Tulipa haettua kotiin pitkäaikaisesta säilönnästä vanha rakas eli Simca Chambord 1961. Kohtalaisen siistiksi tuli ihan pesemälläkin, mutta pientä laittoa silti edessä - tuli näköjään seisotettua 14 vuotta. Niin se aika kuluu. Mutta eipä ollut peruuttamattomasti mikään paikka jumiintunut vaan ajamalla pääsi kotiin siirtämään. Asiaan vihkiytymättömille, että näitähän tehtiin vuosina 1959 - 1961 ja moottorina Fordin koneesta pienennetty 2,3 litrainen sivuventtiili-V8, josta heppoja löytyy huimat n. 80 hv.

Hieno! Enpä muista tuollaista koskaan nähneeni, linkitä ihmeessä tänne lisää ja vähän isompia kuvia.

Nätti on. Saiskohan sitä jonkun tekosyyn joskus ajella teillepäin, että voisi tätä ihailla...



Omat projektien odotusajat tuntuvat yht'äkkiä pieniltä, vaan kenelläpä sitä kiire olisi

Muutama kuva tuli räpsittyä ja laitettua tuonne:
http://www.citikka.info/gallery/Users/Aaltopelti_fun/Vierasmerkkinen-Simca

Tarinahan tällä autolla menee suurinpiirtein niin, että 1980 -luvun puolivälissä tämän kunnostin aika ikävästä raadosta ja sen jälkeen sillä kesät ajelinkin reilut 10 vuotta. Sitten kehiin astui Camionnettet (+ ne tavalliset eroamiset, tallipaikan menetykset, kerrostaloon muutot yms.) ja ajelut tällä jäi vähiin. Ja kun siihen maailman aikaan autojen liikenteestä poisto ei ollut ihan niin asiakasystävällistä kuin nykyään niin vein kilvet konttorille. Itsellekin yllärinä huomasin nyt auton papereita penkoessa, että 1999 näköjään viimeksi olen kilvet palauttanut. Silloin tuo viimeksi ajossa oli kun mobilistit pyysivät sitä johonkin näyttelyyn ja katsastin sen ja pidin kesän liikenteessä. Kesän jälkeen summasin, että 1000 markkaa meni vakuutuksiin ja käyttömaksuihin ja 3 päivänä tuli ajeltua näyttelyyn siirron lisäksi. Totesin silloin, että kallista on harrastaminen
Ainakin siihen aikaan minut peloteltiin jo ihan tarpeeksi sillä, että museorekisteriin ei ole helpolla asiaa joten pistin auton säilöön ja näinhän siinä vierähti 14 vuotta
Mutta onhan tuo sen verran hyvässä iskussa, että vois vaikka harkita tänä syksynä katsastamista kun ei taida ensi hätään vaatia paljon muuta kuin pakoputkiston hitsailua ja renkaiden vaihtoa. Helpottuisi ainakin siirtely kun ei tarvitsisi noilla puuhakilvillä pelailla.

Ai niin. Ja Nikolle vaan tervetuloa. Voidaan ihastella Pirkanmaan BX GT:itäkin

Sehän on vielä hienompi kuin mitä tuosta ensimmäisestä kuvasta osasin odottaa.

Nyt varmaan kannattaisi miettiä sitä museorekisteröintiä uudestaan, tarkastajat on voinut vaihtua. Ikää jo kuitenkin 52 vuotta ja maallikolle aivan räpeltämättömän näköinen?

No tuota voi hyvällä syyllä sanoa nätiksi!

Äkkiä katsottuna näyttää hyvin säilyneeltä alkuperäiseltä, vai mitä kunnostus silloin aikoinaan vaati? Kun näyttää, että melkein heittämällä menis MR-rekisteriin...tai ainakin mielestäni pitäis mennä (Vai onko se tuo maalaus, joka estää - ei alkuperäiset sävyt?)

No se kunnostus tapahtui niin, että korissa ei ollut enää ruuviakaan kiinni kun hitsaustyöt aloitin. Lähtökohtahan oli Hämeenlinnalaiselta purkaamolta löytynyt 8 vuotta helmojaan myöten savipeltoon uponnut "hylsy", jota joku oli jo kerinnyt käsittelemään esim. lyömällä pari kertaa kirveellä konepellistä läpi. Tosin alkutyöt ja paljon osahankintoja teki kaveri, jolta tämän ostin "aloitettuna projektina". Yllättävän vähän kuitenkin ronskimpaa hitsailua oli eli helmat ja tavaratilan pohja - vähän enemmän aikaa vievää puuhastelua ulkopinnan pelleissä. Värisävyt on ihan originaalit sisällä ja päällä ja kaikki ne silloin maalattiin. Silloin aikanaan ajattelin alunperin rakentaa tästä vähän vastinetta kavereitten jenkeille: pohja maalattiin siniseksi, bensatankki Ranskan lipun väreihin, taka-akselin "banjoon" kuvamaalaus, kone räikeän siniseksi ja alumiiniosat vannehopealla jne. - tätä meinasin vielä jatkaa kromivanteilla, perän nostolla yms. ajan muoti-ilmiöillä .Kaikkea se aikalaisuus teettää.
Noista kun osa oli jo tehtynä niin vasta sitten tuli mieleen, että hulluko minä olen kun nättiä autoa rupean "rodaamaan" ja jatkoinkin hommat sitten maltillisemmin loppuun. Noista erheistä korjasin myöhemmin moottorin maalauksen, bensatankin ja taka-akselin & osittain pohjan maalauksen (silti edelleen maalaten).
Se museoleimapeloittelu silloin joskus liittyi tämän tyyppisiin juttuihin:
- "Oot sitten mennyt helmapeltimassalla sivelemään pohjan ja maalaamaan sen kiiltävällä maalilla. Äläkä kuvittelekaan, että joku Ranskan lipun väreihin maalattu bensatankki menee läpi."
- "Tässähän on pakoputkistokin vedetty kahtena taakse asti vaikka senhän oikeasti kuuluisi yhtyä yhdeksi heti moottorin jälkeen"
- "Oot sitten mennyt verhoilemaan tän jollain plyyssikankaalla - eihän sen sellaista kuulu olla. Kyllä alkuperäiskankaita ulkomailta saa..."
- "Vähän on huonossa hapessa sun puskureitten kromitkin. Kyllä melkein kannattais harkita uudellen kromauttamista..."

Summa summarum - kaikki pelottelu siis kohdistui sellaisiin juttuihin, että ei mitään mielenkiintoa ollut tehdä uusiks sitä, minkä jo oli just tehnyt. Ja kaiken ratkaisevimpana vielä, että ei ihan halpaa touhua olis ollut hankkia jostain uusia kankaita ja kromauttaa puskureita jne. (Samat huonohappiset puskurit muuten on edelleen paikallaan 25 vuoden jälkeenkin ja veikkaan, että kromitahnalla taas saa kiiltäviksi vaikka vähän täpliä tarkkasilmäisille jääkin näkyviin )
Niinpä sitten tuli vaan ajeltua kesäisin kymmenisen vuotta ja sitten tämä "unohtui".

Mutta nyt taas vois kiinnostua - kiitos vaan kaikille kannustavasta otteesta. Tää on kyllä minunkin mielestä nätti ja mukava auto - vaikkakin moottorin osalta vähän hankala/kallis korjattava jos/kun jotain isompaa täytyy tehdä. Ei ole ihan vahvimpia laakeroinneiltaan, kampiakseliltaan ja männätkin vähän vaikeat löytää/soveltaa muista.

Paljon hienoja yksityiskohtia.

Niinpä. Vaikkapa tuo vilkun katkaisija siinä rattipylväässä ylhäällä. Vilkut ei palaudu rattia kääntämällä vaan rattipylvään sisällä on bi-metallijousi, jonka ympärille on kiedottu vastuslankaa ja kun vilkun laittaa päälle, alkaa vastus kuumentua, lämmittää jousta ja bi-metallijousi sitten hetken päästä taipuu ja lonksauttaa vilkun päältä pois Joku pieni säätöruuvikin tälle muistaakseni on jos haluaa vilkun palauttamista nopeuttaa tai hidastaa. Nyt tosin palautus ei toimi jostain ihmeen syystä vaikka vastahan se viimeksi käytössä ollessa toimi. On muuten silloin ajovuosinakin aiheuttanut mielenkiintoisia käden vääntöjä kun haluaa ottaa vilkun pois päältä kesken kääntymisen ja tyrkkää toisen kätensä ratin puolien välistä vilkkukatkaisijalle ja toisella kääntää rattia Kaikkea ne suunnittelijat keksivätkin.

Tuosta tulikin mieleen toinen mielenkiintoinen vilkkukatkaisijan sijoitus.
http://image.motortrend.com/f/classic/r ... 0-dash.jpg

Kuka hiffaa vai onko tietoa?

˄ Tyytin rinkula.

Tyytinrinkulavilkku oli/on ainakin L319/O319 Mersuissa, olikohan myös saman ajan henkilömallien 180/190/220 valkoisissa rateissa?

Epätäsmällistä ilmaisua taaskin. Tää tarkoitti "Paljon kauniita yksityiskohtia", mielessä jo ihastelu objektiivin läpi.

Näkyihän se tuosta linkistäkin että oikein muistin, tai oikeasti en vaan enään muistanut miltä se Toyota Corona näytti mut noin se toimi.

No, höh. Jos siitä kunnostamisesta on 30vee, niin sais mennä MR-kilpiin mun puolesta

Kantsisko kysyä joltain tarkastajalta lausuntoa mitä kaikkea vaatis?

Ei noita(kaan) liikoja liikenteessä näy

Toyota Crownissa -68 oli samanlainen kromirinkula ratissa, jossa myös vilkut. Ja Corona Mark ykkösessä jännä vilkun ääni.

Tuosta Simcasta. Voiko taskukokoinen euro enää olla enempi jenkki kuin tuo, veekasi, siivet takana, sohvapenkit ja todella ajattoman tyylikäs keula?