Liekö kyseessä Renault 12-malli, jota on ilmeisesti myös Dacia-merkkisenä valmistettu?
Näyttääkö tälle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Renault_12

Ps. Minkä kuntoinen autosi on?

Tuolla http://en.wikipedia.org/wiki/Dacia_1300 lisää tietoa. Täällä on englanninkielinen Haynesin opus originaali Rellu 12:sta jouten - jos vaikka löytöä joutuisi korjailemaan...

tontin perällä seisoo yksi koko auto ja toinen varaosaauto, jos tarvitset korin tai alustan osia, niitä saa hakupalkalla. lisätiedot 0400-572405 , Kuopio

Lienee niin, että jossain vaiheessa noita Dacioita tuotiin ja myytiin Renault-organisaation kautta kaiketi ihan Renuina. Tai ainakaan ei erityisemmin mainostettu sitä seikkaa, että auto olikin Romaniassa tehty.
Vähän sama juttu siis, kuin esim. SEAT 600:n myynti FIATeina.

Oli Dacia 1,3 vm. -73. Ostin sellaisen, kun yhdellä sukulaisella oli oikea rellu 12, hieno metallisininen plyysipenkeillä.
Daciat on tehty Romaniassa, niiden lempinimi oli Rutinoff. Dacian varustelu oli hieman askeettisempi; penkit rei'itettyä muovijänistä, tavallinen väri ja kylkilista taisi olla vain helmakotelon päällä. Moottori on samanlainen putkitettu puikkokone, kuin 1,4 Volvo 340:ssä, moottori on pitkittäin ja laatikko sen perässä. Kansipahvi on herkkä palamaan, kun sylinteriputkien korko on tarkka; putken alapäässä on messinkisiä säätörenkaita ja (...olikohan...o-rengas tms tiiviste) ja putken nouseminen kantta irrottaessa pilasi sen vesi/öljytilan välisen tiiveyden.

Vetoakselit ovat kulutustavaraa. Auto ruostuu takaiskarien ympäriltä, muistan myöhemmin aina tarkastaneeni muiden autoista ne saumat, kun oma iskarini paukahti peltitolppineen ylös yksi kaunis päivä.

Auto on erinomaisen lämmin, mukava ajoltaan, kohtuupirteä ja hyvin käytännöllinen, istuma- ja tavaratilaa on 70-luvun banlon-raitapaitaperheelle ihan kiitettävästi ja korkea ohjaamo nielee kevyesti emännän runsaan lottotyttökampauksen. Autossa on kunnon sadelistat katon reunassa, saa vaika millaiset vanhan telkkariantennin näköiset taakkaritilät katolle. Lasit on kiinni tiivisteen varassa, kaunis kiilalista kehyksenä menettää vuosien saatossa kauneuttaan, mikä suretti minua silloin. Olikohan pyörät 3-pulttiset? Vanteessa ei ollut keskireikää, vaan kynsimutteri, mihin hienot pölykapselit, kuin Hackmanin kattilan peltikannet ruuvattiin.
Kojelauta on hauskasti tyhjä alhaalta koko leveydeltä. Oikein hienoissa oikeissa Rellu 12-malleissa oli vaneri-vaahtomuovi-keinonahka-keskikonsoli, sellaisen äpöstelin minäkin omaani ihan itte. Muuten radio roikkui peltisellä kiinikekehyksellä ja kaiuttimet ruuvattiin mustine muovikoteloineen kojelaudan alle ja hattuhyllylle. Rutinoffin äänieristys hoitui ohuella kokolattiakumimatolla, itäblokin tyyliin. Samoin, oli lasisia ja muovisia paisuntasäiliöitä. Lasinen on ilman muuta tyrneempi, vaikka pulputtavat ja mulahtelevat eilisen maitokahvin näköiset liemet ei siellä hienolta näyttänytkään. Konehuone on aika tyhjä; siellä on iso jännitteensäädin, on virranjakaja ja puola syylarin lämmössä, pissapojan säiliö, akku, pari relettä sisälokasuojassa ja siinä se taisi ollakin. Vesipumpussa taisi olla jäähdyttäjän potkuri. Se on Rutinoffissa peltiä ja hieno!

Kyllä mää muistan mun ensirakkauteni, viininpunaisen viistopepun. Opetin sillä veljeni, vaimoni ja ja pari tuntia äitiäkin ajamaan, ajokokeissa katsastusmiehellä oli joka kerta aika vakava ilme, kun punainen romaniandrakulamme puikkelehti epävarmoissa käsissä Haagan dynaamisessa citymiljöössä.