Tässä koko jatkokertomus yhdessä osassa lukunautinnon maksimoimiseksi:
Palstamme aktiivisimmat jäsenet tietävätkin, että C6:n hinnoista on puhuttu viime aikoina. Liettuan ja Puolan autot on joidenkin toimesta julistettu "mielikuvitusautoiksi", liian halvoiksi ollakseen tosia. On oltu sitä mieltä, että 2006-vuosimallin manuaalirattisen satatuhatta kilometriä ajetun C6:n pitää maksaa 10.000 euroa, tai kyse on "huijauksesta". Minun mielipiteeni on toinen, ja olen sen myös ilmaissut linkein ja selvin sanoin.
No perhana, sanasta miestä, sarvesta härkää. Päätin vajaa viikko sitten lähteä Liettuaan ja ostaa sieltä tällaisen "olemattoman" C6:n - tai tulla huijatuksi ja myöntää todeksi sen, ettei niitä autoja siellä ollutkaan.
Mitäs sitä tällainen vanha sitikkamies tarvii matkaan. Kapsäkkiin Diagbox-läppäri piuhoineen, vaihtosukat ja nippu satasia. Vaihtoalushousut? Eivät tarpeen, sitikkaahan tässä oltiin menossa ostamaan, joten "I Go Commando" (eli ilman alusvaatteita).
Tallinnan lentokentän lounge-sikariklubin kautta suora lento Vilnaan, mukava 50-minuuttinen lentoemännän istumalihaksia tuijotellessa. Baltiassa se on vielä sallittua, tissejäkin saa katsoa avoimesti ilman että joutuu kuristushuoneelle.
Koneen läpsähdettyä kentän pintaan oli Liettuan taivas avoin. Ensimmäinen C6-yksilö jota olin suuntaamassa katsomaan oli autoliikkeessä, joten liikkeen johtaja oli minua kentällä vastassa. Farmari-Volvolla! Ei lupaa hyvää, tuumasin, nousten kuitenkin autoon johtajamiehen pumpatessa kättäni kuin kyläkaivon käyttäjä, ilmeisesti haluten vakuuttaa rehellisyyttään kättelyn voimallisuudella.
Parinkymmenen kaupunkikilometrin jälkeen putkahdettiin liikkeen pihaan, joka vakuutti siisteydellään. Saumattomien lasiseinien sisällä kiilteli 3000 km ajettu Xf-Jagge, pari tuoretta Aero-saabbia, ja... Citroen C6 3.0 HDI Exclusive RT5 vm.2010, ajettu alle 40.000 km!
............................
Liikkeen johtaja esitteli henkilökuntansa ihan kädestä pitäen, kyseessä tuntui olevan erikoisautoihin keskittynyt firma jossa persoonat ovat sen mukaisia. Ilmeistä yleisesti paistoi että minkähän sortin hullu tulee tähän maahan ostamaan C6:sta (mutta kiva kun tulee). No, keksijälle kaikki on tuttua ja tuntematon tavanomaista.
Auton pintapuolinen tarkastelu paljasti, että luvatut 39.000 kilometriä voivat pitää paikkansakin. Etu- ja takapuskuri olivat heillä maalatut kuten johtomies kertoi, en pitänyt tätä minään ottaen huomioon että auto oli Ranskasta. Vanteet oli kunnostettu ja pulverimaalattu varsin laadukkaan näköisesti. Sisusta oli täysin virheetön lukuunottamatta kynnenjälkiä jotka olivat kaivaneet mattapinnasta ehkä 3 neliömilliä pois kuskin puolen ovitaskugiljotiinin avausreiästä. Muuten ei pystynyt uudesta erottamaan.
Avaimet käteen ja virrat päälle. BSI:n tullessa linjoille kuului se tuttu "plumps" audiosysteemistä, tämähän on C6:den tyyppivika mikäli 6 cd:n vaihtaja on ruksattu lisävarustelistalta. Tarkistin, siellä se oli peräkontissa - merkillinen lisävarustevalinta ottaen huomioon että autossa on RT5 eli jukeboksi, joka imaisee kovalevylle kabiinin cd-soittimeen insertoidut levyt. No, ranskalainen on tykännyt fyysisistä cd-levyistä!
Kuskin etuovi sulkeutui ja avautui täsmälleen samalla voimalla kuin muutkin ovet, joka myös todisti kilometreistä. 100.000 ajetussa C6:ssa kuskin oven tuntu on aina 20-30% erilainen kuin esim saman puolen takaovessa.
Autossa olivat kaikki vuoden 2010 lisävarusteet, myös lasikattoluukku, ainoastaan lounge pack puuttui. Jaa niin, no webastoahan siinä ei ollut, kun kyseessä ei ole arctic climate -malli, ainoastaan cold climate spec oli tämä yksilö service.citroenista tarkastettuna. Istuinlämmittimet neljässä penkissä vaikkei Lounge packia olekaan. Navissa koko Euroopan kartasto, myös baltics + perähikiä eli suomi. Bluetooth-handfree integroidun GSM-puhelimen lisäksi, molempia voi halutessaan käyttää rinnan.
No perhana. Tämähän rupesi kiinnostamaan pikkuhiljaa! Mutta mitä paljastaisi koeajo ja sen jälkeinen Diagbox-sessio?
Kuuntelin nyrpeänä maataloustyyppistä 3-litraisen diisselin ääntä, kun pomomies luotsasi liikkeensä helmen ulos myyntihallista ja pihalle. No, lämpimänä se tyhjäkäynti vähän hiljenee, mutta on se silti rallattava tuo 3-litrainenkin... Tosin Henri tiesi kertoa, että hiljaisimmat C6:t valmistettiin helmikuun 2010 jälkeen, nimenomaan konehuoneen ja etuosan äänieristystä oli parannettu. Tämä yksilö oli tuotettu toukokuussa 2010, joten edusti parasta hiljaisuustasoa. En ollut kovinkaan vaikuttunut, tyhjäkäynnillä. 2.7-miehet joutuvat kuuntelemaan paljon pahempaa räkytystä, lohdutus sekin. Myös 2009-vuosimalli 3.0HDI-miehet ovat ala-arvoisessa asemassa tuon hiljaisuuden suhteen, mutta epäilen eron olevan hiuksenhieno. Sen verran merkittävä kuitenkin, että 2011 ranskankieliseen ennakkoesitteeseen oli sitikka painanut tuon "parannetun moottoritilan äänieristyksen".
Ei muuta kuin nokka kohti Liettualaista moottoritietä, ja koeajolle!
..........................................
Ensimmäinen koeajokilometri yleensä kertoo, ostanko auton vai en. Loppu on pelkkää makustelua.
Liikkeen johtaja napottaa apukuskin pallilla mairea hymy naamallaan kun säätelen ratin ja penkin sähköllä kohdalleen. C6 lähtee lipumaan soutuvenemäisesti keinahdellen kohti autotietä liikkeen pihan kuoppien läpi leijuen. Havaitsen heti, että sivusuuntaisessa jousitusjäykkyydessä on sanomista - olisiko CSS tai SUSPENSION_ECOTECH jossain fall-back -moodissa? Auton kulkusuunnassa jousitus on oikeanlainen ja täysin kolinaton, paljon hiljaisempi kuin 100.000 km ajetuissa - mutta sivusuunnassa tuntuu kuin autossa olisi hyvin jäykkä kallistuksenvaimennin. Tiedän kokemuksesta että CSS:n vikatila voi aiheuttaa tämän, esimerkiksi rattiviiksien keskellä oleva steering angle sensor voi tälläisenkin tempun tehdä.
Päästyäni moottoritielle nautinto alkaa. Kun tasan kilometri on ajettu, tiedän että ostan tämän auton - jos jotain aivan yllättävää ei tapahdu.
C6:n jousitusboksien, eli sen entisen AMVAR:n (nykyinen CSS) ja SUSPENSION_ECOTECH:n softiin on tullut melko monta päivitystä vuosien varrella. Tämä kevään 2010 lapsena sisältää yhden niistä viimeisimmistä versioista jo vakiona, ja meno on sen mukaista. Jaguar XJ on kohdannut voittajansa sileällä moottoritiellä.
Tilanne muuttuu kun tielle ilmestyy 5-8 senttiä syvät ajourat:
http://youtu.be/qj6yOtWQ6l4Auto hakee tietä siihen malliin, että enpä muista 2007:kan koskaan näin uraherkkä olleen. Toisaalta nämä urat ovat kyllä eräällä tapaa ennätykselliset, Saturn Skyllä ei voisi tuon tien oikeaa kaistaa ajaa - jäisi pohjasta kiinni. Spekuloin itsekseni, että CSS:n vikatila voisi aiheuttaa tämänkin - Diagbox kertoo myöhemmin enemmän. Auto nimittäin selvästi keikkuu sivusuunnassa kun raiteita ylitetään, toisaalta ajosuunnassa jousitus toimii erittäin hyvin.
Tämä ei kuitenkaan muuta asennettani ostotapahtumaan. Auto on täysin äänetön ja kolinaton & sirinätön. Edes kojelaudan sisältä ei kuulu sitä tyyppivika-ääntä, vaimeaa sirinää 2000 kierroksen pyörintänopeudella. Annan itseni vakuuttua, että tämä on alle 40.000 kilometriä ajettu auto, myös todellisuudessa.
Parinkymmenen kilometrin lenkin jälkeen tullaan takaisin liikkeen pihaan, viimeisin 5 klikkiä olikin taas tasaista moottoritietä ja nautinto oli huipussaan. Olen ostotunnelmissa.
Sanon liikkeen pomomiehelle, että käyppä Vitautas meille kahvit, kattelen sillä aikaa diagnosaattorilla hieman auton sielunelämää. Sitten ei muuta kuin keskikonsolista se kumiläppä auki ja töpsä kiinni - diagbox hyrräämään - ja Global Test käyntiin!
Diagboxin laahatessa käyntiin johtomies toikin jo kahvikupposen, katseli hieman mitä olin tekemässä ja sanoi menevänsä sisälle lämpimään sihteerien hoiviin. Ilmeisesti kaveri tiesi, että tässä voisi mennä aikaa...
Annoin moottorin käydä läkyttää koko ajan, useimpien ECUjen diagnostiikkaa se ei häiritse ja jotkut ecut sitä jopa vaativat kommunikoidakseen oikein (clim_regulee jne...). Kyllähän Diagbox sitten erikseen ilmoittaa jos haluaa että virtoja räpsytellään pois päältä virta-avaimesta.
Global test kesti kauan, noin 15 minuuttia, tässä autossa ecuja riittää 25 kappaleen jataksi CAN-väylien lomaan. Ja löytyihin sieltä monenlaista! Moottorin tyyppivika oli käynyt päällä silloin tällöin (Butterfly position not according to measurement), muitakin intermittent faulteja oli sellainen normaali määrä autolla jossa on käynyt jossain välissä akku tyhjänä. Niistä en siten huolestunut.
Mutta kuten perstuntumani oli jo kertonutkin, SUSPENSION_ECOTECH ja CSS näyttivät paria kriittistä permanent faultia:
U1205 ja U2005. Eli ongelmia rattiakselilla olevan kääntösensorin tiedon vastaanotossa sekä nopeustiedon jäykkyystriggeröinnissä. Just niinkuin oletinkin! Joka tapauksessa tämä vikapari on monille C6-omistajille tuttu, ja useat C6:t, ellei kohta suurin usa, ajavat nämä viat päällä koko ajan. Netistä löytyvä tieto on ristiriitaista kuten aina - jossain puolella sanotaan että nämä kaksi vikaa johtuvat suunnitteluvirheestä ABS/ESC -ecun ja jousituksen ecujen kommunikaation välillä. Jossain taas, esimerkiksi englannissa, on näiden vikojen seurauksena vaihdettu monesti koko hydrauliikkapumppuyksikkö (samalla vaihtuvat nuo ecutkin, ne on sen kylkeen integroitu) ja sehän maksaa pari tonnia, noin karkeasti...
Nollasin viat, jätin koneen kiinni (parameter measurement päällä) ja ajelin pihalla pari nakkirinkeliä. Joo, niinhän sieltä tuli epäloogista dataa SUSPENSION_ECUlle ratin asennosta - lukema näytti oikein suurimman osan aikaa, mutta lievässä oikealle käännössä kulma hyppäsi heti 177 asteeseen! Anturiko paskana ohjausakselilla? Mutta miksi muut ECUt eivät sitten näytä sitä vikaa, vain jousituksen ecu?
Seuraavaksi laitoin ABS/ECS-ecusta parameter measurementin päälle, ja tarkastelin sen ecun käsitystä ratin asennosta. Ja simsalabim, kaikki oli oikein, mitään 177 kulmahyppyjä ei esiintynyt! Mitä helv... No, tämä on näitä väyläjuttuja. Eli rattiakselin anturi ei ollut viallinen, mutta jostain syystä jousitusaivo tulkisti ajoittain väärin ABS-aivolta saamansa kulmasignaalin. Kiinnostava vika, potentiaalisesti erittäin kallis!
Muuten auton sähköpuoli oli ihmeellisen hyvässä kunnossa. Itse asiassa mitään muita permanent-vikoja, eikä paljon intermittenttiäkään, esiintynyt mistään noista lukuisista bokseista. Jopa sähköpenkkien muisti-ecun olivat viattomia, ihme sinänsä.
Eli selvää oli, että autossa oli mystinen sähkövika josta ei tarkkaa tietoa löytyisi veholtakaan. Mitään kuljettajalle näkyvää se ei aiheuttanut mutta minulla oli vahva epäilys, että auton sivusuuntainen "liika" jäykkyys johtuisi noista vioista - jousitusecut ovat jossain kevyessä fall-back moodissa koska eivät mielestään tienneet, missä kulmassa auton ratti oli milloinkin.
Uskaltaisiko tällaista ostaa?
..........................................
Diagbox-käpistelyn jälkeen olen kaikesta huolimatta ostokiimassa. Tämä on vaarallinen tilanne, saattaisin saada mustan pekan käteen ja vieläpä ylihintaan. Yli 25 ostetun hydesitikan kokemuksella pystyn kuitenkin säilyttämään pokerinaaman. Onhan näitä ostettu, myytykin joskus, aina on tappiolle jääty - mitäs riemuitsemista tässä on.
Päätän, että nyt sovitaan hinta kohdalleen ja ajelen auton pois poikkeensa Liettuasta.
Nokkamies odotteleekin minua sopivasti lounaanjälkeisessä raukeassa olotilassa firmansa lounge/näyteikkunaistumaosastolla. Itse en ole vielä lounasta syönyt, tämä antaa selvän etulyöntiaseman myyvälle osapuolelle, mutta näin se nyt menee.
Kävelen loungeen ja istahdan reteästi todeten samalla venäjäksi: "Auto on hyvä, hinta on varmasti oikea ja myyjä on miellyttävä. Mutta pitäisi silti vähän keskustella."
Vastakappaleen merkitsevästä rykäisystä huolimatta en anna firman vallankäyttäjälle puheenvuoroa tähän väliin, vaan jatkan: "Siinä näyttää tuon diagnotisaattorin mukaan olevan jousituksen aivossa pientä vikakoodia. Tuskin mitään vakavaa, mutta pakko se lienee ottaa huomioon, voi olla että menee joku ecu vaihtoo jos huonosti käy. Niin että olen ajatellut, että veisin sen tuossa jamassa mukanani hinnalla viistoista ja kahdeksan."
Tiedän tasan tarkkaan mikä tällaisen auton oikea hinta on liisingautojen eteenpäinmyyntitoreilla Belgiassa ja Ranskassa. Se on vuosimallille 2010 12-13 tuhatta euroa maksimissaan, olettaen toki että puhutaan alle 50.000 ajetusta autosta (yli 70.000 ajetut, varsinkin vuosimallit 2009 ja alaspäin, lähtevät jo alle puoleen hintaan tuosta mutta loppuunajetuista en ole kiinnostunut). Lasken arvoa sille, että tässä on korjattu ilmeisen laadukkaasti ne tyypilliset liisarin kolhut - naarmuille jalkakäytävän reunaan ajetut vanteet ja rispaantuneet puskurit. Jopa parkkitutkan kaikki anturit toimivat virheettömästi. Ja onhan uuden veroisilla kesämisukoillakin hintansa… Toisaalta Liettua on minulle lähellä ja myyjä on oikeastikin miellyttävä herrasmies (ainakin näin ennen kauppojen tekoa).
Myyjä tekee Pekkariset ja pakenee takahuoneeseen, mumisten mennessään: "täytyy katsoa pystyykö, ei taida pystyä, jotain pitää jäädä meillekin…". Tiedän nämä taitoluistelukuviot kokemuksesta ja jään istuskelemaan loungen tuolille lysähtäneessä asennossa, jalka heitettynä toisen päälle. Karvaista nilkkaa en peittele sukkaa nostamalla, se ei tässä tilanteessa parantaisi tulosta.
Ja niinhän siinä lopuksi käy, että führer tulee takahuoneesta puolimakea, nuivahko hymynkare pärställeen, ja lyö värisuoransa pöytään: "Joo kalkuleerittiin takahuoneessa vähän kuluja, pitäisi saada kuustoista ja kaksi. Siihen hintaan toki rekisteröidään ja katsastetaan se sinulle valmiiksi Liettuan kilpiin."
"Tuotteko auton hotellille täksi illaksi kilvissä ja valmiilla papereilla? Eikun ai perhana, eihän minulla ole edes hotellia vielä…", teen taktisen väistön.
"Sittenhän tämä on sovittu - lankomies sattuu olemaan Vilnan vanhankaupungin toiseksi hienoimman hotellin johtaja. Hommaan sinulle sieltä sviitin KAIKKINE palveluineen viidelläkympillä, lähdet rauhassa vanhankaupungin hulinaan illaksi ja auto kulkeutuu hotellille omia aikojaan illan kuluessa."
Enää ei sanoja tarvita, vaan hikinen käsi tarttuu toiseen.
Auto on nyt minun, mutta mitä kaikkea paljastuisikaan kotimatkalla? Ja miten Vilnan ilta- ja yöelämä kohtelisi näinkin havillista miestä, ottaen huomion että seuraavana päivänä pitäisi ajaa 600km siivu Tallinnaan?
......................................
......................................
Pötkötellessäni hotellin parivuoteella shiatshu-hieronnan ja aromaattisen höyrysaunan jälkeen kellellään, muistelen hieman päivän tapahtumia. Aivan, minulla on sellainen tyyli - mielellään kertaan aiemmin tapahtunutta mielessäni ja nautiskelen niistä kuin lukisin kirjaa. Ehkä juuri siksi minun on myöhemmin myös varsin helppo kirjoittaa kokemuksistani ja muistoistani.. Monet muut olisivat jo juosseet "baariin kaljalle", mutta minä annan retrospektiivin valua yli päivän.
Niin, vaatimuksestani siinä ennen kaupantekoa kurkattiin auton allekin, ja koska firmalla oli kulmapenkki niin samantien siihenkin rattaat kiinni. Ja hyvältähän siellä näytti...
Piti ihan siinä muistellessa kerrata, että kyseessä ei ollut uusi auto, vaan neljä vuotta ajettu sitikka - miltä tuo pohja näyttäisikään jos se olisi uinut Suomen suolavirroissa nuo samat pitkät vuodet...
No, autoa ei vielä hotellille kuulunut, joten rohkeasti saketti päälle, stetsoni päähän ja vanhankaupungin hulinaan! Ensimmäinen havainto on, että Vilnassa ihmiset näyttävät varsin erilaiselta kuin Tallinnassa. Vaikea sanoa kauniimmaltako vai rahvaanomaisemmalta, mutta eksotiikkaa on ja paljon. Naamat tuntuvat olevan köykkänenäisempiä ja jotenkin kirveellä veistettyjä, mutta toisaalta vartalot vuoristomaisempia muistaen kuitenkin kapean vyötärön tenho, jota useimmat naispuoliset kävelijät esittelevät erilaisilla kureliivityyppisillä päällystakeilla. On nimittäin lämmintä ainoastaan +13, heille siis talvi, itse kävelen tee-paitasillaan shaketti auki.
Piipahdettuani pikaiseen syömässä varsin pittoreskissä trattoriassa eksyn - vahingossapa tietenkin - paikalliseen coctail-baariin. Näihin paikkoihin tuuppaa banaanimaissa kertymään yhteiskunnan kerma näin perjantai-iltana. Heidän vanavedessään paikka täyttyy pyrkyritytöistä, jotka siis lähinnä pyrkivät rikkaisiin naimisiin luonnonlompsaansa hyväksikäyttäen. Ja tässähän ei ole mitään pahaa! Ajattelen: "kuulostellaan ja katsellaan, mikä tämä yhteiskunta on - täällä se parhaiten selviää."
En ehdi istua kuin kymmenisen minuuttia, kun paikalle lehahtaa pari vaaleaa viehkotarta siniset enkelit kädessä. He aloittavat oma-aloitteisesti varsin seurallisen keskustelun tyyliin "mistä sitä noin niinkuin ollaan, ja mitä sitä täällä tehdään". Näin havillisilla vuosillani olen jättänyt fiktiivisten tarinoiden kertomisen vähemmälle, niinpä summaan parilla lauseella venäjäksi, että tuli Tallinnasta, ostin auton, ja huomenna ajelen kotiin. Kysymykseen olenko ryss...venäläinen vastaan poliittisesti: ainakin puoliksi, koska parempi puolisko on.
Aamun aikainen herätys rupeaa painamaan, lisäksi aikomuksenani on huomenna pistäytyä vielä Kaunaksessa joten varhainen nousu on tiedossa myös tulevana aamuna. Rupean pikkuhiljaa poistumaan coctailien ääreestä (itse join ainoastaan Caipirinhaa), kun viehkottaret päättävät tehdä liikkunsa epäpuhtaalla venäjän kielellä: "Hei me tullaan sinun kanssasi, käydään vielä tuossa kulman takana tanssimassa sambaa!"
Sambaa-mitä helvettiä, en minä sellaiseen rupea! Se "kulman tausta" on kuitenkin kävelysuunnassani, joten annan puolihuolimattomasti viehkotarten liimautua kainaloihini. Arvelen että asetelma näyttää varsin tölskiltä, ikäeroa on yli 20 vuotta ja ellit ovat talvihepeneissä, minä taas pikkupaitahihasillaan. Mitähän tästäkin illasta tulee...
...................................
SENSUROITU OSA TÄSSÄ VÄLISSÄ, SAATAVILLA VAIN SITRUUNAPATONGIN KUNNIAJÄSENILLE
....................................
Heräilen hotellilla älykännykän häiritsemänä kello 8.15 kauniina, leppoisana lauantaiaamuna. Molempien jalkaterien sisäsyrjiä jomottaa, muuten olo on ihmeellisen autereinen. Baltiassa lauantait ovat jotenkin rentouttavampia kuin perähikiällä, mielen valtaa varmuus että tänään ei kannata tehdä mitään tärkeää. Eihän kukaan muukaan tee... Kaupatkin aukeavat milloin sattuu, jotkut kympiltä, toiset kahdeltatoista, joku unohtuu kiinni kokonaan...
Mitäs eilen oikein tapahtuikaan. Kelaan muistojen siimaa sisäänpäin puoli-istuvassa asennossa sängyn laiteella. Coctail-baarista lähdön jälkeen tosiaan mentiin viereiseen Samba-paikkaan, ihme sinänsä että sellainen Vilnasta edes löytyi. No, yllättävä maa muutenkin tämä Liettua. Kaksi velhotarta kuoriutuivat vaatteistaan paljastaakseen itse asiassa varsin samba-henkiset vetimet, jotka olin kyllä merkillepannut jo cokis-baarissa. Ja ihmeiden ihme, niinhän vain vanhakin nuortui Sambaan! Tosin vain 15 minuutiksi, mutta kyllä se näillä vetoakselien kunnoilla on jo merkillepantavaa. Lähes varmana rullausyrityksenä pitämäni velhottarien lähentely ei ainakaan vielä ollut osoittanut merkkejä rahapussin "katoamisesta"... Radokin pysyi ranteessa.
Samba-vartin jälkeen olin kypsää poikaa nukkumaan, joka suhteessa. Eihän se pirkoille sopinut, iltahan oli heidän mittapuunsa mukaan vasta aivan alussa. Dobra pozalui, mennään jatkoille, mennään jatkoille, kuului laulu nyt. Persetti, nämähän ovat seurallista porukkaa, ja kahden kaupalla, aanailin. Toisaalta tässä iässä kiverimmät immelmannit on jo heitetty, ja kuka tietää minkälaista toimintaa nämä letukat olivat suunnitelleet jatkoille. Arvelin, että jonkinlaiseen opiskelijabileisiin olisi pitänyt ensin itsensä raahata, ja niin edelleen... Miksi, tuhanteen kertaan koettua, eikö joskus voisi jättää tämän tähän...
Ei. Jekkeri ei koskaan pelaa puolinaista peliä. Ja niinhän sitä jatkettiin... Juuri ajatuksen kulun päästessä eilisen mielenkiintoisimpiin kohtiin, puhelin soi:
"ööhmm-Alloo?" vastaan totuttuun tyyliini. Vitautas autokaupasta! "C6 odottaa sinua hotellin parkkipaikalla ja avaimet papereineen saat respasta. Pistettiin vuoden vakuutus ja pysyvät Liettuan kilvet niin saat rauhassa ajella Tallinnaan vaikkapa Espanjan kautta. Oliko kiva ilta?"
"Ilman epäilystä, ilman epäilystä", vastaan. "Kuule Vitautas, kiitos sinulle tästä avusta, oli todella mukava toimia autokaupoissa kanssasi. Palataan asiaan, laitan Tallinnasta terveiset kun olen päässyt kotiin!".
Hotellin aamu-omeletin (pesto+maalaiskinkku -lisukkein) ja kahden americanon jälkeen olen terävänä parkkipaikalla kapsäkki tumpussa. C6 kiiltelee aamu-auringossa kauniina ja erikoisena, erottuen muista parkkipaikan Lexusista ja Bentleystä kuin punikkitatti kukkakedosta. Lukot auki, peilit heiluttavat norsunkorviaan (facelift-mallissa peilien pinta-ala on noin kaksinkertainen alle 2009-malleihin verraten), ja diisseli rallattamaan. Hyi, tuoltako se nyt kuulostaa, kuin massikan käyntiääni. Lähden sompailemaan vanhankaupungin läpi valtatielle, tavoitteena saavuttaa BRC auton kaunaksen konttori ennen kello kahtatoista, olen luvannut kaverille käydä siellä katsomassa erästä mersua. C6 pääsee elementtiinsä ja asetan vakionopeuden säätimen 120:iin. Maailma tasaantuu ohivirtaavaksi maisemaksi, ja koen hämmästyttävän illuusion että istun TGV-junassa joka vilistää ranskan maaseudun läpi. Vain ratti vasemman käden sormien herkässä otteessa muistuttaa minua, että olen sittenkin sisä-baltiassa, vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, oman onneni nojassa, autolla jota olen ehtinyt ajaa vasta alle 100 kilometriä yhteensä...
..................................
As I drive towards Kaunas with C6 in TGV style, I feel a surge of memories from last night trying to surface. It must have been the Samba that led me to the memorable moments afterwards... Yes, just as I guessed, there was a student "afterparty" to attend to. And yes, it was a party organized by the nurse students... My typical luck with this kind of things.
In the party I was not in a chatty mood, but that just seemed to present more challenge to the local students. I vaguely remembered playing Fugue in G minor with a piano, to avoid any further conversations about life and meaning of it with 22-year old students... I felt those dialogs would be more in order with my brothers in arms at Sitruunapatonki.
The juicy parts? Well, "after any afterparty", there is bound to be some action too. This time it was with those 2...
God damn smartphones. Mine is ringing again. Well, more appropriedly, I damn smartphones - inventing them was not the best idea, after all. Even I keep mine on most of the times, and that opens the door to this kind of distractions. Am I becoming a 14 second concentration ability jerk too?
I press the red button and continue lofting towards Kaunas at 40 meters per second.
The C6 presents her best side: effortless cruising on a highway. The agricultural diesel noise is mostly gone, with stabile speed I just hear the wind noise and some tyre roar, all in prestige car level and flawor. I estimate this 2010 C6 is, at these speeds, just about the most silent car I ever owned - including that thought-provoking Jaguar XJ8 X350. But slow the speed down, and the bad sides surface: diesel's potpur, unstabile handling on worse roads, and even some popping noises from the body going over undulating surfaces. So best to keep the speed up, and stay on highways!
I remain convinced that there is something wrong with AMVAR/CSS or SUSP_ECOTECH, because car violently pulls to randow sides when driving over road lanes. Otherwise car behaves so perfectly that I cannot believe this would be due to bad steering angles or bent body. And hey, measurements showed the body was in factory spec, in measurement done before I put my Johnny Hankock on the paper!
My visit to Kaunas is short and sweet. I check out that Merc at BRC Auto (was rusty so no go), eat a lunch in restaurant that does not warrant any elaboration, and continue my journey towards Riga and Tallinn. I plan to be at my home's sauna tonight...
Just after refuelling, the engine spits a couple of times at about 1700 rpm. Uh-oh, is this it, I am thinking. Time to pull over and attach Diagbox... when I stop the car at the side of the road, the engine dies with a sputter. So much for cheap change to own a prestigious C6?
Tee serval kõigutades on aeg mõelda, mis tegelikult ostsin. Paistab et mingi üllatused võib veel olla tulemas... Aga noh, mis siin ikka, suurde sitikatega on alati niimodi!Voihan olla, että äskeinen tankkaus varsin hämäräperäisen näköiseltä huoltoasemalta on pannut autolta mahan sekaisin? Minulla on sekin paha tapa että ajelen yleensä tankin melkein tyhjäksi laiskuuttani, ja sitten onkin otettava se huoltoasema joka tulee matkan varrella vastaan ensimmäisenä, varmuuden vuoksi. Niin että vettäkö tankissa? Venäläistä työkonetiisseliä, filtteri heti tukossa? No eipä hätää, Diagbox jylläämään. Rupeaa sopivasti satelemaan vettä ja Via Baltica vieressäni kuhisee liikennettä joka roiskuttaa rapaa sitikan kyljen päälle. Tunnelma on oikea, tällaista se pitää ison sitikan hakeminen ollakin!
Merkillistä kyllä, Diagbox ei näytä 3.0 HDI:n aivosta (Boschin EDC17-sarjaahan se on) mitään mullistavaa. Samoja intermittent faulteja kaasuläpän asennon epäyhteensopivuudesta sensoritietoon nähden, ei muuta! Myöskin vedentunnistussensori näyttää olevan kunnossa. Toisaalta vaihdelaatikon aivo väittää saaneensa toisinaan väärää pyörintänopeustietoa moottorin eculta - väyläjuttuja, väyläjuttuja... ennen sanottiin käpy karboraattorissa, nykyään kai sitten että kyynel CAN-liittimessä...
Hmm. Pidetäänpä taidepaussi ja annetaan C6:sen hieman levähtää - onhan tässä jo ajeltu yli 400 kilometriä tänään, Riga lähestyy. Asentelen odottaessa audion ja bluetoothin asetuksia RT5:sesta, sekä laitan myllyn imuttamaan ensimmäistä CD:tä kovalevylle. Kyseessä on toinen liettualainen cd jonka ostin, maassa kuin maassa tulee suosia paikallisia artisteja ja mitenkäs se paremmin sujuisi kuin sijoittamalla heidän musiikkiinsa rahaa. RT5 rupeaa prosessoimaan CD:tä MP3:ksi ja minä palaan ajatuksiini. Auto on vielä lämmin, ja laminoidut sivulasit pitävät vieressä jyrisevän Via Baltican melun poissa...
Näinkin vanhan ja toisaalta havillisen miehen osallistuminen opiskelijabileisiin, varsinkin hoitsujen järjestämään, on epäilyttävää monella tapaa. Puolin ja toisin, voisiko sanoa. Huonot juomat (ei Chateau Lateur 1974), laadutonta musiikkia (ei Missing Heart) laaduttomista muovipönttö-kaiuttimista (ei Dali Megaline), keskustelut joissa vastapuolen tietotaso tulee kiusallisen selväksi (ei kansainvälisellä keksijätasolla) - jälleen puolin ja toisin.
Pippaloissa päätin rehdisti ruveta tekemään empiiristä vertailua nyt esillä olevan Liettualaisen ja muistinvaraisen Eestiläisen hoitsuvartalotyypin välillä. Tuli selväksi, että Liettualainen tyyppi on selkeästi muhkearyntäisempi noin keskimäärin. Push-uppeja ja muita tunkkivaatteita eivät tuntuneet liettuan tytöt tarvivan - toisaalta vyötäröt ovat hyvinkin kapeita, arvelen haarukassa 51-56 senttimetriä. Ei ole kaukana etteivät ohuimmasta vyötäröstä yltäisi kämmeneni ympäri peukalot yhdessä! Kehveli, joko tässä vanhakin nuortuisi... Periaate "I Go Commando" voisi kohta kantaa hedelmää. Toivottavasti ei kuitenkaan satoa...
...Jaah, mutta nyt RT5 ilmoittaa CD:n olevan imuroitu sisään, nyt alkaisin "Compression". Nykyajan digiaudio, juu, aina vaan kompressoitua, huonompaa ja huonompaa, paremmalla ja paremmalla elektroniikalla. Paradoksi on tämä. Ainoa selitys on se, että ihmisille noin keskimäärin kelpaa yhä laaduttomampi sonta - ja nykyään lähes kaikki tuotteet tehdään keskivertoihmistä miellyttäväksi. Joka tapauksessa, on aika kokeilla C6:sta käyntiin!
Lähteehän se, aivan yskimättä! Tuttu dieselin rallattelu alkaa, mikään varoitusvalo ei jää palamaan.
Mitä se äskeinen temppuilu oli? C6 halusi kertoa uudelle omistajalleen, että "muista, en ole miespuolinen auto"? Navigaattorin naisäänikin on sen verran ranskalainen, että ei tiedä ajaisiko tahallaan vääriin niin saisi sen hermostumaan...
Matka jatkuu kohti Tallinnaa nyt jo melko ruuhkaisella Via Balticalla. Aijaijai, ei ole C6:ssa tutkalla toimivaa vakinopeussäädintä kuten SL-mersussa, joudun koko ajan korjailemaan nopeutta kaasulla. Riian kohdalla on sitten ne tutut kiemurat, liikennevaloa ja pikkukylää toisensa perään. Sitikan kunniaksi on sanottava, että nopeudenmuutokset ja pysähdykset/kiihdytykset paikaltaan eivät ärsytä yhtään - tämä on hyvän matka-auton merkki. Ainoa rikka rokassa on se diisselin ääni alle 50 km/h nopeuksissa, mutta siihenkin jotenkin tottuu matkan edistyessä.
Kello lähentelee kymmentä illalla kun ylitän Latvian ja Eestin rajan, suunnaten varsin hyväkuntoista asvalttitietä kohti Häädemeeste-kylää. Tie on huomattavan tyhjä nyt, muuta jäivät Latviaan... saan ajella melkein yksinään. Rupean kokeilemaan mikä on miellyttävin matkanopeus hyväkuntoisella asvalttitiellä tälle kissalle. Väli 135-160 on kaikkein mukavin, asetankin vakkarin 155:teen ja annan TGV:n mennä menojaan. Todella, C6 on sitä parempi mitä parempi ja suorempi tie on, mutkat ja kuopat eivät sovi tälle autolle. Se on merkillistä, kun miettii Citroenin perinteitä SM:stä ja CX:stä...
Sivuutan kuin huomaamatta Pärnun ja sujahdan siitä lähes tyhjällä tiellä Tallinnaan alle tunnissa. Kotipihaan kääntyessäni hätkähdän - tässäkö tämä seikkailu olikin? Pääsin kotiin, vielä ilman hinausautoa? Ilman sakkoja ja/tai putkaa? Ilman ilmiselvää tippuria? Kyllä!
Saunaan, naukku Calvadosta ja vaimon kylkeen nukkumaan. Aamun koittaessa päätän mennä parkkipaikalle tarkistamaan oliko tämä kaikki unta, citroen-miehen hallusinointia? Ilmeisesti ei, Cabrio-GT:n kyljessä lötköttää laiska kissa.
Piilota foorumit
kuulostaa Ranskalaisen Auton määritelmältä!
