Tässä on ollut siivoustoimintaa jo jonkin aikaa. Suurimman osan kaseteista heitin pois mutta muutaman "kaupasta ostetun" eli ei itse äänitetyn säästin. Ja ihmeiden ihme: 35 vuotta sitten ostettu kasetti toimii ihan hyvin Oli siellä muutama huonokin mutta pääosin nuo valmiiksi nauhoitetut olivat kunnossa.

Nauhamusiikin loputtua ei ole enään julkaistu mitään kunnon musiikkia.

PS.Minulla soi rolling Stones myös 8-raitana.

[quote="rundvik"]Nauhamusiikin loputtua ei ole enään julkaistu mitään kunnon musiikkia.

Omista löytyi J.J.Calen "5". Sitä testatessa aika ikäänkuin pysähtyi J.J.Cale, tuo E. Claptonin oppi-isä

Asiaa! Vielä kun alkaisivat valmistamaan uudelleen hifilaatuisia kasettidekkejä... niitä odotellessa ei kannata hukata c-kasettejaan vain "edistyksen" takia

kasettien sijaan suosisin minidisk systeemiä. autosoittimina en ole nähnyt enkä tiedä onko niitä edes olemassa.
käytökseltään kuin kasetti ,mutta helpompi löytää joku kipale halutessaan. ja pienikokoinen,

^Oli niitä, mutta suosio oli aika vähäistä ja kokemukset Sonyn tekeleistä eivät oikein vakuuttaneet. Mekaanisia ongelmia, kestävyyden kanssa. Isommin ei mieltä lämmittänyt että muuten toimiva laite satunnaisesti rikkoi levyn fyysisesti, vieläpä ilman mitään varoituksia...


Kuvassa kolmenlaista taltiointitekniikkaa, LP- CD sekä avokelanauha. Aika lailla erilaisen fiiliksen saa noilla vanhempaa tekniikkaa sisältävillä vermeillä, samasta kappaleesta kun sattuu sopivasti olemaan omat versionsa eri tallenteilla, mukavimmalta kuulostaa tuon nauhurin kautta...


Tuo värkki vaan rokkaa edelleen, 45 vuoden iästään huolimatta. Muuten ehjä, mutta poistopää vioittui joskus vuoden -75 tietämillä, uusi poistopää olisi silloin maksanut 127mk, joten viimeiset tallennukset on tapahtunut ennen tuota ajankohtaa...

Yllättävää että meidän viisvuotias tuntuu tykkäävän tuosta myös kovasti, kuten itsekin sen ikäisenä aikanaan...

oon samaa mieltä . mullakin on kauan ollu avokela ,mutta eräät halus sen välttämättä ostaa ,niin myin.

Vanhassa äänentoistossa on oma hohtonsa. Itse ostin 60-luvun vaihteen Blaupunkt-putkiradion. Useimmin soittelen silti 70-luvun stereoita jotka joku oli heittänyt roskikseen joskus viime laman aikana. Niissä on vinkeä levynvaihtaja, sellainen tappii johon pinotaan sinkkuja ja uusi vaihtuu kun edellinen loppuu. Periaatteessa siis, useimmin keskireiästään kulunut sinkku juuttuu, tai kitkapyörävedolla toimiva mekanismi jää luistamaan.

Veivattava grammari vielä pitäisi saada. Ja kelanauhuri. Yhden hienon puukuorisen löysin kauan sitten romulavalta, ja yksi kaveri rupesi intoilemaan että putsataan se kunnolla ja laitetaan uudet hihnat. En tiedä liekö ne osat jossain purettuna mutta ei ole hajuakaan mikä tulee mihinkin. Sitten ostin rompetorilta samanlaisen Tandbergin kuin mitä kielitunneilla käytettiin kouluaikoinani. Ei sekään toiminut kunnolla enkä viitsinyt enempää korjata kun sain alle parin kympin.

Jee! C-Casetti kunniaan. Rättärissäni on vielä paikallaan toimiva C-Casetti Raadiosoitin. Tosin ko. rättäri ei toimi...
...vielä.
Mulla on kaikki vanhat C-kasetit vielä vintillä laatikossa ja toisesta löytyy vinyylit. Just keväällä sain hankittua Technics irtosarjan vm. -90 luku. Siinä tosin ei ole levaria.. pitäis semmonen jostain löytää. Ja kajarit vielä. Mulla on kyllä kajareita, mutta toi vaatii eri ohmiluvun kajarit...

C-kasettisoitin löytyy kolmesta autosta: Bx, Xm ja Isuzu. Kyllä 35-vuotiaat itseäänitetyt kasetitkin soivat hienosti vaikka on säilytetty välillä kylmässä vintissä ja välillä kylmässä kellarissa.

Jep jep ja jos silloin 70-80-luvulla älys tallentaa kromi- tai metallinauhalle niin ääni on oikeasti hyvä vieläkin.

Tosta tommonen olis tarjolla muuten, 100 eukkia. Vähän käytetty vintage vehjes ja jopa BIAS-säädöillä.

Voi, kun löytäisin/saisin Revox A-77:n. Siinä peli. Ja kun manuaalit, huolto-ohjeet, kaaviot tallessa. Ps. Tämän kytkennän itsetehdyin piirilevyin tein 70-luvun alussa "Smaragd"-kelanauhurin rungolle. Vain nopeus 19cm/s. Taajuuskaistaspekseineen meni yli ja ali ilmoitetuista. Taitaisi yhä toimia, jos tulille laittaisin. Siinä on sähköisesti ohjattu koneisto. Remmin tein pikaliimaamalla jatkot, kahdesta Sonyn hihnasta. Pari vuosikymmentä kaapissa ollut AMPEX-nauha jättää jo magneettipintaansa äänipäihin, kun taannoin kokeilin jollain kapistuksella, iso TEAC.