Katsotaan miten tämä edistyy.Ja toive olis ettei alkais TAAS niinkuin muutamissa otsikoissa se oma esittely (esim että olen käynyt kolme kertaa ylioppilaaksi ja sukuni on Suomen parhainta) vaan rehellinen ja vastaus miten sekaannuit citikoihin.Minulle tuli aikoinaa jossain kaupoissa katsastamaton bx.Menetin vuokramokkini jonka pihassa se seisoi ja laitoin keltaiseen pörssiin lahjoitetaan palstalle.Se lähti heti ja auto oli jo mennyt niin tuli soitto kaverilta joka tunsi nuo autot hyvin.Juttelimme noin puolituntia ja tallennin numeron.Tapauksesta alle vuoden sisällä tuli pikaisesti auton tarve ja soitin tuohon numeroon.Ostin ensimmäisen katsastetun ja toimivan bx 19gti.n ja myyjä oli Juholan Kallu,siitä alkoi citikkaura ja ystävyys Kallun kanssa joka vain päättyi lyhyeen.

http://m.naurunappula.com/906175/opel-corsan-myynti-ilmoitus.png

Myin corsan. Maksoin siitä 80 euroa ja sain 500. Koska tienasin mielettömästi tällä kaupalla, niin toteutin (emännältä salaa) minua vuosia vaivanneen perversion ja ostin Citroën ZX Breakin. Sillä tiellä ollaan, vaikka olen harhautunutkin välillä tojolkkareijin.

Tätä ennen olin jo pari kertaa ollut lähellä ostaa V6 activan ja V6 XM:n.

Ostin armeijan jälkeen ekan citikan vuonna 1982, auto oli Citroen d-Super vm 1972. Rekisteri numeron muistan hyvin se oli YUG-20. Toinen citikka oli myös d-Super. kolmas oli CX. Näin citikka hulluus iski.

Tulin synnytyslaitokselta kotiin rättärin kyydissä. Kasvoin Citro-positiivisessa ympäristössä ja vaikka vanhempani toivoivat minulle parempaa tulevaisuutta niin tässä sitä sairastetaan

Tauti? Ei ollenkaan, en tunne olevani sairas. Tämä on olotila.

Ensin kyllä pelotti. Ostelin Datsuneita, Mazdoja, zastavoita, Saabeja, Wartburgeja, - taidatte tajuta...

Sitten hitsautin Kadetin pohjaa ennen katsastusta ja insinööri löysi neljä reikää lisää. Vein opelixin romikselle ja ostin ensimäisen BX:n. ... Ja nykyinen C4 onkin vasta kymmenes sitikka meikäläisellä.

Mikäli joku sattuisi tietämään edullisesti vuokrattavissa olevaa latoa/navettaa Uudellamaalla, voisin vuokrata ja alkaa keräilemään Citroëneita ihan tosissaan.

Mehulinko on aina kiinnostanut ja niinpä se kuume on sitten kulkenut BX, XM, Xantia, C5 I/II -linjalla, mutta koskaan ei ole joko ollut mahiksia oikeasti ostaa tai muuten vain ei ole rohkeus riittänyt 06/99 tuli sentään eka Pökö taloon, joten PSA:n parissa on kyllä jo jonkin aikaa oltu ja nyt tänä keväänä vihdoinkin mahis + rohkeus kohtasivat ja tuli allekirjoituksen C5 III taloon

Katselin kerran autoliikkeessä bx gtitä mutta silloinen appiukko käännytti minut pois sen luota. Ostettiin Opel Kadett (silloisen tyttöystävän rahoilla). Kadetilla huruuteltiin 3 vuotta, sain ekan työpaikkani ja alkoi tulla tiliä sekä tarvetta autolle työkäytössä (reppurina pohjois-Suomessa). Astelin sitten Rinta-Juoppoon Vaasassa, sain Opelista saman kuin silloin ostettaessa ja ajelin kotiin punainen 19 GTi alla Sillä sitten mentiin seuraavat 5 vuotta ja mittariin kertyi tuona aikana n. 130t lisää

Kyykkä kentällä viereeni istunut vanha mies jonka kanssa juteltiin niitä näitä ryhtyi kertomaan et hänellä olisi katsastamaton pirteä axu jossa on varmaankin turbo, no lähdin katsastamaan kyseistä autoa ja pihaan kun pääsin ja näin ensinmäisen kerran ax:sän ajattelin et onpa surkean näköinen pikkuauto ja avasin nokkapellin ja katselin moottoritilaa enkä nähnyt papan väittämää turboa josta en hänelle sitä kertonut, mutta ulkonäön perusteella en ollut kiinnostunut ja kotona kun selailin internetin ihmeellistä maailmaa oli juttuja käyttäjiltä jossa he kehuivat ettei heidän uutena ostamalleen axulle pärjännyt juurikaan mikään auto kaupunkikiihdytyksissä ja auton olevan pieniruokainen ja niin kävin uudenman kerran tutustumassa tarjolla olleeseen axuun koeajon merkeissä jossa totesin ettei hassumpi ollutkaan liikkumaan vaikka sinertävä käry nousikin pakoputkesta, hinta ratkaisi ja niin pappa ajoi axun perässäni meille ja kesän kun sen tekniikkaan tutustuen tuli kunnostettua ja katsastettua niin seuratessani nettiautosta tarjolla olvia axuja tuli tämä vaihdettua isompi moottoriversioiseen peliin ja sen jälkeen on tullut axuja lisää ja yksi 205XS peugeotti osien luovuttajaksi joten citroen on temmannut mukaansa ja kun tämä pieni pörisijä on yllättävän hyvä ei ole mieli tehnyt ostaa isompaa kisua.

1500km AX:llä ajaneena on helppo yhtyä edelliseen. Tänään viimeksi oli keskustelua töissä siitä, että "miksi ihmeessä, kun on vuoden vanha uusikin auto käytössä?" En osaa sanoa. Hauska laite.

Tässä kopio pari vuotta sitten kirjoittelusta:

Nyt se tarina, jota en äsken ehtinytkään kirjoittaa. Mennään ajassa 29 v taaksepäin.
Ostin ensimmäisen autoni vasta 24 v iässä, joten myöhäis-teini-iän hulluttelut jäivät minulta kokematta. Sitikoista en tiennyt juuri mitään, mutta naapurin pojalla oli GS, varsin hyvin pidetty ja toimiva laite. Mulla oli ensin VW 411 variant, sitten Pösö 204, ja sitten luotettava Corolla -75, jolla tuolloin ajelin 20 km työmatkaa. Matka sujui tömpsytellen kolistellen jumpsutellen ja kaameaa moottorinulinaa kuunnellen. Kaikki tuo oli silloin aivan luonnollista, tiedättehän -70 luvun pikkuautot. Matkan varrella oli pieni yksityinen käytettyjen autojen liike. Eräänä aamuna siellä seisoi pihalla ruskeanharmaa GS. Kotimatkalla poikkesin katsomaan. Autokauppias sanoi ensin, ettei se varsinaisesti ole myynnissä, mutta korjasi pian, että kaikkea voidaan myydä,kunhan hinnasta sovitaan. Kävin koeajolla, ja ihastuin kerrasta. Siinä missä Corolla pomppi ja töyssytti, veteli ja murisi, GS kulki kuin taikamatto: tasaisesti, pehmeästi, äänettömästi ja niin suuntavakaasti, ettei sitä uskonut todeksi. Olin kerrasta myyty mies. Hintapyyntö oli 2500 mk, sain tingittyä sen 1700:aan ja vielä maksuaikaa 3 kk. Olo oli kuin euroopan omistajalla. Karu totuus auton kunnosta alkoi selvitä myöhemmin, enkä sillä ajanutkaan kuin katsastuskauden loppuun. Mutta ajettavuus oli Corollan jälkeen aivan mahtava.

Japanilaisille valkeni kai vasta 80-luvulla että "ne ajaa näillä!" Sitä ennen ne vain valmistivat samaa mitä muutkin myivät lähinnä näköiskopioperiaatteella.

Nonii, selvis tämäkin että miksi jotkut aina joskus valittaa että miksi ihmiset ei maksa Citikasta mitään, no siksi:

Noever ZX kirjoitti: "Minulle tuli aikoinaa jossain kaupoissa katsastamaton bx. Menetin vuokramokkini jonka pihassa se seisoi ja laitoin keltaiseen pörssiin lahjoitetaan palstalle.

Mun Citroen-tauti tuli vähän salaa pala kerrallaan. Elikkäs, eka autoni oli Austin Allegro jossa EI ole rautajousia. Samaan aikaan setä korjaili vuoden -74 GS:ää ajokuntoon jonka isäni lopulta osti. Myin melko pian Allegroni vuoden ajelun jälkeen ja ostin isäni Geesun. Ohjaustuntuma ja alustan ominaisuudet veivät heti mennessään. Geesuja tuli sitten käytettyä noin 11 vuotta sen jälkeen, kesät talvet. Kun Geesun lämmitys oli kunnossa niin sillä tarkeni jopa -30 asteen pakkasessa. Se tarkoitti sitä että moottorin pohja ja keula oli kokonaa tukittu ja puhaltimena piti olla GSA:n radiaalipuhallin koska sillä orkkiksella aksiaalisella kanavapuhaltimella EI tehnyt mitään.

Voi kun sais GS:n 100 heppasella vesijääähdytteisellä koneella ja automaagilla... no ei saa mutta tehdä voi

Mikäs muuten on GS/GSA:n vertailumaksimiteho, jos alkaa näpertelemään?

GS Birotor Wankel on noin 100 hepan laite eli ei tartte joka katsastuksessa vaihtaa moottoria

"Kaksiroottorisella Wankelmoottorilla varustettu Citroën GS Birotor tuli myyntiin 1973 (tunnetaan myös nimellä Citroën GZ). Moottori tuotti 107 hevosvoimaa ja se oli NSU:n ja Citroënin "Comotor" yhteistyön tulos"

Tapasin kerran naisen, jolla oli punainen Visa...

Eka Citroen tuli hankittua ehkä joskus 1980 -luvun puolivälissä. Lukiokaverilla oli aiemmin ollut -60 -mallinen ID, jonka myi pois ja minua harmitti, ettei tullut sitä hankittua. Sitten liikkui huhu, että yhden kotikaupungin kerrostalon parkkipaikalla olisi GS -farmari "lohduttomassa" tilassa ja ehkä myytävänä. Vähän pelotti nuorta miestä, että nää sitikathan varmaan maksaa hunajaa kun niissä on sitä hydrauliikkaa ja ovat vähän paremman luokan autoja. Mutta omistajan esiin löydyttyä lunastushinta olikin sitten vain satoja euroja koska hydenesteet vuosi solkenaan pihalle. Kaupat tuli, hinaamalla saatiin kotiin ja pienen fiksaamisen jälkeen (hydepumpun päädyn tiiviste, takaronkin hitsaus, koneremppa, ylimaalaus ja jotain pientä) olikin jo leima katsastuskonttorilta saatuna. Konttorilta kotiin ajellessa aiemmin mainittu lukiokaveri viittilöi jossain liikennevaloissa ja kahvit juotuamme tulimme siihen tulokseen, että hän ehdottomasti tarvitsee kyseisen GS:n sopivaan hintaan. Ja niin jäi sitten ekan Citroenin ajokokemus varsin vähäiseksi. Autoilu jatkui Simcoilla ja Pösöilla kunnes yllättäen muutaman vuoden sisällä käyttöön löytyi GS, DS 23 ie, HY ja B11 -projektiksi ja sen jälkeenhän mielenkiinto automerkkien suhteen onkin ollut yllättävän rajoittunutta...

On muuten mielenkiintoista kuinka tunteita herättävää on olla sitikkakuski. Neuvojaa, sormella näyttäjää ja naurajaa riittää. Kerrotaan audin kattoa taputellen kuinka varma peli se onkaan. Minulla on ollut toistakymmentä eri merkkistä autoa ja harva aiheuttaa moista kanssaautoilijoissa. Olen itsekin menettänyt hermoni ja uskoni sitikkaan (vasta kerran toistaiseksi), mutta veri veti väkisin takaisin puihin.

Pulssi käy välillä korkealla ja ääni kantaa kun näitä korjaa, mutta kyyti taas toimii päinvastoin. Pulssi laskee ja maailma seesteistyy...

Suurin syy Citroënismiin on kuitenkin muut sitikkahörhöt kaikkine särmineen. Nautin erikoisesta seurasta ja täällä, jos missä sitä riittää. Kiitos.

Vahingossa.

Edellisen kakkosauton -98 Almeran mädäntyessä alta pois teki mieli jotain erikoisempaa.
V6 moottori,automaatti ja paljon varusteita 2000-luvun puolelta halvalla = Ranskis.

Mutta en olisi uskonut että tuo on noin hyvä ajaa.Kun tuohon hydeen on tottunut vaikea
enää kuvitella ajavansa jollain muulla.

Talouden "ykkös" autolla eilen ajelin (Accord 2,4 executive -07) tuntuu että iskarien ja juosien
virkaa toimittaa umpirauta tangot ja penkit on tehty vanerista ilman pehmusteita.

Tähän mennessä kuultuja kommentteja citikan hankinnasta;

"Etkö ole omaa osaasi jo romuautoista saanut?"

"Toivotaan nyt että se toimii"

"Onko elämäsi tylsää kun ostit ranskalaisen auton? Kun talvi tulee se hyytyy siihen sähkövikoinensa"

"Miks sä tollasen,tommonen hajoaa"

Kommentien esittäjät VAG ja Ford miehiä

2CV:n saloihin minut johdatti kaveri Peku n. vuonna 1986 tai 1987, jolloin hän tarjoili minulle nelkkukyytiä. Rohkaistuin pyytämään koeajelua, ja olin myyty kertalaakista. Melko tuoreena autoilijana olin ehtinyt hankkia Datsun 100A:n jonka korvasin hyvinkin pian kotikaupungista löytämälläni Dyane -68:lla. En tuolloin tajunnut wanhusTiinan arvoa, noiduin sen myyneelle kaverille että hitto kun tää ei kulje mihinkään. Melkein meinasin myydä Tiinan hälle takaisin..

Tästä alkaen on jonkinlainen Citroën ollut pihassa/ladossa.

Meilläkin kun välillä on häppeningiä siellä ja täällä, joihin mennään porukalla, milloin kenenkin omalla autolla, niin näin pääsee sitä itsekin ikäänkuin "koeajollle" kuinka hirveää se onkaan minkäkin merkin autolla liikkua. Ja tähän listaan siis kuuluu pääasiassa ns. premium-merkkejä, Audi, Volvo, Bmw... Ja vaikka näiden rinnalla tuo C5 on ulkoisesti varsin vaatimaton, niin voi poijjaat mitkä kyydit se tarjoaa ja aina kuin on allekirjoittaneen vuoro kuskata, muistaa porukka mainita kuinka pehmosen mukavat kyyditettävän olot tuossa autossa on. Ja "jostain syystä" jos matka kohdistuu Hki keskustaan, mukulakivikaduille, niin kovin moni on C5:lla lähtemistä ehdottamassa

Tämän täytyy olla poikkeuksellista. Normaalisti naiset tapaavat miehiä, joilla on paljon Citikoita tai kullanvärinen Visa

Petro-Saab oli käynyt hankalaksi kun polttoainetta sai enää Tullinpuomin Shelliltä ja Söörmarkun Teboililta. Lisäksi kansi falskasi sen verran että tuppasi tyhjäkäynnillä keittämään. Yhtenä aamuna sitten oli töihin mennessä mukulakivikadulla tärissyt startin herätevirtapiuha irti ja kun Mannerheimintieltä Arkadiankadulle kääntyvät valot muuttuivat vihreiksi niin ei startannut. Maanantaiaamu puoli yhdeksän Helsingin keskustassa ja starttimoottori piilossa kuuman pakosarjan alla. Aika pian siihen tuli poliisipariskunta puhumaan viisaita, mutta sain puhuttua toisen pysäyttämään oikean kaistan ja toisen kanssani puskemaan auton Mannerheimin hepan jalkoihin. Lumilapio takakontista, kuupallinen pakosarjan päälle, piuha paikalleen, kone käyntiin ja töihin.

Töihin päästyäni leimasin itseni vapaapäivälle, surffailin muutaman tunnin etsien edullisimmat kilometrit tarjoavaa seuraajaa luottamuksen pettäneelle Petrolle ja kävin Virttaalta hakemassa ekan Vanin 25000 markan hintaan.

Mulla kävi melkein samalla tavalla, auto oli sininen Gti Bx.

Vuonna -87 maalasin talon. Palkaksi sain valita jomman kumman talon omistajan autoista.
-84 vm Bx 14 tai selvästi vähemmän ajettu Volkkari. Bx voitti!