Vilkaisin nettihesarin sisältöä ja siinä jutun kokonaisuus jää aika erinäköiseksi. Painetussa jutussa on kuvat ja grafiikat paremmin näkösällä. Aika hyvä lehti kokonaisuudessaankin tänään, paljon mielenkiintoisia juttuja. Etusivun otsikko: Moni haave perheestä kaatuu, kun sinkut eivät kohtaa. Ja aukeamalla pääotsikko: Suomi jakautuu mies- ja naisreservaatteihin (tutkijan haastattelu ja kartta Suomesta - miesten ja naisten suhde 20-29 v. ikäryhmässä. Otsikot: Helsinkiläisnaiset toivovat miehiltä avoimuutta ja 3 toivetta miehille. Sekä Tytöt on haettava kauempaa ja Nilsiän miesten 4 toivetta naisille. Ja kuvassa kundit on autoprojektin äärellä...

Videolla kehoitettiin avoimuuteen ja rohkeuteen.
Loppupelissä myyntitaktiikat toimii oikein hyvin.

Ihan kiva että tuollaisiakin artikkeleita alkaa olla. Mutta totean, että on yleisesti aivan tunnettu tosiasia, että naiset eivät yhteisön paheksunnan pelossa, ja muutenkaan, kerro missään tapauksessa mitä he tosiasiassa partnerilta haluavat.

Kun rumahko ja kiltti, mutta avoin ja rohkea mies menee jutuille ilman (opeteltuja) pelimiestaitoja, käy vaan loppujen lopuksi niin että naisen mielestä "kemiat eivät kohdanneet"... Tästä on tullut sellainen yleisnimi naisten selityksenä sille, miksi joku mies ei kelpaa. "Kemiat eivät kohdanneet"... ei kehdata sanoa, että tosiassa haluan pahan pojan tai basistin, ja lisäksi en halua koskaan siivota tai laittaa ruokaa...

Tästähän on olemassa se todella hyvä, hieman humoristinenkin vanhan kansa sanonta naisen vihasta: "Jos et tiedä miksi olen suuttunut, en kyllä sinulle sitä kerrokaan!"

Nykymuotoon muutettuna se kuuluisi: "Jos et tiedä miksi en kiinnostu sinusta, en kyllä sinulle sitä kerrokaan!"

"Kemiat eivät kohdanneet".... paskan marjat.

Nyt alkaa kuulostamaan luovuttajan puheelta ja siitä ei tosiaankaan kukaan kiinnostu.
Rohkeutta peliin sanon minä.
Paljon näkee upeita doriksia kaupungilla ihme marjanpoimijoiden kanssa.
Ei kai siihen ole muuta syytä kuin se, että mimmit kuitenkin katsoo myös pintaa syvemmälle, jos ei, niin vaihdetaan elliä.

Miten niin? Juurihan minä pääsin sanomasta, että pelimiesopit ja red pill-filosofia auttavat tuossa rumaakin, tavallistakin poikaa ja miestä. Ne nimenomaan auttavat ymmärtämään, miksi omasta mielestään mukavasti ja rehdisti käyttäytyvä mies ei naista saa, ei millään. Mutta jos ne pelimiesopit sivuuttaa ja yrittää vaikka tuon HS:n artikkelin perusteella saada naista, se ei tule onnistumaan kuin aivan erikoistapauksissa.

Asiat olivat melko erilaisia minun nuoruudessani, tosin muutos oli jo silloin käynnissä Suomessa hyvää vauhtia.

En mä tiennytkään että naisen saaminen on jotain rakettitiedettä

Heh!
Täältä saattaisi hyvinkin löytyä apuja myös näihin pulmiin. Tietenkin sopivasti soveltaen. Kannattanee lukaista koko viestiketju läpi.

Joillekin näkyy olevan

Eri naisyksilöiden väliset erot käyttöjärjestelmissä aiheuttavat sen, ettei insinöörilogiikka auta. Lisäksi useiden toimintamoodien irrationaalinen vaihtelu ja vaikeus selvittää, mikä moodi on käytössä aiheuttaa perusinsinöörin diagnoosijärjestelmän ylikuormittumisen.

Aikoinaan naapurikylässä asui pienen mäen päällä Korhosen (nimi tekaistu) sakki.
Isä ja hänen poikansa olivat miehisiltä mitoiltaan ylivoimaisia. Pojan päästyä
ripiltä, ja samalla saatua "naimalupa", hän kysyi isältään neuvoa naisen saannissa.
"Kun tieto Korhosen komiasta kullista kuulluksi tulee, ei jono mäeltä lopu."

Palaanpa aivan tuonne aloitusviestiin:



Olen jokseenkin samaa mieltä tästä kohtaa. Tosin nykymiehen on syytä myös hyväksyä se, että ruuan ja katon saattaakin osittain tai kokonaan hommata se nainen ja silloin työnjaon jyvitystä pitää sen mukaan myös muuttaa. Lisäksi uskon (no, tiedän omasta kokemuksesta), että ilmankin niitä pelimiestaitoja voi kyllä onnistua sen parisuhteen aikaan saamaan. Olen myös varsin varma, että pelkillä pelimiestaidoilla sitä parisuhdetta ei pitkään kunnossa saati ylipäätään olemassa pidetä.

Niinpä, Les E. avasi myös tuota näkökulmaa, ettei insinöörilogiikalla kovin pitkälle yleensä naisten kanssa "pelata".

Ja aikaisemmin joku mainitsi, ettei luovuttajan ja marisijan asennekaan auta... totta sekin. Uhoava uhrimentalitetti (mitä mm. em.
Laasanen lietsoo mielestäni) on syytä jättää roolivalikoimasta, jos aikoo päästä naisten kanssa puusta pitkään. Ketä naista kiinnostaa epätoivoinen tyyppi?

Sehän siinä juur naisten kanssa on niin jännittävää ja haasteellista, ettei heitä putkiaivoisena (onpa klisee, mutta olkoon)
mitenkään voi hallita. Täytyy laittaa ihan persoona ja tunteetkin peliin!

Oikea tekniikka on loppukäytön kannalta aika ratkaisevaa

Tämä menee nyt väkisellä jankuttamiseksi. Maltoitko Peksi edes lukea vastauskommenttiani tuohon lainaukseen, ilmeisesti et.

Olen pakotettu toistamaan: Selvästi nämä kommentoijat eivät ole tutustuneet Rooshv:n ja Laasasen kirjoituksiin itse, vaan on muodostettu mielikuva ilmeisesti mediasta luetun perusteella, tai puhtaasti MUTU:lla.

PELIMIESOPIT EIVÄT MAINOSTA LUOVUTTAMISTA, MARISEMISTA EIVÄTKÄ MYÖSKÄÄN UHOAMISTA. SAATI UHOAVAA UHRIMENTALITEETTIA. EIHÄN NOILLA KONSTEILLA NAISTA SAISIKAAN!

PELIMIESOPIT MAINOSTAVAT KÄYTÄNNÖNLÄHEISIÄ KEINOJA, JOILLA TÄMÄN PÄIVÄN NAISEN SAA SÄNKYYN.

Laasasen artikkeleista tulee erottaa sosiaalipoliittiset kannanotot, joissa Laasanen kertoo insinööriloogisesti miten asiat pariutumismarkkinassa toimivat (nämä voivat vaikuttaa "uhoavalta uhriutumiselta" asiantuntemattomalle, vaikka sisältävät kovaa faktaa), ja sitten ohjeet, miten niitä naisia nykyisessä markkinatilanteessa saa. Kyseessä on kaksi täysin eri asiaa - tyyliin selitys auton rakennetekniikasta ja käytännön ohjeet, miten autolla ajetaan. Näitä ei pidä sekoittaa!

Lukekaa nyt ensin vaikka alan perusteos, Roosh:n BANG-kirja, ja päälle vaikka Day Bang. On aivan turhaa lähteä arvostelemaan metodeja joista ette selvästi tiedä mitään. Onnettomin nörttikin BANG:n ja varsinkin Day Bang:n luettuaan, ja opeteltuaan tiiviisti pari kuukautta approacheja, pääsee seiskan naisten, jopa parempien, kanssa pukille.

Itse asiassa naisten MO (modus operandi) on aivan helppo kuvata insinööriteknisesti, kun siihen on vain halu ja unohdetaan kukkahattuilu. Tuolla BANG-kirjassa on ne näille "hurmureille" luonnostaan tutut asiat naisten houkuttelussa kuvattu loogisesti, esim metodit Venue Change ja Messaging Game ovat puhdasta kultaa ujolle nörtille.

Joo-o, nää ujot nörtit tarvii varmasti isällistä kannustusta ja tukea. Ja viitaten em. pilakuvaan rohkaista heitä löytämään himppasen sitä sisäistä luolamiestä itsestään, joka on valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan.

Ja pieni näyte laasasta: "Seksi kannattaa hankkia pelimiesoppien avulla panostamalla naisiin mahdollisimman vähän. Avioliittoja ja lapsia ei kannata edes harkita, koska miehillä ei ole mitään lisääntymisoikeuksia. (…) miesten kannattaa kulkea omia polkujaan ja maksimoida oman henkilökohtaisen elämänsä nautinnot yhteiskunnan heille tuputtamista velvollisuuksista huolimatta." Kuinkahan moni näkee tämänkaltaisen argumentoinnin arvokkaana ja rakentavana. Ei tarvitse olla mikään profeministinuoleskelija kyseenalaistaessaan em. elämäntapaohjeet.

Mutta, mutta: Oliko tässä ketjussa varsinaisena aiheena ihmissuhde vai paneminen? Ja kannattaako naisia arvioida ja arvottaa koulunumeroilla? Miten olisi ihmisen kohtaaminen ihmisenä?

Oletko muuten yhtään miettinyt miksi poikasi ei kuuntele isäpappaa vaikka neuvoja sinulla varmasti riittää?


Eiköhän kunnollinen nörtti yleensä etsi ihan vakavaa suhdetta, joten se päältä kaunis ja sisältä ontto baariruusu tai muu bilehile ei välttämättä kauheasti kiinnosta. Tosin periaatteessa muutkin perusinsinöörit voisivat olla kaltaisiasi urpoja, joten mene ja tiedä.


Haluaisiko se ujo nörtti todella olla halveksimansa pelimies? Väitän että nörtti viihtyy paremmin kotona.

Uskallan väittää, että melko moni haluaisi olla. Edes vähän ja joskus.

Nyt aletaan olla asian ytimessä. Aikoinaan 80-luvulla setäni (lääketieteen tohtori muuten, nykyisin emeritusprofessori), varsinainen tuon ajan pelimies, totesi:

"Fyysinen yhteensopivuus pitää varmistaa, ennen kuin harkitseekaan suhteeseen ryhtymistä."

Minusta siinä on totuuden ydin. Lisäksi, varmasti myös pro-feministimiehet voivat myöntää, että niin ennen kuin tänäänkin on erittäin helppoa päätyä tytön "friend zoneen", ikuiseksi seksittömäksi kaveriksi, jos pyrkii kohtaamaan "ihmisen ihmisenä" ja olemaan vaan siinä silleen kivasti läsnä.

Lapsuudenkaveruus on asia erikseen, näistä on joskus (nykyään yhä harvemmin) tullut hyviäkin parisuhteita.

Tutkimukset muuten näyttävät, että jos tämänpäivän nuoren miehen ja tytön suhde alkaa kaveruutena, se erittäin suurella todennäköisyydellä jääkin pelkäksi kaveruudeksi vaikka poika halusi jo alussakin ihan muuta. Kaveruuden kautta ei pääse enää tytön punkkaan.

Miksi korostan tätä varmasti monia ärsyttävää pano-teemaa ja naisten parisuhdekäytöstä yleensäkään? Onko näin että siitä puhe mistä puute?

No, tunnustan heti kättelyssä että nuorena minulla oli naisensaantiongelmia Suomessa. Olin juuri tuollainen ujo nörtti, ja vaikka yritystäkin oli, kaikki haluamani kontaktit jäivät korkeintaan "kaveruuden" asteelle. Yliarvioinko oman tasoni kun halusin jo tuolloin saada kauniin partnerin? Varmasti, ainakin suomalaisessa käsityskannassa. Sen sijaan ulkomaalaiset kaunottaret löysivät minusta otollisen puolison, siellä arvostettiin ja arvostetaan paljonkin erilaisia asioita miehessä kuin noissa feministissä länsimaissa mukaanlukien suomi. Toki niissäkin ollaan menossa suuntaan jossa pelimies korjaa koko potin, pidän sitä valitettavana kehityksenä. Mainostan siis pelimiesoppeja vain sen takia, että ne alkavat olla ainoa keino saada laadukas nainen ensin petikaveriksi, sitten puolisoksi (jos puolisoksi sellaista tarvii).

Nykyään, kun vuosia, kilometrejä, jämeräpartaa, ylipainoa ja pälvikaljua löytyy, minulla ei noita huolia enää itselläni ole, vielä vähemmän täällä ulkomailla viipyessäni. Joskus jopa tuntuu, että vähempikin painiminen riittäisi, mutta kun seuralaiset vaativat toimintaa. Ja eiväthän ne tarpeet ole enää läheskään niin pakottavia ja taajoja kuin nuoreja silloin joskus, kun CX oli ultramodernia tekniikkaa.

Minä olenkin huolestunut Suomen ja muiden länsimaiden nuorista miehistä! Voi surkeutta minkälaiseen henkiseen rääkkiin ja sirkukseen he joutuvat, kun naista tekee mieli.

Se osa miehiä, myös tällä foorumilla, jotka kokevat menestyneensä naismaailmassa jaksavat aina toitottaa, miten helppoa se kaikki on ja miten luonto hoitaa kaiken, kun jaksaa vain yrittää.

Siinä on vähän sama näköharha kuin yrittäjien haastatteluissa - menestyneitä yrittäjiä haastatellaan ja he mielellään kertoivat miten "kaikki vain loksahti kohdalleen, kun jaksaa yrittää niin kyllä onnistuu". Kukaan ei vaivaudu haastattelemaan niitä yrittäjiä, jotka menivät konkurssiin vaikka tahtotila ja yrityshalu olivat tapissa...

Minusta on erittäin tärkeää, että suomalainen nuori mies saa neuvot, joilla hän pärjää parisuhdemarkkinoilla edes auttavasti. Hännikäisen varsin valaisevasti kirjasta "Ilman", parin vuoden takaa, voi lukea mitä tapahtuu kuin nuori mies on pakkoselibaatissa. Ei ole kaunista tarinaa se, ei.

Toisin sanoen: minusta näistä asioista pitää puhua, ja pitää muistaa se iso porukka suomalaisia nuoria miehiä ja poikia, joilla on ylittämättömän suuria vaikeuksia saada näitä nyky-netti-iphone-tyttöjä punkkaan. Ei pidä keskittyä voittajiin, kyllä he pärjäävät itsekin!

Tämä on ihan oikea ongelma, jos toivoo muuta kuin ystävyyttä se tulee myös näyttää ajoissa, ja jos vastakaikua ei löydy niin ei sitten löydy.


Eiköhän jokainen nuori ole jo kuullut näistä pelimiesopeista ihan riittävästi. Naiset mukaanlukien. Pelimiehethän ovat ongelma, joten pelimieskulttuurin levittäminen ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Ehkä olisi aika keksiä oikeasti toimivia, järkeviä ja rehellisiä neuvoja joita voisi laittaa yleiseen jakeluun ilman viestiä värittävää voitontavoittelua.

Mikä muuten on laadukas nainen? Tai mies? Miksi nuorten naisten tulisi haluta laadukas mies, kun he voisivat saada sopivan? Ei Toyota ole jokaiselle se oikea auto. Jokainen on omalla tavallaan kummallinen, patonkilaiset ehkä vähän keskivertoa enemmän.


Tässä taitaa nyt olla koira haudattuna...


Se jankkaaminen toki on ärsyttävää, mutta he ovat siitä huolimatta oikeassa; epätoivoon ei saa vaipua.


Asioista pitää puhua, mutta sen voisi halutessaan tehdä myös asiallisesti. Tuskin sinä kasvotusten ilmaisisit itseäsi tällä tavoin ainakaan naisseurassa, ei netti ole sen kummallisempi paikka. Kaikkia pitäisi oletusarvoisesti kohdella asiallisesti, myös naisia.

Jekkeri on erittäin huolestunut ns. saamattomista nuorista miehistä. Esitän
kysymyksen: Miksi kaikkien miesten pitäisi löytää itselleen nainen, pariutua ja
jatkaa sukua? Reilut 30vuotta työssäni näitä pariutumisriittejä seuranneena,
tosin vain sivusta, täytyy sanoa että ei pidä. Jos tyttö tai poika on täysin
kykenemätön hankkimaan itselleen puolison, on hän myös kykenemätön
vahingon sattuessa huolehtimaan jälkikasvusta.
Mikä avuksi näille tumpeloille?
Yksikertaisin ratkaisu on laillistetut ilotalot. Suurimpiin kaupunkeihin perustetaan
valvottuja palvelupisteitä, joissa heikompilahjainenkin pääsee harrastamaan
sensuaalipuuhia. Moni rikos jää tekemättä kun ei ole hillittömiä paineita riesana.
Samalla saavat avio-ongelmista kärsivät apua vaivoihinsa. Muutama vuosi sitten
kotikunnassani toimi tällainen palvelulaitos, ei kylläkään laillistettu.
Esson baarissa eräs vääräleuka kertoi palvelusta koituneen hyödyn kuuluvalla
äänellä: "Ei ole Nakkilan emäntien päätä särkenyt pitkään aikaan".

Erinomaista ja painavaa asiaa.

On kuitenkin todettava, että yhteiskunnan koossapysyminen pitkällä tähtäimellä vaatii että suuri valtaosa miehistä, ehkäpä 90%, löytää naisen ja myöhemmin perheen itselleen (näin oli Suomessa vielä 90-luvullakin, ei enää). Eikä vain reproduktiivisesta katsantokulmasta tuijottaen, vaan myös muuten: viittaan jälleen asiaan kouluampumiset, ja muut järjettömät väkivallanteot, sekä hyvän materiaalin menetys itsemurhissa.

Vain perhe saa miehen juurtumaan tekemään niitä orjantöitä, joita kukaan ei muuten tekisi - putkityöt, betonin piikkaukset, paskakaivon tyhjennykset, purkutyöt rakennuksilla, ympäristönsiivoustyöt.

Toisaalta se, että suuri osa miehiä ei pääse lisääntymään, voidaan katsoa myös rodunjalostuksellisena systeeminä. Näinhän on esimerkiksi eläinten parissa usein, vahvin uros pistää paksuksi koko lauman 20 naarasta ja muut kattelevat sivusta, nyreksien. Sopisiko tämä ihmisille? Siinä tapauksessa näillä "naisettomille" miehille pitäisi tosiaan löytää monenlaista ajanviettotapaa ja xanpoke juuri mainitsi tärkeimmän niistä.

Ilotalokulttuuri on erittäin humaani ja kannatettava ajatus, joka toimii paineventtiilinä nuorille miehille (miksei vanhemmillekin) monissa sivistyneissä kulttuureissa - esimerkkeinä sveitsi, saksa ja hollanti. Se kuitenkaan yksi ei korjaa nuorten miesten pariutumisongelmia, vaikka iso "väliaikaisapu" onkin.

Miksi pitäis olla parisuhteessa? Ei se vaan ole se, jota kaikki haluaa. Itse olen ihan tyytyväinen sinkkumies, jotain irtosuhteita on ollut vuosien varrella, ei mitään vakavampaa, ei jälkikasvua, ja olen tähän elämäntapaani täysin tyytyväinen .

En toki mene vannomaan, että tätä elämäntapaa tulen jatkamaan koko loppuelämän, sitä kun en voi tietää, mä elän päivän kerrallaan .

Mutta alkuperäisestä aiheesta, niin mun isä opetti mulle kyllä ne autonkorjaamisen perustaidot, eli osasin jo ammattikouluun mennessäkin hiukan autoja korjata, eikä tarvinnut ihan nollista aloittaa. Itsellä kun jäi mopoaika vallan väliin, aloitin ropaamisen heti autoista, ja ekan oman auton sain 15 vuotiaana, isän ostamana. Sen sit vaihdoin kunnostuksen jälkeen kevariin jne.

Ja erityisen ylpeä olen siitä, että olen teini-ikäisenä isäni opastuksella onnistunut tekemään mun ikuisuusprojekti jenkkiautoon erittäin hyvät pohjatyöt maalaukselle .

Tämäkin on totta, mutta varsin harvojen miesten osalta, ehkä juuri sen 10%:n. Itse olen monesti kadehtinut vanhapoika-elämää, tai sinkkumieselämää niinkuin sitä kai nykyään kutsutaan. Ilman muuta jos psyyke kestää, se on monella tapaa kaikkein vapain elämäntyyli.

Itselläni, ja valtaosalla miehistä yleensäkin, oli kuitenkin silloin aikanaan selkeä tarve perustaa perhe, pariutua ja lisääntyä. Miesten biologinen kello?

Tähän reilu 50 ikään mennessä huomannut että pakonomainen tarve puuttua toisen sviilisäätyyn johtuu oman perhe-elämän ongelmista

Joskus oli työkaveri joka oli hirveän huolestunut mun poikamieselämästä, välttämättä olis pitänyt joku nainen hommata ja antoi pitkiä luentoja homman eduista ja iskuvikkejä päälle, lopuksi tuumasi aina että kyllä olisi elämä mukavaa jos olisi vielä itsellä poikamiesajat

Heitetään tähän vielä keskustelua maustamaan tälle nörttisukupolvelle ihan kirjallinen ohje:

Hakkarainen - Kurtakko
Vonkaamisen perusteet - teoria ja käytäntö