Nonniin, nyt tuli ajeltua CX20TRE:llä läpi talven, edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt yli 15 vuotta. Mikään pakkastalvihan tämä ei ollut, mutta saipa siinä kokemusta ja pääsi verestämään muistoja (ja muistia). Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Ei mitään draamaa, pieniä ongelmia toki oli:

Alkutalven kosteat kelit tekivät muutaman kerran tepposet eli oli käynnistysvaikeuksia. Niistä päästiin totaalisesti vaihtamalla virranjakajan kansi ja pyörijä. Sen jälkeen käyntiin lähtö 10+ oli sitten märkää tai pakkasta. Ja tietty aina ilman moottorin esilämmittelyä...

Alkutalvesta auto pyrki keräämään sisäänsä kosteutta ja takaikkuna ja vähän muutkin jäätyivät sisäpuolelta. Olin suunnitellut laittavani pari laiteflektiä imemään ilmaa hattuhyllyltä tavaratilaan ilmanvaihdon parantamiseksi, mutta asennus jäi syksyllä tekemättä, joten ei päässyt testaamaan vaikutusta. Kosteuteen auttoi yksinkertainen lääke (kas kun pääosa ajosta oli lyhyttä muutaman kymmenen kilometrin ajoa): auto lämpimäksi ja sitten seistiin parkissä lämmöt ja fekti täysillä kone käynnissä sellaiset puoli tuntia. Johan suli takaikkunakin ja höyryt painuivat ulos. Sen jälkeen ei koko talvena kosteusongelmia.

Ovat jonkun kerran hieman jäässä, ei kuitenkaan suurempaa ongelmaa, kahvat toimivat hyvin. Keskuslukituskin toimi kohtuullisen hyvin. Kylmäksi autoksi kehuttuna lämpeni kuitenkin (kuten muistelin aikaisemman kokemuksen perusteella) kohtuullisen hyvin ja kaupunkiliikenteessä jopa hyvin. Ajoviima jäähdyttää aika lailla autoa (ovien tiivisteet?).

Jäähdyttäjän kennovuotokin hellitti talven ajaksi jostain kummallisesta syystä.

Sähkölaitteet: ongelma pakkasella tuulilasinpyyhkijän/pissapojan katkaisijan kanssa eli pakkasaamuna eivät aika ajoin suostuneet toimimaan lainkaan. Kun auto lämpeni, lämpeni katkaisijatkin ja alkoivat pelittämään. Eli jonkin asteinen kontaktiongelma. Täytynee ottaa auki ja katsoa, missä kunnossa ovat.

Hyvät puolet talviajossa: hyvä etenemiskyky liukkaalla, rauhalliset ajo-ominaisuudet rauhallisella ajo-tyylillä, kone lämpenee nopeasti; yleensä annoin pakkasaamuna käydä sellaiset n. 5 minuuttia, jolloin kone olikin jo lähes käyntilämpöinen eli ryyppy pois päältä, ikkunat pysyivät hyvin auki alun kosteusongelmien jälkeen, auto nousee nopeasti ylös ja ohjaus toimii normaalisti pakkasellakin alusta asti (hienoa verrattuna esim. Xantiaan kuutoskoneella, jonka kanssa ehti lukea aamun lehden, ennen kuin pääsi liikkeelle), yllättäen ajovalot kohtuullisen hyvät (näin papparaisiän lähetyessä tuo hämäränäkö tuppaa heikkenemään).

Huonoa: muistikuva oli, että CX:n perä lähtee kevyesti luisuun liukkaalla esim. mukulakivetyksellä liikenneympyrässä; nyt ei havaintoa sellaisesta, hmmm ehkä parikymmentä vuotta ovat rauhoittaneet ajotyyliä... kaksilitrainen kaasutinkone ei oikein kiihdy niin rivakasti (varsinkaan talvella), että pääsisi liittymistä aina sujuvasti liikenteen sekaan. Tosin olin huomaavinani kanssa-autoilijoiden asenteissakin jotain outoa, kun liittymästä pyrkii ajotielle vanha auto ja vielä Citroen... Kahdenlaiset resonanssit konehuonnen puolelta ja pakoputkistosta. Toinen saattaa kuulua hammashihnan suojakotelosta, josta muistaakseni puuttuu yksi kiinnitysruuvi ja toinen jostain etuvaimentimen, keskiputken vaiheilta. Pakkasella äänet kovempia kuin nyt lämpöasteilla. Täytynee tutkia asiaa...

Tapaturmat: vänkärinpuoleinen eturengas puhki ajossa, oli hiukan toisenlainen kokemus kuin se kerta, kun Saksan moottoritiellä kesällä 1990 meni kuskin puolen takarengas puhki. Tätä jälkimmäistä kun ei heti edes huomannut siinä 130 km/h nopeudessa. Tämän ensimmaisen kyllä huomasi, vaikka nopeutta oli huomattavasti vähemmän.

Eli kyllä se siitä: ajossa ensi talvenakin ja niin kauan, kuin herra katsastusmies sallii... Ajopelini ei ole mikään harrasteauto vaan käyttöauto...