Moniaissa kommunistien rahoittamissa tutkimuksissa on todettu, että reilusti yli puolet autoilijoista pitää itseään keskivertoa parempina kuskeina. Vaikka se tilastomatemaattisesti on ihan mahdollistakin (eihän tässä mediaanista puhuta), tosiasia lienee se että omaa ajotaitoa yliarvioidaan.

Kuinka moni S-Patongin lukijoista tunnustaa olevansa korkeintaan keskinkertainen kuski? Epäilen että harva.

Minä tunnustan: olen keskinkertainen kuski. Refleksini, liikennetilanteiden havainnointini, ja yleinen ajotaitoni on korkeintaan keskinkertaisella tasolla. No, erikoistilanteiden ajotaito nyt voi olla keksivertoa parempi kun tuli teininä ajeltua jokkista ja peltoautoja muunmuassa, mutta se ei kokonaisuutta muuta edellä mainitusta.

Tämän faktan hyväksyminen saati tunnustaminen oli nuorena mahdotonta. Sitähän aina haluaa kuvitella itsestään nuorena, että refleksit olisivat hyvät, ja liikennetilanteen havainnointi hävittäjälentäjän tasolla.

Oman keskinkertaisuuteni hyväksyminen näin varttuneemmilla vuosilla on tehnyt minusta paljon varovaisemman kuljettajan, sekä vähentänyt riskinottoni minimiin.

Kuka muu tunnustaa?

Kyllä minäkin olen nähnyt olevani varsin inhimillinen. Eikä nykyään kovin hurjasti tule enää ajeltuakaan. Vaikka ajokilometrejä lienee ajovuosiin suhteutettuna keskivertoa enemmän, jotenkin melkein tuntee olevansa sitä vähemmän "keskivertoa parempi" mitä enemmän tuota kokemusta kertyy. Jännä. Lieneekö näin kaikilla? Jospa se on sitä vanhimmiten viisastumista?

Tunnustan

Nyt on 43 mittarissa Liikennetilanteiden ennakointi on kyllä kehittynyt vuosien saatossa, joskin reaktionopeuteni ehkä on heikentynyt. En ole ikinään mielestäni ollut kaahottaja, johtuneekohan sitten varovaisesta luonteesta
Olen kyllä ajanut yhden XM:n metsään, kun iski hetkellinen mielenhäiriö Onneksi ei sivullisille tullut vahinkoja.
Joskus, varsinkin liukkaalla kelillä tulee "asiantuntijan asenne" Sitä voisi ehkä vähän tarkistaa.

Minä olen liittynyt keskivertoa huonompiin kuskeihin jo kauan sitten, koska se porukka tarvitsi enemmän edustajia.
Nuorempana nopeusrajoitus oli usein se minkä auto kulki ja onneksi raha ei riittänyt silloinkaan hurjimppin vauhteihin. Nyt köröttelen korkeintaan +8% nopeusrajoituksista. Tosin VW LT:llä ajelen edelleen kaasu pohjassa.

Vuosia sitten eräs kansallisissa koitoksissa autourheilussa menestynyt ystäväni kävi vierailulla ja esittelin hänelle innokkaasti uutta taitopeliä, jossa olin saanut kuukaudessa on 1M pistettä kolmella pallolla. Ystäväni päihitti ennätykseni yhdellä pallolla ja kysyi haluanko jatkaa, koska peli ei selkeästi kiinnostanut. Olin kuitenkin takonut peliä jo kuukauden ja tuon illan jälkeen päätin lopettaa pelaamisen kokonaan.

Avaruudellinen hahmotuskyky voi siis olla täysin eri luokkaa kahden autoilijan kesken. Liikennetilanteet tuppaavat tulemaan siksi rivakasti vastaan että reagointiajalla ja ajopelin käyttäytymisen tuntemuksella on merkitystä seuraavissa siirroissa.

Ajokulttuurin tuntemus on liikkujalle myös hyväksi, jotta voisi lukea liikennevirtaa. Esim. viimeaikoina on yleistynyt rampilta etuilu, eli ollaan otettu etuajo-oikeus päätiellä liikkuvilta. Niinhän on tehty aina, mutta nyt meno näyttää muuttunen villimmäksi. Väistö sujuukin mallikkaasti henkilöautolla, mutta kun eteen tullaan väksin ja viimetingassa kun liikkeellä ollaan kärryn tai kuorma-auton kanssa, niin silloin törmäys saattaa tapahtua myös sen rampilta purjehtivan paremman kuskin takaluukkuun.

Suoritin tuossa harrastuspohjalta trafin raskaanliikenteen ammattipätevyyden jatkotutkintopäivät vai miten se määritys meneekään. Siellä rupateltiin mukavia ennakoivasta ajamisesta, ensiavusta, lastin sitomisesta ja muusta yleishyödyllisestä. Kurssi sopisi myös niille paremmille kuskeille ja lyhennettynä myös kaikille henkilöautoilijoille.

Haa aina silloin tällöin esille tuleva aihe, ja onneksi. Muuten tuntisin olevani se ainoa keskivertokuljettajan alapuolella oleva. Toisaalta kun lukee vaikkapa c-foorumin "Liikenteessä tapahtui jälleen kerran..." tjs tai kuuntelee yhtä tiettyä päläpälälässytysradioasemaa, jonka nimeä en nyt juuri muista, niin alan uskoa että niitä keskivertoa parempia on ainakin 80 %, vika ja ärsytyksen aiheuttaja on AINA toisissa, ittessä tietenkään ei ole koskaan ikinä mitään vikaa.
Mutta enpä onnekseni olekaan se ainoa viallinen Parhaani toki yritän liikenteessä, ei noilla mun vanhoilla aarteilla, joista puuttuu lähes kaikki turvatekijät ja jotka suuri osa mieltää romuiksi, kannatakaan mitään riskiä ottaa. Ennakoiden mennään.

Kyllä näillä vuosilla (64½) on pakko todeta parhaiden ajovuosien olevan ohi.
Jonkun verran raskasta liikennettä harrastaneena tietty varovaisuus ja tilanteiden
ennakointi ovat hyvän tuurin lisäksi pelastaneet joutumasta kolaritilanteisiin.
Toivottavasti jatkossakin.

Tavallinen kuski olen minä kyllä.
Tosin joskus tuntuu siltä että olen muita parempi.
Parempi nimenomaan siinä mielessä, että tunnen rajani ja seuraan koko ajan muuta liikennettä ympärilläni (mikä ehkä juontaa vapaa-ajan lentoharrastuksesta, minkä koulutusvaiheessa yksi perusvaatimus paikallispyörityksessä oli että 'pää pyörii'. Eli kokoajan pitää tietää missä muu liikenne on).

Myönnän. Ei enää ole näkö kuin nuorena ja muutenkin kiinnostus ajamiseen on vähentynyt että tulee ajaessa eksyttyä ajatuksiinsa. Eikä viitsi enää käydä jollain parkkipaikalla harjoittelemassa talvisin luistojen hallintaa.

Katson kuuluvani siihen 10% vähemmistöön joka on keskivertoa huonompia kuskeja, vaikka en ole kolareita aiheuttanutkaan kuin aikoinaan vuonna 1981 jolloin jalka lipsahti kytkinpolkimelta ja autoni osui Amazonin kylkeen. Aikoinaan kun sain kortin käteen niin minulle sanottiin, että se on ajoharjoittelulupa ilman opettajaa, ei ole kukaan sen jälkeen tullut sanomaan, että harjoitteluaika on ohitse

En ole missään mielessä hyvä kuski. Ajettua toki on tullut vaikka millaisissa tilanteissa ja paikoissa väistellen milloin mitäkin elävää tai metallia. Sanoisin, että jotakuinkin sujuva kuski. Metsän puolella olen käynyt lähes joka talvi, joten sekin on tuttua, eikä enää saa sydäntä lyömään miten sattuu. Joten sijoitun siis siihen harmaaseen massaan keskiluokassa sujuvasti.

Sanoisin olevani aika keskiverto, tosin siinä mielessä huonompi että tulistun helposti ja ajan oikeastaan aina pientä ylinopeutta (+5-10 km/h). Onneksi mulla on kumminkin hyvä itsehillintä, eikä nuo tulistumiset saa aikaan muuta kuin huutoa ja silloin tällöin keskisormi saattaa nousta. Ei siis mitään hulluja ohitteluja sun muuta spedeilyä ja liikenteen vaarantamista.

Mie oon beisikki, vaikka olen ajanut muutamia tuhansia kilometrejä hälytysajoa niin ruuhkaisimmista Helsingissä, kuin taajamissa tai pahassa lumisateessa motarilla. Aina on terve pelko perseessä kun aletaan menemään ulos mukavuusalueelta. Ja tähän luonnollisesti vaikuttaa vaunu, sää ja valoisuus.

Minä en ainakaan tunnusta olevani tavallinen kuski...
vaikka keskiverto korkeintaan olenkin ja kai sen moni on huomannutkin.

Kai tähän keskusteluun mahtuu yksi henkilö, joka ei tunnusta olevansa ns: tavallinen kuski. Olen ikäni erilaisilla vehkeillä ajellut, autot moottoripyörät traktorit mönkiät mopoistahan se lähti (lapasesta). Helikopterit ja lentokoneet itse ajamina on jäänyt väliin.
Satoja ja taas satoja tuhansia kilometrejä erilaisilla yhdistelmillä olen teitä kuluttanut, mutta en ymmärrä että miksi pitäisi ilmoittautua keskivertoa huonommaksi kuskiksi koska elämänrenkaitakin on jo kertynyt aikas lailla ajokokemuksien myötä.
Tuo Suomalaisille tyypillien "anteeksi että olen olemassa " asenne saa riittä meille konkareille. Olemme jo tarpeeksi kauan kumartaneet itään, pyllistänyt länteen ja kurkotellut kauas merten taa, nyt on aika rehvakkaasti myöntää vahvuutemme.

Olen todellakin keskivertokuskia parempi kuljettaja, sen todistaa jo ajetut kilometrit, en sitä pyytele anteeksi. Liikennesilmä on vuosien mittaan kehittynyt sekä itsesuojeluvaistoksi, että röyhkeydeksi liikenteessä.
Olen kehittänyt taktiikan esim Suomessakin useilla paikkakunnilla yleistyneisiin kiertoliittymiin oivan lähestymistavan. Aina kun noin sata metriä ennen ympyrää näen jonkun vähempiarvoisen, mummon tai vaarin lähestyvän ympyrää, niin lämään tallan tiskiin ja harjoittelen noita formulasta tuttuja g voimia käytännössä. Jos raukka ehtii alle, niin soitan toevea hullun lailla ja heilutan keskisormea.

Samanlaista (kokemuksen suomaa) kohteliasta käyttäytymistä harrastan esim jos minut joku kloppi ohittaa valtatiellä. Tosin nopeuteni on hetkittäin alentunut 70 kmh kun näpyttelen textaria tai soittelen kontaktipalstalle. Kun taas pääsen ohittajan kantaan, päräytän siitä surutta ohi vaikka olisi sulkuviiva alue. Nokkaa hipoen palaan takaisin omalle kaistalleni ja teen lukko jarrutuksen valojen vilkuttelian edessä, oppiipahan kloppi ettei meikäläistä enään ohittele.

Samanlaista harrastan muuten kaupungeissa kaistanvaihtojen yhteydessä, jos ei nyt ilman vilkutusta saa kaistaa vaihtaa niin johan on per''''e Usenkin tuollaisissa tilanteissa minulla keittä niin, että pysäytän auton, heitän takin penkille ja teatraalisesti käärin hiat ja koputtelen töötötteliän auton kattoa nyrkeillä.

Kaiken huippu on, kun naapurini vuokraa asuntovaunun tai peräkärryn. Voi herranenaika sentään, eikö tuo pölvästi tosiaankaan tiedä minne sitä rattia pitää käännellä kun peruuttaa.
Nykyisin ongelmana on, että molempiin käsiin on keskisormien nivet uusittu (ilmeisesti epäluonnollisen kuluman) johdosta, hartiat on iltaisin viikon kipeänä normaalin ajolenkin jälkeen, aivan kui olis viikon espanjaa puhunut.

Kuka vielä väittää, etten olisi keskivertoa parempi kuljettaja. Kyllä ikä ja kilometrit tuovat viisautta.

Tossa toi idefix jo tärkeimmät kirjottikin joten se siitä tavallisesta kuskista munkin osalta.

Tirsk! Olipa taas kaapista ulostuloa

Ja siis tämä tässä on perin Satakuntalainen tapa kuten Idefix kirjoitti:
"Samanlaista (kokemuksen suomaa) kohteliasta käyttäytymistä harrastan esim jos minut joku kloppi ohittaa valtatiellä. Tosin nopeuteni on hetkittäin alentunut 70 kmh kun näpyttelen textaria tai soittelen kontaktipalstalle. Kun taas pääsen ohittajan kantaan, päräytän siitä surutta ohi vaikka olisi sulkuviiva alue. Nokkaa hipoen palaan takaisin omalle kaistalleni ja teen lukko jarrutuksen valojen vilkuttelian edessä, oppiipahan kloppi ettei meikäläistä enään ohittele."


Joo, olen keskinkertainen ja ehkä ihan vähän yli mutta mm peruutetuissa kilometreisä olen ihan toivoton ja paska kuski eli tuo ominaisuus pudottaa mut vähintään keskinkertaiseksi. Olen liian välinpitämätön peruutellessa. Kaikki härpäkkeet on kokeiltu aikojen alussa 3-pyöräisestä helikopteriin eli testannut leijuttamista (on kuin yrittäs seistä kovan futiksen päällä).
Auton ratissa mun suurin ongelma on ajatuksissaan kulkeminen ja se aihettaa minussa jonkin verran huonoa kuljettan vikaa myös. Autoillessa en temppuile enää mitään mutta kakaranakin temppuilessa tuli vain pieni lysmy joka oli helppo oikaista. Tosi koheltajat yleensä rusinoittavat nuorena ainakin yhden auton. Kyllä multa onnistuu edelleen (nuoruuden harrasteet) vieläkin, eli 180 asteen stunt-käännös ja kahdella pyörällä ajo (siis autolla). Tarvii rampin ja lukkoperän tai etusen ja pyöriin 6 bar

Prätkällä taasen olen omasta mielestäni paljon parempi kuin autolla koska olen ihan eri eläin pyörän päällä. Sitä tajuaa prätkällä koko ajan että olis kolarissa kakkonen. Pyörällä olen harjoitellut (painavalla pyörällä varsin tärkeää) hätäväistöt painopistemuutoksilla ja tangon "järjenvastaiset" työnnöt jo mopediaikana mutta painavalla CBX:llä teen noita harjoitteita ihan joka viikko kun on prätkäkausi.

Tavallaan hyväksi kuskiksi autolla siinä mielessä tituleerailisin itseäni koska otan muut autolijat huomioon niin paljon kuin mahdollista.

Todellisia hyviä kuskeja on varmuudella vain taitavissa ammattirallikuskeissa ja rekkamiehissä jotka ovat ajaneet tyyliin vuosia 150 - 200 000 km vuodessa.

Olen oikein hyvä tavallinen kuski.

Tunnustan olevani keskivertoa kehnompi kusi. Turhaa kiirettä on tullut pidettyä. Tosin en ole vielä ehtinyt kolaripaikalle, vielä. Vaikka kiirettä olen pitänyt vuodesta 1968 lähtien. Oma tunnustukseni lyhyesti, siis itseruoskintaa.
Tuolle keskivertokuljettajalle tarttis saada standartti. Jotta voitas verrata sitä, onko parempi kuljettaja vai huonompi. Huonoin kuljettaja voisi olla sitten se täystollo, joka ei voi vetää peräkärryä sotkematta "käsiään" ratin puoliin. Hyvä kuski voisi olla taruolento, kaikkitietävä taksikuski Volvon puikoissa.
Jos palataan tuohon "vakioon", keskivertokuljettajaan. Tuleeko hänen olla 175 cm pitkä ja 90 kiloa. Rasvaindexi 20 ja vyönmitta 100 cm. Entäs ikä, 45 vuotta ja naimisissa toista kertaa. Lapsi yhteensä 2,3 sierainparia. Silmienväri sinipuna ja kaljuuntuminen, kohtalaista vai keskivertoa. Voiko keskivertokuljettaja olla nainen? Entäs ajovuodet, kilometrit vuosien saatossa. Lasketaanko parkkisakot mukaan miinuksina vai plussina. Entäs roimat ylinopeussakot, tietty tuloihin suhteutettuna. Ne on varmaan plussaa. Sitten vaikea kysymys, minkä merkkisellä autolla ajat? Jos se on vaikka warre, onko se keskivertokuljettajan auto. Mersukuski ei voi olla keskivertokuski, vai voiko. No ei voi. Keskivertokuskina olen sen huomannut, Kun lainaan vävypojan mersua, muutun paremmaksi, siltä se tuntuu.
Mutta siitä standartia luomaan keskivertokuskista. Tehdään tiedettä.

No niin, rupeaa olemaan tuloksia.

Sitruunapatongissa on yli 4000 rekisterõitynyttä käyttäjää ja noin 450 aktiivikäyttäjää. Heistä 15 on tunnustanut olevansa keskivertoja tai huonompia.

Yli 96 prosenttia palstan aktiivikäyttäjistä kokee olevansa keskivertoa parempia kuskeja.

Citroenien onnettomuusmäärätilastot eivät tue tuon luvun todenperäisyyttä.

Vai onko niin, että teitä, arvoisat foorumiveljet, hävettää tunnustaa tosiasiat?

Tällaisessa itsensä arviointi on vaikeaa. Tekis mieli käydä joku oikea testi jossain radalla, kuivalla,märällä ja jääradalla. Olis hauskaakin.
Järkätäänkös niitä vai pitääkö järkätä ite?

Näinkin voisi asia olla:

Nuorena joka iippo on mielestään vähintään hyvä, ellei jopa parempi kuski kaikinpuolin. Kysyttäessä liikennesilmä, autonhallinta ja asenne kohdillaan.

40 - 60 ikäisenä on jo kerinnyt kokea yhtä ja toista maantasalle palauttavaa tienpäällä ja tunnustaa vajavaisuutensa. Saattaa jopa ihmetellä olevansa vieläkin elävien kirjoissa.

60 ja siitä eteenpäin alkaa taantuma ja osittainen palautuminen nuoren miehen tasolle. Vähitellen alkaa taas iän karttuessa ihmettelemään muiden kohellusta ja taitamattomuutta kun "Tässä on sentään jo vuosikymmeniä autoiltu ilman kolareita!", samalla kun kiihdyttää väärään suuntaan vievää moottoritien ramppia...

duoda, duoda... miten päädyit tuohon tulkintaan?

No nii, meni tämäkin topikki salatuksi vaatimattomaksi itsekehuksi lähes kaikkien vastanneiden kohdalla

Duoda duoda, en minäkään saa tuolle tilastoinnille minkäänlaista faktapohjaa, mun matemaattinen älykkyyteni ei ilmeisesti riitä todentamaan että tilastollisesti citroen kuskit jotenkin vaikuttaisivat onnettomuustilastoihin.
En myöskään ymmärrä, että ds jekkeri yrittää ajaa meitä citroen kuskeja johonkin huonomman kuljettajan muottiin kuin käärmettä pyssyyn.

Jos joku henkilökohtaisesti tuntee alemmuuskompleksia, ettei kykene nykyään enään suoriutumaan kuljettajavelvotteista niin onko ihan pakko väen väkisin yritettävä saattaa muutkin samann tilaan.

Valtakunnallisesti ajatellen, en ole ainakaan Suomessa nähnyt yhtään raporttia liikenneonnettomuuksista joissa mainitaan erikseen jokin tietty automerkki tai tietyn merkin kuljettaja joka erityisesti aiheuttaisi onnettomuuksia.
Kannatan edelleen sellaista mallia, että jos ei itse älyä selkeästi ilmenevien alentuneiden reaktioiden esiintyessä pidättäytyä pois ratista, niin joko ystävät tahi lähiomaiset ilmoittavat siitä viranomaisille.

Koska näin citroen auton kuljettajana olen melkoisen kiihtynyt ds jekkerin kannan otosta, esitänkin että hän peugeot kuljettajana esittää faktaa, kuinka moni peugeot kuljettaja esiintyy hänen esittämässä visiossa.
Ilmeisesti tuo hänen esittämänsä 96 % citroen kuskien pätevyydestä käy ns: luonnolle, ymmärtäähän sen jos itse ei kuulu tuohon valio joukkoon. Ainahan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

P-S Vai onko niin, että ds jekkeriä hävettääkin tunnustaa se alunperin oma riittämättömyys.