amikasi kirjoitti:
Kokemusta löytyy mm. BX break ja berline, CX break (1983), XM Break (1993, 1996, 1999) ja C5 (2002) .
Paras noista on kyllä ollut XM break vm 1999 ilman aktiivijousitusta - näitä ei tainnut montaa Suomeen eksyä mutta omaan mieleeni tuo oli kyllä paljon parempi kuin hydractive-mallit.
Tämä jäi kummittelemaan alitajuntaan

, kunnes se tänään muotoutui valmiiksi ajatukseksi:
Tuhosiko Hydractiven kehitys Citroenin mukavuuden?
Eli ajotuntumaa alettiin muuttaa saksalaiseen suuntaan. Jämäkkyyttä lisättiin, ja hydractivella yritettiin saada jotakin menetetystä mukavuudesta takaisin. Hydractive ei siis lisääkkään mukavuutta, vaan VÄHENTÄÄ sitä

.Olen tähän asti ollut siinä luulossa, että hydractive pitäisi olla parempi jousitus, kuin perusjousitus. Ja olen alitajuisesti ihmetellyt, miten sitikkakin voi olla niin kova alustaltaan. Toki aina, kun olen uudet pallot vaihtanut, niin auto on tuntunut pehmeämmältä. Ja että tuo 930 000 km on varmaan jo joitakin pallonvaihtokertoja vaatinut.
Mutta tänään tuo amikasin kirjoitus loksahti tajuntaani: Isojen sitikoiden alamäki alkoi jo 80-luvun lopulla, halusta vallata markkinaosuuksia muilta, halusta muuttua kilpailijoiden kaltaiseksi, pelaamalla muiden säännöillä, omasta erinomaisuudesta luopuen.

Xm:ssä Hydractive oli tarjolla heti ekasta mallivuodesta lähtien, ja markkinoitiin tietysti merkittävänä kehitysaskeleena, hyvän parantamisena entisestään.

Liekö jousituksen "parantaminen

" ollut syynä tuotantomäärien kehitykseen:
D-malleja yli 1,5 milj.
CX reilut 700 000
XM 320 000
C6 32 000
Ja kohta C5:kin hylkää hydrauliikan. (luvut taas hatusta heittäen)
Tästä lähtien, jos vielä joudun jousipalloja ostamaan, ostan perusmallin jousipallot. Silloin Hydractive saattaa antaa jotakin lisää, eikä viedä jotakin minulta pois.