Jouduin vasten tahtoani nyt syömään kipulääkkeitä ja huomasin hyvin nopeasti, että ne on kamalaa myrkkyä.
Koska näistä on tullut tällaista opiaattia vai olenko vain jäänyt huomioimatta muutokset.

Ensin tarjottiin Lyricaa. Otin yhden illan, pää meni solmuun ja kädet eivät toimineet. Kipu pysyi samana.
Sitten tarjottiin eioota tai vaihtoehdoksi jotain tulehduskipulääkettä (arcoxia?), ei mitään vaikutusta 24,90 kiitos ja näkemiin, mutta autoa saa ajaa.

Sitten lyötiin ässää pöytään ja sairaslomaa...C17H19NO3 Hydromorfonia (Palladon), joka on ihan tolkutonta huumetta.
Ja ohje oli vetää tätä kunnes pystyy heittämään esim kävelylenkkiä.
No pystyy, mutta en tiedä minne päädyn...

Niin ja selkä porsi, jos jotain kiinnostaa. Välilevyn pullistuma, iskias, krooninen hermokipu/pinne ja muuta autoremonttia hidastavaa.
Näppäimistö on pehmeämpi kuin muistin.

Pilvessä - Huikko

Vaikutukset kai ovat erilaisia eri henkilöillä. Itse en kokenut lääkkeistä minkäänlaista sekavuutta tapaturmani jälkeen, vaikka varmasti sain sairaalassa aika vahvojakin. Tosin eipä ne tuntuneet kipujakaan, ainakaan kokonaan, poistavan. Kotihoidossa minulla tosin ei ollut panacod:ia vahvempaa, mutta niistäkin alussa määrätyistä pillereistä liki 2/3 jäi syömättä. Tai voihan olla, etten vaan itse huomaa omaa tilaani... kuinka pahasti hihna luistaa

Ovat täysin metaboliikasta yms riippuvaisia. Itse olen aina reagoinut vahvasti kaikkeen lääkeaineeseen.
Nytkin on vähän onneton olo. Katselen telkkaria, mutten pysty keskittymään yhtään. Nukkuminen on fantasiaa.

Jaha jassoo... olen käynyt läpi noin 5 erillaista leikkausta ja sen lisäksi on sattunut joitain onnettomuuksia joissa olen satuttanut itseni tosi kipeästi + lapsena kun kävin hammaslääkärissä niin hampaani oli reikiä täynnä (nyt 11 paikkaamatonta suussa) koskaan ei puudutettu ja olen aina siitä kieltäytynytkin.

Olen elänyt koko elämäni ilman kipulääkkeitä periaatteella, älä tappele kipua vastaan.

Itselle noilla opiaatti-kipulääkkeillä ei myöskään juuri ole kipua poistavaa vaikutusta. Pönttö kyllä menee sekasin, mutta mitä siitä on hyötyä jos kipu jää Tehokkaimmaksi omalla kohtaa olenkin todennut ihan vain tavallisen panacodin. Se ei sekoita päätä, mutta puree kipuun kohtalaisen hyvin. Ei toki tee täysin kivuttomaksi sekään, mutta mataloittaa kivun tuntemusta kuitenkin niin paljon että asian kanssa pystyy elämään, kipu ei enää haittaa normaalia toimintaa

Pitää kait se tähänkin kommentoida?
Toivoisin ettei lietsota henkeä, että ei käytettäisi kipulääkkeitä, silloin kun se tarpeen. Tämä usein jonkinlainen miehisyys riitti, että kestetään kipua, mutta siihen myös syitä, että se kipu halutaan saada mahdollisimman pieneksi.

Omakohtainen kokemus vakavan sydän infarktin johdosta, jolloin todella taisteltiin hengestä 5vrk Meikun teholla. Hatarat muistikuvat ekasta vuorokaudesta, kun kävivät kysymässä vähän väliä, sattuuko ja vastasin ei enempää, kuin kestän ja taas tuli piikkiä, jonka seurauksena loisteputket katossa vääntyi mutkalle. Ei se niin mielyttävältä tuntunut ja kysyinkin asiaa myöhemmin, miksi näin toimittiin?
Vastaukseksi sain ymmärrettävän selityksen, että se muutenkin kipeä, huonosti toimiva sydän rasittuu kohtuuttoman paljon lisää siitä kivusta, joten ei sitä ihan huvikseen laitettu, että hoito henkilökunnan ei olisi tarvinnut kuunnella jorinoitani, vai olisiko sittenkin?

Jep ja leikkauksen jälkeisissä kivuissa on tärkeää että pääse ja pystyy kuntouttamaan kyseistä kodetta esim polvileikkauksen jälkeen polvea pitää pystyä taivutteleen että lihasvoima palautuu ja normi liikkeet onnistuu. Samaa asiaa tuon välilevyn kanssa että pystyisi lähtemään liikkeelle, moisesta issiaksista tullut krooninen särky pysyy liikuntakyky joltisena noiden nappien ansiosta.
Ja se kaikki muut kipulääkkeet on sopineet mutta Lyrica ei eihä se kait ole varsinainen kipulääke?
Tehoissa on eroa toisilla ei ole muuta vaikutusta kun vatsa kovettuu oisko ripulilääke nuppiin ei vaikutusta. Tervehtymistä Huikolle v********mainen "tauti" toi issias.

Eikös Lyrica ole lähinnä hermokipulääke, meillä emäntä vedellyt sitä 3x100 päivässä jo useamman vuoden ajan

Epilepsian,neuropaattisenkivun jne hoitoon tarkoitettu sitä sano lekurikin aiheuttaa huonovointisuutta jne ainakin itelle voi mennä ohi kun tottuu.

Tervehdys

Kolme kuukautta kova iskias ettei jalka kantanut. Vieraileva Virolääkäri kirjoitti 1000mg panadol fortea 3/pv ja jälkiruuaksi buranan 800

Söin kunnes maha alko oireeleen. Jäsenkorjaajan käyntikerta, ei apua. Mutta

Kiinalainen hermoratahieronta 3krt ja nyt kaikki OK.

Suosittelen mut varmistakaa et osaa asiansa kun näit kansanparantajiakin on laidasta laitaan.

Onnelliis voimiist

On olemassa kovia kipuja, esimerkiksi tietynlaisen tukkotyyppisen haimatulehduksen aikainen kipu joka lienee voimakkain ihmisen koettavissa oleva. Selkäydinpuudutus ei paljon vaimenna. Serkku kävi tuon läpi ja kertoi, että se kipu oli niin kova että muutti persoonallisuuden. Piti paikkansa, olikin se muuttunut.

Tänä päivänä jokaiseen pikkukipuun määrätään mielellään lääkkeitä. Jokainen on niin "kipeä" että tarvii niitä roppeja. Jep jep. Ehkä näin onkin. Monet puhuvat toimintakyvyttömyydestä jos eivät saa päivittäistä kipulääkeannostaan.

Kannattaisi lukea Antti Heikkilän kirja "Siunattu kipu".

Terv. Hammasjuurihoidot elävillä hermoilla ilman puudutusta jo 20 vuotta

Ihmiset on erilaisia. Myös kivun tuntemuksien kanssa, kuin sen miten lääkkeet vaikuttaa...

Jonkinlaista kokemusta aiheesta on syntynyt menneen 12 vuotisjakson aikana, ja on kokeiltu vaikka mitä. Täysin ns. normaalille tasolle ei ole päästy oikeastaan kertaakaan sitten sen hetken kun niskasta ja päästä meni juttuja rikki. Josta sitten on seurannut että niskassa on edelleen suojajännitys päällä, varmistaakseen ettei vahingot pahenisi. On vain viestiä jäänyt matkalle, että vois sen jännityksen välillä hellittääkin. Tästä sitten on seurannut se että niskan syvät lihakset ovat käytännössä kadonneet ja päätä pitää ihan väärät lihakset paikoillansa. Lisänä rikki mennyt hermotus, sekä siinä vähän ylempänä tulleet vauriot jotka sitten aiheuttavat ja ylläpitävät mm. maatakaatavaan krapulaan verrattavaa päänsärkyä...

Jo aiemmin tässä ketjussa mainitut valmisteet ovat tuttuja, sekä yli kymmenkertainen määrä muita. Osasta on pitänyt luopua vain siksi ettei toimi elimistöni kanssa. Pahimpana kokemuksena sellainen että kuvittelin menneeni nukkumaan ja aamulla sitten kotona ihmettelin ambulanssikuittia. Yksi vuorokausi puuttui kokonaan välistä, eikä mitään mielikuvaa ole siitä että tuli lähdettyä kotoa hipsimään kylille, ja siellä sitten se vähäinenkin tajunta loppunut keskelle risteystä. Löytyneestä lapusta päätellen, olin kuitenkin sen verran selkeitä pystynyt kertomaan ambulanssihenkilökunnalle, että olivat vain saattaneet takaisin kotiin... Joo, loppui sen valmisteen käyttö aika hätäseen tuon jälkeen...

Monenlaisia muitakin kokemuksia on, hyvin harvan kanssa kuitenkaan mitään tajuntaalaajentavaan suuntaan. Lennokkaita ideoita ja ajatuksia on kyllä ollut ennen näitä lääkekokeiluitakin, eli ihan kaikkea tännekään kirjoitettua ei voine selittää lääkityksellä..?

Monen lääkkeen kanssa on sitten se, että elimistö moisiin tottuu, ja annostusta pitää lisätä. Sitten aikanaan tulee annostuksen kanssa rajat vastaan, ja pitää taas lähteä kokeilemaan jotain muuta. Eikä se ihan kivalta tunnu, että käytännössä kaikki on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, mutta ajan pituutta ei ole määritelty eikä sen seuraaminen ole kuin pelkästään asiakkaan vastuulla. Lääkäreiltä kysyttäessä eivät yleensä edes kommentoi, ellei lääke ole jonkin toisen lääkärin määräämä. Silloin voi kyllä kommenttia tulla, mutta siltikin ovat vallan varovaisia puuttumaan määrättyyn lääkemäärään, paitsi sitten joskus kun toteavat tilanteen olevan (jälleen kerran) aivan mettässä...

Se sitten pyrkii huvittamaan, että tämmöinen pitkäkestoinen "vaiva" yritetään yleensä uuden lääkärituttavuuden toimesta saada muutamassa päivässä/viikossa kuriin. Kun sen sitten kyseenalaistaa, niin saa lähinnä mietteliäitä katseita osakseen. "Eihän maallikko näistä mitään voi tietää", kommentti on kovin tuttu ja huvittavin missä yhteydessä tämän sain kuulla oli kun kyseenalaistin ns. asiantuntijan maininnan jotta "kaikki oireeni olisivat lääkeperäisiä", ja tämä kyseenalaistus tuli sitten esitettyä että "onpas jännä lääke, kun osasi aloittaa oireilun kahdeksan vuotta ennen käytön aloitusta"... Suuttui, ja tuo maallikko -lausahdus olikin viimeinen mitä puhelimessa käydyn keskustelun yhteydessä enää kuulin ennen luurin väkivaltaista lyöntiä kiinni. Ja niin, tämä oli sellainen lääkäri joka näkemättä oli sitä mieltä ettei kolarissani syntynyt aivovammaa, vaikka kollegansa toista esittivätkin. Ehkä tähän tulkintaan oli syynä myös se että samaan aikaan hän oli Pohjola -yhtiön asiantuntijalääkärinä kiistämässä vahinkotapauksen ja oireiden syy-yhteyttä. Myöhemmin tämä on kyllä todennut (jopa kirjallisesti) että "vaikka oireisto jää etiologialtaan epäselväksi, oireet liittyvät kiistatta onnettomuuteen". Tästä lauseesta sitten asiaa käsittelevät, niin Pohjolassa, ACE -Insurancessa, Varmassa kuin Kelassa, lukevat pilkkua edeltävän osuuden, jättäen täysin huomiotta pilkun takaisen lauseen osion...

Niin, ne sivuvaikutukset. Kaikilla lääkevalmisteilla on niitä. Toisten kanssa pystyy elämään, toisten kanssa sitten ei. Sellaista kauhun tasapainon hakemista. Ne kaikki mitä on sitten valmisteiden mukana tulevaan "lakanaan" painettu, on siellä vain siksi että jollekin on joskus tullut sellaisia oireita. Turvaavat lähinnä omaa selustaansa niillä. Mutta se pitää muistaa että useammin on kuitenkin enemmän apua kuin haittaa, ja se missä vaiheessa haitat on hyötyjä isommat, riippuu sitten käyttäjästä...

Mitäs veikkaatte miten käy jos/kun jätänkin joskus nyt määrätyt valmisteet ottamatta? Vaikka siksi että sattuisi tulemaan sellainen vatsatauti ettei mikään pysyisi minuuttia pitempään sisällä..? No, olotila muotoutuu aika pikaisesti sietämättömäksi, ja sitten jossain vaiheessa jos tosiaan mitään ei saa sisällä pysymään, lähdetään lanssilla kivunhoitoon. Kovin kiva vaihtoehto se ei ole, mutta kyllä niiltä jo lanssissa löytyy sellaiset aineet että kaikki kipu unohtuu. Milligrammalla jotakin (en halunnut tietää mitä se oli) katosi kyllä kaikki ikävät asiat, olisin ollut valmis lähtemään ihan mihin tahansa, mihinkään ei enää tehnyt kipiää. Tuosta sitten sairaalassa vuorokautta myöhemmin, koko ajan suonensisäisesti kipulääkittynä, pois kun pääsi niin menipä muuten seuraava viikko kepeästi. Mutta tuli se todellisuus sieltä sitten aikanaan takaisin, mutta oli pitkästä aikaa harvinaisen helpottunut ja suoraan sanottuna ihana olotila kun mihinkään ei hetkeen tehnyt kipeää...


Tämä tarinointi lähinnä siksi, että olisi jälleen osoitus siitä ettei maailma ole mustavalkoinen. Lääkkeet, ja huumeetkin, ovat oikein käytettynä paikallaan. Mutta mikä tahansa asia, väärinkäytettynä, ei sitten enää olekaan niin hyvä juttu... En olisi ihan valmis allekirjoittamaan aloittajan näkemystä, että se koskisi noin kirjoitettuna kaikkia. Vaan enemmänkin semmoisena yksilön kokemana asiana, jota en edes aio kiistää etteikö hän asiaa noin kokisi, mutta tuolla kokemuksella ei taas ole omien kokemuksieni kanssa oikein mitään yhteistä...

Hyvä Jasu aivan samaa mieltä kanssasi. Ihmettelen noita toisia lääkäreitä vaikkakin ovat ehkä opiskelleet jotain tuntuvat tietävän ihan kaikki kuinka jokin vaikuttaa, aivan kuin Jasu mainitti ihmiset reagoi noihin myrkkyihin erilailla mikä sopii toiselle ei käy toiselle tai ei vaikuta ollenkaan, ainahan löytyy ihmisiä jotka julistaa ettei tarvis mitään kivunlievitystä ollakkaan. Herra heikkilät ja muut gurut jätän omaan arvoonsa onneksi nykyään pystyy sentään liikkumaan jonkin verran poppaukot ja jäsensorvarit jätän ite käyttämäti ei käy omiin kiputiloihin

Turhia tutkimuksia tehdään asiasta jos toisesta, mutta kukahan tutkisi lääkäreiden sidonnaisuudet eri lääkeyhtiöihin? Sillä on nimittäin merkitystä minkä firman ja määrän reseptiin laittaa puumerkkeineen, siitä ei vaan pahemmin puhuta.

Kaksi vuotta sitten sain myyräkuumeen aiheuttamaan päänsärkyyn Tradolan retard kipulääkettä. Kaksi kapselia riitti sitten tuntui että seinät kaatuu päälle.

Tramalia syöty 24/7 jo vuodesta -92 asti

Aika mietoo itellä ollu 2v tosin pystyy liikkuun yhellä pillerillä 12 tuntia sit alkaa kidutus särkee kaikkia niveliä paitsi leikattuja polvia.

Itse lopetin kipulääkkeiden käytön tapaturmani jälkeen melko nopeasti siksi, etten kokenut niistä olevan hyötyä. Ainakin tuntui, ettei ne koskaan kipua poistanut, ehkä kuitenkin estivät kivun voimistumista. Tiedä sitten onko niin vai näin. Kuitenkin, silloin kun vielä vasenta jalkaa jomotteli, en juuri pillereillä kokenut helpotusta, kolotus vaan jatkui samanlaisena. Toisaalta olo ei ollut huonompi ilman pilleriäkään.

Liittyisikö tuo siihen, etten alkoholistakaan juuri koe nousuhumalaa. Yleensä, silloin HARVOIN kun alkoholia "nautin", niin maha tulee kipeäksi ennen mitään muuta vaikutusta. Onko se nyt sitten nauttimista, kun en kuitenkaan masokistikaan ole .

Mielestäni tehköön kukin, kuinka haluaa, mutta jos kipu aiheuttaa lisää rasitusta muutenkin heikolle elimistölle, on se minusta suositeltavaa.

Kuullut syöpäsairaiden kipujen olevan sietämättömiä pari viimeistä viikkoa ja jos joku kokee silloinkin parhaaksi vaihtoehdoksi Samariinin ja irvistyksen, niin se on hänen valinta!

Samoin suosittelen tuota lääkärinä toimimista jos tuntuu ettei saa kuvittelemaansa hoitoa. Touhu menee niin, että ihmettelen miksei potilaita myrkytetä enemmän vain jotta niistä päästäisiin eroon. Mutta kun on se vala. Ei saa. Vaikka mieli tekisi joskus.

Lähisukulaisesta kokemusta, voin vakuuttaa että olisin mieluusti rahoittanut lääketutkimusta jolla saisi syöpäkivut pois. Mutta ei noitakaan ole kaikilla eikä samanlaisena. Se ei valitettavasti lohduta 10 prosenttia tai omaisia, jos lääkäri sanoo "syöpäkivun hoito ei ole vaikeaa" ja toinen toteaa että "90% potilaista saa avun syöpäkipuun lääkehoidosta"

Itsekään en ole kivun ystävä, mutta en onneksi ole kauhean pitkiä aikoja joutunut niistä kärsimään. Lyhyet isommatkin leikkaukset ja niiden jälkihoidot kestää kyllä, se varmaan helpottaa kun tietää että niistä paranee, mutta kyllä niissäkin ilolla vastaanotin yöksi lääkettä, en muista mitä tavaraa antoivat, mutta aina ensin antoivat jotain joka ei oikein vaikuttanut yhtään mihinkään, minulle riitti aina seuraava taso, montakohan niitä olisi vielä ollut tarjolla jämerämpää (ja enemmän riippuvuutta aiheuttavaa). Leikkauksen aikana varmaan valitsisin nukutuksen jos valittavissa olisi.

Mutta jokaiselle varmaan soveltuu parhaiten se mistä kukin itse tykkää, itse kuitenkin valitsisin kivuttoman (jos vaan helposti voi, eikä mahdottomia sivuvaikutuksia), mutta saahan jotkut kiksejä kivustakin.

olli_o ehti väliin, mutta tässä jatkovuodatusta aiempaan kirjoitukseeni:

En viittaa kehenkään tässä vietiketjussa kirjoitelleeseen, saati muihinkaan. Ihan varmasti se kipu jota koetaan on aito, sitä en kiistä. Monta kertaa tulee vaan mieleen, että miksi mennään lääkärin vastaanotolle? Ei sinne ole pakko mennä. Kyllä sinne sitten yleensä viedään jos on tarve. Kukaan ei pakota.

Edelleen, omaa terveyttä pitää huoltaa ja hoitaa mutta jos se ei mene putkeen niin käänny asiantuntijan puoleen. Häneltä saat suuntaviittoja, jotka antaa sen sektorin mitä kohden olisi hyvä lähteä pyrkimään. Se on kuitenkin kartoittamatonta maastoa, johon lääkäreillä on vain auttava — joskin varsin kattava — kartta, jota osataan tulkita.

Toiset on parempia kartanlukijoita kuin toiset. Toisinaan hoitosuhde toimii, toisinaan ei. Toisen ihmisen toiminta on vakioitua, toisen ei.

Aikanaan oli töissä näitä miehiä jotka oli sitä mieltä että vain lusmut ja laiskat käy lääkärissä lomaa ruinaamassa, jokainen niistä lähti ennenaikojaan eläkkeelle, vaivat kannattaa hoitaa ajoissa.

Nyt ollaan Huikon kipulääkkeistä aika kaukana... Mutta juu, viittasin tuolla jatkostoorilla siihen nillitykseen jota kuulee ihan jatkuvasti; ei taas sekään osannut sanoa mitään, ihan turha keikka en saanut oikeaa lääkettä, samaa sanoi kuin edellinkin (lääkäri), miten niin tätä ei voi parantaa, oon vaan kolkytvuotta vetäny norttia ja nyt jo keuhkosyöpä! Ei nää mitään tiedä, ne jakaa vaan lääkeyhtiöiden lääkkeitä. Niinpä.

Välillä kannattaa pitää mielessä, että siellä valkoisen takin sisällä on ihan tavallinen ihminen. Ihminen, joka yrittää ihan omasta halustaan selvittää toisen, täysin tuntemattoman, ihmisen terveydellisiä ongelmia.

Kyllä, saa siitä nimellisen korvauksen suhteessa vastuuseen. Korvaus, jota on kiva kadehtia mutta kysyn nyt, että moniko teistä olisi valmis ottamaan sitä vastuuta? Vastuun lisäksi sen paskan, jota sataa niskaan kun ei ole samaa mieltä asiantuntijan — potilaan — kanssa?

Hmm... tässä threadissahan ei varsinaisesti kysytä mitään. Ihan turhaa porinaa siis ollaan jauhettu.