Syitä on monia mutta ainakin yksi epäterve on joukossa.

Monet kansainväliset yhtiöt tai sellaiset joilla on toimintaa tai kenties vain näennäinen konttori ulkomailla voivat kikkailla yritysverojen kanssa. Näitä verojahan on jo muutenkin laskettu jottei houkutus vilunkiin nousisi liian suureksi. Suomessa toimiva yritys voi siis olla kannattava ja hyvin voittoa tuottava. Yrityksen ulkomainen emoyhtiö on puolestaan rutiköyhä koska on esim jakanut osinkoja omistajilleen lainaa ottamalla. Näin emolla on velkaa ja voitto voidaan siirtää konserniavustuksella ulkomaille, maahan jossa yritysvero on nolla tai lähellä sitä. Veroparatiisi on näille maille yhteinen nimittäjä. Kotimaassa toimiva yritys toki työllistää, investoi ja tätä kautta tuottaa kohdemaahan verotuloja. Mutta yritysveroa se ei maksa. Pelkästään kotimaassa toimiva yritys taas joutuu saman omistaja-arvon tuottaakseen nostamaan hintaa ja jää näin kakkoseksi. Kierteen lopussa yritys menee konkurssiin kauppojen puutteessa ja tämä antaa sitten loiselle mahdollisuuden nostaa hintoja ilman kilpailua.

Onnetonta on myös se että kunta ei saa yrityksiä kilpailluttaessaan laittaa kotimaisuuden tai veronmaksuhalukkuuden kriteeriksi valintaprosessissaan. Kunta joutuu siis valitsemaan halvemman kaqnsainvälisen yrityksen joka ei maksa yritysveroa ollenkaan. Loppupelissä tämä voi siis olla kunnalle kalliimpi vaihtoehto mutta se on silti valittava. Ja kuntalaisina olemme pakotetut käyttämään näiden yhtiöiden palveluita, esim sairaanhoidossa.

Taloudessa on paljon muutakin kieroa ja ainakin moraalisesti väärää. Puhdas kapitalismi on hyvästä, yrityksen täytyy tuottaa voittoa ja se on sen tärkein tavoite. Vain näin se voi olla elinkykyinen ja samalla tarjota työtä ja elantoa. Mutta keinottelulla voidaan ostaa kannattava ja hyvin toimiva yritys, tyhjennetään sen kassa ja otetaan sille paljon lainaa ja annetaan sen sitten kitua tai kuolla. Rahat on jo siirretty velalliseen emoyhtiöön eikä muulla sitten olekkaan väliä. Pikavoitto taskussa lämmittää harvoja.

Julkisella puolella töissä olevien yhteinen ominaisuus vaikuttaa olevan lapsenusko lupauksiin ja pyrkimykseen parhaaseen yhteiseksi hyväksi. Kuitenkaan yritykset tai edes kuntien tai valtion omat työntekijät eivät piittaa kuin omista eduistaan, eivätkä tee mitään, mihin eivät erityisesti ole velvoitettuja.