1996 ostin ensimmäisen sitikkani ja noita on nyt ollut aikamoinen pino sen jälkeen. Varsinkin eron jälkeen reilu 3 vuotta sitten on autot vaihtuneet kuin kalsarit konsanaan Axu on nyt seissyt tallissa vuoden verran ja olen ehkä tankillisen verran sillä ajanut. Fiksua. Bexin ropaamiseen ei ole papu riittänyt enää kuukausiin. Femman odotan laukeavan johonkin any minute. Ei niin että siihen olisi mitään syytä mutta se nyt vaan sopisi tähän olotilaan. Niin ja possuunkin olisi voinut satsata jonkun tonnin enemmän ostovaiheessa niin olisi voinut kesällä ajella eikä ropata.
Ja oma oikeustaju vaatisi oikeusjutun nostamista mutta sekään ei ole ainakaan taloudellisesti järkevää. V*tuttaa kuitenkin koko ajan taustalla
Nyt on kaikki myynnissä. Firma-autokin pitäisi valita tässä kuussa mutta ei edes innosta koko asia. Onko tämä kuolemaksi??

Ei.
Tulet kuitenkin kohta järkiisi, ja hankit taas uusia kohteita, yksi kerrallaan.
Sitten huomaatkin omistavasi taas ainakin yhtä paljon & yhtä pahoja projekteja kuin ennenkin...

Kyllä se motivaatio joskus katoaa. Itselläni on autoilu vaihtunut pyöräilyyn, joten projektit vaan makaavat tallissa. Silti en aio niitä mihinkään hukata, koska jossain vaiheessa iskee taas halu tunkea näpit rasvaan ja Prestige nähdään liikenteessä. Voi olla, että se tapahtuu eläkevuosinani, mutta suotta siitä etukäteen stressaa

Vähän samaa vikaa. Vuosia harrastanut "muiden kautta" eli seurannut nettiä, lehtiä yms ja haaveillut omasta harrastepelistä. Suunnitelmia ollut vaikka mimmoisia.

Ensin harveni nettikäynnit. Sitten loppui Klassikon tulo. Sitten erottiin Acrystä. Sitten huomasi haaveilevansa autottomasta elämästä. Nyt ei harrastepeli kiinnosta lainkaan. Kiinnostaa fillarointi ja muu liikunta.

Eiköhän sitä ihminen kiinnostu ja innostu elämänsä aikana monista asioista. Moni on harrastanut nuoruudessaan jotain, mihin on into lopahtanut (kun on tullut lapsia, taloa jne jne), mutta kun aikaa alkaa olemaan enemmän huomaakin taas olevansa lajin parissa.

Niin pitkään, kun ei elämiseen ole kyllästynyt, niin asiat hyvällä mallilla. Sitten, jos ei eläminenkään enää kiinnosta, niin kiireesti yhteyttä ammattilaisiin.

Ps. Liekö omassa ruudussaan tulevaisuuden harrastepeli. Just tehtiin 140 tkm:n huolto, leimoja mahtuu kirjaan vielä 200 tkm:n verran. Nykytahdilla kirja täynnä reilun kolmentoistavuoden kuluttua ja silloinhan se on jo ihan täys harrastepeli (v. 2025 ikää 21 vuotta...)

Pöydän putsaaminen aina silloin tällöin on järkevää. Yksi toimiva peli alle joka mielellään on klassikko, ja sitten odottelemaan iisisti että mikä on seuraava pakkomielle...jos hyvin käy ei sitä tule? Myy se vitonen pois, laita beksi kuntoon ja nauti ajamisesta sekä auton tyylikkäästä ulkonäöstä.

Enemmän tai vähemmän harrastusta vaativilla vanhemmilla Citroëneilla tuli ajeltua parikymmentä vuotta kaikki ajot kunnes aloin hoitamaan arkiajot uudemmilla erimerkkisellä. Sitten tuli hommattua taloprojekti niin nyt taas tuntuu, että ensi kesänä on pakko saada CX työn alle ja ajoon. Voi sitten hurauttaa kauppareissut ja miitinkimatkat sillä.

Toisin sanoen siis, pieni tauko ja keskittyminen johonkin muuhun kuin LHM:n haisteluun tekee ihmeitä.

Voisihan tuon Axun esimerkiksi säilöä jonnekkin ajatuksella että sitten joskus. Mutta nyt se koristaa pihaa tai täyttää autotallia muistuttaen tekemättömistä töistä. Happaneekin jos ei pääse sisätiloihin.
Fillarointi ja omien (fyysisten) rajojen kokeileminen tuntuukin nyt mielekkäämmältä, saisi vaan nuo jalat toimimaan.

Jep, nyt tulee asiaa...sillä kun aikanaan päräytät tapahtumiin, niin se on katseenvangitsija...noita tiettyjä malleja alkaa olla niin paljon jo muutenkin etteivät ne jaksa enää liikoja säväyttää.

Da. Mutta mistä se pitkäaikainen, hyvin edullinen ja auton kannalta suotuisa (vähintään kuiva) paikka löytyy?

Fillarointi ja omien rajojen kokeileminen kuulostaa loistavalta! Sama "vamma" täälläkin




Jos ei ole aikomusta hetkeen käydä autoa roplaamassa, niin eikös tuo kannata ajaa pahoinvointisuomen ulkopuolelle? Meidän nurkilta löytynee paikkoja jo suht edullisesti.

Pieni lepo tekee ihmeitä

Itsellä meni vuosi välissä mopoillessa. Sitten tuli Xsara ja pikku hiljaa alkoi kätöstel likaaminen taas kiinnostaa. Tätä kaikkea edelsi kolme vuotta tallissa ja kisoissa. Niin ja lopputulos oli ero ja kaikkien "aarteiden" hävittäminen... No nykyään on taas intoa ja elämä hymyilee...

Välillä on pakko vähän ottaa tuntumaa realiteetteihin. Xantia oli pantava lihoiksi kun sen piti olla käyttöauto mutta ykskaks se olikin semmoinen vikasuma, että olisi pitänyt kerralla harrastaa enemmän kuin aika ja talous antoi mitenkään myöten.

Nyt yritän olla miettimättä auton vaihtoa ja pohtia sen sijaan asunnon ja työpaikan vaihtoa. Tämmöstä tää vaan välillä on.

Ruuvailin tuossa aamupäivällä Xantiaan BX:n jousipalloja ja totesin ettei tämä harrastaminen ihan hukkaan mene, vanhat GTi Beksin pallot voittaa comfortit 6-0

Olis muuten yks putkarin vanha BX, käyntivikainen, et ostais halvalla vaikka parin vuoden päästä kun motivaatio palaa

"Toisin sanoen siis, pieni tauko ja keskittyminen johonkin muuhun kuin LHM:n haisteluun tekee ihmeitä"

Kyllä, hyvin kiteytetty Kaseva! Tässä itsellä ollut käytössä vain Cadillac ja just tuli sille 30 000 km mittariin (147 tkm > 177 tkm) siitä kun ostin pelin 11 kk sitten. Ensimmäisen kerran 25:een vuoteen kun 17-vuotiaan auton kanssa ei ole tarvinut tehdä ihme temppuja ja korjaamista/hitsaamista. On jäänyt aikaa ystävien Citikoiden korjaamiseen

Toisekseen prätkäharrastuskin vie tilaa omassa elämässä. Nyt kun on itse ollut ilman käyttöautona olevaa Citikkaa niin vois jo alkaa kuvitella kaukana tulevaisuudessa olevan päivän jolloin minulla taas on Citikka hydrauliikalla ja valitettavasti myös diravilla koska ilman sitä noi Citikoiden ohjaukset ovat mitä sattuu eli muistuttavat liikaa Cadillacia

Kun kaikki on jo koettu ja omistettu, kyllästyminen alkaa. Avo-SM:t, Birotorit ja BX 4TC:t ajettuaan helposti toteaa, että joutaahan sitä tästä eteenpäin vaikka haista vähän vähemmän LHM:n ja lämmityslaitteen kennosta höyrynä vuotaneen glykolintuoksun sekoitukselta.

Kun jousipallon näkeminen aihettaa oksennusreaktion, on aika ruveta harrastamaan esimerkiksi viininviljelyä Alpeilla.

Hydraulisitikoiden harrastamisesta sinänsä ei ole mielekästä paluuta rautajousisten harrastukseen, eli saavutetut edut on säilytettävä.

Välillä on syytä siirtyä takaisin naisiin! Hetken muisteltuasi harrastus tuntuu taas ihan mukavalta.

Hieman outo olo. Kahteenkymmeneenneljään vuoteen ensimmäinen päivä, kun taloudessa ei ole yhtään sitikkaa. Sitikkahenki on tallella, samoin ACry:n jäsenkortti (noin kuvannollisesti). Saa nähdä ,mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ennustamaan en lähde, kun se on niin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden ennustaminen

talossa 3 sitikkaa,yks pösö ja yks viiatin ducato,matkailuauton pohjana....ihan vielä suhtkoht järissään vaikka kyläläiset kovasti epäilee...kaikki on harrastuspelejä mutta kuitenkin 2000-luvulta,ne toimii myös käyttöautoina eikä siinä minusta mitään,ken harrastaa mitäkin,mie lopetin lentämisen ja siirryin kokonaan tienpäälle,saas nähdä miten pitkään sitä malttaa olla muassa....

Hyvin todettu!

Toisaalta tällaisessa muutostilanteessa on mahdollisuus valita sellainen pari, jolla on kova hinku saada oma käyttö- ja näyttö-Citikka. Mahdollisessa seuraavassa ahdistuksen alhossa motivaattori ranskalaiseen teknologiaan löytyy sitten ihan lähietäisyydeltä...

...jos tuntuu ettei kotona huvita harrastaa niin ainahan voi käydä ropaamassa kaverin autoja.

Nimim. "kädet verillä 3h kestäneen Alfa Romeon takajarrupalojen vaihto-operaation jälkeen, ne männät ei vaan halunnut mennä takaisin..."

Tuota olotilaa kutsutaan keski-iän kriisiksi

Myy kaikki ja osta rättäri. Siinä on leppoisaa harrastamista

Kaikki on myytävänä, vain ostajat puuttuu

Ei vaan ne ostajat joilla olisi rahaa ja/tai tilat ostoksille

Kaikki kiva tulee aina myyntiin väärään aikaan. Silloin kun olisi hinku, tarve ja varanto on valikoima aina väärä tai kompromissi.

Itse tuli hävitettyä kaikki muut paisi yksi harraste sitikat romikselle.
Siirryin suosiolla sisarmerkkiin kun kyllästyin lutraamaan mehujousilla.