...oli äsken kun ajoin C-kutosen Vuosaaren sataman portista ulos

Autokoulun Corollat olivat ainakin vuosituhannen alkupuolella kuin suoraan painajaisista temmatut jo ihan paljaalla tiellä, niihin verrattuna täysin tunnoton vanha Ford Aerostar oli vakaa ja hyvä ajettava, ja se sentään pelotteli tuoretta kuskia heittämällä talvella heti kaasupolkimeen koskiessa perää eteen jatkuvasta nelivedosta huolimatta.

Paras sitikka-kokemus lienee ollut eräs viimesyksyinen ajelu mutkaisella pikkutiellä, auringon loihtiessa puiden lehdistä upean värien ja valon kokonaisuuden ja 1991 XM V6 24V:n vastatessa lähes yhtä hienon äänimaailman toteutuksesta. Hyvälle toiselle sijalle pääsevät kaikki muut vaivattomat ajelut samaisella 24V:llä.

Eräs foorumilainen näytti minulle miten SM kulkee.
Täysin vakaasti ja eleettömästi - aivan upea auto!

Ei kai tässä nyt osaa parasta citikkakokemusta yksilöidä. Ensimmäinen kerta citikan ratissa (BX:ää koeajamassa) oli tietenkin hieno kokemus, mutta ehkä voiton vievät muutamat citikalla käydyt pohjoisen reissut.

Tervetuloa ajonautinnon ja matkustusmukavuuden taivaaseen.
Minkälainen C6 tuli?

Kiitos, kyllähän tässä on aika huuli pyöreänä, vasta parisataa km takana ja totuttelu jatkuu.
Tuli aika perus-C6, vm. 07 exclusive HDi merkkiliikkeestä ja 90t. ajettuna. Väri on Gris Fulminator, sisällä Claudia Mistral tumma nahkaverhoilu. Navi on kuitenkin jo RT4 30Gb kiintolevyllä.

Taisin otsikoida keskustelun huonosti. "Paras" taitaa olla nuorisokäsite, silloin kun ollaan ehdottomia mielipiteissämme. Hyviä muistoja on varmasti jokaisella paljon.

Yksi niistä on tosiaan eka koeajo BX:llä. Corolla oli tuolloin koneremontissa useamman viikon(ihan ite tein) ja minulla oli velipojan Escortti lainassa. Siinä oli toinen McPhersson jumissa ja mukavuus oli jousittamattoman hevoskärryn luokkaa. Silloin kun poikkesi liikkeeseen katsomaan BX:ää, jota ei edes ollut juuri nähnyt liikenteessä, se oli jotain aivan uskomattoman hienoa. Koeajoautona ol punainen BX 19 GT, niin teho ja kiihtyvyys oli aivan eri sfääreissä, kuin aikaisemmissa ajamissani autoissa. koeajolla oli tuttu myyjä vieressä, ja hän kohteliaasti vihjaisi, ettei 105 km/t ole ihan oikea nopeus 60:n tiellä. Ja minä oikeasti luulin ajavani rajoituksen mukaan. Meno vaan oli yhtä vakaata kuin Escortilla 30 km/t nopeudella. Ja meluttomampaa.

Lapinreiissuja on jo XM.lläkin kymmenkunta, joten ei niitä enää rekisteröi muistiin erikseen, kun vertailu huonompaan puuttuu.

Kyllä kai ne ekat kerrat parhaiten mieleen jää.

Ekan 2CV:n haku jostain etelä-pohjanmaalta Tampereen kautta Kouvolaan. 2 päivän reissu kaikkiaan. Ristittiin se Hiskiksi.
Näinkin sen kokonaisena vasta kaupoista sovittuamme, junan ikkunasta, kun tultiin vaimon ja koiran kanssa paikkakunnalle sitä hakemaan.
Eläissäni en ollut ajanut sätkällä aiemmin. Piti ensi töikseen opetella vaihdekaavio.
Rouvalla, joka sen alunperin halusi, ei ollut tuolloin vielä ajokorttia.
Koira tykkäsi, se pötkötti koko matkan takapenkillä onnellisena. Kunnes kerran, paljon myöhemmin, pimeällä tiellä vastaan tuli rekka jonka viima paukautti kovasti kattoa.
Koira kiersi sen jälkeen KAIKKI sätkät, kaiken väriset ja vuosimallit, todella kaukaa.

Ja sitten tietysti se "neitsyyden menetys" eli ensiajelu DSuperilla.
Oikeastaan ensimmäinen "maasta nousu" oli jo aikamoinen kokemus sinällään, ihmiselle joka ei ollut koskaan kuullutkaan jousituksesta ilman jousia. Siitä ei taida päästä yli ihan helpolla kun vieläkin tulee hymy naamaan sitikan noustessa leposijaltaan...
Jaa, onhan vielä viime kesältä ensimmäinen "mehukeppikokemus". Se oli jo aikamoinen...

Tuossa on muuten todistettua faktatietoa niistä hidastetöyssyistä
http://www.youtube.com/watch?v=dczypFna ... re=related

Joku tuolla jo mainitsikin miten hauskaa on jättää töyssyissä pemari tai tojota, niin sätkällä kuin D:lläkin. Samaa mieltä!
Kerran olen kuullut kun pohjapanssari on käynyt kivasti korokkeeseen. Ei ollut oma...

Onnea Citrique! Onko oikein HUD:lla ja hyde 3+ vai mikä se yyber-versio piti olla... C6 koppa rulz!

tattista, vakionahan nuo hudit ja amvarit näistä löytyy toki...tänään löysin jopa hudin säätönamikat , se on kyllä loistava systeemi, kuten moni muukin juttu tässä autossa - uskaltaisin kyl sanoa että aito Citroen on kyseessä, yritystä on sen verran ollut suunnittelussa, ei ole PSA tällä kertaa mennyt varmanpäälle -linjaa

Oli vuosi 1965 ja olin 11 vuotias, kun muutimme toiseen kaupunkiin. Monasti kävimme sen jälkeen entisessä kaupungissa, tuo 300 km (yhteen suuntaan) oli todella rasittava matka Skodalla, varsinkin kun isäukolla oli tapana valita lyhin mahdollinen reitti riippumatta siitä minkälaisia nimismiehenvääriä tiet olivat. Mutkaisia, mäkisiä ja kuoppaisia sorateitä, huono olo tuli joka matkalla, eikä taukoja koskaan pidetty, kiire vaan aina oli ja ajotyyli sen mukaista. Hirveätä!

Sitten parin vuoden päästä isäukko osti ID:n. Ai että se näytti upealta, takapenkille kun istahti, tuntui että oikein upposi syvälle pehmeään penkkiin. Ja se lattiamattokin oli niin paksu ja pehmeä!

Sitten lähdettiin taas Hankoon, ei kai taas ei! Samat nimismiehenväärät taas ei ei eiiiiii...
Hmmm..... täh, eihän tää tärise, eikä melua ollenkaan. Kyyti on tasaista ja miellyttävää!!!
Tuo 300 km:n matka ei tuntunut missään, ei tullut pahaa oloa ja aika kulki kuin siivillä!
Siis ehdottomasti paras kokemus Citroënista. Seuraavakin auto Isäukolla oli ID.

Ja vieläkin harmittaa kun sitten itse autoa olin hankkimassa niin D-malleja katselin, mutta
kun hieman näkyi ufonestettä kaupan lattialla, niin en uskaltanut ostaa, kun en silloin tiennyt, että pikku juttuhan
se olisi ollut korjata. Kerran menin rahojen kanssa D-Superia ostamaan, mutta liike ei ollutkaan lauantaina
auki ja maanantaina auto oli jo hävinnyt. Tämä oli haikea Sitikkakokemus

Upea kokemus oli sitten myöhemmin kun ostin -87 CX:n! Se oli niiin hiano, tuntui ihan kuin olisi itsekin hieman parempaa väkeä

CX ON hiAno

Vuosi taisi olla -82. Turku - Monaco - Turku. Kahden kaverin kanssa parin viikon reissu alle 50tkm
ajetulla Cx 2500 dieselillä. Toisen kaverin isäukon auto ja vielä sen firman Shell- luottokortti.
Auto tankattiin Turussa piripintaan ja Eskilstunassa piti tankata varmuuden vuoksi uudestaan,kun
naftamittari oli edelleen tapissa ja toista sataa kilometriä Tukholmasta oli jo ajettu. Eihän sinne mennyt kuin muutama litra. Meikäläisen ensimmäinen ajovuoro iski jossain Hamburgin eteläpuolella, Reeperbahnilla vietetyn hauskan illan ja autossa, jossain Autobahnan levähdyspaikalla nukutun yön jälkeen. Ekat kymmenet kilsat mentiin kieli keskellä suuta diravia ihmetellessä itseaiheutetun
päänsäryn avustaessa. Mutta heti, kun tajusi lopettaa ratin puristamisen rystyset valkoisena, oli
mies myyty ja matkanteko yhtä juhlaa. Ja sitä se oli vaikka Cx oli parkissa. Parempaa reissuautoa
saa hakea,( paitsi ehkä farkkuCx) ainoa harmi oli aamuisin, jos oli yövytty autossa ja haisevat
lenkkarit oli työnnetty auton alle tuulettumaan, niin auto piti starttata ja saada ajokorkeuteen,
jotta kengät sai pois auton alta.

1990-luvulla Porin DS-päivillä, kun ajaessamme letkassa kohti Ruosniemeä näkyi SM taustapeilissä ts. ensimmäinen kohtaaminen tämän automallin kanssa.

Silloinen Citikka-lehden päätoimittaja lupasi lähettää minulle vanhoja lehtiä, jos laitan hänelle tietokoneistetut uudemmat Citikka-lehdet rompulla. Eipä niitä tullut koskaan.
Ruosniemen yläpuolella yli Pori-Haapamäki radan oli pt:n kotitalo.

Minulle tuli mieleen kaksi kokemusta;Kun eka viirusilmä ID21Break ilmesty ukon taloon ja sen oman DS23 -73 käyntiin saaminen.Olin ostanut sen kolaroituneena Mellilän Autokeskuksesta 7000mk.Sitä ennen oltiin ajeltu useammalla pyöreälamppuisella.Meidän perheessä on ollut ekat uudet Citroenit vuodesta 1961.Nyt on vanhojen ID/DS pyyntihinnat jo karanneet niin pitkälle pois käsistä,joten toista DS:ää tuskin tulee itselle tilalle.Hauskaa ja välillä kylmää se harrastus silloin oli.

Perheeseen oli juuri tullut Xantia, joka piti Porvoosta sitten kerran hakea. Heti tuli "haluan tämän"-fiilis. Seuraavan kerran vastaava fiilis taisi tulla ensimmäistä kertaa XM:llä. Sen jälkeen ajoin tuttavan GSA:tä ja olin myyty, pakkohan sellainen oli saada. Diravi teki myös lähtemättömän vaikutuksen...

Eka BX, toimitin Storckille kynkkäremppaan ja laitetttiin samalla uudet pitkät pallot. En ollut kotimatkalla tunnistaa autoa omakseni

Lisää ajan kultaamia muistoja; 1995 poikain kanssa 10th ICCCR Ranskassa. Pääsimme jopa tapahtuma kirjaan. Muistorikas reissu kaikkine laturin ongelmineen, ranskalaisromiksineen, Italian puolen matka. Ranskalaisromiksilla koettiin se romutusraha ilmiö, romiksen pihaan ajoi vanhoja autoja, mm acadiane, parkkiin ja akku pois, trukilla kylkeen ja kasan päälle. Lisäksi se tapahtuma oli hienon hieno.

Pelailen jätkänshakkia sivustolla http://brainking.com/fi. Siinä pelataan aina ihmistä vastaan, ei konetta, pitkästi yli 100 eri pelivaihtoehtoa perinteisiä lauta ja älypelejä. Shakistakin 37 eri versiota. Pelikavereiden kanssa voi myös keskustella.

Äskettäin sattui ranskalainen pelikaveri vastaamaan pelikutsuuni. Alettuamme keskustella kerroin hänelle myös Citroen-harrastuksestani, tietenkin sopivasti kaunistellen...

Hän ihmetteli kovasti, miten voin olla innostunut ranskiksista. Hänen mukaansa Ranskassa on vallalla tappiomieliala, usko omiin automerkkeihin on mennyt. Globalisaatio, nääs... vain saksalaiset pärjäävät. (No ehkä tässäoli vähän omaa ylitulkintaa, mutta tämmöistä ranskanmaalta yhden henkilön kertomana.)

Jaah, muistellaanpas tarkemmin. Niitä on niin paljon.

Ensin kommenttina tuohon ranskalaisten merkkien alennustilaan. Totta; tuotannosta poistuneet C6, 607 ja Vel Satis olivat viimeiset mohikaanit. Vaikka eräissä lehdissä muuta yritetään tuputtaa, tuleva DS9 (kun se joskus 2017 tulee eurooppaan myyntiin, jos edes tulee... C6 PITI tulla myyntiin 2003) on rautajousisen mukavuudella varustettu "urheilu"hybridi. Sisäänjoustoa on kokonaiset 9 senttiä. Se siitä. Nyt paras ranskassa tuotettava auto on 3.0HDI C5. Oi aikoja, voi tapoja. Diisseli vielä kaiken lisäksi.

Mutta siihen kokemukseen. No, tämä on jäänyt mieleen:

Vuosi oli 2003 ja olin vuosi takaperin tuonut ja rekisteröinyt Eurokeula-SM:n Ouluun. Samaan aikaan Teemu oli juuri ostanut itselleen uuden mallin bensa-V8-range roverin ilmajousilla, pitkästi toistasadan tuhannen euron auto. No, kuulemma rangessa piti olla mm.hidastetöyssyissä maailman paras jousitus. Ajattelin, että sarvesta härkää, sanasta miestä - kokeillaanpas.

Tuolloin, ja liekkö vieläkin, oli paras paikka hidastetöyssy-kestävyyden testaukseen ns. Vaalantiellä, tiellä joka menee oulujoen pohjoispuolella Oulusta itään. Siinä on Muhoksen kohdalla 80:n alueen muuttuessa 40:n alueeksi massiivinen ja sopivan teräväreunainen töyssy. Monet tojotat on siihen rikottu, vahingossa pimeän aikaan.

Jaah, täytyy näköjään väliin todeta kotipoliiseille ja oikeillekin, että jos jotain rikoksia tuolloin tehtiin, ne ovat jo vanhentuneet.

Otettiin sitten joka tapauksessa vauhtia se 80 eka kierroksella. Olin asettanut SM:n jousituksen +1 -asentoon (toisin kuin uudemmissa, DS:ssä ja SM:ssä on kolme ajokorkeutta sekä kaksi huoltokorkeutta, yhteensä viisi. Siis normaalia korkeampia ajokorkeuksia on kaksi, ei yksi kuten uudemmissa.). TTTTumpsis - pohjaamatta tai äkkiliikkeitä tekemättä SM ylitti töyssyn vaivatta.

Teemu tuli Rangella perässä samoin kahdeksaakymppiä - RÄMMMPPS - ylitti myös töyssyn, vaikka näin taustapeilista että hattu tipahti päästä.

No, ei muuta kuin lisättiin panoksia. Seuraavaksi nopeudeksi asetettiin tasan sata. Nostin SM:n jousituksen asentoon +2, eli ylimpään ajokorkeuteen ja toiseksi ylimpään korkeusasetukseen noin kokonaisuudessaan. JJJy-tymmm! SM ylitti taasen töyssyn pohjaamatta, alustasta kuului kuin pehmeä bassorummun tumahdus, ei mitään sivuääniä. Matka jatkui siististi, töyssyn huomasi lähinnä äänestä, kori ei "seilannut" mihinkään.

Teemu tuli takana myös satasta. Räää-tämmmm! Range hyppäsi toispuoleisesti ilmaan ja näin, että miehellä oli ratissa pitelemistä. Kuulemma joulukuusi syttyi kojelaudassa saman tien: "Catastrophic suspension fault. STOP driving at first possibility. Contact service immediately.". Range nilkutti vielä eteenpäin auton vasen puoli selvästi oikeaa alempana ja jotenkin vinossa.

Ja niin siinä kävi. Ajelin täysin vahingoittumattomalla SM:llä kotiin pikkuhiljaa, eli sataa neljääkymppiä, Teemu kyydissä. Range jäi odottamaan tiepuoleen hinausauton saapumista. Teemu ei paljon puhellut sillä kotimatkalla, taisi todeta autosta lähtiessään vain että "Saatana onko tässä pyörät maassa ollenkaan."

Oli varmaan se, kun tuli opinnot valmiiksi, sain työpaikan, ja rahaa alkoi jäädä sen verran yli että saatoin vaihtaa valosekunnin verran ajetun lukioikäisen Carinan muutaman vuoden vanhaan Xantiaan, jossa oli automaattivaihteet, -ilmastointi ja muut herkut.

Kyllä näitä oli kiva lukea taas uudestaan.

Ja huomaa, että aika kultaa muistot.

https://www.youtube.com/watch?v=zsaNRjI-5eU

Vahha Citroen ei koskaan enää palaa...

1990 mallinen 24v manuaali V6 XM oli joskus Tampereella hyvin väsyneen näköisenä myynnissä jollain jobbarilla. Kävin koeajolla ja se haisi öljyltä aika rankasti kun polki, mutta edelleen se on paras auto millä olen koskaan ajanut. Harmittaa etten silloin ostanut sitä kun pelkäsin korjauskustannuksia. ABS-valo paloi myös koko ajan ja kytkin oli aika loppu. Pyynti oli muistaakseni 1500 joskus 12 vuotta sitten.

Tästä jäi päälle XM:n omistushalu, joka ei ole vieläkään toteutunut. Kerran se on ollut niin lähellä että olin matkalla ostamaan yhtä ja ostinkin matkan varrelta S90 volvon.

Onkohan kenelläkään vielä kertomatta kokemuksia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi?

Uskaltaakohan tätä nykypäivänä kysyä. Onko kukaan foorumilaisista koskaan saanut sitikan sisällä p... pi...

Pirtua?