AVK:n huutokaupasta tarttui puoliksi vahingossa vaatteisiin siistinoloinen II-koppainen femma, johon sanottiin salaman iskeneen. Lankomiehen myötävaikutuksella ja trailerilla ostos kotiin ja akku kiinni. Jäähdyttimen tuuletin alkoi pyöriä täysillä ja hydraulipumppu ei sammunut ollenkaan, vikaviestejä näyttö täynnä airbagista, depollutionista, suspensionista, absista ja vaikka mistä muusta. Auto ei tietenkään startannut. Tässä vaiheessa alkoi tuntua sille että tuli ostettua turhan hienot pyörät maitokärryihin, aluvanteet näes.

Lexia ei löytänyt mitään vikaa, kun yhteyksiä prosessoreihin ei ollut. Mitään vammaa ei näkynyt päällepäin, mutta konehuoneestä löytyi mystinen neljän johdon sarja joka oli katkaistu ja teipattu maalarinteipillä kiinni. Tämän johtosarjan merkitys on edelleen arvoitus, sillä velimiehen toimivassa vitosessa on aivan samanlainen viritys. Siis neljän sarja jonka toinen pää on viety lähelle keskusyksikköä, mutta ei kytketty mihinkään ja toinen pää siis konehuoneessä lähellä sulakesysteemiä eikä myöskään missään kiinni. Sarjan päissä ei ole minkäänlaisia liittimiä. Käyrä nousi huippuunsa.

Aloin sitten haalimaan osia keskusyksiköstä alkaen. Sen mukana piti tietenkin vaihtaa moottorinohjausyksikkö ja virtalukko, nämä kun ovat yhteen naitetut. Eipä startannut vieläkään, mutta bensan kaataminen tankkiin auttoi kummasti ja moottorin käynti tuntui aika siistille. Vikoja tauluun tuli entiseen malliin, mutta nyt Lexiakin alkoi ymmärtää vekottimen sieluelämää kolmen sivun verran: melkein kaikki toiminnot olivat pielessä radiota lukuunottamatta ja sekin vinkui kun ei hyväksynyt uutta keskusyksikköä.

Seuraavaksi meni vaihtoon ABSin yksikkö ja kas kummaa ajovakauden hallinta, nopeuden mittaus ja jotain muuta pientä palautui.

Jousituksen pumppu oli vaiennut jossain vaiheessa kokonaan eikä elonmerkkiä ollut muuten kuin venttiilien naksuntana Lexialla testatessa. Purkamalla selvisi, että puolijohteisiin perustuva kytkinosa oli entinen, kuumeni varmaan liikaa siinä vaiheessä kun pumppu pyöri pysähtymättä. Tätä kytkintä ei erikseen saanut mistään, joten koko yksikkö piti vaihtaa.

Vikataulu autossa alkoi olla tyhjä eikä Lexiakaan löytänyt muuta kuin jonkin ruiskutuksen häiriön, joka ei kuitenkaan näy auton näytössä. Radio vihelsi edelleen korvia vihlovasti ja henkisesti valmistauduin jo raottamaan kukkaroa valtuutetulla pajalla, kun nettitietojen mukaan vaihdetun keskusyksikön ja alkuperäisen radion parittamisen piti olla mahdotonta kotikonstein. Ilmeisesti tein jotain väärin, sillä aikani Lexialla askarreltuani soitto alkoi raikaa ja ohjaimet pelata.

Nyt vain pitää vaihtaa jakohihna ja käydä esittelemässä projektin tuloksia katsastusherralle. Saas nähdä mitä tämä keksii.

Femmaan näyttää saavan aika hyvin ja kohtuulliseen hintaankin käytettyä osaa, mutta sähköjärjestelmä on kieltämättä varsinainen hässäkkä (ks. vanha sanakirja) ja Lexia antaa vain viitteitä siitä mikä sattuu mättämään.

Aikaa tässä on palanut reippaasti, mutta enpähän ole ennättänyt silloin muuhun pahantekoon. Jos omaa työtä ei laske, projekti saattaa jopa olla taloudellisesti kannattava ja oppia on tullut runsaasti. Vähän samaan tapaan kuin Cagiva Gran Canyonin säätämisessä, mutta se on toinen tarina.

Auto taisi siis olla ihan oikeasti olla salaman lyömä. Ostin joskus AVK:lta samalla vauriokuvauksella Audin, mutta todellisuudessa ainoa vika oli automaattilaatikon boksissa. "Akvaarion" vedenpoistoreiät olivat tukkeutuneet lehtimoskasta ja vesi oli päässyt matkustajan jalkatilaan raitisilmasuodattimen kautta. Boksi on lattiassa ja se oli toiminut aikansa veden vallassa kunnes tietyt kontaktit olivat syöpyneet olemattomiin. Hyvin oli saatu sepitettyä että oli mennyt lunariin.

Niin se taisi olla, kun näin moni prosessori oli ottanut siipeensä. Sitä se CAN-väylä on: lyhytkin ja matala jännitepiikki tekee nähtävästi tehtävänsä ja oireet ovat omituisia. Sitä minä ihmettelen, että tuo piikki pääsee metallikehikon sisään, koulufysiikan perusteella faradayn häkin pitäisi estää sähköpurkaukset metallikehikon sisälle. Ehkäpä kosteus ukkoskuurojen aikana vaikuttaa asiaan.

Näiden AVK-löytöjen kanssa saa pelata upporikasta ja rutiköyhää vastuu taitaa jäädä ostajalle. Viitisen vuotta sitten ostin Ford Kan rouvalle AVK:lta aika halvalla. Tein pari tuntia töitä ja käytin osiin n. 10 euroa. Nyt on sillä ajeltu tuo viitisen vuotta ilman suuria murheita.

Jakohihnan vaihto ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Haynesin ohjeet olivat aivan persiasta tähän kakkoskoppaiseen. Mm. sorvasin lukitustapit herra haynesin ohjeilla etukäteen, mutta eiväthän nämä tapit olleet sinnepäinkään sopivat. Jouduin sitten improvisoimaan kampiakselin lukitustyökalun pitkästä hylsyavaimesta ja pyöreästä meististä. Ilmeisesti moottorissa on imupuolen ajoituksen säätö, sillä imunokka-akselin päässä on aikamoinen mötikkä, jonka kupeesta kuitenkin löytyi poranterän mentävä lukitusreikä. Pakopuolellekkaan ei Haynesin ohjeen mukainen tappi sopinut mutta poranterä kylläkin.

Paikallaan ollut hihna oli nähnyt vajaat 100 tkm ja oli aika löysällä: helposti painettavissa notkolle nokka-akselien välistä ja kiristysviisarikin näytti melkein kohtisuoraan ylös. Taisi olla viimeinen hetki vaihdolle.

Vesipumpun vaihdossa meinasi usko loppua kesken, kun räpylät eivät millään meinanneet sopia oikeisiin paikkoihin, eikä ukko pukeilla rötköttävän auton alle. Yksi pinnapulteistakin halusi jäädä moottorin runkoon kiinni ja vaati oman suostuttelunsa ennenkuin avautui minulle luottamuksellisesti.

Kampiakselin hammashihnapyörä tuli tietenkin laitettua väärään laitaan säätöään suhteessa kiilaan, jolloin hihna jäi löysälle ja säätöhomma ajoituksineen meni uusiksi.

Viikonloppuhan siinä meni turatessa, mutta seuraavalla kerralla puoli päivää riittänee kun jättää Haynesin suosiolla kirjahyllyyn.

Katsastussedällä oli raidetangon pään ja suuntavilkun värin verran huomautettavaa.

Ilmeisesti projekti onnistui. Eihän tämä BX:n veroinen leija näytä olevan ja XM:kin on mukavampi, mutta aina se rautajousista rennommin niiailee heitoissa. Bensan kulutus näyttää kohtuulliselle: 7,3 ei ole paha lukema 90 keskinopeudella Lahden ja Savonlinnan välillä, jossa on taajamaakin mukana. Ajotietokone voi tietenkin olla optimistinen laskelmissaan, mutta nopeus- ja matkamittari ovat ainakin hyvin tarkat. Vauhtivarat riittävät minulle, eikä melua ole liikaa. Sadetunnistin pitäisi saada vähemmän herkäksi, matkustajan oven sähkölukko varmatoimisemmaksi, kuskin lukon lukkosylinteri vaihdetuksi samaksi kuin virtalukossa ja talvirenkaat jostakin, joten tekemistä on vielä. Jos niitä talvirenkaita vanteineen olisi kaupan niin ne kiinnostaisivat.

Onnittelut täältä murheellisten autojen pusikosta! Yrittänyttä ei laiteta!

Omassa oli tarpeettomankin herkkä, radiossa jos sanottiin että iltapäivällä sataa niin pyyhkijät menivät monsuuniasennolle. Korjasin "vian" hankaamalla tuulilasin puhtaaksi http://motonet.fi/fi/tuote/602705/AutoG ... lish-325ml tuotteella. Toimi kuin ajatus tasan niin kauan kunnes vein auton ensimmäistä kertaa koneelliseen autonpesuun jossa tuulilasi pinnoittui tas "vahalla". 10 euron korjaus ei mielestäni kuitenkaan ollut kallis ja pulloonkin jäi vielä.