Mutta Veyronissahan on neljä puhallinta, siinä sitä viivettä vasta onkin.

Rahattomille, ja kun asutaan täällä jossain jossa on euroopan "edistyksellisin" päästöpohjainen autoverotus, virossa ajaisin jollain isolohkolla

Sopivatko viljatuotteet aamupalaksi?
Ovatko Koskenkorva, kaurapuuro ja olut vertailukelpoisia viljatuotteita aamupalavalinnassa?
Kyllä turbon kanssa voi elää, toki se saattaa vaatia ahtimen pyörimisnopeuden ylläpitoa sopivalla kaasun ja jarrun käytöllä.
Viivettä suurempi ongelma mielestäni on vääntömomentin annostelun vaikeus, kun kaasupolkimen liike ei suoraan vaikutakaan momentin suuruuteen kuten vapaastihengittävissä eli kuristetuissa. Tämäkin asia on ratkaistu vaihtamalla kaasuvivuston teräsvaijerin tilalle kuparijohtoa ja muita tarvikkeita.
Vapaastihengittävässä moottorissa, erityisesti jokaista sylinteriä kohti omalla kaasuläpällä tms varustettuna on kuitenkin oma fiiliksensä ja saundinsa, jota teknologiset vippaskonstit eivät päihitä. Teho ja muu toiminta ovat sitten asia erikseen.
Kaasuun vastaavuus ja fiilis voisivat olla höyrykoneella vertaansa vailla

Turbomoottorissa on tietty kierrosalue missä nuo tehot ovat käytettävissä, samoin vaparissakin on oma alueensa missä tehot parhaimmillaan. Turboissa raja on vain selkeämpi ja voimakkaampi. Voidaanko silloin puhua että toisessa on ja toisessa ei? Vaparissa on yhtälailla kaamea viive jos vaihde on väärä ja kierrokset liian matalalla. Joku iso vinkkelikone ehkä poislukien mutta normaalimoottoreita ajatellen.

Vaparissa ei se tehonnousun odottelu, kun odotetaan etä kierrokset pääsee maksimiväännön tai tehon alueelle ei liene terminä niinkään viive - vaikka odottelua onkin ennnenkuin auton nopeudessa huomaa muutoksen, Viivettä on pikemminkin se aika joka kuluu ennen kuin ECUn ohjaamana sähköinen kaasuläppä aukeaa ja bensansyöttö kasvaa ja lopulta imuventtiilin tienoilla alipaine muuttuu.
Perinteisestihän käytettiin reipasta rikastusta (kiihdytyspumppu) kun kaasua painettiin nopeasti, tämä rikkaampi seos tuotti lähes saman tien enemmän tehoa ja kone tuntui vastaavan kaasuun hyvin - Päästörajat lienee rajoittaneet kiihdytysrikastuksen määrää ja teho lisääntyy vasta kun myös sylinterin ilmatäytös paranee (ja tietysti kierrosten kasvaessa kasvaa tehokin myös.


Kierroskoneilla (max väännön kierrokset yli 5000 1/min) pienten kierrosten kaasuun vastaaminen on aika hengetöntä (vaikka Alfan V6 Busso on kiva kone kierroksia käyttämällä, pienilllä kierroksilla melko hengetön vaikkei kauheaa suoranaista "viivettä" olekaan, niin kaasupoljinta painettaessa alkaa jotain tuntumaan vasta kun vauhti ja kierrokset kasvaa, Turboversiota siitä koneesta en ole päässyt kokeilemaan...) Turbokoneella kun jurraa niin pienillä kierroksilla ettei juuri ole ahtopaineita - niin kestäähän se aikansa ennen kuin turbo kerää kierroksia ja paineet nousee - mutta silti löytyy uskomattoman pienillä kierroksilla paineet korkealla pitäviä vääntäviä turbokoneita (tai tätähän turbon kierrosten keräämistä/heräämistä kai turboviiveellä tarkoitetaan, muutenhan niissä ei ole mitään sen kummempaa viivettä kuin vapareissakaan silloin kun kierrokset ja ahtopaineet on hyvällä käyttöalueella)
Turbokoneessa(diesel) voi olla parempi/nopeampi vaste kaasuun jo 1500 rpm kuin vaparissa (Bensa) - mutta ei tietysti ehkä kannata verratakaan noin erilaisia, kun sallittu kierrosaluekin loppuu äkkiä yläpäässä?

Yritin kellottaa kuinka kauan kestää ahtojen nousta rajoittimelle ja laittaa samaan aikaan vilkkua päälle. Suljetulla tiellä luonnollisesti. Ahdot (imusarjan ilmanpaine ennen kaasuläppää) oli tapissa, ennen kuin ehdin vilkun päälle laiton jälkeen vilkaista sekkarista kuinka kauan siihen meni. Räpelsin toki puhelimen sekkarilla, että kovin oli epätieteellinen tämä koe mutta tulipa tehtyä kun kiinnosti.

Testin tein 60 km/h nopeudesta Saab 9⁵ autolla, farkkukori, automaattivaihteisto manuaalilla (estää kickdownin -> kierrokset ei karkaa -> ahdot nousee), tankissa Shellin V-Poweria. Moottorina Saabin B235R BioPower-softalla ja Open SID auttamassa tulkintaa. SID= Saab Information Display. Open SIDillä saa ajotietokoneeseen anturidatan josta myös tuon ahtoputken paineen katsoin.

Mulle siis sopii turboautot, varmaan sopis se Veyronkin.

Vakavasti puhuen, minä pidän turboautoista. Pidän toki herkistä moottoreistakin, mutta turboissa on sitä jotain, jotain jota luonteeksi kutsutaan.

Testasin tänään V8 konetta välillä Järvenpää - JKL ja takas Jäkeen.
Hymyilyttää taas koska jokainen ohitus jonka tein oli juuri sitä, mennään eikä meinata, no delay.

Keskinopeuteni oli aina kun ajoin cruisella 105. Kulutus oli huima, 8.3 l/100 km.

Jännä muuten sillä edellinen reissu oli pari pvää sitten vanhoilla lootaöljyilla 9.3 l/100 km. Vaihteisto myös kolahteli tuolloin vaihdoissa. Öljyillä oli ajattu 60 tkm ja ne olivat ihan puuroa. Kolahtelu loppui uusilla liemillä. Kulutuksen pudotus vaan on jotenkin hämmentävä.

Sori, rönsyän

Niin, paluumatkalla en ohitellut koska ne kerpeleen asuntomessujen immeiset tekivät matkasta toooodella vaarallisen. Keskityin vain seuraamaan liikennettä.

Mut juuri tuohonhan me kaikki pyritään. Kaikki ei vaan tykkää siitä naamaa hakkaavasta vaiheesta kun sitä voimaa alkaa tulla... Buah-hah-haa... sä tiedät mitä mä tarkoitan.

Hehe, Kaseva, on totta että joissakin moottoreissa voimaa voi joutua "odottelemaan"

Lisäksi tässä pitäs otta huomioon vaihteisto... Tässä nyt ajelen ja tulee tosi nopea tilanne jonka vain nopeus voi tuottaa turvalliseksi niin siinä sitten pikku tokkurassa pitäs vaihtaa pienemmälle ja painaa kaasua. Nopea automaatti tekee sen kun talla on painettu lattiaan (en muuten ole vielä edes kokeillut laittiaan asti) ja kas, kone haukkaa ilmaa samalla kun pykälä on pienennetty. Tsiisus se tuntuu hyvältä.

Aloitin autoilun jo edesmenneellä ranskalaismerkillä, isäni veljeltä sain muutoapuna oltuani lahjaksi tehtaan vireän version silloisesta viistoperästä. Isän kanssa tuli kulkupuolta vielä tehostettua kuutiotilavuutta lisäämällä.

Asia, kireä neloskone kahdella kaksoiskaasuttajalla ja tiuhat vaihteet. Lähti aina, kulutus korkea, jo satasessa neljätuhatta kierrosta minuutissa.
Nykyisessä turbodieselissä kierroksia puolet, automaattivaihteiston ansiosta jotain tapahtuu kun polkee määrätietoisesti kaasua ja kulutus hyvin vähäistä paino ja kuljetuskyky huomioiden.

Mieluusti ajelen nykyisellä turbomoottorisella kulkuvälineellä, ymmärrän niitä jotka huomaavat ahtoviiveen ja kysäisen samalla , että oletteko kokeilleet mekaanisesti ahdetulla moottorilla olevaa kulkupeliä? Voittaako turbokoneisen ja vapaastiläähättävän?

Ollut iso jenkki V8 mekaanisesti ahdettuna. Ihan sairas laite. Bensaa kului enemmän kuin kukaan ehti jalostamaan. Jos pito riitti niin kaasuunkin vastattiin kyllä ripeästi. Sen lisäksi olen ajellut mini cooperilla sekä mekaanisella että pakokaasuahtimella. Mekaaninen on paljon parempi vastaavuudeltaan.

Paras kaasuun vastaaminen on ollut Oldsmobilessa jossa oli 455cid kone ja turbiinilukon stalli 4800rpm. Lähtöfiilis oli samankaltainen kuin joku olisi juoksuvauhdilla lyönyt halolla niskaan. Myös STS cadissa oli northstarilla hyvä "murahdus ja vastaus" -tyyppinen lähtö nopeudessa kuin nopeudessa. Nothing beats cubic inches on totta tässäkin asiassa.

Joo, olen ajanut pitempään -97 XJR-jagella Suomessa aikoinaan, ja mekaanisesti ahdettuna se on varsin hieno peli. Ahtimen pick-up on hyvä, paljon parempi kuin missään turbossa, mutta silti ei aivan viiveetön. Siinähän on jonkinlainen kytkin jolla se pannaan peliin kun tarvitaan, että bensankulutus pysyy kurissa.

Ajoin myös vastaavaa jaggea kuin tuo oma XJ8 mutta XJR-versiona, uudempikoppainen 2004 eli 400 hv ja 5.0 sekuntia sataseen vakiona. Mekaanisesti ahdettu mylly, juu. Hieno kone ja se ääni kiihdytyksessä, kuin metron vinkuna... Joka tapauksessa, vaikka se on pienempitehoinen tuo XJ8 paljonkin varsikin väännöltään, tykkään siitä silti vapaastihengittävänä enemmän.

Huikko,mun Eldoradossa on just tämä: "myös STS cadissa oli northstarilla hyvä "murahdus ja vastaus" -tyyppinen lähtö nopeudessa kuin nopeudessa."

Hauskinta on se kun sillä saa vieressä istujan kikattamaan kun satasen nopeudessa polkaisee. Se tunne on kokonaisvaltaisen hauska. Tosin Northstar ei varsin murahda orkkis putkistolla, se on pikemmin vihainen kiekaisun ja murahduksen välimaasto.

Toi XJ Jagge pitäs kyllä kokea ja erityisesti ilmapussijousilla

Financialn Timesin haastatteleman EU:n kuluttajaviraston päällikön Margaret Wilkinsonin mukaan EU-komissio nostaa kanteen EU-tuomioistuimessa ja useissa kansallisissa tuomioistumissa Volkswagen-konsernia, Adam Opel AG:ta ja Ford Motor Europea vastaan, koska mainitut valmistajat ovat tietoisesti jättäneet kertomatta vakavista valmistusvioista pienissä bensiinikäyttöisissä autonmoottoreissa.Wilkinson sanoo, että valmistajilla oli kyllä varhaisessa vaiheessa tiedossa ongelmat, mutta kuluttajia johdettiin tietoisesti harhaan eikä vikojen paljastuttua valmistajat lähettäneet takaisinkutsuja kuluttajille. Näin takuuajan rauettua maksumiehiksi ovat joutuneet hyväuskoiset kuluttajat.

Wilkonson arvioi, että mikäli kanteet menevät läpi, on valmistajille tulossa miljardiluokan korvaukset. Erityisen pahasti tämä uhkaa Volkswagen konsernia, joka oli pienten turbomoottoreiden pioneeri ja joka on käyttänyt pieniä turbomoottoreita laajimmin pienissä ja keskikokoisissa henkilöautoissa.

Mikäli korvaukset menevät läpi, merkitsee se melkoista mullistusta Euroopan automarkkinoilla. Odotettavissa on tehtaiden sulkemisia ja mahdollisesti malli- tai merkkikohtaista karsintaa. Wilkinson toteaa, että odotettavissa olevat vaikeudet tietyillä valmistajilla voivat johtaa massairtisanomisiin, mutta kuluttajavirasto ei voi ummistaa korviaan ihmisten valituksilta. Tässä tapauksessa on pelissä myös luottamus autoteollisuuteen ja mikäli se katoaa, ovat seuraukset vielä pahemmat kuin mitä ne saattavat pahimmillaan olla, painottaa Wilkinson.

Kysymykseen, miten odotettavissa olevat oikeuden päätökset vaikuttavat markkinoihin yleisesti, Wilkinson vastaa tulossa olevan melkoisia mullistuksia. Todennäköisesti saksalaisvalmistajien markkinaosuus laskee ja haluttavuus vähenee merkittävästi, etenkin Pohjois-Euroopassa. Voittajia ovat todennäköisesti japanilaiset ja korealaiset valmistajat, joilla ei oikeudenkäyntiuhkaa ole odotettavissa. Näiden valmistajien markkinaosuuden Euroopassa ennustetaan kasvavan huomattavasti, Wilkinson arvioi, että yhteensä japanilaisten ja korealaisten valmistajien markkinaosuus saattaa liki kolminkertaistua seuraavien vuosien aikana."

Yritin löytää tuota Financial Times:in juttua, huonoin tuloksin. Tai oikeammin, ilman mitään tuloksia. Olisiko mahdollista laittaa linkki alkuperäiseen juttuun..?

Kenelle sitten turboautot sopii? Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, joillekin siis sopii paremmin kuin toisille. Sopivuus on kiinni myös siitä miten koko paketti on saatu toimimaan, siis muutkin osiot kuin pelkkä moottori, tai vielä karkeammin, pelkkä ahdin. Yhtä pikkasen pienempää moottori ahtaessa, tuli opittua asiasta aika paljon, vaikka itse osallistuin tähän enemmän puhelimen välityksellä kuin ruuvaamalla, säätämiseen sitten tulikin vähän enemmän aikaa käytettyä...

652 bokseritwin muutettiin ruiskulle sekä turbolle, kokoonpanossa kävi ainakin neljä erilaista ahdinta, pari eri välityksellä ollutta vaihteistoa, tuntitolkulla säätämistä sekä muuta hauskaa. Perussäädöt olis suht helppo saada sellaisiksi että ajamaan pystyi, liikkeellelähdön jälkeen seuranneiden reilun sadan kilometrin jälkeen säädöt olivat jo varsin toimivat, mutta vieläkin vuosien jälkeen olisi ymmärtääkseni säätötyötä edessä jotta saisi ns. täydellisen. Toimiva, ajettava, varma paketti saatiin kyllä aikaan, Ranskaa myöten on sillä tekniikalla käyty kääntymässä, rikki tuosta on mennyt vain ensimmäinen ahdin (noin 300km kesti, tasapainotusvika), konehuoneen johtosarjapalo yms pientä. Ensimmäinen vaihteistokin on sittemmin räjähtänyt, maltillisessa ajossa, mutta ilmeisesti ahtimen kanssa ajetut muutama tuhat kilometriä "vähän" paikkoja rasitti...

Etuna tässä projektissa oli, näihin tehdasvalmisteisiin verrattuna, ettei päästöistä tarvinnut välittää. Ei kattia, seokset vain parhaan tehon kannalta kohdalleen, toki päästötkin ovat vähäiset tai ainakin kohtuulliset kun pyritään kaikki energia bensasta pyöriin saamaan. Hieman toisenlaistet "AFR-targetit" sekä katti putkeen, niin menisi aika helposti päästörajoihinkin, useamman vuosikymmenen uudempiin kuin rakennettu kohde oli...

Entäs sitten se ajettavuus? Kommentit monelta tuota pakettia ajamaan päässeeltä oli sen suuntaisia että "tällainen Rättäristä olisi tehtaankin pitänyt lopulta tehdä", voimaa vähintään tarpeeksi noin kevyeen, helppo ja johdonmukainen käytös eli pystyi helposti "normaalistikin" ajamaan, jossain määrin jopa joustavampi ajettava kuin alkuperäinen kaasarikone...

Toki vikamahdollisuuksia tuli mukaan enemmän kuin reilusti, mutta silti väittäisin tuon olleen luotettavampi kuin esim. paljon parjattu Wolkkarin TSI tai Sitikan THP. Pitkän aikavälin testaaminen vielä tekemättä, vasta muutama kymppitonni takana, vuosia useampi kuitenkin ilman ongelmia...

Katsopas Euroopan versiota, pystyn esim huomenna ottamaan kuvan em lehdestä, jossa kerrottiin miten Portugalissa käy( ja tämä oli 2kk sitten)! Lähinnä tietenkin huoleni kohdistuu Suomen pankkeihin.
Mitä tulee TSI koneisiin, volkkari on käytännössä hoidellut asiat. PSA kokoonpano taas, noh, katsokaan Googlesta

Tuolta voi kuunnella miten se turbo suhahtelee;
https://www.youtube.com/watch?v=OJ0KTEcWyfU

VAG ongelmat lienee eninmäkseen olleet 2,5td:n kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=p_VHH44ZbCg

Ei ole turbo-autoja ollut ikävä. Kenties C6 3.0 HDI joskus tulee, jolloin turboja on silloin tuplaten.
Tilanteen mukaan vapareita on ollut kaikenlaisia. Hurjin oli 253 kw (344hv) aluveekasi, lasikuitupulkalla painoa 1540, 0-100 4.2 sek, 0-50 0.9 sek. Jos en väärin muista, satanen oli taulussa 120 metrin jälkeen. Data löytyy pojan puhelimesta, nyt ei ole käytösssä. Alussa piti totutella tehoihin ja lopussa, kolme ja puoli kesää myöhemmin kaipailin lisää potkua.

Korjaus edelliseen: Muljahti mieleen, että onhan minulla ollut yksi turbo-auto. Tällä iällä asiat joskus unohtuvat ja muisti valikoi.
Suruban, jonka kanssa tuli monta surua ja 130000 yhteistä kilometriä koettua oli kiitettävän epäluotettava, mutta mahtava veturi.
Kaiken, minkä koukkuun kiinnitti tuli perässä kiitettävän ripeästi.

Pakko avautua nyt kun olen muutaman tuhannen ajellut uudesti ohjelmoidulla turbo-Activallani. Mua naurattaa joka kerta kun tällään kaasupoljinta kohti lattiaa. Ensin hymyilyttää se DS-jekkerin äärettömän kiusallinen muutaman mikrosekunnin kestävä turboviive, ja sitten vasta naurattaakin, kun alkaa maisema vaihtua ihan toiseen malliin kuin vastaavalla 3.0-moottorilla varustetulla Xantialla. Vääntö on loistava jo alle 2500 r/min ja kun se alkaa laskea hiukan 4000 kierroksen jälkeen, tulevat tehot apuun. On vaan niin letkeä ajettava, että on melkein sama onko manuaali vai automaatti.

Vastauksena ketjun otsikon kysymykseen: minulle sopii!

Liitteenä olevassa diagrammissa on ylimpänä vääntökäyrät ennen ja jälkeen ohjelmoinnin, keskellä tehot ja alimpana ahtopaineet. Mielenkiintoista, miten terävähuippuinen oli ahtojen vakiokäyrä.

Uskon nyt selvittäneeni mistä johtuvat näinkin merkittävät erot turboautoihin suhtautumisella miehillä, jotka suhtautuvat sitikoihin niinkin samankaltaisesti.

Ne johtuvat ajoympäristöstä.

Esimerkiksi sinä Juuso saat siellä Mäntyharjun kupeessa ajella melko rauhassa, toisinaan jopa tyhjällä tiellä, ja niinpä turbon voimantulon "odottelu" ei haittaa mitään - se voi olla jopa miellyttävä paussi ennen voimanpotkua!

Toisaalta minä - viittaan videooni Tallinnan aamuliikenneruuhkasta - harvoin näen yli 50 metriä vapaata tietä edessäni. Minulla on siten kaksi mahdollisuutta: a) nauttia voimasta HETI b) ei nauttia voimasta ollenkaan.

Ja kaikissa turboautoissa se pienoinen viive siinä alussa aiheuttaa sen, että kun turbo olisi mukana, minä olisin jo edellä (ruuhka)liikennöivän auton peräkontissa. Se on todella niistä sekunnin osista kiinni, ehtiikö sen pienen nautinnon ottaa siitä moottorin ärjäisystä.

Monia hyvinkin tehokkaita turboautoja omistaneena totean edelleen, että tämän päivän hektisestä kaupunkiliikenteestä nauttimiseen turbot eivät sovi.

Löysit pintatason selityksen - sinänsä varmasti totuuspohjaisen - mutta perimmältään syyt ja seuraukset ovat juurikin päinvastoin. On kysymys elämänasenteesta. En minä täällä maalla sattumalta asu enkä usko että sinäkään ilman omaa valintaasi siellä Tallinnan keskustaruuhkassa majailet.

Johtopäätös:
1. Ihmiset, joiden elämän nautinnot ovat millisekunneista kiinni - ja kääntäen joiden on saatava kaikkimulleheti - pakkautuvat asumaan kaupunkikeskustoihin, joissa (pinta)hyvät ovat saatavilla välittömästi.
2. Ihmiset, joilla ei ole niin kamala kiire elämässään, valitsevat asuinpaikkansakin sen mukaisesti ja heillä on aikaa odotella nautintoja jopa muutaman millisekunnin ajan.

Nää nykyvehkeet on vaan niin säälittäviä, muistan vieläkin kun kavereilla oli kotona N88 Volvo, kymppipyörä soravehje, isommat pojat joskus kokeili isäpapalta salaa mitä se kulkee, moisella kun vetää sen 120 näyttävän mittarin pohjaan niin voi sitä vauhdin hurmaa ja turbon vihellystä

Joudun valitettavasti korjaamaan tätä virheellistä käsitystä, joka ilmiselvästi nojaa epätosiin asioihin. Minun mielestäni on näin:

Nimenomaan kaupungissa pitää suhtautua kärsivällisesti kaikkeen. Muuten voi iskeä akuutti turhauma; Autoja on jonoksi asti. Ihmisiä on Oopperan portailla tungokseksi, ei pääse heti sisään. Kaupan kassalle on 10 metrin jono kaikilla 5:llä kassalla. Kauneinta morsianta tavoittelee 20 muutakin kollia, ota jonotuslappu. Auto on parkkipaikalla jonne pitää kävellä kymmeniä ellei satoja metrejä (hississä odotuksen jälken), ei pääse auton ovelta suoraan kotiin. Jne jne jne... Kaupunkielämä on yhtä viivettä ja odotusta!

Sensijaan maaseudulla kaiken saa heti - ruuhkaa ei ole, tungosta ei ole, jonotusta ei ole. Menet ulos, astut 5 metriä kotiovelta auton sisään. Tässä ympäristössä on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että pieni turboviive ei häiritse mitään - muita viiveitä ei elämässä ole. Maaseudun rauha ja välittömyys sopii ihmisille, joiden psyyke ei kestä kaupungin ihmis- ja autoruuhkia.

Kaupungissa taas kun melkein kaikessa muussa on viive tai odotusvuoro, on aiheellista että moottori on täysin viiveetön ja responssi välitön. Muuten sekin vähäinen välittömyyden tunne menetetään, ja koko kaupunkielämä muuttuu vuoron odotukseksi. Perhana, joutuu vielä odottamaan että turbo ehtisi puhaltaa moottoriin eloa, ei ei ei!

Ja yleensäkin asian pitää olla niinpäin että Kone odottaa Ihmistä, ei että Ihminen odottaa Konetta. Kaikessa tekniikassa, oli kyse sitten auto-, tieto-, robotiikka-, palvelu-, tai mistä hyvänsä muusta -tekniikasta. Tämän kai kaikki myöntävät, emmehän halua olla koneen orjia?