Rakennusmateriaali toki maksaa mut kunnassa toimiva jäteasema antaa ilmaiseksi kakkosnelosta ja lauta tavaraa ja mitä toiset ovat poies heittäneet, kun suosivat kierrätystä.
Yllätys sekin kun ihmiset heittävät pois erittäin hyvää rakennustarviketta.

En malta kirjoittaa kun ystäväni takavuosina toimi elementtitehtaalla kirvesmiehenä ja osti läheltä tontin jossa oli mummonmökki, elementtien purkulaudat olivat kaatopaikkajätettä ja ystäväni sai kuormat mökkinsä pihaan jossa muijansa kanssa kesäiltaisin ja lauantaisin rapsi naulat pois ja rakensivat mökin päälle ison omakotitalon eikä mistään näe et purku tavarasta se on rakennettu, näin säätivät 200000 markkaa rakennuskustannuksissa jolla rahoittivat veneen hankinnan.
Näin rahakkaassa Raisiossa.

Näissä vertailuissa on otettava huomioon muutkin seikat kuin pelkät kustannukset. Itte en varmaan enää pystyisi sopeutumaan muuhun kuin ok-asumiseen, vaikka jonain päivänä kai on pakko... Mutta jos haluat vertailla vaan pelkkiä kustannuksia niin jatka toki. Citaxilla tuntuu olevan tosi onnistunut ratkaisu kaikin puolin! En ole jaksanut lukea kaikkia näitä vastauksia...

Siitähän näpsä käy poimimassa särmikästä polttopuuta niin ei tartte lavoja haalia ja sahailla

Xanpoke puhui asiaa tuolla edellä, ainahan voi rahassa verrata, mutta yleensä omakotiasujalle, etenkin haja-asutusalueella se on sellainen itseisarvo jota on vaikea rahassa mitata.

Seitsemisen vuotta tuli asuttua kerrostalossa vuokralla opiskelujen takia. Eikä todellakaan missään yliopistopaikkakunnalla jossa pieneen vuokraan kuuluu sähköt, vedet ja satamegainen netti. Vaan Raumalla. Arvatkaas vaan mikä oli hintataso kun Olkiluodon työmää lähti käyntiin? Onneksi asetuin omaan kämppääni ajoissa ennen vuokrien nousua ja vuokraisäntä ei sitä juurikaan korotellut.

Vaimon kanssa asuttiin vuoden verran rivarissa vuokralla, vuokra oli jo puolet enemmän kuin kerrostalossa. Puolitoista vuotta sitten ostettiin rintamamiestalo sivukylältä ilman palveluita. Kummallakaan ei silloin ollut edes vakituista työpaikkaa, nyttemmin mulla sentään on. Sainpahan toteutettua haaveeni ja nyt on säilytystilaa huru mykke. Vaikka täällä ei palveluita olekaan ja kirkonkylän kauppaan on 8km, asuu täällä yllättävän paljon alle 4-kymppistä väkeä.

Lyhennetään lainaa about tuplat tuon vanhan kerrostalon vuokrasta, plus siihen päälle tietenkin kaikki omakotitalon ja ison pihan kulut. Aurauskalustoa ei edes vielä ole hankittu eikä lämmintä autotallia saatu aikaan. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä saunaremontti ja muutenkin periaatteena on että pyritään olemaan ottamatta velkaa enempää kuin mitä taloon piti ottaa. Onneksi talossa on isot perusrempat tehty noita pesutiloja lukuunottamatta viimeisen 15 vuoden aikana. Lämmitys on öljyllä ja sitä meni viime vuonna 1800 litraa. Lisäksi on varaava puuhella keittiössä.

Mä haaveilen isosta lämpimästä autotallista ja emäntä uudesta keittiöstä...

Vaimo tekee vuorotyötä ja työmatka on sellaiset 23km, mulla likemmäs 30 mutta ilmainen bussikyyti kulkee puolen kilsan päästä. Eipä ole pahemmin tullut käytettyä sillä liukuvan työajan hyödyntäminen on vähän hankalaa aikataulutetulla linja-autolla. Siinä olis kyllä parantamisen paikka vaikka työmatkaan meneekin sitten sen vartin kauemmin...

Hetkeäkään ei ole kaduttanut. Koko vuokralla-asumisajan haaveilin vain siitä, että pääsisi takaisin maalle asumaan.
Kyllä maalla on mukavaa

Sanoisin, että vältä paritaloa/kytkettyä ok-taloa. Suurella varauksella harkintaan kerrostalo tai rivari, voi olla edukkaampaa kuin ok-talo mutta viihtyisyyteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin asumiskulut. Jos uutta pääsis tekemään, niin (tässä vaiheessa elonkaarta) ok-talo 20 km päässä kaupungista kohtuumatkan päästä isommalta tieltä, isolle tontille/mettäpalstalle (miel. kalavesiä lähellä), jossa naapureita ei näköetäisyydellä, maalämpö lämmitysmuodoksi. Siittä olis hyvä lähteä liikkeelle.

Asunnon hankinnassa saattaa olla myös merkittävä tekijä valtion talouden ja työpaikkojen kehitys. Hyvinä vuosina asuntojen hinnat nousevat nopeassa tahdissa lähes pilviin ja sitten laman iskiessä saattaa jopa puolet hinnasta sulaa pois, kuten kävi 80-90 luvun laman jälkeen. Sen jälkeen asunnon myyminen onkin sitten tappiollista toimintaa ja silloin vasta selviää asumisen todellinen hinta.

Itse olen ollut onnen-pekka inflaation suhteen. Nuorena 20-kymppisenä, heti armeijan jälkeen tyhjätaskuna 70-luvun alussa, ostin vaimoni kanssa yhteisen oman kaksion Jyväskylästä täysin pankin luotolla ja lähimmäisten takausten turvin. Asunnon hinta nousi silloin jyllännneen inflaation vuoksi hankintahinnasta 44000 mk -75000mk kolmessa vuodessa!
Sinä aikana olin jo totaalisesti kypsynyt lokeroelämiseen ja oma ok-talo siinteli mielessä. Hartiapankkirakentajana alusta asti (jopa rakennuspuut kaadoin metsästä ja ajoin hevosmiehen kanssa laanille) ok-talon rakennuskustannukset pysyivät kurissa ja ilman ulosottoja selvittiin. Siinä talossa tuli asuttua yli 30 vuotta kunnes lapset lähtivät maailmalle, ja hartiapankkirakentajana taas muutimme mökille rakentamaani n. 100m2 mummonmökkiin. Iso autotalli ja muut talousrakennukset on myös rakennettu.

Rakennusalalla en ole ollut päivääkään töissä, mutta työ ja motivaatio(+ laiha lopmsa) tekijäänsä neuvoo ja hyvinkin tyydyttävään asumismuotoon voi päästä kohtuullisilla kustannuksilla.

Tänä päivänä ei inflaatioavustusta ole enää siinä määrin tarjolla kuin oli markka-aikaan, mutta ostaessa ja myydessä pitää olla sopiva ajankohta, jotta ei asunnon hinta ole kummassakaan tapauksessa väärä.

Näitä asumiskustannuksia tulee pohdittua, kun työ- ym. tilanteet muuttuvat ja jälkikasvu on lähtenyt opiskelemaan. Tilantarve on kahdelle ihmiselle pienempi kuin useammalle...Mutta parikymmentä vuotta ok-talossa asuneena ei oikein osaa kuvitella niitä (jo unohtuneita) riitoja ja vääntöjä pt- ja rt-naapureiden kanssa. Ja sitä s..tanan kyttäämistä, mitähän tuo taaskin tekee. Ja mistähän tuli noin myöhään.
Hieman nykyistä pienempi ok-talo on etsinnässä. Elämisen ja asumisen laatu pysyisi samana ja mihinkään betoniviidakkoon ei ole vielä tarve eikä kiinnostusta siirtyä

Kuten monessa muussakin kiinteän omaisuuden investoinnissa. Omalla kohtaa meillä oli siirtolapuutarha muutaman vuoden. Ostettiin alle 50ke täydellisesti kalustettuna, työkaluineen kaikkineen ja myytiin 75ke varsin totaalisen tyhjennettynä, sillä kaikki nuo vermeet siirtyi meidän OKT-talliin ja kukkaistutukset tuonne pihamaalle Ja vastaavasti kun tämä OKT-projekti tuli toteutettua, oli krs-asuntojen hinnat vielä melko hyvässä kuplassa, mutta rak.kustannukset yhä pohjassa ja tonttimaatakin tosiaan hyvin tarjolla, jopa Hki:ssä. Tuon jälkeen onkin tilanne hieman muuttunut, osakkeiden myyntiajat pidentyneet ja rak.kustannuksetkin ampuneet pilviin tonttihintojen mukana. Ei, tämä ei ollut mitään ennalta suunniteltua milloin okt kannattaa bygata, ihan vain pelkkää hyvää tuuria, tällä kertaa

Oston ja myynnin ajankohdanhan täytyy olla nyt sopiva koska meillä on yhteinen valuutta joka takaa vakaan ja ikuisen talouskasvun ilman lamaa, näistä talousviisaiden neuvoistahan ei ole kovinkaan kauaa

Uusien kerrostaloasuntojen kauppaamista kun katselee, ja ihmettelee, 100m2, myyntihinta 100t€ ja velaton 400t€ + joku 30t€ päälle että on "oikeus" parkkipaikkaan, mitä hittoa se asuminen maksaa 300t€ yhtiölainan kanssa ja milloin tuokin kupla puhkeaa?

No vähän samanlaista kuplaa sitä on kiinteistöissäkin, omistaja kun voi päättää ja hatusta vetää jotta haenpa tälle maatilkulleni nyt XX suuruisen kiinnityksen, jota vastaan sitten irtoaakin pankista lainaa = oikeaa rahaa. Ja kuitenkin tuon takana on pelkkä paperilappu, johon maatilkun omistaja on itse raapustanut jonkun numeron, jolle on tuon kiinnityksensä hakenut

Saahan sitä kiinnitystä hakea vaikka mille summalle, pankistä sen summan saaminen ilman muita vakuuksia voi tehdä tiukkaa.

Kyllä eniten jää omaan taskuun kun asuu omassa okt:ssa. Vielä enemmän voittaa kun on näppärä jokapaikan höylä ja korjaa kaiken mikä laukeaa... joku otti aiemmin esimerkiksi kuuman veden loppumisen... Mullakin kävi niin 2001 ja kas, tuo 2000 litran s**tanallisen varaajan kuumanvedenlämmönvaihdin alkoi olla tiensä päässä kattilakivineen. Ostin 150 markalla sikavanhan käytetyn Niben ja se muuten porskuttaa samassa kämpässä edelleen. 70-luvun alussa tehtiin vielä hyviä kuumavesipönttöjä.

Niin, ja omaahan maksaa aina itselleen. Tosin jos asuu jossain hikiällä, kuten vaikka Ulvilassa, niin siellä OKT:sta ei kyllä tänä pnä saa yhtään mitään. Ostakaa joku 140 neliötä Ulvilasta, kahden auton tallilla, tontti 1700 m2 ja keskustaan 1 km ja Porin keskusta 9 km. Koulut, ala- yläaste. 300 m. Rauhallinen okt-alue, 155 keur. Jaa että onko oikeasti tarjolla, on. Vastaava luomus on pk-seudulla hinnaltaa alkava nelosella. Lämmityskulut, on ne, tuhat euroa vuodessa. Varaava takka ja ILP.

Munlaiselle laiskiaiselle tää rivari on ainoa oikea. Nurmikon leikkuussa ei mene kymmentä minuuttia kauempaa, sisältäen ruohonleikkurin haun työkaluvajasta, eikä talvella ole kuin oman autopaikan verran kolattavaa

Meillä tosin on aika spessumeisinki verrattuna perusrivariin, kämpät on diagonaalisesti toisissaan kiinni, joten takapihalla saa olla ihan rauhassa. Lisäksi autopaikka on kahden metrin päässä ulko-ovesta. Mä tykkään.

Silloin kun asuttiin vuokralla rivarissa, oli tapana hoitaa lumityöt itse. Asuttiin päätykämpässä pihan perällä ja autot siellä, joten mähän sen pihan yleensä kolasin

jos joku muu ehtikin ensin niin vain pakolliset oli kolannut että pääsi omalla autolla pois... Olishan sitä voinut yläasennosss xantuilla ajella tai kolata vaan pakollinen väylä mutta enhän mä kehdannut

Paras rivarimalli, mikä on tullut vastaan, on sellainen missä eri huoneistojen välissä on lämmin autotalli, varasto ja sauna/pesutilat. Näin järkevästi tehtiin 70-luvulla. Ei kuulu asumisen äänet (paitsi jos rälläköi tallissa ) Ei ole vastaavia uudempia näkynyt Nykyään kun tehdään kustannustehokkaasti, juuri vaatimukset täyttäen.

Parhaasta rivarimallista tuli mieleen omituisin okt-malli. Raumalla eräällä uudella asuntoalueella on muutama samanlainen mutta erisävyinen talo vierekkäin. Talon kyljessä on kiinni autokatos joka kuuluu naapurille ja on naapurin talon värinen

Kaikilla maailman insinööreillä on salainen kilpailu siitä, kuka keksii typerimmän idean. Siinähän ei sinällään ole mitään kummallista, kuka tahansa, varsinkin insinööri pystyy siihen vaivatta, mutta voittajia ovat ne, joiden ideat päätyvät tuotantoon.
Arkkitehdeilla on tietenkin oma vastaava kilpailunsa, mutta siihen kuuluu myös suunnitella rakenteita, joita insinöörien on mahdoton toteuttaa.

Jotakuta saattaa kiinnostaa Viron kustannustaso.

Pohjalle totean harrastaneeni omakotitaloasumista Suomen Oulussa tuossa 1990-2000-vuosikymmenillä. Silloin tuli selväksi, mitä se käytännössä tarkoittaa: omakotitalo on jokapäiväinen työ + harrastus, jos talonsa haluaa pitää kunnossa. Minulla se korostui, koska talot olivat 1943-1968 rakennettuja, yksi oli jopa rintamamiestalo valtavalla lisäsiivellä. Kyllä se niin on, että kun toisesta päästä saa valmiiksi niin toinen pää alkaa uudestaan kesiä. Omakotitaloasujalla ei ole vapaa-ajanongelmia! Rahaa paloi lämmitykseen + yleiskuluihin noin 800 eur /kk keskimäärin, siihen päälle peruskorjaukset ja varsinaiset remontit. Ja asunnon hinta tietysti. Kallista lystiä.

Takavuosina tänne Vapauteen muuttaessani päätin, että nyt riittää. Se on oltava omakotitalomainen kerrostaloasunto. Vaikeaa, mutta mahdollista löytää.

Ensin tuli tietysti sisäistää, miten asuntomarkkina Tallinnassa toimii. No, kättelyssä selvisi että virolaiset rahamiehet ovat tarkkoja statuksestaan, ja ulkomaalaiset kiinteistösijoittajat seuraavat heidän näkemystään. "Hyvillä" tai "paremman kansan" asuinalueilla neliöhinnat ovat 2-4 -kertaisia verrattuna "mäkiin", eli mustamäkeen, lasnamäkeen ja öismäkeen. Näitä "hyviä" asuinlähiöitä taas ovat Pirita, Rocca al Maren lähellä olevat luksusasuinalueet, Kakumäki omakotitaloineen, Kadriorg presidentin palatseineen ja puistoineen. Niillä alueilla sai jo taannoin maksella ulko-Helsingin neliöhintoja melko käjyisistäkin kopperoista. Tänään noilla alueilla kerrostaloneliö kustantaa 2000eur+. Vielä kalliimpaa saa ns. sydänkaupungista, joka täällä käytännössä tarkoittaa keskikaupunkia. Neliöhinnat ovat 2500 eur+ melkeinpä kopin laadusta riippumatta. Sydänkaupunki on autoharrastajalle vaikeaa aluetta asua, parkkipaikat maksavat erikseen ja käytännössä parhaisiinkiin asuntoihin kuuluu vain yksi parkkiruutu, moniin ei kuulu parkkipaikkaa ollenkaan.

Asiaa tutkiessani havaitsin, että tämä asuinlähiöiden hinnoittelu on täysin statuspohjaista, eikä perustu mihinkään mitattavaan ominaisuuteen. Esimerkiksi tuo Pirita, jonne kaikki suomalaisetkin perheet kilvat juoksevat asumaan (omakotitaloihin) tänne näin liian myöhään muuttaessaan: Pirita sijaitsee idän puoleisella merenlahdella Tallinnaan nähden, ja sinne vie kaupungista vain yksi tie jolle ei ole vaihtoehtoista reittiä. Niinpä nämä luksusasujat jonottavat aamulla siinä 5km tienpätkällä jopa tunnin, ja sama souvi illalla kotiin mennessä, jos nyt kaupungille (tai esimerkiksi lasten kouluun, täällähän on suomalainen koulu suomalaisille lapsille tuossa keskustan lähellä) oli päivällä asiaa. No, Piritassa on ehkä 30% prameammat jouluvalot ja 2 patsasta enemmän kuin Mustamäellä... mutta täytyy ihmetellä mistä se haluttu imago on tullut. Ehkä sitä luo se, että alue on pääosin rakennettu neuvostoajan jälkeen, tämä on henkisesti tärkeää alistuneelle virolaiselle.

Tutkiessani asuinlähiöiden geopoliittista sijaintia ilman näitä virolaisia "statussilmälaseja", havaitsin että monella tavalla parhaat paikat asua ovat Mustamäki ja Lasnamäki. Varsinkin Mustamäki monine puistoineen, sekä neljine vaihtoehtoisine reitteineen kaupunkiin (johon on muuten vain 4 kilometriä matkaa, eli kävellenkin hyvällä kelillä, toisin kuin Piritan 10 km+...), näytti ihmeellisen hyvältä hintoihin nähden. Mutta näin se on, kun alueilla on "huono status" ja joitain huonolaatuisia betonielementtitaloa, se laskee myös laatuasuntojen hinnat pohjamutiin noilla alueilla.

Toki näiden Mustamäkien ja Lasnamäkien ongelma kaltaiselleni asujalle on se, että 99.9% kaikista tarjolla olevista kerrostaloasunnoista on pieniä, alle sadan neliön koppeja - juuri tästä statushommasta johtuen, kun rikkaat eivät ole tänne koskaan suostuneet tulemaan.

Pitkällisen kampauksen jälkeen törmäsin kuitenkin eräänlaiseen jackpottiin: euroopan korkeimmassa tiilirunkoisessa asuintalossa Mustamäellä oli myynnissä erään varakkaan Hollantilaisen itselleen itsenäisyyden alussa rakennuttama kattohuoneisto, tilaa noin 300m2 + kattoterassi josta näköala koko kaupungin yli merelle. Se huoneisto oli roikkunut myynnissä vuosia, koska iso laatuasunto mustamäellä on myymätön paikka, aikaisemmin mainitusta statushommasta johtuen. Rikas ei tule statussyistä, ja köyhä ei voi ottaa ilmaiseksikaan kun kiinteät kuukausikulut ovat isot (menevät luonnollisesti neliöiden mukaan).

Näin heti ensi vierailulla että tässä se on. Talon rakenne on 60-80cm seinäpaksuudella tehty hunajakennorakenteinen tiilirunko, muovittamaton ja hengittävä. Siten kaikki väliseinätkin ovat minimissään 60cm paksuista tiilimuuria. Vaikka naapurissa joku soittaa rumpuja, ei seinän läpi kantaudu mitään melua. Käytännössä tunne on kuin asuisi omakotitalossa, mutta 50 metrin korkeudella maasta. No ruohoa nyt ei tarvi leikata, kun kattoterassilla on puulattia, ja "pihan" eli terassin koko on vain vajaa sata neliötä. Ja samaten huollot, ulkoseinän maalaukset, ja kattorännien puhdistukset eivät kuulu minulle, taloyhtiö (siis sen virolainen vastine eli korteriyhistu) hoitaa.

Lisäksi minua viehätti korkealla asuminen juuri näköalan, mutta myös osittain paljon vaimeamman kaupunkimelun ja olemattoman tiepölyn takia. Käytännössä 10-kerrokseen pysähtyy kaikki pöly ja suurin osa melusta. Ja kohteessa oli 17 kerrosta. Niin, ja videovartioitu parkkipaikka sekä autotalli, johon neliöiden mukaan saisi 3 autoa parkkiin.

Niinpä sitten taannoin ostin tämän itselleni. Vastaava helsingissä maksaisi yli miljoonan jos nyt löytyykään, siellähän ei näin korkeita taloja juuri ole. Vastaava Piritassa tai Mereöhutiellä maksaisi 600-1 miljoona täälläkin. Mutta minä maksoin tästä murto-osan. Näin tämä täkäläinen statushörhötys toimi edukseni. Vähän kuin käytetyn sitikan ostossa!

Mausteeksi totean kuitenkin, että on tässäkin saanut remonttia tehdä ihan omiksi tarpeiksi, heti kättelyssä piti keittiö ja kylpyhuoneet tehdä uusiin puihin, sekä kaikkiin huoneisiin pintaremontti. Että se siitä remonttivapaudesta...

Omakotitaloa en täältä vakavasti edes harkinnut, kun tiesin minkälainen savotta se on. Täällä Tallinnassa ja lähialueilla järkevien okt:n hinnat alkavat tuosta 250-300 tuhannesta jatkuen yli miljoonan "Kipsilevylinnoihin" noilla status-alueilla, joten kalliiksikin se olisi tullut.

Rivitaloasuminen on täällä varsin harvinaista. Paritaloja on jonkin verran, mutta niistä pyritään pois, virolainen on ehkä vielä riitaisampi asuja kuin suomalainen, varsinkin jos naapuriin sattuu venäjänkielinen perhe.

Kaksio kalliosta maksoi 90-luvun puolivälissä 50 000 markkaa, 9000 eur. Kun olisi ollut visionääri ja sijoittanut *huonolle alueelle, olisi voinut nauttia yli 20 kertaisista tuotoista (2000%) ja rahoituskin olisi mennyt vuokralaisen piikkiin.

Lamankin aikaan status tunnettiin sillä viiskulmasta meni samoihin aikoihin kaksio kaupaksi hintaan 250 000 markkaa, 46000 eur, siellä nousu on ollut maltillinen 400%

Statuksen lisäksi pitää hahmottaa alueen mahdollisuudet ennen muita.

Lisäksi olennaisin asia on rahoituksen järjestyminen: täytyy olla riittävästi rahaa tai pankinjohtajan kaveri, koska pankkitoimihenkilöiden ymmärryksestä puuttuu käsite "sain halvalla".
Parhaimmatkaan visiot eivät kanna, ellei niille järjesty rahoitusta.

Sopivaan aikaan (-99, kaava oli mutta kunnallistekniikan aikataulua ei) ostettu tontti ja kymmenen vuoden hartiapankitus, niin kyllä Espooseenkin syntyi omakotitalo alle 200 kiloeuron kokonaisbudjetilla eli alle tonnin neliö. Puukeskuslämmitys pitää käyttökulut minimissä, kaupungin veteen ja viemäriin liittyminen tosin hiukan niitä kesällä nostaa.

On hieman tullut vertailtua noita rivarien vastikkeita. Ja sitten osa näistä rakennuksista on vuokratontilla. Mitä vastikkeeseen minimissään sisältyy? Ja kuinka tontin vuokra maksetaan, kunnallisverotuksessa vai vastikkeissa? Näyttäisi siltä, että rt- tai pt-asumiseen kasaantuu kustannuksia niihinkin...Edullisin taitaa olla kohtuukokoinen oma talo, omalla tontilla. Näitä tulee pohdittua, kun ajatuksena olisi vaihtaa hieman pienempään taloon. Kahdelle nykyisen neliöt on vähintäänkin riittävät, ellei jopa liikaa...

Tuo se onkin kökkö juttu. Meinaan tehdään kaupungin kanssa vaikka 20v sopimus, jossa mainitaan esim. indeksiin sidottu vuotuinen korotus tms. Homma fine. Mutta sitten kun tuo soppari meneekin katkolle, niin se on sitten kokonaan uusi neuvottelu, kokonaan uusista lähtökohdista eikä ole yksi eikä kaksi tapausta kun kaupunki onkin rahapulassaan nakannut tässä vaiheessa tontille "hieman" tuota indeksiä korkeamman korotuksen - joka on jopa ihan laillista, sillä tuo tosiaan on kokonaan uusi sopimus vaikkakin kohde onkin vanha. No rupea siinä sitten kärvistelemään kun et muuta voi kuin maksaa ja ruveta katsomaan sitä uutta edullisempaa kämppää toisaalta. Vaan kun vuokra on jo noussut, niin ne on sitten vastikkeetkin jo sen mukaiset = hankaloittanee jonkun verran siitä wanhasta eroon pääsyäkin

Eli hommaat osakkeen sitten mistä tahansa kiinteistöstä, tarkista sen taustat huolella, joista yksi merkittävä osatekijä on tosiaan se tontti, onko se vuokra vaiko oma ja jos vuokra niin milloin se on seuraavan kerran taas katkolla. Toki ne kiinteistön tulevat korjaustarpeet ja sitä kautta mahd. vaikutukset vastikkeisiin tulee myös huomioida, jo nostetuista asoy:n veloista puhumattakaan. Vaikka itse kämppä olisikin kuin unelma, saattaa se vain sijaita väärässä kiinteistössä ja sitä kautta laukeaa sitten sitä p...aa niskaan muutamassa vuodessa ihan huolella => unelmäkämpästä tuleekin asuntohelvetti

Moni ajattelee näitä asioita vasta kiinteistökauppaa tehdessään (esim. okt ostaessaan), mutta ihan samalla tavalla ne kolahtaa omaan nilkkaan vaikka kuinka suuri taloyhtiö olisikin kyseessä. Aika harvalla asoy:llä kuitenkaan on esim. kivijalassa sijaitsevista yrityshuoneistoista niin paljoa tuloja että sillä ihan kaikkea asoy:n menoja katettaisiin = omasta lompakosta ne on tällöin maksettava kun muita tulolähteitä ei asoy:llä yksinkertaisesti ole kuin sen omat osakkaat

Vielä harvemmassa omakotitalossa, maksaa kulujasi joku muu.