Sähköpenkit ovat tulleet monille citroen-harrastajille tutuksi XM:stä ja V6-Xantiasta lähtien - toki myös CX:ää tehtiin muutama kymmenen kappaletta sähköpenkeillä, tätä detaljia harvempi tietää. Joka tapauksessa sähköpenkeistä pidetään, niistä ollaan valmiita maksamaan ekstraa myös käytettyä ostaessa. Ymmärrettävästi, onhan istuimen tarkka säätö sähköpenkillä paljon mukavampaa ja helpompaa kuin hanikoilla vatkaamalla. Jos sattuu vielä olemaan muistiominaisuus, yhden auton perheissä jatkuva penkinsäätö automatisoituu laskien molempien puolisojen stressitasoa pykälän- kaksi.

Mitenkäs sähköratti?

Harvempi citroen-ihminen näistä on muodostanut mielipiteensä, koska sähköratti löytyy vain C6:sta ja niissäkin vuosimallista 2007 eteenpäin. Kun valtaosa "kymppitonnin käytettyjä" on niitä 2005-2006 valmistettuja vanhiaisia, eivät edes kaikki c6-omistajat ole päässeet nauttimaan sähköratin huumasta.

On se vaan mahtavaa, kun ratin saa ihan pikkupiirteittäin kohdalleen, vaikka ajan aikana. Ja kun sähköratissa on myös muisti, ratti poistuu kuskin (mahan) edestä autoon mennessä ja autosta karatessa. Ja tietysti säätyy kuskin mukaan automaattisesti, jos on osattu asettaa muistipaikat kohdalleen.

Toisaalta sähköratti on huoltotekninen haaste. Varsinkin niissä kuskin mahan edestä karkaavista muistirateissa tahtoo servojen potikat kulua, ja lopputilanne on se että muisti ei enää toimikaan. Pahimmillaan BSI luulee vielä että servot ovat iskussa, ja aina kun autoon mennään tai poistutaan kankeaa ratin aivan väärään asentoon.

Mutta tämä tietenkin vain, kun sähköratti on rikki, ja sehän korjataan tietysti (isolla rahalla C6:n tapauksessa valitettavasti).

Mitä mieltä ollaan sähköratista? Turhake vai arvonsa tuntevan pelimiehen ehdoton varustu, muistinahkojen ohella?

jälleen mielenkiintoinen avaus Jekkeriltä! Kyllä sähköratin osalta kyse on ajoasennosta enemmän kuin siitä mahtuuko pulska omistaja rojahtamaan paikalleen. Muistitoiminto on a ja o, kun kerran asento on säädetty kohdalleen kaikille auton käyttäjille ja ne löytyy muistista, on kyse paitsi mukavuudesta myös turvallisuudesta. Ehdottomasti ei mikään turhake ole kyseessä, vaan yhtä oleellinen asia kuin sähkösäätöiset istuimet muisteineen. Ja ei, itsellä ei ole vielä toistaiseksi kuin orastava c6-kuljettajan läskimaha...

Ehdottoman tärkeä varuste kuljettajalle, joka pystyy/joutuu/haluaa maksaa ajokistaan enemmän kuin muut. Itse en ole osannut kaivata noita penkkejäkään Pääsääntöisesti kuitenkin auto on varmaan henkilökohtainen, joten kuinka usein noita nyt sitten joutuu oikeasti säätämään? Mikä on muuten BSI tässä kontekstissa?

Vaikka minulla ei ole kokemusta sähköratista, uskon sen olevan tuikitärkeä.
Vähintään yhtä tarpeellinen, ellei tarpeellisempi kuin sähkökäyttöinen, kullattu
shampanjavispilä.

Minulla on nyt kahdessa autossa ollut sähkötilttiratti, ja nykyisen Jaggen kohdalla jopa käytin muutaman tunnin että sain säädöt taas pelaamaan. On kieltämättä helpompaa ja turvallisempaa säätää rattia pikku joystickistä vaikka ajon aikana kuin kurkotella niitä lukitusvipuja ratin alta. Ehkä enemmän on kuitenkin kyse siitä, että tuollainen melko harvinainen varuste tavallaan määrittelee auton tason ja luokan, eli "nyt olet hyvässä kyydissä, katsopas mitä kaikkia varusteita tästä löytyy". Eihän se tarpeellinen ole, olihan vielä 80-luvulla monissa edustusautoissa ratin paikka täysin kiinteä, mutta tiettyä prestiisiä se luo ympärilleen.

Ei lainkaan tärkeä. Tosin sähkölämmitteinen ratti vois olla kiva.

Omaa käyttöä jos ajattelen niin olishan se kiva juuri tuota autoon könyämistä helpottamassa mutta kun todennäköisesti mun omistama auto josta tuo löytyisi olisi sen >6 vuotta vanha ja lähemmäs 200K ajettu, miellän sen tarpeettomaksi.

Tähän vaikuttaa toki paljon sekin, ettei mun autolla koskaan aja kukaan muu kuin minä joten säätöihin ei tarvitse koskea. Sähköjakkaratkin on loppupeleissä aika turhat mulle, joskin ihan kivat silti

Ostaa perheeseen omat autot kaikille niin ei tarvitse niitä ratteja edestakaisin veivata

Jos autolla on vain yksi kuljettaja, säätöjen helppouden merkitys on aika vähäinen.
Riittävät säätövarat ja hallintalaitteiden sijainti on tärkeämpää.
Itselläni on asennepoikkeamien lisäksi fyysisenä rajoitteena käsien lyhyys verrattuna jalkoihin, jota olennaisesti korostaa tarve ja halu saada ratti riittävän lähelle hyvän otteen ja käsittelynopeuden saavuttamiseksi. Muutamissa automalleissa hyvä ajoasento vaatisi 10 cm pidemmät kädet, eikä ratin säädöistä välttämättä ole apua, koska etäisyyssäätö on usein välillä kaukana-ulottumattomissa.
Kun autolla on kaksi tai useampia erikokoisia kuljettajia, sähkösäädöt muistilla helpottavat elämää. Pelkkä istuimen sähkösäätö ilman muistia ei välttämättä ole manuaalisäätöä kätevämpi, koska lyhyemmän kuljettajan jäljiltä polvet eivät mahdu selkänojan ja kojelaudan väliin ja jalkojen sisään saaminen edellyttää istuimen säätämistä 5 cm taaksepäin. Manuaalisäädöllä onnistuu nopeasti, mutta sähkösäädöllä vaatii virrat päälle ja hieman aikaa.

Perinteinen miehekkäämpi vaihtoehto kuplien poistamiseen on ravistaminen

Ei sentään puhuttu sähköisestä ohjaustehostuksesta, josta en vielä ole hyvää löytänyt...

http://www.youtube.com/watch?v=_GCbDkG63qk
Tässä yksi Ooppelin esimerkki aiheesta, sähköinen tehostin


Ratin säädöt ovat kivat, saa itselle väsättyä hyvän asennon olla ja matkustaa. Tähän sitten kun lisää penkin sähköiset säädöt (turvallisuustekijä, ajossa voi turvallisin mielin penkkiä asetella, ei karkaa kuten mekaanisella säädöllä) sekä sähköisen keskikyynärnojan. Ei paljoa enää parane. Tosin tähän voisi esimerkiksi vielä ottaa merkille uskollisemman tavan, polkimien hydraulinen etäisyyssäätö, kuten Borassa aikanaan, Maseratin ollessa Citroenin omistuksessa. Niin, ja ne Sitikan vihreän nesteen osat, ne laitettiin Maseratiin Maseratin toiveesta, ei Sitikan "pakottaessa"...

Hyvin on saanut asennon haettua, vaikkakin mekaanisilla ratin etäisyyssäädöillä, sekä Sm:n että Xm:n kanssa. Jakkaratkin molemmissa ovat aika kivasti minun mitoille tehdyt, tähän mennessä mukavimmat millä on matkattua tullut...

Toki on vielä sitten aivan toinen ääripää esiteltävä, hallussa oleva Dyane, jossa säätöjä on jopa koko sohvapenkin etäisyyssäätö, joka yleensä on täysin jumissa eli ei sitä isommin säädellä. Siitäkin huolimatta kyseisellä laitteella on pisin kertarupeama 1600 kilometriä muutamalla tauolla, 19 tunnissa, ilman että ajoasennon kanssa olisi ongelmia ollut kummallakaan tuon matkan taittaneella...

Jos autolla on pääosin vain yksi kuski, suurin osa sähköhimmeleistä tuntuu turhilta. Kuskinoven ikkunaa joutuu joskus avaamaan, mutta senkin voi toteuttaa veivillä niin että se ei vaadi voimaa ja on yhtä nopea kuin sähköinen. Jos ei ole ilmastointia niin sitten joutuu aukomaan kesällä ikkunoita enemmänkin.

Kun on tottunut ajamaan ZX 1.4 Reflexillä, kaikki ylimääräinen tuntuu täysin turhakkeelta.

Ainakin Fiatissa sähköratti on tarpeen. Kuskin työtila kun on suunniteltu ISA-standardin mukaisesti (ISA=Italian Standard Ape). Eli kuskille, jolla on pitkät kädet ja lyhyet jalat. (Kuten meikäläinen, paitsi että mun kädetkin on lyhyet )

Polkimien etäisyyssäätö on muuten myös erinomainen mukavuusvaruste, vielä sähkörattiakin harvinaisempi. Uudehkossa XJ-jagessa (x350) on polkimien muisti ja sähköinen etäisyyssäätö, ford toimitti komponentit suoraan town carista. Toimii hyvin ja on tarpeellinen. Ehkä jopa parempi kuin sähköratti, koska pääsee säätämään sitä missä kohtaa kabiinia pituussuunnassa istuu. 5 senttiä eteenpäin esimerkiksi voi yllättävän paljon helpottaa kaupunkiajoa... nykyisillä a-pilarien paksuuksilla...

En ole kokenut tarpeelliseksi, shampanjahan juodaan kuplineen, röyhtäillen. Sen sijaan tsaarinaikainen shampanjapullon kaulankatkaisumiekka on melko tärkeä jokakodin varuste, jota olen harvakseltaan nähnyt edes itseään sivistyneinä pitävissä perheissä. Kastikkeenkeräyslusikkaa (ruokailijoille), rapupihtejä, jääpalaotinta ja norsunluusta tehtyä kaviaarilusikkaa kyllä pursuaa köökin kaapeista, mutta tuo miekka tuntuu monelta pudonneen yleissivistyksestä pois.

Kiitos xanpoke että nostit framille tämän tärkeän teemakokonaisuuden, nautin kovasti kun saa keskustella elämän tärkeimmistä asioista eli ruoka- ja juomakulttuurin saloista.

Minullapa on kaksi kaulankatkaisuvälinettä, ei tosin tsaarinaikaisia. Lujaa tekoa,
soveltuvat myös erinomaisesti hirven sisäfileen pätkimiseen. Oranssi kädensija,
noin puolimetrinen terä koukkupäällä, merkki Fiskars. Jotta osataan sitä meilläkin
nämä kulinaariasiat. Jos oikein tiukalle menee, on pakko mainita että 12 hengen
kahviastiaston pohjassa lukee Myrna.

Sähkömiekka pullon kaulan katkaisuun ja noihin Myrnoihin sekoitus ja lämmitys sähköllä. Yes.

Pari jenkkirassia ollut ja niissä sähkötuolit. Noiden perusteella kunnolliset käsisäädöt, kiitos. Samoin ratin säätäminen ennen ajoonlähtöä vissiin suotavaa.

Mutta makunsa kullakin, särkyneinä tietty sähkölelut ainoastaan raivostuttavia ja kalliita korjata.

Välttämättä tuollainen sähkösäätöinen penkki/ratti ei ole kovinkaan tärkeä jos autolla ajetaan päivässä vain kodista töihin ja takaisin, mutta eri asia on jos auto on työpaikka. On huomattavan mukavampaa ajaa päivä autolla kun ajoasennon saa säädettyä prikulleen oikeaksi.

Mitenkä sitten tuollaisten sähkölaitteiden kestävyys nykypäivänä? Jos rattiakin veivataan ees sun taas, niin alkaako renaamaan myöhemmässä iässä vai ei. Ei välttämättä ole kivaa jos rattia ei saa säädettyä kunnolla kun vipstaaki nyt ei vaan satu toimimaan..

Sähkösäätöä tärkeämpi minusta olisi ratin säätö, josta on hyötyä. Minä olen lähinnä törmännyt sellaisiin (en autolla) joissa säätömahdollisuudet ovat "alas" ja "vieläkin alemmas". Ilmeisesti minut on kokoonpantu vikaosista, koska tuo ISA-ajoasento passasi mulle FIAT-aikoinani ihan hyvin. Tosin jalatkaan ei ole mitkään tyngät. Mutta etukäpälät on "gorilla-indeksillä" (sen mukaan normikädet = mitta levitettyjen käsien keskisormien päästä päähän = yksilön pituus) n. + 15. Myös älykäs katse ja kurttuinen otsa sopivat gorillaan. Muuten voima ja raamit on kuin peltohiirellä.

Voi olla, että enää ei ISA-asento kävisi, iskias vaivaa välillä. Piksu onkin sikäli hyvä, että ratti ei pimitä mittaristoa, kun se on keskellä, ja pysty keittiöntuolimainen istuma-asento on selälle kiva.

Kai ne säädöt saa kohdilleen ihan manuaalisestikin? Onkos noissa raskaan kaluston ohjaamoissa tälläisiä sähköisiä ratteja tai penkkejä?

Saahan ne, mutta tarkemmin ne saa säädettyä sähköisesti. Kyllähän noihin raskaankaluston vehkeisiin saa ainakin penkkejä. Miun toisessa työautossa selkänojassa on kallistus ala- että yläosalla ja ilmanpaineella ristiinselänsäätö kolmessa kohdassa ja sivuissa saat itselle säädettyä sopivanan tuen, on jakkaran tilttiä ja istuin osan etteen taakke säätöä ja korkeus säätö..

Tämä onkin ihan hyvä pointti. Itse oleskelen päivät pitkät toimistossa sähkösäätöisen pöydän ääressä ja kyllä itseasiassa arvostan sitä. Eli saa ylös jos haluaa tehdä seisaaltaan ja sitten taas alas kun istuu. Pöytä "muistaa" nuo käyttämäni korkeudet. Tuoli kyllä on ihan käsisäätöinen...

Koska kun vertaa samanlaiseen FH Volvoon missä ei penkissä ole sähkösäätöistä kuskin penkkiä, niin ei siinä ihan niin hyvää ajoasentoa saa kuin sähkösäätöisessä saa.. Ja tosin molempien penkit voisivat ehkä olla ryhdikkäämässä kunnossa, eihän niillä oo kun päälle 1.2 milj.km takana, vasta..

Niin, ennen korkin avaamista..

Kaikki sähköturhakkeet vain lisäävät, a: auton hintaa, b: auton painoa, c: vikapesien määrää, d: näitä ei osaavia käyttäjiä, e: jne. Tosin myönnetään, että sähkökäyttöiset tuulilasinpyyhkijät ovat kyllä ihan jees.