Perinteinen kodinelektroniikan valmistaja lopettaa viihde-elektroniikan valmistamisen ja keskittyy enää rajoitettuun valikoimaan. Kuten partakoneisiin.

Täytyykin pitää silmät auki, kun loput 21:9 Cinema-paneelit tulevat alehintaan lähikaupassa...

Varsinaisesti vailla faktaa nykytilanteesta, mutta omassa ja mahdollisesti monen muunkin mielessä Philips on brändääntynyt aivan kelvottomien tuotteiden valmistajaksi, jota pitää karttaa niin uutena, kuin käytettynäkin. Tämä lukuunottamatta partakonetta, ei sekään hyvä ole, muttei suostu kuolemaan

Juuri tänään pesin Philipsin kahdeksan vuotta uudet terät
Ja kyllä tuo hilirimpsiksen vedenkeitinkin on tuntunut tehtävänsä hoitavan. Ovatko ne vuosikausiin muuta tehneetkään kuin valaistustuotteita, keittiön pienkoneita ja partakoneita?

Aiemminhan tekivät sentään muutakin... meillä on töissä vielä yksi Scopemeterikin missä sattuu lukemaan Philips, eikä Fluke

Mikä sitten nykytilanteeksi lasketaan. Ostin viisi vuotta sitten digivirittimen töllötintä varten, hyvin on toiminut ja tallentava kovalevy siinä pelaa ihan ok.
Hyviä kokemuksia paljon muitakin, kelanauhureista jne., yksi kasettimankka tuossa kirjoituspöydälläni keikkuu parastaikaa, vanha peli mutta ei mitään hämminkiä.
C-kasetin kehittelijä lisäksi oli tuo Philips. Harmi että lopettavat, kyllä minä ainakin luotin heidän kamoihinsa.

Ostin inttiä varten Philiplsin partakoneen, tosin paristokäyttöisen. Sopi tarkkaan ajoon, kietoi partakarvan terään ja nykäisi juurineen irti. Paitsi kun pattereista alkoi loppua puhti, niin sitten jäi naamaan kiinni. Sen jälkeen olenkin ajellut höylällä ja sitikalla.

No tuossa lähes Lahen nurkalla saivat vanhan philipsin tehtaan jo hyödyllisempään käyttöön, tekevät siellä kaljatölkkejä

Onko se sun partakone pinkki ja mallinimi Epil- jotain?

hyvä että loppuu tuo "whirlpool" tuotanto. Itse 25v aikana ostanut 4kpl phillips-merkkistä kodinelektroniikkaa ja pisimpään toimi muutaman viikon, lyhimmillään oli rikki jo valmiiksi kaupasta ostettuna. Ei tarvinnut sitten vuoden 93 jälkeen harkita edes ostavansa mtn whirlpool/phillips-merkkiä..

Käytettynä ostettu Philipsin kuvaputkitöllö kesti reilut 10v. Veikkaan iäksi jotain 15v kun alkoi kuva juoksemaan.

Whirlpoolin jääkaappi sitten hajosi jo muutaman kuukauden iässä, ja korjauskin kesti 3vko. Ei naurattanut kesäkelillä...

Whirlpoolin pakastimesta samanlaiset kokemukset. Noin 20 vuotta sitten mokoman ostimme uutena. Ja lähes sen ajan se on ollut tuolla varastossa lanka- ym. varastona. Sinne se päätyi takuukorjauksen jälkeen. Tuttavaperheellä tehtiin keittiöremontti ja Husgvarnan kaappipakastin ei sopinut väreihin. Pelastimme sen. Kaveriksi ostimme 20 €:lla käytetyn Siemensin arkkupakastimen. Molemmat ovat hommansa hoitaneet, eikä päätä näy.

Meillä on edesmenneiltä sukulaisilta vuonna 1992 peritty 1970-luvun alkupuolelta peräisin oleva Philips väritelevisio. Noin 40-vuotias englantilaisvalmisteinen telkkari on yhä päivittäisessä käytössä videoiden ja dvdiden katselua varten. Varsinaisten tv-lähetysten seurantaan sitä ei ole vuosiin käytetty, kun meillä ei koskaan siirrytty digiaikaan. Eikä varmaan siirrytäkään, vaikka lupamaksu nyt peritäänkin verotuksen yhteydessä. Tulee sieltä niin surkeaa ohjelmaa.

Vuoden vanha kotiteatteri meni soittimen osalta sököksi eijkä varaosia enää saanut

Jep. Tutulta tuntuu... Kahta en vaihda, ja toinen on sitikka.

mula on vissin jo kuus vuotta vana vilihipsis putkitelkku 28" ja paremmalla kuvalla kuin emännän LCD Samsung 22"

Ai hilirimpsis on vielä telkkareitakin tehnyt, mie luulin että Sony oli ainoa varteenotettava merkki vuosikaudet... kai niitä Samsungejakin nyt voisi ehkä harkita. Mie en kyllä tiedä edes, minkä ikäinen tuo miun Sony KV-29FX20E on. Liekö tuo ihan 90-luvun lopulta, joku melko uusi kuitenkin.

Otinpa kuvan tästä. Hyvin toimii edelleen.

Tuttu kapistus, vielä töissä ollessani. Käytimme pääasiassa Fiskars 22kW:n UPS- ja GANZ-raidevirtapiirihuolloissa. Tuollainen skooppi pitäisi hankkia itsellekin.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Vanhempien vuonna -73 ostama Philipsin 26" väri-tv meni vaihtoon vasta kesällä 1999.
Itselläni samaisen valmistajan verkkokäyttöinen Philishave 716 on ollut käytössä toukokuusta 1991. Pari kertaa olen vaihtanut uudet terät.

Philipsin laatu ei ole vakuuttanut enää -90 luvun puolivälin jälkeen. Korealaiset ovat puolestaan petranneet kovasti.

Pitää paikkansa - pitkään hyväkuvaisen töllöttimen valinta oli helppoa, kun haki Sonyn. Muutaman viime vuoden aikana kuitenkin Samsung ja joissain tapauksissa jopa LG menevät molemmilta puolin ohi ja kovaa...

28 " vililihipsis putki hoitaa hommansa paljon paremmin kuin rouvan samsug 22" LCD lätty.
hilipsis on hoitanu hommiaan suunnilleen 7 vuotta , joten pitänee odottaa jo simahtamista. katellaan mitä sitten eteen . ei ainakaan LCD lättyä. ehkä LED.

Mitä, 1. sukupolven graafiseen laskimeen yhdistetty joku skooppi?

Grafiikka ei kieltämättä häpeä miultakin löytyvälle HP 48 GX:lle, mutta kyllä tuo on ihan hilirimpsiksen ja Fluken yhteistyönä syntynyt skoopin ja yleismittarin yhdistelmä. Miullahan on omana skooppina tuommonen:


Ja työskooppina joku tuommoinen, olikohan justiinsa 215C vai joku rinnakkaismalli. Hidas (100 MHz) ja väylädiagnostiikalla kuitenkin:


Molemmat olisivat uusien akkujen tarpeessa...

LED-tv on LCD-tv jonka taustavalo on toteutettu ledeillä. Ja halvassa hintaluokassa ovat huonompia kuvaltaan kuin tavan LCD koska reunaledien tuottama taustavalo on epätasaisempi.

Joulupukki toi noin vuonna 2003 Denver merkkisen DVD-soittimen puolen vuoden takuulla. Soitin kesti noin kolme kuukautta. Menin Prismaan vaihtamaan. "Sori me myydä tätä merkkiä enää, voit ottaa rahat takaisin tai vaihtaa toiseen tuotteeseen" No, otin sitten noin kymmenen euroa arvokkaamman (60-70€) Philips-merkkisen DVD-soittimen joka jopa toisti DIVX: ät toisin kuin Denver,Philips kesti neljä kuukautta. Takuuna otin rahat takas ja otin n. kymmenen euroa kalliimman Sony-merkkisen DVD-soittimen. Soittaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat formaatit ja toimii muuten tänäkin päivänä. Oikeesti pidin lapsenuskoiseti Philpsiä laatumerkkinä. On se joskus ollutkin, mutta ei enää.

Mutsin keittiössä soi edelleen isänsä 70-luvun alussa ostama Philipsin matkaradio. Toimii edelleen, C-kasettipesää myöten. Jossain kohtaa vaan meni pieleen.

Panasonicilla ledit on paneelin takana, ei reunoilla.
Aidoilla led-paneelilla (OLED) varustetuilla telkkareilla hinta taitaa pyöriä vielä siinä 10 000 euron tietämillä?

Tellut kehityy lujaa, se on totta. Vuoden 2007 tai kahdeksan tai yhdeksän Sony palvelee mainiosti kun on säädöt kohdallaan.

Ohessa lainaus mitä itkin Saab-foorumille taannoin kun kysyttiin mikäs olis SE paras littutellu.

Patenttivastausta ei varmaan ole olemassakaan. Tärkeintä mielestäni on varmistaa, että valmistajan omat "kuvanparannuspiirit" ovat kaikki poiskytkettävissä. Tämä tietysti mikäli haluaa luonnollisimman mahdollisen (parhaan?) kuvan irti hankinnastaan. Jos aikoo katsella sitä väriähkyssään nykivää vahanukkeshowta joita nuo ihmetekniikat näyttöpaneelin pinnalle loihtivat, ei ole mitään väliä minkä merkkisen ja mallisen valitsee. Monta paneelia olen säätänyt ja poikkeuksetta myynninedistämiseksi keksityt piirit ovat ainoastaan huonontaneet kuvaa.

Kalibrointia ei kannata kavahtaa, yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa juurikin noiden piirien poiskytkemistä ja kontrastin, valoisuuden, värikylläisyyden ja terävöinnin asettamista kohdalleen. Tämän voi tehdä kalibrointilaitteilla ja tietokoneilla, tai sitten ihan oman maun mukaan ja omassa katselutilassa laadukasta kuvaa katsellen (tämä on sitten yksi iso muuttuja), esim. YLEn uutislähetyksen studio-osuudet toimivat hyvänä referenssinä televisiolähetysten puolella.

Nykyään taitaa löytyä lähes kaikista töllöistä USB-liitäntä tai jokin muu tapa saada ruudulle omia kuvia näkyviin. Sitten vaan lataamaan jokin kalibrointitarget (tässä yksi), jonka laittaa näkyville ruudulle. Targetin idea on siinä, että kuvasta löytyy koko skaala mustasta valkoiseen, liukusävyjä jne.

Kuva ruudulle, värikylläisyys nollaan ja neljää edellä mainittua säätöä hyödyntämällä etsii mustimman mustan ilman, että hukkaa yksityiskohtia pimeyteen. Sama käsittely valkealle päälle jonka jälkeen värikylläisyydellä ihon sävy sellaiseksi, että näyttää luonnolliselta. Terävöinti tehdään viimeiseksi ja sillä kaivetaan se viimeinen kontrasti esiin kuvasta. Tämä kannattaa huomioida kun säätää kontrastia ja valoisuutta, sillä terävöiminen muuttaa aina myös näitä, koska perustuu täysin samaan asiaan mutta hieman eri parametrein. Kokeilemalla oppii mikä on säätöjen keskinäinen vaikutussuhde. Ensin kannattaa selvittää mitä kukin säätö kuvalle tekee nimestään huolimatta. Eri valmistajat käyttävät eri terminologiaa joten se 'kontrasti' mikä toisessa säätää mustan tasoa, voikin toisessa merkissä vaikuttaa sekä mustan että valkoisen tasoon, kolmannessa se säätääkin kuvan valoisuutta (gammaa). Kokeilemalla selviää.

Yksi oikeasti tärkeä tekninen ominaisuus korkearesoluutioisissa televisioissa on skaalain, jonka tehtävä on repiä/venyttää matalaresoluutioinen TV-kuva isolle ruudulle. Tämä on erittäin vaikea tehtävä, jossa tehdyistä kompromisseista näkyvimmät merkit ovat pikselöitynyt kuva, omituiset artifaktit liikkuvassa kuvassa, suttuisuus ylipäätään. Skaalaimista puhuttaessa liikutaan alueella, jossa jyvät alkavat erottua akanoista ja jos nyt ei suoranaisesti merkit toisistaan niin hintaluokat. Karkeasti ilmaistuna rahalla saa ja Saabilla (tämä kommentti kohdistettu alkuperäiseen yleisöön) pääsee.

Testejä kannattaa lukea, kunhan lukee mahdollisimman monen eri tekijän sekä kaivaa esiin painotukset millä testatut laitteet järjestykseen laitetaan. Internet auttaa myös, ja varsinkin kuvan säätämiseen (kalibrointiin) löytyy varmasti tuhat ohjetta joista jokainen on hieman erilainen ja ristiriidassa keskenään. Niistä kun löytää ne kohdat jotka ovat yhteneviä niin sieltä alkaa löytyä punainen lanka, jonka toisessa päässä on paras vastine käytetylle rahalle.