapahtuma oli menestys ja oli hienoa nähdä niin monta D-mallia samassa paikassa. Myös tuttujen ja uusien ihmisten tapaaminen on aina elähdyttävää.
Muutaman nippelinkin sain kaupaksi ja löysin myös hieman inspiraatiota jatkoa ajatellen.

Kiitokset vireailijoille sekä isäntäväelle!

Seuraavan miitin tapahtumapaikka voisi hyvinkin olla Joensuu, mikäpä ettei, tuttu paikka ja tie.
Laitetaan kaikki ehdotukset kartalle ja mietintämyssyyn. Tässä on nyt hyvin aikaa alkaa pohtia tulevaa miittipaikkaa ja ohjelmaa.

Kiitos ja Anteeksi:
Erityiskiitos Kengurulle ja hänen isälleen teknisestä ja henkisestä tuesta mennen ja tullen =)

IsoD / Mika Sivonen
Kouvola