Jokainenhan joutuu toisinaan sosiaalisiin tilanteisiin, joissa ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä. Useimmiten oikea käytösmalli löytyy joko Herrasmiehen perusteet-kirjaa lukemalla (Gummerus 1938) tai Arja Samulinilta kysymällä. Väitän kuitenkin löytäneeni tilanteen, joka kuuluu ns. harmaalle alueelle tai määrittelemättömien tilanteiden joukkoon, vaikka onkin erittäin yleinen esiintymistiheydeltään.

Eli:

Oletetaan että tapaat useaan kertaan, mutta selkeästi erikseen samaa puolituttua tai työtuttavaa parin tunnin sisään. Ensimmäisellä kerralla tietysti tervehditään nyökäten tai jopa "no teeerve" sanoen. Mutta entäs sitten kun tavataan erikseen vartin päästä toiseen kertaan, tai tunnin päästä kolmanteen kertaan? Pitäisikö...

A) katsella toisaalle ja kävellä ripeästi ikäänkuin toista ihmistä ei siinä olisikaan
B) räplätä kännykkää muka niin keskittyneenä, ettei muka "huomaa" toista
C) edelleen vilkaista silmiin toista ja nyökätä niukasti
D) vilkaista vain silmiin vastapuolta mutta aivan elehtimättä
E) moikata uudestaa tyyliin "no teeerve taas"

Minulla on aivan päivittäin tämä ongelma edessäni esimerkiksi alakerran turvahenkilöiden kanssa jotka ovat muodostuneet tutuiksi vuosien kuluessa. Yllättävän moni tänä päivänä turvautuu strategiaan B), itse olen useimmiten valinnut C)-tyylin vaikka se usein toistettuna tyhmältä tuntuukin.

Kuka tietää tai osaa suositella, miten olisi etiketin mukaista käyttäytyä tässä vaikeassa päivittäisessä tilanteessa?

Siinä mitään etikettiä ole. Aina kohdatessa tulee kuuluvasti tervehtiä. Jos se vastapuolta pahasti häiritsee, kannattaa
mainita että toi pirun dementia vaivaa päivä päivältä enemmän.

Kai tervehdyksellä on joku "voimassaoloaika" eli samoissa tilanteissa ei tervehditä moneen kertaan, muuten saisi tervehtiä alusta alkaen koko ajan. Tervehtimistavoissa on myös eroja eri maissa, minulle on ainakin kerrottu että Venäjällä on normaalia kätellä useamman kerran päivässä samaa ihmistä, Suomessa ei normaalisti (saati sitten Neuvostoliiton ajan poski ja muitakin suudelmia miesten välillä)

(On Suomessa joissain piireissä ollut tapana tervehtiä vain kerran päivässä)
Mutta jotenkin tuo edellinen tervehdys on syytä noteerata, eli jos kiertää pyöreää pöytää ei tervehditä toisella kierroksella taas kaikkia tai vartin/pari tunnin päästä yhtä lennokkaasti kuin ekalla kerralla.

Mitenkäs soveltuisi tuo ruotsalainen opetusvideo työpaikkatervehtimisestä:
https://www.youtube.com/watch?v=mYE2yHOmqj0

Ekalla kerralla reipas tervehdys "mitä kuulumisineen"
2. hei
3. nyökkäys
4. kulmakarvojen nosto
...

Mutta kai kohteliainta on noteerata toinen jotenkin vaikka tapaisi useinkin, tuntemattomilta (tai ei toivotuilta feissarit tms. mainostajat/kerjääjät) yleisillä paikoilla usein vältytään keskittymällä puhelimeen, vaimoon, lapsiin tai koiraan tms.

No nyt täytyy sanoa että kyllä ruotsi on sivistymaa. Vaikka tuo pätkä on ilmeisesti jostain huumoriohjelmasta, ovat ohjeet täsmälliset ja järkevät. Kyllä noilla ohjeilla maalaistollokin, ulkomaillakin, tervehtii oikein päivän kestäessä.

Lienee myös turvallista olettaa, että tervehtimisien välillä oleva aika ei juurikaan vaikuta tuohon, kunhan ollaan saman päivän aikana liikkeellä.

Toisaalta kyllä jää edelleen vastaamatta, mikä on yhden tervehdyksen - oli enthusiasmiaste mikä tahansa - voimassaoloaika. Esimerkiksi kymmenen sekunnin välein nähdessä käytävällä ei uskoisi että pitää nyökätäkään, että etiketti täyttyy. Entäs kymmenen minuutin?

Ranskassa duunissa käteltiin kaikki paitti naiset joille poskisuudema pienet kuulumiset ja jutut, kahviksella heipat ja pikkujutut jne aina vastaantullessa hymyt tai kyssäri ce savaa jo koulupoijaat kätteli minusta asiallista. Suomessa aamulla moron toiset ei mitään muuta kun jurotti tuli sanottua f...jne pitkin päivää kun näki pikku hymy ja silleen . Ausseissa tervehdittiin ja juteltiin
Pitkin päivää nähdessä pikku kyssäri how' s kiking ta vastaavaa.lähi idässä olessa salaam ja leikkumit samaa pitkin päivää kiinassa niihaut jne. Maassa maan tavalla oppii aika pian tavat ja tyylit..

Jos ei toinenkaan mölähdä sitä toista tai kolmatta tervehdystä, niin ei sitä nyt tarvitse itsekään sitten.

Mä tosin usein nyökkään ja mutisen jotain "moo-oo..", kun en kuitenkaan muista, olenko jo nähnyt tyypin sinä päivänä... Kohteliasta?

Olen tänään kokeilumielellä käyttänyt tuota ruottalaisten "laskevan enthusiasmin menetelmää" pitkin päivää, kun on pitänyt rampata useampaan otteeseen ulos ja sisään tästä massiivisesta pilvenpiirtäjästä.

Helpotuksella voin todeta, että nyt on tiedossa miten pitää käyttäytyä! Selvästi vastapuoli-tervehtijätkin ovat olleet helpottuneita että yhteinen, varma kaava on löytynyt. Olen neljännestä tervehdyksestä eteenpäin käyttänyt pelkkää kulmakarvojen nostoa ja aivan seitinohutta nyökkäystä aivan mikroskooppisen hymyn saattelemana, tämä näyttää olevan se lopullinen aste johon toistuva tervehtiminen toppaa. Alle minuutin välein tapahtuvassa kohtaamisessa olen katsellut toisaalle enkä vilkaissutkaan vastapuolta silmiin, tämä edelleen hieman arveluttaa - onko käytöskoodi vieläkään täysin kuninkaallisilla vierailuilla edellytettävässä kunnossa?

--------

Ensin voi sanoa päivää/ huomenta/ iltaa. Seuraavalla kerralla voi kysyä: Mitä vittuu palikka kyttää? Kun keskustelu lähtee liikkeelle, suomen kielellä voi keskustelu jatkua kielen oikean ilmaisun kannalta seuravaasti: Miks helvetissä kyylä vaklaat siinä.
Täydellinen vastaus käytöksen ja suomenkielen osalta löytyy Pahkasiasta! Jotain muistin varmaankin väärin, enkä tupakintuoksuisia sikojani jaksa kaivella varastojeni uumenista, enkä häpeä.
https://www.youtube.com/watch?v=Q3Kvu6Kgp88

Lisäksi kerrostalo kyttääjien suurin terveys ongelma on, nikkeliallergia, joka tulee ovisilmästä silmän ympärille!
Pahkasika oli yksi parhaimpia pläjäyksiä nuoruudesta, vaikka esim mäyräkoiran kantoteline!

Kyllä kolmannella törmäämisellä voi jo todeta vastapuolelle: emme voi jatkaa tapaamisia näin, vaimoni on alkanut epäillä jotain.

Nämä on sivut. En muualla ole havainnut tällaista, tai edes vastaavaa huumorin määrää ja laatua! Toisin oli eräällä pienoisrautatieaiheisella sivustolla. Sieltä pari (kateellista?)tosikkolärvijää bannattiin.

Teinit ovat jo pitämässä huolen siitä että tervehtiminen degeneroituu kovaa vauhtia. Ne sanoo vastaantullessa enää vain: "Mo"

Ei kait voi muuta, kuin suhtautua suurella huumorilla, kun Citroen merkkisten autojen sivustolla kysytään "tervehtimis etiketin" perään? Asia joko opitaan, tai ei, jo äidinmaidossa ja muuttuu koko ajan uusien sukupolvien myötä.

Aloittajalla on tuskin muuta päämäärää, kuin saada aikaan keskustelua, kun liikkumisesta, tai harrastamisesta Citroenien kanssa ei sitä aina luonnostaa löydy? Se että ko. merkin kanssa eläminen vaatii loputonta huumorintajua, tietenkin heijastuu henkilöiden kirjoitteluun.

Se jos nuoriso tervehtii pelkästään Mo, niin riittää ainakin minulle, kun tiedän tulleeni huomioiduksi ja se sanainen arkku tuntuu aukeavan viimeistään silloin, kun siihen mopoon tai teini Bemmiin pukkaa ongelmaa ja tarvitaan naapurin "fossiili sedän" apua.

Aamulla kun vastapuoli toteaa että terve, miten menee? siihen kun perisuomalaiseen tyyliin luettelee kaikki olevat ja tulevat vaivansa niin kyllä loppupäivän saa kulkea rauhassa

Täytyykin ainakin välttää tervehdystä: Terve, mitäs tiedät!...

Tohon entinen rasvari vastas kansakoulutietoja.....