Kaikkien aikojen kestosuosikkiaihe, paaliin vai maaliin saakoon oman ketjunsa. Olen huomannut, että tämän aiheen ympäriltä syntyy varsin tunnepitoisia keskusteluja ketjuun jos toiseenkin. Lienee siis syytä omistaa yksi täysin sille.

Minä olen sitä koulukuntaa, että koska sitä ja tätä niin sen vuoksi se pitäisi paalata eiku maalata?

Sana on vapaa, perustele näkemyksesi.

Heh. Monasti tunteet nostavat päätään siinä kohtaa kun on jo myöhäistä. Vehjettä on voitu myydä kuukausi tolkulla ja tarjota ilmaiseksi, mutta kun Kuusakoski on käynyt koukkaamassa romun pihalta kyytiin, joutuu omistaja ankaran arvostelun kohteeksi. Hyvästä autosta olisi saanut vähintään Ziljoonia. Aika kultaa muistot.

Suurin osa roinasta on paalikamaa... Kaikki Xantiat (poislukien Activat), C5.... CX on siinä rajoilla jo ja niitä on riittävästi tallessa jo. GS on säilöntäkamaa ja kyllä pari GSA:takin vaikka se on vain GS:n irvikuva. Jahas, tuli taas mielipide.

Mietein tätä torstaina kun istuin kaverin uuden DS3:n takapenkillä. Sen olis voinut ajaa paalaamoon ihan saman tein
Saatanallisen kova ja melu oli ihan järkyttävä.

Turha niitä on pihalla säilöä, jos ei kelpaa. Tai missään muuallakaan. Useinhan se on noutomatkat, mihin se tökkää. Juuri olen väistellyt parit Xantiat, niistä sais vain purkamisen ja roskiinheittämisen ilon, ehkä pari kymppiä jostain osasta? Tuntien työ ja paperisota aivan hukkaan. Jos itselle on jokin hyvä osa romussa, niin ei silti kannata. Mielummin ostaa ihan rahalla mokoman, niin ei ole romua nurkat täynnä( on kuitenkin )
Onhan se harmi, että "harvinaisiakin" malleja menee paaliin, mutta ei niitä pelasteta jauhamalla sitä ja tätä foorumilla. Pelastaminen tapahtuu noutamalla kapine omaan pihaan.

Suoraan paalarille soittaminen on aina minun mielestä huonoin vaihtoehto, siinä voittaa vain se romuroope, joka sillä tekee elantonsa. Tosin jatkuvasti kuulen tarinoita siitä kuinka romumies maksaa autonraadoista 100e/kpl, kertokaas mullekin sen romurin puhelinnumero, kun itse en ole vielä koskaan moista tavannut. Minäkin alan paalaan autoja oikein urakalla jos moinen romuri löytyy .

Mutta itse asiaan, jo alle 10 vuotiaaseen autoon alkaa olla vaikea saada osia, ja siksi on tarpeen jopa ne Xantiat ja C5:set purkaa osiksi, ennen paalarin isoa kouraa. Ei osia saa ehkä heti kaupaksi, ja osista saatava summa ei yleensä kata edes purku ja varastointikuluja, mutta tämä on osa harrastusta, ei tätä harrastajat tee rahankiilto silmissä, vaan auttaakseen muita harrastajia.

Itse olen montaa osaa säilönyt 10-15 vuotta, ja monesti ajatellut, että roskiin noikin joutais heittää, mutta kokemus on osoittanut, että tarvitsija löytyy liki kaikelle joskus, ei niillä rikastumaan pääse, mutta se on mukava tunne, kun joku osa pääsee edistämään toisen projektia .

Eli ei paaliin mitään, jos vain on mahdollisuus saada sen jonkin harrastajan pellon nurkalle jemmaan, tai aina parempi jos ihan sisätiloihin .

Tosiaan, ehdottomasti tuo nouto mahdollisuus tulee tarjota! Ei tosiaan romurekat nouda näitä harrastajan iloksi, vain harrastajat tekevät niin

Aina ei tähdet ole siinä asennossa, että kaikkea pystyisi tallentamaan mahdollista
tulevaa tarvetta silmällä pitäen. Eikä niitä halukkaita ottajia välttämättä löydy, vaikka
kahvit tarjottais. viewtopic.php?f=10&t=6284
Tähänkin tyhjennykseen osallistui lähes kymmenen henkeä ja osa jopa vei mennes- sään jotain ( kiitos siitä vielä näin jälkikäteen) mutta suurin viejä oli stena 12500kg. Paljon meni sellaista, kun olisi pitänyt ehtiä purkaa talteen, mutta kun kaikkea ei vaan ehdi, onneksi suurin osa oli jo jatkoajalla ollutta kertaalleen romutukselta pelastettua kalustoa. Noh, jotain pientä omiksi tarpeiksi sentään säästyi, perikunnan riemuksi?

Juuh aina ei voi voittaa, siitä ikävänä esimerkkinä on Tampereella paaliin mennyt ihan ehjä ja ajossa oleva matalakattoinen CX -76 2400 prestige C-Matic, todennäköisesti suomen ainoa moinen, ja ei moisia maailmallakaan liikaa ole.

Ja vain siksi koska omistaja ei sitä osannut kaupata oikealla tavalla, ja eroon piti päästä, hintapyynti oli 1500 euroa, joka oli siis ilmeisesti liian korkea, ja kukaan ei siitä kiinnostunut, pari katsojaa kait kävi.

Itseä tämä harmittaa sikäli, että auto oli tuossa noin kilsan päässä, ja olis lähtenyt siis vaikka ilmaiseksi, kunhan vain olisin siitä tiennyt, sain kuulla asiasta hiukan liian myöhään .

Muistan tän keissin, ihan ä l y t ö n !!! potenssiin kaksi. Mutta, se kertoo siitä asiasta että Suomi on naurettavan kokoinen populaatio että täällä olis ymmärrystä riitävästi asioille. On vain pari ihmistä just sillä hetkellä sille asialle jotka ovat muuten vaan pylly auki ja itse mm olin tuossa tilanteessa hakemassa Ruotsista samaan hintaan Prestigeä joka on muuten vieläkin hengissä.

Riippuu ihan siitä mitä paalataan. En missään nimessä paalaisi näitä vanhempia klassikoita ennen vähintään osien riisumista. Lahoja xantioita rupeaa olemaan ihan riittämiin eikä osakysyntäkään ole vielä 10 vuoteen kummosta joten sinne vaan jalostukseen. Xantiat ei kelpaa kuin ilmaiseksi perille toimitettuna kotipihaan joten pienempi vaiva ottaa kuusakoskeen yhteyttä,ne sentään noutaa.
Tuo projekti osion Volcane lukeutuisi mielestäni pelastettaviin kohteisiin. Kansiremppa ja menoksi.

Toin pohjoisen reissulta tuttavalle Limingassa olevasta purkuautosta öljypohjan. nissan n15 dieselistä. Bensavehkeisiin saa öljypohjaa muutamalla kympillä motonetistä kun taas 2.0 vapareihin öljypohja vain merkkiliikkeestä hintaan 800€. viiskymppiä tuli irrotettuna maksamaan.

Nuorempana jaksoi vielä olla pelastaja ja haalia nurkkiin kaikki säälittävimmätkin 2CV:t.

Onneksi aika on parantanut ja toisaalta aika vähän niitä on enää paalauskunnossakaan, joten ei harmita. Itselläni niin kuin monella muullakin 2CV-harrastajalla on nurkat väärällään purkuosaa ja hyvä niin. Joskus vain tuntuu, että sana ei kierrä tarpeiden mukaan ja toisaalta tiedän myös tapauksia, joissa roinaa säilötään mustasukkaisuuden vallassa, ettei vaan kenelläkään muulla olisi.

Jatkan myös omaan pesään kusemista ja totean, että 2CV-harrastajien vanha sanonta "säästetty markka on omassa taskussa" pätee edelleen. Mikään ei oikeastaan saisi maksaa mitään ostajan mielestä. Tämä ruokkii ajatusta myös myyjille, jonka seurauksena suomalaisessa markkinassa hienokuntoisetkin kulkimet ovat aivan naurettavissa hinnoissa klassikkoautomittarilla mitaten ja silti ei mene kaupaksi. Vienti ulkomaille on jo alkanut ja varmasti tulee jatkumaan. Itä-Euroopassakin on monta ostajaa...

Muutamia kovakattoisia olen toimittanut viimeiselle matkalle tosin aina ensin aiheesta rummuttamalla. Jos ei ilmaiseksikaan kelpaa, niitä on sitten vielä liikaa. Jostain olen saanut jopa rahaakin ja kaupankäynti on ollut asiallista ja harrastaminen siis hauskaa.

Olisiko yksi syy juuri siinä että jokaisella rättäristillä on itsellään nurkat piukassa varaosia, ja ehkä sekin että sätkään saa uusina kaikki osat? Oman kokemuksen mukaan noita käytettyjä 2CV:n osia kyllä myydään ja ostetaan ihan kivasti. Aina on löytynyt osaa kun on tarvinnut ja kaikki on mennyt mitä oon myynyt.

Tämä on vähän niin päin tai näin päin.

Olen asiaa seurannut muutaman vuoden BX:ien kantilta. Aivan hirveitä ruoste- ja romukasoja täällä parsitaan ja kunnostetaan tehden niistä vielä kunnollisia kulkimia. Mistä se into? BX:iä kun on ollut miltei yllin kyllin tarjolla lähivuosin ihan kunnollisiakin. Ja joko täysin ilman tai muutamalla satasella.

Ja mikä hakumatka joku 500 km on, mikäli auto kiinnostaa? Jos perillä ei kauppaa synnykään, niin mitä sitten? Kotiin vaan ja seuraavan kerran paremmalla onnella. Noin 400 km kerrankin ajoimme todetakseni auton ulkopuolelta kävellen kiertämällä, että ei kiinnosta. Myyjä oli ihan symppis kaveri. Juttelimme aikamme ja lähdimme kotimatkalle.

Samalla reissulla, menomatkalla, murtui hydraulipumpulta lähtevä syöttöputki. Soitin lähistöllä olevalle Sitikka-korjaamolle ja joutuisaan saimme apua. Mutta - siellä tehtiin aivan alkeellinen moka. Yksi putken kannattimista jäi irralleen. Viikon päästä tämä uusi putki murtui.

Yhden BX:n tarina.

Hain ja rekisteröin. Pesin sisustan viimeisen päälle. Ajoimme autolla muutaman tuhat. Sitten siihen tuli pikkuvika. Kun pihassa oli useita kunnossa olevia autoja, jäi tämä pois ajosta. Kauppasin täällä pari/kolme eri kertaa ko. sisustusta. Ilmoituksissa myös hyvät kuvat. Hintaa eri kerroin 180 € - 80 €. Samaan hintaan olisi saanut koko auton. Pari otti yhteyttä. Toisen jäi asia ilmeisesti siihen, toinen osti sisustan muualta. Ja minkälaisen. Näin myöhemmin kuvia ko. ajoneuvosta.

Auto on nyt seisonut tuossa isossa tallissa kohta kymmenen vuotta. Ja vieläkään ei penkeissä homeen ripettäkään. Mutta, kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Yksi Kuusakoski-kuorma ainakin vielä aikeissa. Siihen sopii sitten tämäkin.

Tämä ei ole mikään katkera vuodatus. Eikä "kerran vielä ilmoitus". Ei toki. Kerroin vain yhden esimerkin otsikkoon liittyen.

Ohjeet auton myyntiin ja paalaamiseen:

Autoa kannattaa alkaa myymään vasta kun katsastus ei enää ole voimassa. Tarpeettomien koeajojen välttämiseksi sekä ajokuntoisen ja katsastetun auton ostamista vaikeuttamaan kannattaa tehdä ilmoitus liikennekäytöstä poistosta. Jos ei ole valmis maksamaan muutamaa kymppiä koeajosta siirtoluvan muodossa tai lisäveroa vähintään 1 000 euroa, ei ole oikeasti potentiaalinen ostaja.
Kuljeta auto mahdollisimman kauas suurimmasta osasta ostajia paikkaan, missä sitä voi käydä katsomassa ainoastaan kun itse olet paikalla kerran kuussa, ellei sinulla satu olemaan muuta tekemistä tai vaimo pyytänyt paikalle vieraita.
Ilmoita auton paalaamisesta vasta kolme päivää ennen sitä ja pidä siihen asti kiinni epärealistisesta hintapyynnöstäsi mahdollisimman pitkään. Omakustannushintaan voi laskea mukaan kaikki kulut mitä on saanut syntymään riippumatta niiden tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä.
Tinkiä saa vasta paikan päällä, joka mahdollistaa ostajaehdokkaalle oivan mahdollisuuden hukkareissuun ja ajan ja matkakulujen menetykseen. Vaihtoehtoisesti voit saada romusi myytyä kovempaan hintaan kuin olisi järkevää. Kaikki autosi osat erikseen myymällä voisit ostaa itsellesi uuden korealaisen auton ja rahaa jäisi vielä etelänlomamatkaankin. Purkamiseen ei mene aikaa, eikä irto-osien varastoinnissa ole ongelmia, koska saat ne kaikki myytyä hyvään hintaan viikon sisällä.
Valokuvaamista kannattaa välttää, mutta jos on aivan pakko, ota kuvia mahdollisimman vähän pimeässä kännykkäkameralla. Älä ota kuvia yksityiskohdista joista voi päätellä kohteen kuntoa. Erityisesti kannattaa välttää tyypillisten ruostekohtien ja kuljettajan istuimen sivutuen verhoilun kuvaamista.
Vioista keskustellessa kannattaa korostaa, että näin vanhassa autossa saa ja kuuluukin olla vikoja. Kaikki vaihdetut osat kannattaa mainita, vaikkei niiden purkuosien kunnosta edes vaihtohetkellä ole ollut tietoa. Renkaat ovat hyvät jos olet ostanut ne uutena kymmenen vuotta sitten. Kulutuspintaa ei ole tarvetta mitata vaan sanallinen arviointi asteikolla "uudenveroiset-hyvät-kyllä niillä vielä ajaa" riittää. Tarkemman tiedon tarvitsijat voi ohjata rengaskauppaan, mistä saa uusia.

^ mutta monesti niin totta..

"ei niillä rikastumaan pääse, mutta se on mukava tunne, kun joku osa pääsee edistämään toisen projektia " ...

Meillä oli joskus muistini mukaan -77 CX 2400 c-matic, hopean värinen tai harmaa. Likeö sama kuin tuo paaliin mennyt ?

Ja oikein Prestige versio?

Yhen ainoan Sitikan olen paalannut ja siitä kannan syyllisyyttä koko loppuikäni. Otin siitä muistoksi tyyppikilven ja kannan sitä lompakossani. En enää ikinä tee toiste niin. Vainoaa mua koko loppuikäni. Onko se Pietari vai André viimeisellä portilla, odottakaa kukin tahollanne.

http://visamies.galleria.fi/kuvat/Kuvablogi/paaliin.jpg

Les Excentriques taisi huomata mun kainon "myyn ehkä"- ilmoitukseni. Kuvien puutteesta tulikin jo yv:tä mulle. Jos saan sytytysjohdot arvotuksi kohdalleen, harkitsen uutta myynti-ilmoitusta kuvien ja kehujen kera.

Paaliin vai maaliin?

Aihe on ihan mielenkiintoinen. Tässä omia mielipiteitä asiasta.

Olen päässyt käymään muutaman "maastoutuneen" D-mallin luona ja se raja paalaamiseen on mielestäni ollut näissä erittäin selvä, ei kannata alkaa kunnostamaan....
Jokainen ihminen jolla on edes jonkunlainen taju ja tieto, osaa arvioida milloin on aika luovuttaa. Toinen aspekti joka pakkaa sekoittaa, on ko. aihion harvinaisuus. Asiaan vaikuttaa myös omien kykyjen arviointi, sekä taloudelliset seikat. Vaatii hieman laskentaakin joskus, ei ole mielestäni mitään järkeä laittaa esim. 20.000 euroa johonkin rotteloon, jonka voit ostaa muualta täysin ehjänä/entisöitynä vaikka 10.000:lla.
Tosin, tässäkin voi olla kyseessä esim. perheen ensimmäinen auto, joka päätetään säästää tuleville sukupolville, silloin arpa on "hävitty". Maaliin, maksoi mitä maksoi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että suurin osa projektikuntoisista ajoneuvoista on pelastettavissa, kuitenkin näissä hommissa pitää yrittää käyttää sitä järkeä ja varsinkin sitä maalaisjärkeä, kyllä tosta vielä auto tehdään.....................

Muutaman läpipaskan Dyanen olen purkanut hyödynnettäviin osiin ja sitten palastellut loput romut. Omituista tässä on se, että aina se hieman harmittaa, vaikka sisimmässään tietää, ettei näistä olisi mitään järkeä lähteä tekemään yhtään mitään. Silti se on jo nähty, että monta "liian hyvää" on hävitetty vuosien saatossa, sillä myöhemmin "juuri sitä osaa olisi tarvinut". Enkä nyt puhu em. Dyaneista, vaan muista Citikan-raadoista...

Se, että BX, Xantia, C5-kalusto päätyy paaliin johtuu niiden ikärakenteesta tällä hetkellä. Näin on aina ennenkin käynyt ja näin tulee käymään jatkossakin, kiihtyvällä tahdilla. Tähän kiihtyvään tahtiin liittyy pieni ympäristöaspekti, josta sisäinen anarkistini ei oikein välitä; nimittäin tämä maisemajuttu, naapurit/kaupunki päättävät mitä sinä säilöt tontillasi. Tämä ei oikein istu oikeustajuuni ja tavallaan toivon, että joku säilöö Citikan-raatoja keskikokoisen autokaupan verran tontilleen. En nimittäin halua, että menemme siihen saksanmalliin, jossa jo yksikin raato tontin kulmassa on suurinpiirtein ympäristörikos.

Visa 11 kenties?

Mielenkiintoinen keskustelu. Ehkä suomalaisten osahamstraus on perua ajalta, kun ulkomailta ei saanut tuoda suunnilleen mitään ilman hirmuveroja-ainakaan kokonaisia autoja.

Minulla on sen takia isukin perintönä puoli viiva yksi latoa 1930-50-lukuisten autojen (Mopar, Kaiser, Ford, sekalaista) osia, joita olen itse säilönyt jo varmaan 20 vuotta ja isukki reilut, joten yli 40 vuoden osavarasto. Siihen päälle puoli latoa D-mallin osia, ovia,lokasuojia, tekniikkaa, eri ikäisiä sisustoja, pari kokonaista autoakin.

Mitäköhän niillä tekee? Jaa-a, jonkun vähemmän hölmön mielestä ei mitään. Vaan en ole vielä romiksellekaan kehdannut kuskata.

Ehkä pitää suurin osa myydä pois, eri asia onko tuommoisille koskaan ostajia, ne on säilötty ihan eri aikana-kun oli pula, D-malliin ei tahtonut löytää mistään mitään ja puskaradion kautta lähdettiin tulipalokiireellä pelastamaan Bembölen Rekaran tyhjennysosia, kurkittiin romislavoja täynnä D-osia. Se oli iloista 80-lukua ja 90-luvun alkua.

Paalaaminen kannattaa kuitenkin vain, jollei muuta käyttöä ole eikä pysty varastoimaan mihinkään. Juuri palautin paalin rajalta farkku-Xantian ajoon. Paalannut olisi helpommalla, mutta kun ei anna luonto periksi... .

Itse pidän raatoja ja osia sen takia nurkissa, (vaikka hirveeltä näyttääkin monen mielestä), että aina tarvii jotain pisteosaa, ellen minä, niin sitten joku muu, olen jonkun kerran antanut mennä hyvää tavaraa, "kun ei ikinä enää tarvi, mulle ei sellasta enää tule" ja sitten joutunut ostamaan oikeasti välillä kalliilla takasin, (onneksi saanut halvallakin kavereilta jotain), sit on vähän hatuttanut, mutta ei kaikkea varmaan tarvis pitää.....hatunnosto vaimoille, jotka jaksaa sietää tuota rojua ja yrittää ymmärtää harrastusta, sillä olen useammankin kerran käynyt perustelusodan vaimon kanssa asiasta, eihän tytöt tykkää, ne haluaa pihan siistiksi ja pihaan saisi mahtua vieraidenkin autoja, sori vaimo, tarvii taas joku päivä vieläkin siivota tota pihaa lisää, mutta aina tulee lisää ja.....tyhjällä tilalla on tapana täyttyä