Tunnettu asiahan on, että tämä kone on "mopo" 2.0 16v , turbo ct tai veekuukkeli-koneeseen verrattuna. Vähemmin tunnettu asia on, kuinka ihmiset ajelevat tällä otsikon konetyypillä? Vingutatko viiteen-kuuteen tonniin täyskaasulla, puolikaasulla 2000-5000rpm väliä vai äärimmäisen säästeliäästi pintakaasulla ja tiheillä vaihdoilla? Mulla on oma mielikuva- ja mielipide tämän koneen "ominaisuuksista", mutta kuulisin mielelläni muiden ajatuksia aiheesta. En laittanut otsikkoa tekniikka-puolelle, sillä asia on enemmän henkinen kuin tekninen

Oli mulle ihan uusi asia, omasta mielestäni se liikutti breakkia ihan kivasti ilman revittelyä
Ei kyllä tosin ole kovinkaan paljon kokemusta isommista, mutta ei se 2.0 16V niin paljon tehokkaammalta musta tuntunut... V6 on kyllä nannaa

Minulla ainakin Xantia tuolla koneella liikkui todella pirteästi. Ei tullut kaivattua lisätehoja yhtään. Mittarissakin oli vasta ~370tkm. Tankillisella pääsi jopa 950km.

Minulla on kyllä ollut mopo, Tunturi Sport, 3v, se leveämpi(Monza-)tankkinen, v.1960?. Siten en pidä 1,8 16V Xantiaa mopona. Aivan riittävästi kuljettaa, en ole kilpaa ajamassa, eikä n. suuruinen kiihdyttely merkitse mitään. Mahdollisimman taloudellisesti, vähän bensaa kuluttaen koetetaan ajella. Muu on lapsellista leikkiä ja tuhlausta, sekä munan jatketta. Näin äkkipäätä sanoen.

Kaasu melkein pohjassa, että pysyy closed loopissa, vaihteilla säädetään kiihtyvyys tarpeen mukaan, normaalisti alueella 1700-3500 rpm. Löysää kaasua sitten jos meinaa vauhtia tulla liikaa.

Kyllähän tuo on ihan mopo 2-litraseen verrattuna eikä kulje mihinkään kierrättämättä, maantieajossa kulkee kyllä aika vaivatta kun pitää vauhdin yli 140, kulutus ei edes pahasti nouse noissa vauhdeissa.

Minusta tuntui että ex. Xantiani (1.8 16v) oli herkempi kulkemaan kuin nykyinen C5 2.0 16v, minulle ainakin xantian voima riitti.

Alitehoisella autollahan kiihdytetään niin, että kaasu poljetaan lattiaan ja vaihtamisen ajankohdalla (mille kierroksille asti vedetään) päätetään haluttu kiihtyvyys.

Olin yllättynyt, että mopokommenttini kirvoitti puolustavia puheenvuoroja näinkin paljon. Olen teidän kanssanne samaa mieltä, että tähän autoon normaali arkiajoon tuo motti riittää varsin hyvin, kun on vielä suht taloudellinenkin.

Mutta tämä ei ollut tämän tarinan pointti vaan tuo kaasun käyttö. Olen nyt reilun 40 000km aikana tullut siihen tulokseen, että tällä konetyypillä on ihan turha ajaa talla pohjassa. Ainut mikä kiihtyy on kuski ja bensankulutus. Alavääntöä tuosta koneesta puuttuu sen verran, että "nopein" tapa kaupunkiajossa on ajaa 2000 ja 4000 kierroksen välillä n. puolella kaasulla ja vaihtaa tiheästi. Puolen kaasun jälkeinen alue on kuin sitkeää kumia, nopeaa reagointia ei ole, ja korkealla sijaitsevan tehopiikin "odotteluun" menee niin paljon aikaa, että puolella kaasullakin kerkiää ihan samoin. Bensaa säästyy 1 - 1.5 litraa satasella.

Motarillakin ohitustilanteeseen lähdettäessä tulee hyvin useasti heitettyä nelonen silmään, kun sen polkimen täysi tallaaminen on ihan ajan ja bensanhukkaa verratuna nopeaan pyräykseen ylemmillä kierroksilla.

Näiden asioiden kanssa eläessä tulee monesti bokserimoottoria ikävä

Ei ole monen useampisylinterisenkään bokserin alakierrosväännössä kehumista

jotenkin tulee mieleen tuo paljon parjaamani D6A.............

Meillä oli taannoin Pösö 406 breakki tällä samalla koneella. Oli kyllä aneemisuuden perikuva. Kerran jo luulin että pata hajosi lopullisesti kun ei enää motarilla kulkenut kuin 120 km/h kaasu pohjassa. Onneksi sillä kerralla oli kaasuvaijerin kuori päässyt luistamaan klipsin läpi jolloin läppä aukeni vähemmän kuin täydet. Tuon korjaamalla parani hiukan mutta hyväähän siitä siis ei saanut

Mulla on rauhallinen ajotyyli, joten tuo mopo riittää breakiin. Ajelen hyvin rauhallisesti, enkä juuri kierrätä paljon yli 3 tuhannen.
Ainoa tosiaan mitä tapahtuu tallaa painamalla on bensankulutuksen kasvu, joten mennään rauhallisesti polttoainetta säästellen.

ZX Breakissa toi oli ihan OK kun on vähän kevyempi koppa (ja isommalla koneella sitä ei saanut). Ihan jees ajella normaalisti ja sit kun halus ripeetä etenemistä niin kierroslukumittaria ei päästetty alle 4000:n kierroksen. Paras tehoalue oli 4500rpm-> rajoittajalle. n. 120tkm:n keskikulutus oli muistaakseni 7,2l/100km ja 600km pysähtymättä maantiellä onnistui useimmiten 6,7l/100km. Pisteet taloudellisuudesta, hitaammista mentiin aina ohi eikä jääty rekan imuun..

Toi kulutuksen nousu tallaa painamalla on kyllä aika maltillista, tuolla nyt on ajeltu enemmänkin maissa jossa noi nopeudet on vähän vapaampia ja viranomaisen puuttumiskynnys vähän reilumpi eikä se hirvesti enempää vie jollain 160-170 vauhdeillakaan, paremmin pysyy vaan vauhti yllä kun kierrokset on vääntöalueella.

Etenkin nykybensalla kun open-loop -kartta on tehty viinattomalle bensalle. Lambdasäädön kanssa joudutaan E10-bensaa ruiskuttamaan kokolailla samoja aikoja/määriä kuin pelkkää bensaa ruiskutettaisiin parhaan tehon saavuttamiseksi

Mutta mites tämä on 98e5n bensalla? Ainakin ihtellä riittä breakki santtuun vallan mainiosti ko. kone, ei tarvitse polkea kun tulpatonta mopa että kulkiskin johonkin.

Ihan sama tekniikka käytössä ja jopa sama keskikulutus oli minun ZX Breakissa. Bensana ainoastaan 98. 95:llä ei meinannut päästä alle 8 litran satasella edes vanhalla vähäviinaisella 95:llä. Sytytyksen ennakkokartta on ainakin Motronic 5.2:lla selvästi optimoitu 98:lle.

81kW/155 Nm ovat ihan kohtuulliset lukemat 90-luvun 1,8 litraiselle mutta moottorin luonteesta kertoo aika paljon se, että maksimivääntö saadaan 4250 kierroksella ja maksimiteho 5500 kierroksella minuutissa. Vasta kierrättämällä alkaa tapahtua.

98:lla ajelen pelkästään.

Ei ole epäilystä, etteikö se reilut sata pollea löytyisi siellä yläkierroksilla, mutta pointti koko tälle jutulle oli siinä, tuon tehoalueen saavuttaminen kuluttaa käytännössä vain hermoja ja bensaa. Tässä koneessa on ilmeisesti melko raskas vauhtipyörä? Automaagiversion vastaava kone reagoi kaasuun ihan toiseen tyyliin, enkä oikein keksi sille muuta syytä kuin tuon huimapyörän.

Paras testikenttä tälle Xantialle on itselle ollut tähän mennessä norjan vuoristo, jossa innostuin kerran ajamaan melko huolettomasti ja siellä kyllä tunsi kuinka tämän auton ominaisuudet ovat varsin hyvät. Jarrut ovat varsin napakat sitten kun niistä todella ruetaan polkemaan hidastusvoimaa neulansilmämutkissa, ja alustan käytös on äärimmäisen "uivaa" näinkin isolle autolle. Ei minulla aiemminkaan ollut epäilystä hydejousitetun ominaisuuksista ja kahdella eri Activallakin on tullut ajeltua, mutta jotenkin nuo vuoristotiet vain esiintoi noita ominaisuuksia ihan uudella tavalla.

Täytyy tästä lähteä hakemaan rättikottero talviteloilta, ettei pääse ylpistymään tuo Xanttura

Täällä sama motti. Ei se minusta ihan luumu ole, liikkuu ripeästi kun käyttää vaihteita ja aski onkin mielestäni tosi miellyttävä käyttää. Tuoreilla vaihteistoöljyillä entistäkin notkeampi.

Aiempi autoni oli 1995-mallinen 518i Bemari, ja mielestäni Santtu liikkuu placebo/persdynolla mitattuna paremmin. Varmaan se auttaakin, että auto on Bemaria vähän kevyempi, mutta kaipa se kuusitoistaventtiilisyys kasivenaan verrattuna jotakin auttaa. Selkeästi neljän tonnin jälkeen tulee enemmän potkua koneeseen, mutta sinne oikeastaan on asiaa vain ohitustilanteessa.

Ainoa moottorimoite nyt on se, että öljyä saa kippailla koneeseen minusta reippaammanlaisesti. Kaipa ne venttiilinvarsikumit pitäisi vaihtaa tähänkin, mutta kun en raaskisi millään; jakohihnalla on ajettu vasta alle 30tkm ja muutama vuosi.