Niin, tuohon otsikkoon kiinteytyy nykypäivän kuluttajan filosofia. Mitä nuorempaan ihmiseen katsotaan, sitä korostuneempi asenne tuo on. Ja nuori menestyjä, mieluiten vieläpä sosiaalinen menestyjä, on asenteessaan erittäinkin jyrkkä. Uusi se olla pitää!

Niin mikä?

No mikä tahansa ostettava tavara. Pesukone, auto, puhelin, tietokone, asunto!

Mielestäni asiaa pitää lähteä lähestymään seuraavasta, skolastisesta avauskysymyksestä:

"Miksi uusi koetaan nykyään ainoaksi vaihtoehdoksi?"

Havaitsen itsessäni taipumusta nykyään pyrkiä pitkään kirjalliseen ilmaisuun, joten pyrin tietoisesti kiteyttämään oman selitykseni lyhyeksi:

"Kaikkien tuotteiden odotettu, jopa tehtaalla tahallaan heikennetty, elinikä on nykyään niin lyhyt ettei poikkeustapauksiin uskota. Kun astianpesukone tai pyykkikonekin kestää nykyään vain kolme vuotta, kalleinkin vain viisi vuotta, miksi yleensäkään edes yrittää etsiä laadukasta vanhaa? Uusien tavaroiden erittäin huono ajallinen kestävyys on nuorille ihmisille niin itsestäänselvää, että he eivät voi intuitiivisesti käsittää miten joku käytetty eli vanha tavara voisi olla edes kunnossa, saati parempi kuin uusi. Vain me vanhat pierut, dinosaurukset, jotka muistamme kun edullinen pyykkikone kesti 20 vuotta, voimme käsittää tunnetasolla että 90-luvun 200tkm ajettu huippuauto voi olla parempi ja kestävämpi kuin uusi Avensis."

- Nykyinen pesukone hankittu käytettynä 6 vuotta sitten. Sain sen vastineeksi yhdestä työstä. Se oli silloin reilun vuoden ollut käytössä. Sitä edellinen pesukone ostettu uutena. Oli käytössä 46 vuotta. Tietenkin siihen myös tuona aikana tein remonttia.
- Auton ostanut uutena viimeksi vuoden 1985 alussa.
- Kannettavaa puhelinta en ole ostanut ensimmäistäkään uutena. Viiden puhelimen, jotka kaikki toimintakunnossa, yhteishinta 45 €.
- Tietokoneen, jolla tämän viestin lähetän, ostin syksyllä Porista. Ilmoitus Tori.fi:ssä. Hinta 20 €. Koneessa Windows 7.
- Pakastimet: Toinen on kaappi, Husgvarna, jonka pelastimme romutukseen menosta noin 20 vuotta sitten, kun tuttavat uusivat keittiökalusteitaan. Toinen on arkku, Siemens, jonka ostimme lehti-ilmoituksen perusteella Porista vajaa 20 vuotta sitten. Hinta 20 €.
- jne...

- Talo, jossa asumme, oli vielä hieman keskeneräinenkin tähän muuttaessamme, reilut 20 vuotta sitten. Tässä on oman työn osuus suuri. Ja Lemonille vastaan: Tämän valmistuminen kesti 3 vuotta.

Ihan vaikkapa sen vuoksi, että koska uusikaan ei enää kestä lähes mitään, niin mitä kestääkään/ei kestä käytetty...?
Autot on kuitenkin ostettu kaikki käytettyinä, ja paljon.

Tiedäthän r_a_n_u etteivät talot koskaan "valmistu". Meidän talo on "valmistunut" 1948 ja siinä on vieläkin tekemistä. Sääliksi käy heitä jotka tänä vuonna muuttavat uuteen taloon. Minulla on remonteissa jo 66 vuoden etumatka .



Eikös nykyään tietyissä asioissa "retroilu" ole jopa muotia? Mielestäni vanhaa ja kestävää on alettu hiukan jo arvostamaan, ainakin rakennuksissa. Uutta ja kestävää sen sijaan on joskus jopa mahdotonta löytää.

Toimii toi niinkin päin, että jotkut kuvittelee uuden merkkipesukoneen kestävän 20 vuotta, kun se edellinenkin kesti, ja siksi siitä kannattaa maksaa tuplahinta johonkin perusboschiin verrattuna.

Itselle ei ainakaan se tavaroiden uutuus ole mikään itseisarvo. Hommaan mielelläni käytetyn jos koen sen olevan sen arvoista. Kämppäkin on vuodelta '47

Ehkä siksi kodinkoneet uutena, että uusissa on sentään takuu ja käytetty taas voi toimia jotain kahden tunnin ja 20 vuoden välillä. Vanhan korjaaminen yllättävän kallista ja kun yhden vian korjaa, viikon päästä voi ratketa jotain muualta.

Kyllä se nykynuoriso päätyy uuteen näistä syistä:
1. Eihän sitä nyt käytettyä kehtaa esitellä
2. Uudetkin on nykyään kohtuu edullisia (etenkin suhteutettuna keskiverto tulotasoon)
3. Harva nuori enää osaa itse korjata mitään. Pesukoneen moottorin hiilien vaihto on aivan ufo juttuja ja teetettynä maksaa jo puolet uuden koneen hinnasta.
4. Edellisestä päästäänkin siihen, että huollattamis kustannukset (oli kyse kodinkoneesta tai autosta) ovat karanneet ihan järjettömälle tasolle. Se mitä ennen sai pesukoneeseen korjattua 150 MARKALLA maksaa nykyään 150 €!!!
5. Määräyksillä, lakipykälillä ja esson baari puheilla on peloteltu nykynuori jättämään pienimmätkin huollot ns. ammattilaisille. Jolloin taas korjauttaminen on kallista....

ITSE hmm... olen ostanut uutena... en ainuttakaan autoa (uusin oli vm. -96 Xantia vuonna 2002). Pesukoneen ja asitanpesukoneen sekä jääkaappipakastin yhdistelmän olen ostanut uutena. Ikean huonekaluihin uutena ostettuina on sorruttu lasten huoneiden sisustuksessa (ei tarvii olla pitkäkestoisia).
Ai niin juu... firman piikkiin on uutena ostettu kaksi arkkupakastinta.
Hitto joo... vaimolle ja tyttärelle kännykkä myös. Itse pärjännyt jo 13 vuotta firman kännyillä. EIkä ole tullut ostettua kuin yks läppäri uutena, tyttärelle.
Talo on jatkuva projekti 1900 luvun vaihteesta... tuolloin tälle paikalle pystytettiin 1800 luvun alusta palvellut hirsirunko. Toisen kahakan jälkeen -40 luvun lopulla tätä alettiin laajentaa ja jossain vaiheessa sai nykyisen kokonsa. Seitsemäntoista vuotta olemme remontoineet ja aina on uusia kohteita. Tehdään pikkuhiljaa ilman isoja lainoituksia.

http://www.taloussanomat.fi/autot/2014/ ... 317540/304

Minun mielestäni on todella hämmentävää että auto suunnitellaan kestämään 250 000 km, kuten linkin jutussa mainitaan. En ihan heti suostuisi moista ostamaan. Eli varmaankin tuo 385 000 km ajettu vuosikertaa 2000 oleva Xantia tulee melko pitkään olemaan tuorein auto tässä taloudessa. No tekeehän tuo 2004 Boxer poikkeuksen. Ja onhan siinä kyllä parin vuoden sisällä ollut vikojakin enemmän kun Xantiassa kuunaan...

Silloin kun mä olin nuori ne oli just nää vanhat patut jotka valitti ettei näille nykyautoille voi mitään itse tehdä ja huollotkin pitää tehdä liikkeessä

250tkm on aika normi kestoikä nykyvehkeissä, 10 vuotta on normaali varaosatakuu, mikä alkaa näkymään jo Xantioissakin, valmistaja tarjoaa osien sijasta NFP:tä korjaa sitä sitten.

385tkm ajetun Xantian arvo on jo suomessakin sitä luokkaa että jarrulevyjen vaihto teetettynä menee yli auton arvon, muualla se ei ole sitäkään, ei ne meilläkään tosin tuoreempaan vaihdu.

Auton normaaliksi kestoiäksi kaiketi lasketaan joku 150 tkm pikkuautossa, ja isommissa sit joku 200tkm, silloinhan ne on insinöörien mielestä loppuun ajettuja? Me köyhät suomalaiset, ja autoharrastajat ajellaan niillä toki vielä.

Ennen ei tainneet suunnittelijat ajatella edes laitteiden kestoikää, nykyään se on täysin normaalia, ja ei saa suunnitella liian kestävää .

Ja autoa en ole ostanut koskaan uutena, tuorein ostamani oli 8 vuotias, puhelimet olen kaikki ostanut uutena, telkut ja tietokoneet käytettyinä toki.

Niin, autoilla on nykyään laskettu kestoikä, ja ne osataan optimoida suunnittelullisesti siten että paljon kalliita osakokonaisuuksia laukeaa suurinpiirtein samaan aikaan (autosta riippuen välillä 150-250). Tämä on varmistettu tekemällä tietyistä kalliista kokonaisuuksista "huoltovapaita", esimerkiksi ohjaustehostimesta, jäähdytysjärjestelmästä ja vaihdelaatikosta. Ja silloin tapahtuu se mielenkiintoinen ilmiö, että auton korjauskulu ylittää merkittävästi samanlaisen, vähemmän ajetun auton hankintahinnan. Tämä edellytyksellä että kilometrit on ajettu normaalilla aikajatalla, esimerkiksi 20-30t vuodessa. (Mikäli auto on ollut 100tkm/vuosi "taksiajossa", voi korjaus kannattaa suurillakin kilometreillä auton nuoruuden takia. Mutta se on erikoistapaus.)

Ennen autot olivat monin osin heikompia, totta se, mutta ne hajosivat paikka kerrallaan, korjaus oli mahdollista ja yleensä edullista, ja kerralla tapahtuvat "isot korjauskulukatastrofit" olivat kuitenkin harvinaisia. Niillä ajeltiin, korjailtiin vähän, ja ajeltiin vähän lisää.

Jos nyt katsotaan kalliimman hintaluokan autoja, jotka käytettyinä kiinnostavat minua, tilanne on seuraava - käytän esimerkkinä 2004-vuosimallin alumiinikorista XJ-jaggea:

- ajettu 150tkm, viimeinen 100tkm varmasti vaihdettu vain öljyjä ja nekin vain moottoriin
- auto ulkoisesti kuin uusi, sisältä myös, ajossa tuntuu erittäin tiiviiltä pieniä vaihdelaatikon vaihtoääniä ("johtuu seisomisesta...") ja ohjaustehostimen sirinää ("se on seissyt, siksi sirisee") lukuunottamatta. Alusta ei kolissut lainkaan, se oli täysin äänetön terävissä kuopissakin. Toki tiesin, että myyntipuheista huolimatta lootassa ja ohjauksessa on kallista korjattavaa, mutta ajattelin että korjataan. Saahan vielä varaosia sentään.

No, ei muuta kuin ostamaan. Sellaisenhan saa täällä alle kymppitonnilla.

1000 km ajon jälkeen selviää, että autossa on seuraavat piiloviat:

- kaikki etu / takapään puslat vaihtokunnossa. Vaikka tehtiin ei-virallisilla menetelmillä eli painettiin uudet puslat vanhoihin tukivarsiin sikäli kun pystyttiin (Jaguar ei suosittele), tuli hintaa noille 3800 euroa kaikkineen.
- ilmajousituksen kompura viimeisillään, oli pakko vaihtaa (850 eur)
- vaihdelaatikko viimeisillään, ei vaihdettu öljyjä koskaan, mustaa siirappia tuli ulos. Life-time öljyillä, ZF! Pantiin uudet litkut ja parani hieman, mutta vaihtoon se menee. a¨ 4500 eur b-osana.
- ohjaustehostin (sekä pumppu että vaihde) viimeisillään. 2300 euroa.

Ainoa asia teknisesti joka autossa oli kunnossa, oli kone. Sitä pidetäänkin pomminvarmana. No, toki siitäkin oli se kaasuläpän servo rikki, a¨600 euroa.

Näin nähdään että hankintahinta + korjauskulut ovat sellaiset, että olisin saanut pari vuotta uudemman ja erittäin vähän ajetun yksilön samaan hintaan tai halvemmalla.

Kaikki kalliit osakokonaisuudet olivat vaihtokunnossa samaan aikaan. Tietysti tämä johtuu osin siitäkin, että toisesta omistajasta alkaen autolla oli vain ajettu, pienet kolinat ja sirinät oli hyväksytty, koska tiedetään että korjaus on mahdottoman kallista.

Mutta ei hätää - uusi XJ on merkittävästi huonompi ja kompleksisempi kuin tuo X350:tä, niitä ei tulla korjaamaan koskaan 10-vuotiaana. Ei kannata, ei kertakaikkiaan, kun jarrulevyt + palat -setti maksaa 5000 euroa.

Uutena olen ostanut lähinnä kodin- ja tietotekniikkaa ja kännyköitä. Tosin viimeisin (Jolla) on (2 pv) käytettynä ostettu, hinta n. 60 % uudesta. Autoja en ole uutena ostanut, enkä tule ostamaan tod.näk. jos en rikastu huomattavasti. Kaikenlaista hilavitkutinta (viimeksi koira, heh) on ostettu käytettynä, eikä ongelmia ole juur ollut. Ja pitkä penni säästetty vuosien mittaan. Osa näistä käytettynä "ostetuista" on tullut oravannahkakauppana "vaihdantataloudessa", jota verottaja taitaa pitää lähes rikollisena toimintana.

Käytettyinä en ostaisi patjaa, partakonetta, preservatiiveja, kalsonkeja, sukkia ja kenkiä, melkein mikä muu artikkeli vaan kelpaa käytettynäkin, kun tsekkaa kunnon (ja ostajan..) ennen kaupantekoa.

Ei tätä kannattaisi ääneen ihmetellä, kun jonkun ne uudet autot on ostettava, mutta ihmettelen kyllä suuresti uusien autojen ostajia. Sen pystyisin jotenkuten ymmärtämään jos jollain on rahaa niin paljon että millään ei ole mitään väliä. Sellaisia ihmisiä vaan on aika vähän Suomessa eivätkä he luultavasti osta alle viidenkympin autoja. Paitsi ehkä naapurikateuden pelossa.

Ei, suurin osa uusista autoista ostetaan lainaraha-avitteisesti, tai ihan puhtaasti lainarahalla. Otetaan siis lainaa johonkin mikä hukkaa arvoaan huimaavalla vauhdilla. En ymmärrä.

Kännykät ja tietokoneet ostan uutena, samoin osan muustakin kulutuselektroniikasta. Vahvistimia, kaiuttimia yms ostan monesti käytettynä, niiltä pystyy vielä nykyäänkin odottamaan jonkinlaista kestoa. Esim. Velodynen subbari ovh 1500€ 400€:llä kuusivuotiaana oli hyvä ostos.

Tuo Jekkerin kertomus Jagesta on karua luettavaa. Onko siinä uudemmassa XJ:ssä hiilikuitujarrut vai mikä siinä maksaa?

Se noiden englantilaisten luxusautojen käyttötavat kun on nykyään vieraantuneet alkuperäisestä, sydämen asialla TV-sarjaa kun seuraa niin kartanonherra ajaa niillä kirkkoon ja isompiin pippaloihin ja arkipäivinä vedetään Lantikalla tiluksia ympäri

Kooma on oikeassa, tosin ei uusia autoja osta suomessa oikein enään kuin eläkeläiset ja ne ostaa ihan rahalla.

Kyllä viimeisin CX tuli ostattua ihan lasten säästöpossurahoilla. Takaisinmaksussa on korko mutta se on kohtuullinen.

Uutena kannattaa ostaa vain Genelecit ja työkalut.