Imusarjassa siinä läppäkotelon luona on turbon paineanturi ja imuilmanlämpöanturi. Ilmamassa-anturi on heti ilmansuodattimen jälkeen. Tulppaa EGR. Mä tein riittävän ison (pienen) pisaran muotoisen läpyskän 0,7mm rst pellistä ja löysäsin EGR putken pultteja sieltä venttiilin päästä ja työnsin sen väliin. Antaa antiöllön kolmen ekan käynnistyksen yhteydessä ja sitten tyytyy tilaansa. Tekee nuo vikailmot aina, kun käyttää akun irti.

291500km. Citikka kävi tietokoneen nokassa, vanha ohjelma ecusta saksaan ja uusi paranneltu muutamaa tuntia myöhemmin takaisin.



Tutkiskelen tuon egr:än kohtaloa, mutta luultavasti jos antipöllö loistaa vain 3 starttia, niin ei kauaa tarvitse miettiä mitä sille pakokaasujen takaisin kierrätykselle tapahtuu...

Keltainen moottorinkuva loistaa taas taulussa. Pikainen tutkimus turbon paineanturin kuntoon ja anturi ihan täynnä karstaa. Egr venttiili on ilmeisesti juuttunut jatkuvasti auki asentoon. No, nyt saa horottaa auki ihan rauhassa, hakkasin putkeen umpeen hitsatun, hieman liian ison prikan. Perinteinen sokea tiiviste ei tämän kanssa toimi, koska tasopintoja ei ole ainakaan imusarjan lähellä.

Tulppaus ei vaikuta antipöllön esiintymistiheyteen, eli tämä yksilö ei huomaa että putki on tukossa imusarjalta.

Seuraavaksi aloitetaan etujousisylinterien metsästys. Keula kestää ilmassa n. 5h ja sitten maan vetovoima voittaa. Välillä eksyy touhutippa jopa maahankin asti sylinterin varresta.

295000km. Sateinen puuhapäivä.

-Laakeriarpajaiset. Jurinaa kuuluu ajonaikana, pyörät ilmaan ja pyörittelyä. Vasen takapyörä ääntää hieman, joten vaihdetaan nyt sinne kokeeksi laakeri. Alkuperäinen osa merkkitiskiltä 130e. Tunti pihamaalla ähellystä ja laakeri vaihdettu.

-Jarrujen putsausta taka-akselilta.

-Kausirenkaanvaihto, eli "talvipyörät" alle, autonmukana tulleista kesärenkaista loppui kulutuspinta, joten nyt mennään kitkoilla. Syksyllä sitten rengaskauppaan ja uudet kitkat talveksi.

-Sipistelty repsottavia puskureita sekä sisälokasuojia takaisin paikalleen, puolet kiinnikkeistä hukkuneet matkalle, piti rakentaa uusia.

-Pesty sekä vahattu auto, kylläpäs on naarmuja. Seuraavankerran pitää myllyttää...

-Uudet tuulilasin pyyhkijät, tälläkertaa champion merkkiset (30e), bochit oli ihan luokattomat, ja tuplasti kalliimmat.

Webaston jälkiasenteinen vesipumppukytkentä korjattu, releestä oli hapettunut liittimen jalka poikki. Uusittu rele.

Todettu kuljettajan puoleisen jousisylinterin laskevan lävitse, soitto suomalaiselle merkkivaraosatiskille; 440e kappale. http://www.citroen-accessories.com/~citroen/ Toimittaa vasemman ja oikean puolen kotiovelle yhteishintaan 505e. Joten visa vinkumaan ja ulkomaan ostoksille. Raportoidaan sitten myöhemmin miten kävi.

296300km. Posti kiikutti ranskasta paketin ja etujousisylinteri vaihtui kuljettajan puolelle, samoin koiranluu. Oikeapuoli odottaa motivaatiota sekä öljyvuodon lisääntymistä. Jousitus tuntuu taas toimivan hieman paremmin, varsinkin kun öljy ei karkaa ulos järjestelmästä...

300 000km, Juhlistettiin Citroenin kanssa iloisesti yhteisellä puuhahetkellä. Hydraulisäiliö halkesi, ilmeisesti korkki ei toiminut suunnitellulla tavalla... Kolvi kuumaksi ja muovihitsaamaan kasaan.... Tuntuu pitävän jotenkin, joten voi etsiä rauhassa ruttutukusta ehyempää tilalle.

300500km.
-Ruttutukusta vm. 2010 oleva hydepönttö paikalleen.
-Oikeanpuolen etujousisylinteri
-Koiranluu
-Jousipallot kummallekin puolelle eteen (Onko normaalia että jousipallot helisevät kun niitä heiluttelee, poisotetut helisee, uudet ei)
-Hydenesteen vaihto
-Konepellin vaijerin rasvaus
-Käsijarruvaijerin kiinnikkeet laitettu takaisin paikalleen kolisemasta
-Päiväajovalopolttimo
-Täysi sisä ja ulkopesu autolle

Josko se nyt taas toimisi vähän aikoo

En osaa vielä sanoa kokemuksen puutteessa että olivatko Sitikat wanhoina hyvinä aikoina sen lujempia, mutta vastineeksi sai ainakin persoonallisuutta ja yhtä tasaisen kyydin kuin paljon kalliimmissa edustusautoissa. Nyt kun mehujousitustakaan ei saa enää kaikkiin malleihin, niin en ihmettele että muut kuin remonttia pelkäämättömät merkkiuskolliset vaihtavat merkkiä. Sama juttu amerikkalaisautojen kanssa. Itsellä on 70-lukulainen jenkki, eikä muu kuin perustekniikan laatu vakuuta jos vertaa vaikka ikäisiinsä Saabeihin. Kori ja sisusta on pantu kokoon aika halvalla, sähköt ovat vähän mitä sattuu, konepellin pinta aaltoilee vauhdissa kuin Äänisen aallot jne. Alunperin siinä on vielä ollut vikaherkkiä saasteenestolaitteita, ja toki bensa maistuu. Mutta saipahan vastineeksi vielä tyyliä, hulppeaa kyytiä ja kasin jytinää. Entäs nyt? Olen nykyjenkkejä nähnyt ja ollut kyydissä. Vähintään yhtä muovisia kuin joku Huyndai, mutta minulla on se kuva että kaukoidän autot ovat aika kestäviä ja huolettomia, näkyyhän niitä takseinakin. Jenkkiautojen laatu taas on edelleen mitä sattuu, ja se näkyy myyntiluvuissa. Alfa-Romeoita ei ole vuosikymmeniin tunnettu hyvästä laadustaan, mutta niissä on edelleen persoonallisuutta, niin että jos olisi rahaa, ostaisin yhden punaisen Miton ihan vain pihaan katseltavaksi, toimipa se tai ei. Toisaalta japanilaiset autot ovat aina menneet kaupaksi vaikka ne ovat hävinneet autolehtien vertailut eurooppalaisille. Omilla rahoillaan ajava sietää usein mieluummin epämukavuutta tai karkeita ajo-ominaisuuksia kuin pajakäyntien vaivaa ja rahanmenoa.

Vuodatuksen johtoajatus: autonvalmistajat huomio: jos ette kykene tekemään laatua, satsatkaa persoonallisuuteen. Ja päin vastoin.

Ilahtuneena erittäin tarkkanäköisestä kirjoituksesta luin sen ääneen paremmalle puoliskolle, lähinnä koska siinä mainittiin useampi häntä kiinnostava automerkki. Kommentti kuului; Niin no, eikös Saab vastannut vähän noihin molempiin? ...juu-u, ja meni sitten konkkaan kun ei sitä ostanut uutena kuin varakkaat eksentrikot.... (lue: esim. arkkitehdit ja lääkärit).

Niinpä niin.

Hyvä kertomus tuo

Mä luulen että Cadillac sitten pitäs päivittää kohta vähemmän ajettuun. Olen vetänyt 60 000 km kahdessa vuodessa ja nyt on 200 5000 mittarissa (km).
19-vuotiassa autossa on järjetön määrä kompuutteria ja kaikki toimii. Olen vaihtanut vain kulutusosia. Pari koiranluuta ja pari puslaa ja yhden parin jarrupaloja. Samanikäinen Citikka on sitten muuten vaan ollut aina ihan paholaisesta ja varsin XM kakkoskoppa joka on tehty hippistandardin sähkökomponenteista.

Itseasiassa 20-vuotiaan jenkin hyvä puoli on se että silloin (20 v sitten) joka digidigi-boxissa ja sähkölaitteessa käytettiin military-standardin lutikoita jotka olivat oikeasti suunniteltu -55 C ja + jotain 125 C välille. Muistan kun tuolloin itse rakentelin elektroniikkaa niin jos osti sen halvemman, ei MIL-spec mukaisen lutikan niin se toimi kunnolla vain noin + kelillä mutta mil-specksin kama toimi kuin tauti vaikka millä pakkasella (muutama markka kalliimpi oli tietty ja saratuotannossa iha oikeasti kallista). Mitäs jos väitän että ihan oikean vanhan ajan mil-specksin mukasia elektroniikka romuja käytetään autoissa entistä vähemmän?

Mikäpä ne kompuutterit noin nopeasti hajottaisivatkaan, jos ovat vielä vanhan ajan suunnittelua reilulla ylimitoituksella ja muutenkin varman päälle tehtyjä. Kyllä noi miunkin edustaman firman 20-30 vuotta vanhat elektroniikkaa täynnä olevat laitteet vaan sirkuttavat päivästä toiseen. Tosin nyt ovat alkaneet EEPROM:it jo osasta niistä hyytyä

Itse omistan samanlaisen minkä pimpeli ennen (olikohan pimpelillä automaatilla) ja tulee juuri näillä näppäimillä puoli miljoonaa täyteen ja kärrykin oli vielä kymppitonnin käytetty kun oli joskus kulmaa rutattu.

Nyt kun on tämän lukenut niin ei enää tee mieli luopua enää ollenkaan perusteellisesti korjatusta yksilöstä varsinkin kun on riittänyt pääasiassa normaalihuollot mitä näihin nyt kuuluu vaihdelaatikon peruskorjauksista ja kannentiivisteen vaihdoista alkaen.

Tästä sai uskomattomasti motivaatiota loppuviikolle kun pitäisi lämmittimen lämpötilansäätöläpät sahata irti ja korjata ilmeisesti pahasti repsottavat tiivisteet (joita ei edes endoskoopilla onnistu näkemään). Saattaapi hyvinkin olla että en seuraavaksi osta edes C5 tuhat mallia kun tähän suuntaan ollaan menossa, että arpajaisista saattaa saada oikeasti huonon arvan. Sentään jotain automerkkejä ja moottoreita vielä nykyäänkin löytyy, missä asiat joten kuten toimii, eikä työllistä harrasteeksi asti.

302 000km Harrastettu offroadia vajaavetoisella citroenilla, lopputuloksena pohjamuovit kappaleina ja puskuri vähän repsottaa...Nimimerkillä ajoin itänaapurissa risteyksen harhaan ja sieltä ei päässytkään takaisin muuten, kuin hyppyyttämällä hiekkapenkan ylitse todella jyrkkään ylämäkeen kovalla vauhdilla.



Miulla oli manuaalilla, tosin siinä kaksoismassavauhtipyörä osoitti antautumisen merkkejä. Öljyä löytyi jäähdytysnesteen seasta ja suuttimia meni vaihtoon...

Aika vähällä kyllä antoi Pimpeli periksi näin jälkikäteen ajateltuna ja otti seuraavan haasteen vastaan. Minullakin jo oli kansiremontti sekä parin suuttimen vaihto asiankuuluvine kanteen katkeamisineen (vain yksi). Automaattivaihteiston purku ja kaikkien kuluvien osien vaihtaminen vaati kyllä jo harkintaa 400t kohdalla, mutta oli minulle opettavainen projekti sekä bonuksena tuli vahvistettua laatikkoa uusiin haasteisiin moottorin suunnalta. Ennemmin olisin kuitenkin vaihtanut vaan kaksoismassavauhtipyörän, se on halvempikin kuin automaattilaatikon osat ja momentinmuuntimen huolto.

Tuntuu vaan siltä, että kyllä nämä kaikki Pimpelin mainitsemat työt vanhassa c-viitosessa vielä tekisin itse kun on jo tullut tehtyä, mutta uudessa C-viitosessa on kyllä mahdottoman paljon isompia haasteita ollut. Eipä noita tietysti ennalta arvaa.

Vaan meni se minunkin lämmitinpuuhasteluni siihen, että pitää vaihtaa koko lämmitin, ei sitä sieltä saakaan auki sahattua kun on kaksivyöhykemalli.

490 000 oli lähestymässä edellisen tauluun...Miulla järki (ja lisäksi sen aikainen avopuoliso ja auton pääasiallinen käyttäjä) olevinaan sanoi, että 1000 euron autoon ei käydä tekemään 2000 euron remonttia.

Uudessa on kieltämättä ollut haasteita, mutta en mie tuota enää siihen vanhaan vaihtaisi. On tuossa sentään jotain hyvääkin

Pohjamuovi löysi tiensä alvadin verkkokaupasta 2 päivää tilauksesta auton alle, nopeaa on toimitus. Kellään havaintoa mistä mahtaisi saada puskurin alle kuuluvan muovinpalasen tai mikä mahtaa olla sen varaosanumero?

Kilometrilukemalla 302 800 Korjattu laturi petti jälleen, lataus puuttuu täysin. Tietysti lauantaina virka-ajan ulkopuolella, kuten jo perinteeksi on muodostunut. Tälläkertaa vain 10 km matkaa kotiin. Uusi laturi kustantaa vaihtolaitteena 400e ja merkkitiskiltä 580e.

Hankalaa tämä yhdellä käyttöautolla pelaaminen, joten sunnuntaina kävin ostamassa 500e mondeon. Tosin mondeo näki yhden ehjän päivän ja nyt vuotaa takajarruputki

Englannista purkaamolta löytyi "uusi" laturi, postikuluineen 60£. Nautitaan foordilla ajamisesta ja lisätään jarrunestettä sekä odotellaan postipoikaa ja "uutta" laturia.

Syysloma alkoi ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää laatuaikaa vesisateessa citroenin kanssa:

-Laturi löysi tiensä konehuoneeseen, elintenluovuttajana toimi 407 pösö vuodelta 2009.
-Talvirenkaiden vaihtoa, nuo alla olevat kesärenkaina toimineet kitkat joutaa ensisyksynä roskiin, nyt talveksi Nankangin sv-1:set koossa 225/55r17 hintaan 500e

Johan sillä melkein kerkesi 10 päivää ajamaan ilman hajoamista!

303275km ja kuljettajan sivuikkuna tipahti alas. Vaijeri ilmeisesti katkesi, sillä rutina oli melkoinen kun lasi yritti nousta ylös viimeisen kerran. Merkkiosana yli 200e ja suomalainen jälleenmyyjäorganisaatio ei korjaussarjoja tunne, koko nostin siis kiitos....

Tilasin sitten korjaussarjan , missä tulee nuo vaijerit ja muut hilppeet. 33e saksanmaalta...

Aika ottaa taas Ford liikenteeseen (hitsasin muuten tähän kiitettävän määrän peltiä lattiaan ja muihin ruostekohtiin)

Onko huikolla muuten mennyt paremmin sen avensiksen kanssa?

Etuovet sai stp goldia sisuksiinsa ja vakio midit lensi roskiin, tilalle tuli ground zeroa. Vielä pitäisi keksiä vaihdanko diskantit vai kuuntelenko alkuperäisiä.

Eiköhän tossa liene herkkyyseroa siihen malliin että vaihda vaan diskantitkin. Ei se ääni siitä ainakaan huonone...

Vinkkiä miten tuo kojelaudan päällinen purkautuu ja mitäkautta menee johdotus? Jakosuodin pitäisi kytkeä alkuperäisten johtojen väliin ainakin etuoven läpiviennissä ei ollut tilaa laittaa uutta piuhaa..

Ritilät lähtee kampeamalla pois, mutta ole varovainen erityisesti apukuskin puolen ritilän kanssa, sen reuna halkeaa todella herkästi jos siitä pitkän sivun keskeltä väännät. Kiinnityskorvakkeet on sen muotoiset että irrotus taisi olla helpointa vetämällä ritilää tuulilasin suuntaisesti, eli takaviistoon ylös. Vakiojohdotuksen reitistä ei tietoa, itse vedin uudet piuhat diskanteille apukuskin penkin alta vahvarilta kynnyskoteloita pitkin ja kojelaudan päädyistä ylös. Jos vakiosoitinta käytät niin olisi ehkä helpoin laittaa jakarit sinne jalkatilaan pyöräkotelon ja oven väliin josta lähtee johtoniput oviin. Oviin menevä kajarijohto siis kylmästi poikki, jakari väliin, ja siitä sitten uusi piuha kojarin päälle diskantille. Sitä en sitten osaa sanoa mistä tunnistaa sen kajaripiuhan.

307300 km, konepellin tuulihaan avausvaijeri katkesi venäjän tullissa. Työllisti sitten jonkin verran ylimääräistä kun toverit halusivat nähdä mjoottorin.



Eipä katkea enää, ei jäädy ja on ennenkaikkea omaperäisen näköinen sekä itse tehty. Viimeistä pulttia pitää vielä vähän laikata kannasta, ottaa kiinni konepeltiin