Satuinpa niin erikoiselle tielle että piti pistää videokamera pyörimään:

https://youtu.be/wILwsOn1IpI

Onko näitä Suomessa enää? Nämä ovat käyneet Virossakin niin harvinaiseksi että kerran vuodessa tulee eksyttyä näille.

Tuo ei ole öljysoraa vaan mitähän sirotepintaa tuo oli, suomessa moisia on kokeiltu mut kestävyys ei oikein ollut toivottua luokkaa.

Kyseessä on soratien tehostettu pölynsidontapinnoite SOP. Kyllä näitä vielä meilläkin on. Yleensä käytetään vähäliikenteisillä alemman tieverkon teillä. Keskimääräinen vuorokausiliikenne max. 500 ajoneuvoyksikköä/vrk. Mikäli tierunko on huonossa kunnossa, kestoikä kolmisen vuotta ja lepo.

Täältä patongista löytyy oikea ja tarkka tieto kysymykseen kuin kysymykseen, koski se vaikka eksoottisia tiepinnoitteita. Kiitos tiedosta! Minusta se näyttikin jotenkin "vaalealta" ollakseen oikeata öljysoraa, kuitenkin sen lähiten siihen rinnastin.

Onko muuten sitä ihan oikeata öljysoraa enää missään, ja mitä se tarkkaanottaen olikaan?

Viimeksi koin öljysoraa 70-luvulla liki Poria. Se oli aidosti jännä kokemus. Soratien päällä kuormurin lavalta valutettua mustaa ja tahmaistaa soraa joka ennen pitkää junkaantuu autojen pyörien alla "asvaltiksi".

Tuosta sivulta 18 eteenpäin:
http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/1996/J816.pdf
Kyseessä 20v vanha väitöskirja ja tiedot sen ikäisiä, mutta vanhojahan tässä vissiin muistellaankin

Luulen että perinteinen öljysora on jo kielletty, niistä haihtui suuri osa tilavuudesta liuottimia ilmaan ja muualle.

Mutta se oli muutenkin pohjoismainen erikoisuus. Tarve on silti yhä olemassa, eli nykyään ne on pehmeämmistä bitumi- ja muista sideaineista tehtyjä "Pehmeitä asfalttibetoneja" (ja betoni ei tarkoita tuossa mitään sementtiin viittaavaa vaan normiasfaltinkin nimessä käytetään samaa) nykytyypit PAB-B, PAB-V ja PABK ja vanhaa öljysoraa kutsuttiin (joskus) PAB-O:ksi

Mihin nuo on hyviä ja tarpeen: jos pohja on kehno, niin tavallinen asfaltti ei kuitenkaan kestä ja sen kunnostus ja uusiminen olisi kalliimpaa kuin pehmeän päällysteen, ja Suomessa on paljon teitä joissa ei pohjassa kantavuus riitä, routivat tai vesi pääsee tienpohjaan eikä niitä kannata kunnostaa pohjia myöden, mutta silti halutaan päällyste.

Noita SOPpeja taas on täällä "parannettu" muuttamalla ne takaisin sorateiksi, ilmeisesti niiden kunnostuskulut nousee moninkertaiseksi muutaman vuoden jälkeen.
http://alk.tiehallinto.fi/upiiri/tied2002/220802.htm

Vanha kotitie oli aikoinaan perinteistä öljysoraa, uutena ei kestänyt ratin kääntämistä paikoillaan, edes hieman vanhempana ei kestänyt kuorma-autolla samaa tai moottoripyörän sivujalkaa ei kannattanut laittaa kesällä öljysoralle, voi mennä läpi. Se on uusittu ehkä kymmenkunta vuotta sitten jollain vähän paremmalla, mutta tuskin kuitenkaan oikealla asfaltilla.

Kyllä perinteistä össeliäkin vielä valmistetaan, mutta sen tonnihinta asettuu hyvin lähelle nykyisiä oikeita asfaltteja. Taitaapa remixer-asfaltin tonnihinta olla halvempikin. Össeliä käytetään nykyisin lähinnä kaivantojen tilapäispaikkauksiin.
Jaa mikä remixer? Vanha päällyste rouhitaan edeltä pois ja perässä tulee kone, mikä sekoittelee rouheesta ja muista tykötarpeista uutta pintaa, lyhenne RC.
Valitettavasti ihan normaalejakin ketopäällysteteitä on joudyttu muuttamaan takaisin sorateiksi. Kiitos valtion kunnossapitorahoituksen. Verokertymän kyllä pitäisi riittää, mutku...

Viron Saarenmaalla oli aika erikoinen päällystys.
Aluksi levitettiin sellaista pölyävää tuhkamaista ainetta hiekkatielle. Saattoi olla kalkkikiveä, tai vastaavaa. Se kasteltiin, jolloin seos hieman kovettui. Vaati aika paljon liuottamista ja painepesuria, että sen sai vanteista ja lokasuojista pois. Sen jälkeen laskettiin piki, joka kaiketi oli kuumennettu. Tämän jälkeen pintaan levitettiin rakeista mursketta muistuttavaa ainetta. Jyrällä tiivistettiin ja se oli siinä.
Tällaista päällystämistä tehtiin siellä heinakuussa. Ainakin muistutti meikäläistä sirotepaikkausta, jossa vanhaan asfalttiin levitettiin pikeä ja siihen ripoteltiin murske kiinni.

Tänään oli Porvoon motarilla haalarimies lapion kanssa täyttämässä asvaltin rikkonaisia kohtia öljysoran näköisellä töhnällä. Eipä siinä mitään, mutta oli 120 rajoitusalueella loivan mutkan jälkeen vasemmalla kaistalla, ja joku kolmio tiellä kyllä oli mutta vain pari kymmentä metriä seisovan lavapakun takana. Puolet vasemmasta kaistasta oli siis mutkan takana tukossa, tiellä jossa yleisesti päästellään reilua 120 km/h vauhtia kahta kaistaa. Melkein pelästyin.

Sen voisi kyllä käräyttää. Motarilla työskentelyssä on varsin ankarat säännöt. Urakoitsija saisi tuollaisesta jo aikamoiset rapsut.