Jo 90-luvun alussa DS oli vahvasti ikonin maineessa. Futuristisissa elokuvissa DS esiintyi usein "tulevaisuuden autona" (modattuna toki, esimerkiksi Back To The Future II ja Demolition Man jne). Valmistuksen loppumisesta oli silloin vasta 15 vuotta.

No, nyt CX:n valmistus on ollut 24 vuotta historiaa. Kuitenkaan CX ei ole ikonoitunut, eivätkä myöskään CX:n hinnat. Joistain vähänajetuista tietysti pyydetään mitä vaan, mutta tosiasialliset kaupat tehdään melko edullisesti, muutamilla tonneilla.

Miksi CX ei ole noussut, eikä tule koskaan nousemaan kulttimaineeseen?

Tässä oma listani:
- rakenne ei ole harrastajaystävällinen, eikä oman aikakautensa autoihin verrattuna mitenkään erikoisen hyvä
- jousitus ei loppujen lopuksi olekaan niin uskomattoman hyvä, se on varsin pintakova jopa DS:n verrattuna
- auton ulkonäkö ei ole "aateloitunut" ajan kanssa, muotoilu on vanhentunut - DS on tänään futuristisemman näköinen kuin CX!
- CX ei sisällä teknisesti supermielenkiintoisia ratkaisuja, vaan on loppujen lopuksi varsin tavallinen etuvetotekniikan tusinanäyte

Totean vielä erikseen, että pidän varmana että XM ja C5, sekä C6, jäävät harrastajastatukseltaan vielä CX:kin alemmaksi, mutta siitä tuonnempana lisää.

Miksi CX ei ikonoidu?

Vain ja ainoastaan tästä syystä: "- auton ulkonäkö ei ole "aateloitunut" ajan kanssa, muotoilu on vanhentunut - DS on tänään futuristisemman näköinen kuin CX!"

Siis CX on ihan helvetin ruma. Suurin osa ihmisistä jotka eivät tajua vanhoista Citikoista hevon mitään pitävät ID/DS-koppaa upeana mutta, 95% samasta porukasta ei pidä CX:n kopasta ollenkaan.
CX on keskivertokansan silmissä täysin epäonnistunut hirviö.

ei autoa ole aina ulkonäköön katsomista.
kadunkulkija,sukankuluttaja arvoon ammattiin katsomatta kun ensi kerran cx:nkin penkille/rattiin pääsisi,niin vain autoista mitään tajuamaton huurupää voisi olla arvottamatta.Kun tavanomainen ei riitä,haaste on erottua nautinnon kustannuksella,
rumat autot on kirjanakin julkaistu,enin osa brittiläisiä kertakäyttökippoja,mihin kumma kyllä on jäänyt listaamatta suuri osa itäautoista,sitäpaitsi cx on monia citroenejakin ajatellen hienompi,jos tyylipisteitä annettaisiin,miksi siis GS:n 'isoveljeä' sorsimaan??

Kyllä GS on tätä samaa sorsinnan sarjaa. Ajoin jo teininä kaduilla GS:llä ja jos kesällä joskus jopa ikkuna auki niin sen kyllä ihan kuuli omin korvin: " hyi vittu miten ruma"

Lisäänpä vielä että tätä keskustelua tällä kielellä käy noin naurettava kourallinen ihmisiä, eli noin 5 on koko aiheesta edes kiinnostunut aidosti joten alun perinkin koko ketju on kuolettavan turha CX:n ja GS:n osalta. Maatukoon rauhassa

Nyt te olette ymmärtäneet väärin.

Cx on ollut oman aikansa ikoni, joka on muuttanut muotoilun suuntaa. Kun ajatellaan pelikenttää johon cx laskeutui 70 -uvulla, niin auto on ollut tyystin toisesta maailmasta kuin muut markkinat.

Rinnalle voisi laittaa vaikkapa Ford taunuksen, Bmw 500 sarjan tai Audi 100:n, jotka kaikki edustivat 60-luvun saippualaatikkomuotoilua. Kilpailijat saivat kopioitua Cx:n muodot vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Teknisesti auto oli vanhentunut ja hankalasti huollettava markkinoille saapuessaan. Sähkölaitteita ja muita osia hankittiin sieltä joka sattui velaksi myymään konkurssin partaalla keikkuvalle firmalle ja alkuvuosien autoissa olikin 3-4 erilaista sähkökaaviota ja paljon vaihteluita apulaitteissa.

Ruostesuojaus oli onnetonta ja autot sulivat käsiin, ellei niistä pidetty huolta. Suomessa tuolloin pakollinen alustakäsittely maahantuojan toimesta pelasti hiukan tilannetta, mutta tehdas aloitti oman suojauksen vasta 80-luvun taitteessa. Alustan rakenne on sellainen että se suosii hyllyineen ja koloineen koorroosion iskemistä ja moni ruostepaikka on hankala korjattava. Tämän johdosta jää ehtoopuolella oleva cx helposti takapihalle korkoa kasvamaan ja siirtyy sen jälkeen suoraan säilykepurkiksi.

Sisustansa osalta Cx oli aikalaisiinsa verraten täysin omaa luokkaansa ja modernisoinnin jälkeen vieläpä mukava. Hallintalaitteet ja koetaulun seutu muodostavat upean kokonaisuuden viimeisissä laitteissa vaikka pyöreät mittarit ovatkin kumarrus arkipäiväisyydelle.

Turbotekniikan myötä autojen suorituskyky saatiin vastaamaan ulkonäköä. Turbon liike on edelleen rivakkaa perheautoihin verraten mutta omana aikanaan ero on ollut huikea 2-3x tehoerolla karvalakkimalleihin.

Määrien vähetessä alkaa pohjat olla saavutettuna. Vielä tulemme näkemään päivän, jolloin Cx ei vaihda omistajaa kahvipaketilla.

Nyt on pakko kompata Maasturistia, Suomen nykyistä Mr. CX:ää!

Hän on oikeassa siinä, että auton ominaisuuksia tulee arvioida esittelyajankohdan mukaan, ja siinä suhteessa CX oli huomattavan sitikkamainen: erosi kyllä aikalaisistaan. Eikä ollut huonosti suunniteltu. Asiat joihin panostettiin, olivat kohdillaan. CX oli historian ensimmäisiä koreja, joissa passiivinen kolariturvallisuus oli otettu suunnittelussa huomioon. Nokkakolarissa mm. moottori painui auton alle eikä tullut matkustajien syliin kuten esim. D-mallissa. Matkustusmukavuuteen vaikuttava hiljaisuus niin alusta- kuin moottoriäänten osalta oli markkinoiden parhaita 70-luvun puolivälissä.

Ds-jekkerin puheessa korostuu yksipuolinen kokemus CX:stä. On totta, että varsinkin turbo on jousitukseltaan pintakova jäykennettyjen kallistuksenvakaajiensa takia, mutta varhaisempien mallien jousitus on parasta mitä Citroën on koskaan saanut aikaan. Erityisesti töyssyjen - esim. hidasteiden - ylitykset CX:n jousitus nielee taianomaisen eleettömästi, paremmin kuin jopa D-malli, jonka jousitus pohjaa paljon helpommin kuin CX:n. Ken ei usko, hankkiutukoon testaamaan Prestigeä, siinä tämä ominaisuus on koettavissa mallisarjan loppuun asti.

Lienee selvää, että CX ei tule kuitenkaan koskaan saavuttamaan sellaista ikonista asemaa, joka D-mallilla on. Siinäkin on otettava huomioon esittelyajankohta. CX-parka tuli suoraan korvaamaan itseänsä DS:ää, jolla alkoi olla ikoninen arvostus jo tuolloin. Autoteollisuudessa ei 70-luvulla yksinkertaisesti ollut mahdollista enää tehdä uutta vallankumousta, ja yleisön odotukset olivat kohtuuttomat. Ei ollut CX:n itsensä syy, että vastaanotto oli lähinnä pettynyt. CX on tuomittu jäämään pysyvästi DS:n varjoon.

Ja Cikatti menköön talliin Cadillacinsa viereen seisomaan ennenkuin antaa julkisia tuomioita: "Siis CX on ihan helvetin ruma"! Ei sekään ole CX:n itsensä syy, että sen muotoilua on autonsuunnittelu apinoinut tähän päivään saakka. Onneksi Citroën ei sentään sortunut suunnittelemaan CX:äänsä sen mukaan mistä Cikatin "keskivertokansa" tykkäisi!

Ikonisen merkityksen saadakseen automallin omat ominaisuudet eivät yksin riitä vaan historiallisilla olosuhteilla on vähintään yhtä suuri vaikutus. Sen voi todeta jo miettimällä autohistorian kiistattomia ikoneita: T-Ford, Traction Avant, Kupla, DS, Mini. . . unohdinko jonkun?

...täytyykö edes muistuttaa...?

Kyllä minulle CX, erityisesti muovipuskureilla on aina ollut "se" Citroën. DS ei iske samalla tavalla eikä SM:kään, XM:stä pidän paljon, mutta musta tai hopeanharmaa loppupään CX takalasin ritilöillä on unelmakamaa. Vielä kun olisi nahkapenkit niin aijai.

Kyllä tämä on osittain totta. Olen itse keskittynyt noihin turboihin, ykkös-ykkösiin ja kakkos-kakkosiin. Kakkos-ykkösiä ei minulla ole tainnut ollakaan.

Mutta oli minun ensimmäinen autoni 2400 Pallas -78, ja lisäksi 90-luvun puolessa välissä ajelin CX Reflexillä, aivan karvalakilla ikkunaveiveineen, -83 taisi olla se. Olivathan ne pehmeämpiä, mutta eivät kuitenkaan pintapehmeitä mielestäni. Poikittaisissa saumoissa ja teräväreunaisissa kuopissa jokainen omistamani CX on ollut huonompi kuin lhs-DS, paras kokeilemistani CX:sistä oli joku niistä trx-renkaisista tavallisista malleista. Ja tämänpäivän tiet ovat juuri noita teräviä vaurioita täynnä, laajoja heittoja on nykyään niin vähän että oikeastaan ne korotetut suojatiet ovat ainoa paikka jossa niitä pääsee kokemaan.

Tästä oli se oma threadinsakin, mutta yhteenvetona totean että pintapehmeämpiä autoja kuin CX, myös 70- ja 80-luvulta, on paljon. Ja loppujen lopuksi pintapehmeys (ja pintahiljaisuus) on se luksuksen ylimmäinen etappi, nykyteillä.

Toki 70- ja vielä 80-luvullakin CX oli poikkeuksellinen muotoilultaan, enhän sitä ole kiistänytkään. Mutta tuo sinänsä futuristinen muotoilu ei kuitenkaan ole kestänyt aikaa ja muuttunut klassikoksi. Miksi? Isot saumavälit esimerkiksi lamppujen ja korin välissä, kumilurpat lamppujen alla, liian pieni renkaan ulkohalkaisija, uudemmissa muovi-cx:ssä raskas ja kömpelö ulkonäkö. Sisustus oli ilman muuta aikaansa edellä, mutta ei se silti tänä päivänä kiihota samaan tapaan kuin esim SM:n avant-gardistinen interiööri.

Väitän siten, ettei se pelkästä kulttuurista ja julkaisuajankohdasta ole kiinni tämä CX:n ei-ikonisoituminen. CX vain ei ole sen arvoinen, muotoilullisesti, eikä teknisesti, vaikka aikanaan olikin "erikoinen ja futuristinen".

uskaltaisin väittää että kysymys onko Cx ikoninen Citroen on osin myös sukupolvikysymys. Kyllä se nuoruutensa 80-luvulla eläneelle sukupolvelle voi hyvinkin tulla ekaksi mieleen oikeaksi "isoksi kissaksi", siis sen keskiverto autoista kiinnostuneen porukan silmissä. (Ja tarkoittaako tämä että cx on ikoninen en tiedä sitä pitää kysyä filosofeilta ) Hintakysymys tämä ei mielestäni ole ollenkaan, kyllä varmoja ikoneja kuten esim Mini saa samaan hintaan kuin cx:iä, eikä rahan törsääminen johonkin tee ikoneja. Niin ja vielä, Jekkeriltä tekisi mieli kysyä onko SM ikoninen auto, siis muidenkin kuin sm-harrastajien mielestä?

[quote="citrique"]tekisi mieli kysyä onko SM ikoninen auto, siis muidenkin kuin sm-harrastajien mielestä?quote]

Olen tuota miettinyt, mutta en ole uskaltanut sanoa. Kauneus näissä on katsojan silmissä ja välttämättä ei voida järkevästi perustella saavutettuja hintatasoja suuntaan tai toiseen, korkeintaan niukkuuden markkinat ohjaavat suuntaa.

Hintatason ja maksukyvyn lisäksi käytettävyys ohjaa valintoja jossain määrin. Mieluiten valitsen laitteen jonka ylläpito on niin yksinkertaista että sen pystyy toistaitoinen kotikunnostajakin tekemään. Tämä rajaa valinnat niihin kokonaisuuksiin, jotka eivät kaipaa sorvarin tai poppamiehen taitoja toimiakseen.

Tuttavani jolla on enemmän silmää kauneudelle harrastaa harvinaisempia autoja. Hänellä on tallissaan punaisia autoja, joista yhteen uusi taannoin pyörät. Pelkistä vanteista hän maksoi enemmän kuin minä kaikista harrasteautoistani yhteensä. Ovatko punaiset autot kauniita koska ne maksavat kaksion verran vai siksi että ne maksavat kaksion verran?

Punaiset autot ovat kauniita koska ne ovat kauniita ja punaisia!

Luulen, että Juuso on kokolailla asian ytimessä nyt. CX:llä oli tosiaan niin isot saappaat täytettävänä, että siitä tuli sellainen "väliinputoaja". Tosin, näyttäähän se silti ihan omalta itseltään, eikä miltään muulta. Täytyy myöntää, että heikkoina hetkinä olen itsekin ajatellut, että "onko tuo nyt muka nätti ja mistä kulmasta"... Mutta kun sen tänä päivänä pysäköi kadun laitaan muiden autojen sekaan, niin kyllähän se sieltä erottuu (muutenkin kuin vain olemalla 15 cm muita matalampi tunnin sisään pysäköinnistä). Ja uskaltaisin väittää, että erottuu nimenomaan positiivisessa mielessä.

Ei se varmaan koskaan sitä klassikon asemaa saavuta. Ehkä jotkut harvat muistavat sen erikoisesta ohjauksestaan, mutta samat ihmiset varmaankin muistavat myös SM:n. No, täytyy varmaan nyt tunnustaa, että reilu kymmenen vuotta sitten kun perheeseen tuli ensimmäinen Sitikka, niin ei minulla ollut mitään käsitystä koko merkistä eikä sen malleista. Rättärin tiesin, mutta en muita. Ja nyt jälkeenpäin olen huomannut, että isohkon vaahtosammuttimen kokoisena (joskus 80-luvun puolivälissä) olen kiinnittänyt huomioni useaan otteeseen lähikaupan parkkiksella GS:ään, sen verran selvästi oli jossain muistin perukoilla se perän muoto, mutta... Ja luulen, että valtaosalla minun ikäisistäni ja nuoremmista ihmisistä on juuri tuon tason tuntemus Sitikoihin. No, siitä varmaan kertoo yleinen ranskalaisten autojen arvostus ja toisaalta 90-luvun vaikeat ajat ja mukautuminen massaan suunnittelun suhteen.

Äh, nyt höpötän. Olihan meidän naapureilla aikoinaan ensin Visa ja sen jälkeen BX. Beksähän se olikin hassu, kun nousi ja laski. Mutta ei se silti alle 10-vuotiasta kauheasti kiinnostanut, se nyt vain oli sellainen. Ja vasta tosiaan nyt myöhemmällä iällä olen tajunnut, että Sitikoitahan nekin olivat. Tulee vähän huono omatunto näin jälkikäteen, että miksi en kiinnittänyt niihin silloin enemmän huomiota

Ai niin, lisään vielä sen verran aiheeseen liittyen, että C6 on pakko saada joskus. En tiedä, olenko yksin ajatusteni kanssa, mutta kun katsotaan kutosen sivuprofiilia ja verrataan sitä CX:ään, niin minusta niissä on huomattavan paljon yhtäläisyyttä. Ja minusta C6 on kaunis. Tuskin siitäkään koskaan tulee klassikkoa tai ikonia, mutta jos nyt pysytään vain tämän yhden merkin sisällä, niin onhan se sellainen virstanpylväs, että se on saatava kokoelmiin.

Ei ole, vaikka teknisesti ja muotoilullisesti se sen ansaitsisi cx:ää enemmän. Muotipiireissä auto tunnetaan, esim zoolander-leffa...

Oma korsi kekoon keskusteluun isojen Sitikoiden ulkonäöstä.

C6:sta hyvin, tai oikeammin äärimmäisen harva on pitänyt muotoilultaan onnistuneena, kuulee yleensä vain mollaavia kommentteja. Rumin oli eräs työkaverin (bemaristi)toteamus, että tuo puskurivilkkujärjestelmä (se etupuskurin etuosan vilkku + huomiovalo) ja pyöreä sumari naapuri sopii yhtä hyvin tyyliin kuin poronsarvet vinttikoiran päähän....

Itse olen muotoiluista hyvin sekalaista mieltä, kun ensin auton hankin lopulta omaksi, niin pidin C6:sta jonkinlaisena DS:n päivityksenä ja siltä se päivä päivältä enemmän tuntuu, kun muotoja ja detaljeja katsoo. Takapää suoraan takaa katsottuna on kuin Heuliezin "paraati-DS:ssistä", onneksi takakaton linja ei ole "sedanmaisesti" täysin 90 astetta pystyssä, kuten noissa oli. Tuo vanha "speciaali" tuo myös mieleen Cadillad De Villet sekä Fleetwoodit vuodelta 90 ja 91, sama "fenderskirt" paremmissa malleissa ja takaikkuna juuri sedanitolppana pystyssä.

Nyt jouduttiin kauaksi lähtökohdasta, mutta oma silmä on "tottunu" muotoiluun, vaikka etenkin takavalojen muotoilua pidin hyvin erikoisena, samoin tuota takaikkunan ihme pyöristystä ja suhdetta kaarevaan takaluukun kulmaan vastassa. Nouseva takasiipi on kai enemmän XM:n peruja ja pitänyt ujutta muotoiluun mukaan, takapää on hyvin pitkälti valojen osalta kyllä juuri "paraati-DS" takavalojen leikattuja kulmia myöten.

Mutta silmä tottuu. Pösön lippulaivoja olen tallissa katsellut vuodesta 2010 ja kun noita nykyisin katselee pihalla tai tallissa rinnakkain yhtäaikaa molempia, niin kyllä nykyisin pinnat tulevat viiksekkäälle daamille. Omasta mielestäni on tosiaan DS tietyillä muotoilukikoilla, ja nuo kehyksettömät ovilasit vielä vahvistavat käsitystä. Itse olisin toivonut rohkeampaa muotoilua PSA:n aidolta lippulaivalta, 607 on tosiaan kuin perä ja keula olisivat eri suunnitteluporukoiden tekemiä.

Harva tuota kehuu muotoilusta, vaan kyllä ne kuullut kommentit ovat negatiivisia ja rumaksi syytetään. Myös kuultu kommentteja Ufosta, mutta kyllä silmä tuohon tottuu, on aito Citikka, eli syvempi tuttavuus tehdään vasta pidemmän omistuksen myötä, kun oppii tuntemaan.

CX oli omanlaisensa ja muoto oli mielestäni tyylikäs, vika vain oli tuolloin se, että muoto oli viistoperä, kun muut eurooppalaiset tekivät sedaneja, vielä kun laatu ja toteutus olleet hieman kysymysmerkkejä, niin lopputulos on auto, joka on vain tietyn piirin kiinnostuksen kohde (mielipide), saa nähdä, muuttaako aika tätä käsitystä.

Isot ranskalaiset vain on totuttu tuntemaan muotoilultaan poikkeuksellisina ja pienen ryhmän autoina, kai se oli DS:llä, että oli niin paljon edellä aikaansa ja muotoilu näyttää vieläkin "back to the future"-meiningiltä, kun taas CX ja XM ovat saaneet jäädä sitten erikoisuuksiksi. Kyllä itse muistan kuulleeni XM:stä kommentteja kavereilta ufoilusta, samoin kuin tuolloin sai kuunnella kommentteja mersku-kuskeilta volvoista traktoreina ja laatikoina... se menee OT:ksi, ei pidä vertailla Jan Vilsgaardin punssipäissään piirtämiä huonekaluja aitoihin muotoihin...
Tosin mielestäni XM tuli aikaan, jolloin jo eräät japsivalmistajat tekivät noita omia repäisyjään, rohkeimpana Subaru, mutta tuo rohkea eriaisuus taisi olla jo laskussa 80-luvun lopussa, kun Citikka ehti markkinoille. Alkoi tuo pahuksen sämpylävillitys, josta tuli esim. Mazda 626, Ford Mondeo, Opel Omega II ja etenkin Ford Scorpio II (se mulkosilmä, jossa takana valot muodostavat koko takapään kiertävän nauhan), joka juuri ylimuotoilun johdosta johti myynnin lähes syöksypommittajamaiseen laskuun Euroopan markkinoilla......

Mutta kyllä nämä muotoilusta tunnistaa, saa sitten nähdä, nouseeko C6 joskus keräily- tai kulttiesineeksi jossain muodossa kuten DS, viimeiseksi Hydesitikaksi se kyllä valitettavasti taitaa tällä Peugeotin-perheen komentelulla jäädä...

CX:ille toivon arvonnousua, kanta pudonnut vuosien varrella ja että saisi arvostusta pikkuhiljaa, mutta jos laatu on ollut mitä on, niin hankala on nousta.

Omaan silmääni CX:n muotoilu on pääosin erittäin tyylikästä, ainoastaan ajovalojen muotoa en mitenkään päin saa kauniiksi omassa mielessäni. Tekniseltä puolelta tulee mieleen muutama juttu jotka toisin tekemällä auto olisi ollut parempi:

- Tuossa kokoluokassa lähes kaikilla kilpailijoilla oli tarjolla 6-sylinterinen moottori. Tosin useimmat olivat tuolloin vielä takavetoisia, etuvetoautoja kuutoskoneella oli harvemmassa. Kuitenkin jo D-malliin oli suunnitteilla kuutonen ja viimeistään CX:ään sellainen olisi pitänyt tulla. Nelosen halpamainen pörinä ei kuulu kalliiseen ja isoon autoon. Nyt tuntuu ehkä vähän hassulta, mutta 80/90-luvulla aika moni valmistaja ujutti kuutoskoneita jopa luokkaa pienempiin autoihin.

- Sisätilat ovat pirullisen ahtaat siihen nähden että kyseessä oli valmistajan suurin malli. Itse pystyn hyvin ajamaan esim. Ford Fiesta Mk1:llä mutta en manuaalivaihteisella CX breakilla. D:hen nähden tuli tilojen suhteen takapakkia rajusti.

- Automaattivaihteisto, joka tämän kokoluokan autoissa oli melko yleinen, oli loppuun asti 3-vaihteinen. 80-luvun puoliväliin mennessä kaikilla muilla oli 4-pykäläinen aski, jopa pikkusisko BX:ssä. Isossa autossa antiikkinen öljyvispilä yhdistettynä alitehoisiin neloskoneisiin (turboahan ei automaattina edes saanut) ei tarjonnut toivottua suorituskykyä saati hienostuneisuutta.

Viittasin kevyesti aiemmin markkinavoimien taianomaisesta vaikutuksesta ikonisoitumiseen. Tuo psykologinen vaikutus on hiukan vaikeasti selitettävissä mutta se tarkoittaa suunniilleen sitä että jos jälleenmyynnin odotusarvo on korkea, ollaan valmiita panostamaan käytönaikaiseen huoltoon ja säilytykseen enemmän. Tällöin myös pirssien kunto kohenee ja arvostus paranee ihan itsestään.

DS:n kohdalla selkeä käänne parempaan tapahtui merkin nelikymppisillä, jonka jälkeen kahvipakettikaupat kunnostettavista kohteista päättyivät. Niille muodostui tuossa kohtaa jälkimarkkinat jotka saivat fanaatikkojen lisäksi jobbarit liikkeelle. Käänteen jälkeen riski sijoitettujen työtuntien ja muiden panosten häviämisestä pieneni oleellisesti.

Nykyisessä tilanteessa pitää olla hullu, tavattoman rohkea tai ylettömän varakas jos koittaa säilöä CX,XM tai BX mallisia autoja orkkiskunnossa tuleviin koitoksiin. Jos taas tallissa on DS, tai vaikka CV2 on helpompi arvioida markkinoiden arvostus ja ostaa vaikka se uusi lokari, koska voi todeta ostavansa osan nouseviin kursseihin.

Syksyä odotellessa,

-maasturisti

Onhan tuo ihan hienosti muista erottuva, isoin vika moisessa on C6 kanssa ettei tavaratilattomalla autolla tee käyttöautona mitään, tuollainen sen olisi pitänyt olla.

täh?

CX on ainakin Citroën-ihmisten keskuudessa jo jonkinlainen ikoni. Eikä se minusta mikään "väliinputoaja" ole, näkeehän sen jo myyntiluvuistakin. XM:hän se väliinputoaja on. C6:sta taasen ei edes ajateltu myytäväksi niillä voluumeilla. Ja jos nyt pitäisi maailman kaunein auto valita, saattaisi valintani hyvinkin osua peltipuskuriseen CX:ään. Kyllä se vaan on aivan hemmetin kaunis auto. Mitäs sitä esteettisiä mieltymyksiään liikoja selittelemään.

Eli minä ennustan, että CX tulee olemaan haluttu (ellei jo sitä ole) Citroën-ihmisten keskuudessa. Ei niitä D-mallejakaan hirveästi näiden piirien ulkopuolella ole, joten tuskin tulee dramaattista eroa näkymään esimerkiksi entisöityjen yksilöiden määrissä. Perus kaduntallaajalta on turha edes kysyä, että mitä tulee mieleen Isosta Kissasta. Sieltä tulee vastaukseksi leijona tai tiikeri. Tai Karvinen, jos on lukenut sarjakuvia. Eivät ne ymmärrä, että Citroënkin oli joskus aika edistyksellinen auto.

Aidosti merkittävän Citroen-mallin tunnistaa siitä, että sen suunnitteluprosessi kuluineen on saanut koko tehtaan merkittäviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Kaunis auto se on, ainakin minun mielestäni. Sellaista en ole koskaan itse
ajanut, kyydissä joskus istunut kyllä. Viestin otsikkoa hieman ihmettelen,
osaa "ei koskaan". Kuka pystyy varmuudella sanomaan ettei CX:stä koskaan,
ikinä, milloinkaan tule ikonia?

Kyllä cx:llä on kaikki edellytykset tulla ns:autoikoniksi. Jollain vain ilmeisesti on sellainen oma ehdoton totuutensa tässäkin aiheessa, että oma mielipide on se ehdoton totuus. Tässä parikin linkkiä joista voi ihailla tuota sulavaa kauneutta
https://www.google.fi/search?q=citroen+ ... B500%3B375


https://www.google.fi/search?q=citroen+ ... 80&bih=777

Cx:ää on vielä liikenteessä aika paljon, joten ei kait se ihan vielä ala ikonisoitumaan Sen muotoilu, kestää kyllä vielä tämän päivänkin arvostelun ja olisi kelpo esimerkki virtaviivaisesta muotoilusta nyky lättänöiden suunnittelioillekin. Vai olisiko nyt niin, että jotakuta harmittaa vietävästi kun ei enään omistakaan moista kaunotarta. Pienenä vinkkinä mainittakoon että rahalla niitä kyllä saa itselleen ihailtavaksi. Se on jälleen kerran kyse siitä makuasiasta, onko cx:n jousitus nyt niin pintakova vai ei, xantiasta kun siirryttiin c 5:n niin taas on menty kovempaan suuntaan (jotkut näin ainakin) asian mieltää, myös allekirjoittanut. Tuleeko xantiasta joskus ns:autoikoni ? Henkilökohtaisesti uskon vahvasti että cx tulee kyllä vielä nousemaan arvostuksessa hyvinkin korkealle tulevaisuudessa. Mistä muuten tulee määritys tuohon "ikoniin" aika harvassa on ylipäätään automerkit joista voi sanoa muodostuneen ikonia. Ei edes D mallin citroen taida täyttää sellaisia kriteereitä.

Kuuluisa lokinsiipi mersu alkaa olla sellaista sarjaa sekä muut kuuluisat klassikot. Joka cx:ää moittii taitaa vaan olla kateutta ilmassa.

Tässä osuttiinkin jo naulan kantaan, autojen tunnettavuus menee sukupolvittain, 80-lukulaisille CX on se tuttu ja pelottavan ruma isokissa, DS puolestaan on varakkaiden vanhojen pappojen tallissa vahattava museolaite. Vähän niin kuin 20-luvun ikoniset kanttiautot ovat nuorille eläkeläisille vieraita eivätkä kuolinpesät tahdo saada niitä kaupaksi. Turha näillä ikoniuksilla on päätään vaivata, harrastakaa sitä mistä itse pidätte, ei naapurin Penaa ole pakko tehdä valinnoillaan kateudesta vihreäksi. Naapurisopukin säilyy paremmin.

Näinhän se on. Mikä on ikonin määritys ja kuka pystyy sanomaan mistä tulee ikoni? No mun autoista ei todnäk tule koskaan mitään ikoneja, mutta entäs sitten. Mulle ne kuitenkin ovat tärkeitä, enkä ole ostanut niitä sijoitusmielessä.