Kohta alkaa neljästoista vuosi pelialalla visuaalisia hilavitkuttimia keksimässä.

Toimin Suomen Kansallisoopperassa nuotistonhoitajana. Keskesin työtehtäväni on mainion kollegani kanssa hankkia ja valmistaa käyttökuntoon kaikki Kansallisoopperassa tarvittavat nuottimateriaalit. Ennen Kansallisoopperalle siirtymistä tein samaa työtä erinomaisessa Tapiola Sinfoniettassa. Koulutukseltani olen umpihumanisti, FM aineyhdistelmällä musiikkitiede, teoreettinen filosofia, estetiikka ja semiotiikka. Nuo tukevat tässä ammatissa, mutta itse asiassa keskeisin koulutus tähän työhön on ollut lapsena aloitettu soittoharrastus ja vuosikausia jatkunut orkesterissa istuminen. Suoranaista koulutusta tähän ammattiin ei ole.

Nuottiloita tarvitsee talossamme melkoinen joukko väkeä: mm. solistit, korrepetiittorit (harjoituspianistit), ohjaajat, näytäntöjärjestäjät, kuoromestarit, kapellimestarit, orkesteri, kuoro, koreografit, balettimestarit, baletin pianistit, talon taiteellinen johto, valaistus- ja pukusuunnittelijat, lapsikuoron valvojat ja välillä moni epätodennäköiseltäkin tuntuva kohderyhmä. Monilla näistä on omat erikoisvaatimuksensa käytettävälle nuotille (esim. ohjaajat ja näytäntöjärjestäjät tarvitsevat välilehdelliset pianopartituurit, jotta merkinnöille on riittävästi tilaa).

Tyypillisesti taloon hankittava esitysmateriaali ei ole sellaisenaan käyttövalmis. Ooppera- ja varsinkin balettimaailmassa teoksia usein lyhennetään tai musiikkia uudelleenjärjestellään ja aarioita saatetaan transponoida toiseen sävellajiin. Orkesterin stemmat (sektiokohtaiset nuotit) käydään tarkasti läpi. Mahdolliset painovirheet korjataan mielellään etukäteen jottei kallista harjoitusaikaa rötväänny, jousisoittajien stemmoihin merkitään äänenjohtajien tekemät jousitukset (hydrauliikan kanssa ei olla nyt tekemisissä, vaan kyse on siitä, että sektio soittaa ns. yhtenäisillä jousituksilla, ts. työntö- tai vetojousella samaan aikaan) jokaiseen erikseen lyijykynällä, koska niitä pitää voida muuttaa ajan myötä. Käytännössä tämä saattaa normaalin oopperateoksen tapauksessa tarkoittaa helpostikin noin 3000 jousistemmasivun merkkaamista käsipelissä. Samoin korjataan mahdolliset ikävät/mahdottomat sivunkäännöt ja mikäli mahdollista, vanhentuneet ja ikävät notaatiokäytännöt (kuten bassoklarinetti A-transpositiossa bassoavaimella). Jos tähän täytyy lisätä esimerkiksi harjoitusnumero-, harjoituskirjain- tai tahtinumerojärjestelmän merkkaaminen, päästään äkkiä yli 5000 merkattavan sivun.

Tavoitteena on se, että harjoitusprosessi talossa (kohderyhmästä riippumatta) olisi mahdollisimman sujuva ja käytettävissä oleva harjoitusaika voitaisiin käyttää itse asiaan eikä nuottien kanssa tuhertamiseen. Kättemme jälkiä voi katsella esimerkiksi tästä. Tämän konsertin kanssa työlistaan kuuluivat nämä ydinkohdat:

• Konsertin ohjelman varmistuttua orkesterikokoonpanojen selvitys ja osastomme hallinnon informointi niistä
• Esitysmateriaalien (orkesterin stemmat) hankinta - Richard Straussin musiikki on yhä tekijänoikeussuojan alla, ja kustantajat ovat viisaudessaan päättäneet että näiden kappaleiden orkesteristemmoja ainoastaan vuokrataan - omaksi niitä ei voi ostaa. Ennen solistimme laulujen tilausta selviteltiin solistin agentin kautta, missä sävellajeissa hän haluaa nämä laulut laulaa. Lisäsäätöä aiheutti myös konsertin striimaus, josta tulee toki maksaa asiaankuuluva korvaus teoksien kustantajille.
• Esitysmateriaalien saapuessa niiden katsastus - esimerkiksi ensimmäinen meille saapunut Ariadne auf Naxos -stemmasetti oli sikäli loppuunajettu, että jouduimme ilmoittamaan kustantajalle ettei kelpaa ja pyytämään vähemmän kulahtaneen tilalle.
• Orkesteri- tai pianopartituurien jakelu niitä tarvitseville tahoille (kapellimestari, solistit, harjoituspianistit, striimauksesta huolehtinut E-Concerthousen väki, näytäntöjärjestäjät, sisäänheittäjät)
• Jousitusprosessin koordinoiminen jousisektioiden äänenjohtajien kanssa, jousituksien ja muiden esitysmerkintöjen merkkaaminen orkesteristemmoihin
• Konsertin jälkeen raapaisemme talteen käytetyt jousitukset ennen materiaalien palautusta - niillä on paljonkin arvoa jos/kun näitä teoksia seuraavan kerran esitetään.

Omituinen ala? Kyllä. Maailmanlaajuisestikin täysipäiväisiä nuotistonhoitajia lienee alle tuhat, mikä vuoksi tärkeimmät jatkokouluttautumiskanavat ovat kovasti kansainvälisiä. Mutta Suomessa ooppera on kansan saatavilla, kuten tuossa nykyisen taiteellisen johtajamme suulla todetaan. Tervetuloa.

Proffa Puusilmällä on kyllä HUIKEE duuni

Niin on, kiitos meidän veronmaksajien. Mm. Turun rättisitikkakerho on käynyt useat kymmenet kerrat yhdessä täkäläisen opettajayhdistyksen kanssa oopperassa Helsingissä. Rouvani kanssa ryhdyimme näissä puitteissa mekin oopperan ystäväksi jokunen vuosikymmen sitten. Jotenkin siihen vaikutti silloin joskus kaaaauan sitten saatu tieto, että veronmaksajat sponsoroivat oopperassa kävijöitä 900 markalla per pääsylippu. Ja että oopperassa kävijän maksuosuus oli noin 5% lipun todellisesta hinnasta.

Viimeiset vuodet ovat kyllä jääneet tuon taidelajin osalta väliin. Mitäänsanomatonta musiikkia ja pömpöösiä tyhjänaikaista esiintymistä. Vuosikymmenten saatossa huonoin oli Madame Butterfly - melko hyvä oli Don Carlos. Kaikella kunnioituksella loistavaa työtä tekevää oopperan orkesteria ja muuta henkilökuntaa kohtaan - mutta se hyötysuhde? Veronmaksajille tulisi halvemmaksi oopperaan lipun ostavalle kustantaa oopperalippu+lentomatka+hotelliyö jossain Keski-Euroopassa, kuin ylläpitää Helsingin oopperaa. Mutta pitäähän Helsingissä ooppera olla...

Olen yhden kerran ollut kutsuvieraana Helsingin oopperatalossa jossa sain tutustua tiloihin ja siellä tarjottiin päivällinen ja iltanäytös kun ystäväni halusi esitellä työpaikkaansa, mieleen jäi esiintyjien korkeatasoinen esitys mutta tyhjänpäiväisenä pidin sitä kun orkesterin johtaja aika usein kerjäsi ablodeja ja yleisö huusi bravoo, bravoo!

Yritän yrittää
Eli konsultointihommia nyt kohta 3 vuotta takana alana riskiarvionnit/analyysit (henkilöriskit).

Koulutusta: laitosasentaja, vartija, koneautomaatioteknikko ja pari vuotta sitten tuli työntutkijakoulutuskin käytyä - siitä ei tosin papereita vieläkään kun en ole ehtinyt pikku s-postia laittamaan lopputyöhön liittyen, eli hiukka kiirettä tässä työssä

Töitä painettu risusavottassa, maalarina, myyjänä, sitten isossa terästehtaassa n. 20v. Siellä työntekijänä montaa eri vakanssia, työnjohtajana rautatieliikenne ja satama.
Pienemmässä firmassa työnjohtajana tuotannossa n.2v koneistus/hitsaus/varastot/kaikki mahdollinen.

Ja uskon itseeni

Varastomies metallivarastossa 14 vuotta.

Metallin varastointi on huisin jännää ja siitä riittää jälkipolville kerrottavaa

Noh,pentuna kirjoitin naapurin tytön ystävänkirjaan että minusta tulee isona joko Kenraali tai nosturin kuljettaja.

Tämän kauemmaksi kenraalin tittelistä tuskin pääsen kun en ole käynyt koko armeijaa,mutta silta ja pukki nosturilla saan ajella
päivät pitkät.

Lapsuuden haave siis toteutettu,life well spent

Olen publikaanin poika ja esimiestehtävissä oleva merimies.Lentäminen on aina kiinnostanut,mutta ilmoille ei olla vielä päästy.Ihmisen tekemään tekniikkaan en luota enään tippaakaan.Kaikki hajoaa/vikaantuu ennemmin tai myöhemmin.
Yt-neuvotteluiden suomessa minulla ei ainakaan olisi varaa jäädä enään eläkkeelle.Ilo on silti 1990 Citroen ja vanha DS.