Omituisuuksiini kuuluu, että en pysty havaitsemaan ruoan tai juoman makua saati laatua, jos joudun samaan aikaan keskustelemaan ihmisten kanssa joita en tunne entuudestaan. Tuntemiseksi kyllä riittää se, että on keskusteltu sitikka-asioista päivä ja ehkäpä ostettukin C6 porukalla, kuten kävi Nateron kanssa - myöhäisellä pitkällä päivällisellä kyllä pystyin jo hyvinkin nauttimaan mauista ja aromeista. Joskus kuitenkin joutuu tavallaan "turhaan" syömään kalliiseen ja hienoon ravintolaan niin oudossa porukassa, että kokemus valuu hiekkaan - tai tarkemmin sanottuna vatsalaukkuun, ilman tunteita.

Näin kävi myös hiljattain.

Tallinnaan joitakin kuukausia sitten suurella kohinalla perustettu Art Priori on hienopieruisinta Eurooppalaista koulukuntaa edustava ns. pre-select menu -ravintola. Menuusta siis löytyy vain muutama vaihtoehto, tässä tapauksessa neljän, kuuden tai kahdeksan pikkuruisen ruokalajin illallinen, hinta 49-89 euroa per sarja. Ravintolan perusliikeidea on Virossakin jo tuttu ja Euroopassa yleinen: ravintolan seinät on katettu myynnissä olevilla maalauksilla, ja samaan aikaan rupellikaulaisille ja/tai iltapukuisille samppanjatuiterissa käyskenteleville illallisvieraille syötetään huippukallista ruokaa ja juotetaan vielä kalliimpia viinejä.

Ensimmäisen kerran vierailin tuossa kuppilassa isommalla, osin aika vieraalla porukalla. Syömistapahtumaan oli vielä yhdistetty puolinainen liikeneuvottelu. Ruoka tai palvelu saati juomat eivät jääneet mieleen lainkaan - piti myöhemmin oikein miettiä, mitä ravitsemuslassa oikein tarjoiltiinkaan.

No, virheethän voi korjata. Kaiken komedian sydämessä on toisto. Niinpä päätin lähteä tänään alkuillasta uudelleen mainittuun ravintolaan, tällä kertaa luonteikkaan vaimoni kanssa.

Puhelinvarauksen tehtyäni vaatehdin itseni nykymuodin mukaiseen kostyymiin, samettiseen pikkutakkiin ja piilokravattiin sekä läskipohjakenkiin. Vaimo tuntui askarrelleen itsensä edustamaan ranskalais-italaislaista tyylisuuntaa monivärisine huiveineen ja läpinäkyvine pitsipaitoineen, kuitenkin pitäytyen alapäässä farkku/korkokenkälinjalla. Eipä muuta kuin Taxifystä Citroen C5-taksi alle ja Ennallistettuun Taiteeseen!

Miellyttävänä yllätyksenä korkean ravintolasalin aulan vastaanotossa oli kutsuminen nimeltä heti ovella, vaikka en esitellyt itseäni. Miten ne sen arvasivat? Olinko nimeni näköinen, vai oliko hovimestari googlannut patenttitietokantaa? No, joka tapauksessa annoimme ohjailla itsemme saliin, jossa oli kaiken kaikkiaan 8 pöytää - siinä tuon ravintolan maksimikapasiteetti, vaikka lattiapinta-alaa ja erilaisia portaikkotasanteita oli hyvinkin 250 neliömetriä.

Tuli heti ilmiselväksi että paikka ei ole paikallisten suosiossa - muutama venäjänkielinen, selvästi äveriäs pariskunta sekä isommassa pöydässä hillitysti Ruotsiksi keskusteluva neljän hengen seurua kansoittivat tienoota. Kuitenkin menut olivat ainoastaan eestiksi ja englanniksi, joka on tavallista Tallinnassa - niissäkin ravintoloissa joissa asiakaskunnasta 80% on Suomalaisia tai Venäläisiä on monesti menut saatavilla vaikkapa Saksaksi tai Italiaksi, muttei vahingossakaan Suomeksi tai Venäjäksi... pienen maan hiljainen mutta räkäinen protesti isoille veljilleen.

Listaa ei paljon tarvinnut selailla, valikoitui luonnostaan se keskimmäinen "kuuden ruokalajin setti", hinta muistaakseni 69 euroa / nokka. Tämähän ei pieni annoskokokaan huomioiden kuulosta kovin kallillta - niin että miten niin Viron kallein ravintola? No, kun halvinkin viiniryyppy maksaa 10 euroa / lasi ja listalla on viinipulloja hintaluokassa 90-5000 euroa. Chateunöf-du-papit ja Chateu Latiffet hyppivät silmille listalta. Vesipullo kympin ja alkudrinkkejä ei alle kymmenen euron kannata kuvitellakaan.

Todetaan siis jo tähän väliin, että kahden ihmisen hillitty illallinen parilla varsin tavanomaisella viinilasillisella ja alkudrinkeillä maksoi 230 euroa. Kallista? Ei ihan Helsingin kalleinta tasoa, mutta ilman muuta Viron tyyreintä kyytiä.

Tarjoilijana oli hieman iäkkäämpi herrasmies joka posmelsi ymmärrettävää Viroa, Venäjää, Englantia ja Suomeakin. Yleinen tarjoilun henki oli ehkä hieman kiireinen mutts tyylikäs, hyvinkin jonkin Saksalaisen kalliimman ravintolan tasoa. Ranskalaisten tai Italialaisten hienostuneisuuteen tai huumorin viljelyyn tarjoiluprosessissa ei päästy... Kaikki ruokalajit tämä herra esitteli kuitenkin ihan tyylikkäästi viroksi, minä kääntelin sitten vaimolla sitä tekstiä. Viereisiä pöytiä tuntui tarjoilevan kirkuvan punatukkainen, selvästi naisaisaliikkeen jäsenyyttä tavoitteleva nuorehko nainen, joka kyllä esitteli ruuat niin terävässä sävyssä että naapuripöytäkuntia kävi sääliksi.

Jotta ei unohdeta kuinka törkeä mies olenkaan, mainitsen väliin että naiskauneutta ei koko ravintolassa esiintynyt niin tarjoilijoissa, kokeissa kuin asiakkaissakaan vaimoni luonnollisesti poislukien. Ainakaan tarjoilijoiden tissit eivät siis asiakkaita tuohon kuppilaan vedä.

Ja sitten ruokiin.

Eestiläisen keittiön, jota monesti Eurooppalaiseksi väitetään ravintoloitsijoitten toimesta, erikoisuuksiin kuuluu raaka-aineiden ja itse ruokalajin hinnan suhde. Tämä suhde on venytetty maksimiinsa. Ruokalajit ovat monesti mahdottoman monen perusraaka-aineen kombinaatioita joissa oikein mikään maku ei pääse pintaan. Art Priorissa on samaa vikaa - ruokalajit ovat selvästi suurella manuaalisella työllä askarreltuja taidepläjäyksiä mutta arvokkaita raaka-aineita niissä ei ole. Lihaa on hyvin vähän ja se ei ole erikoista, sama koskee kalaa ja esimerkiksi tryffeliä. Oheissälää ja taidetta on lautasella paljonkin, mutta esimerkiksi puhdas Cobe-pihvin tai Jäämeren tuoreen turskan maku jää puuttumaan.

AInoa ruoka joka jäi todella mieleen oli toinen alkuruoka, punajuurihaudos johon hapan liemi kaadettiin päälle silmin nähden. Se maistui happamalta ja samaan aikaan makealta punajuurelta, hauska kombinaatio. Mitään muuta mieleenpainuvaa ei syöty, no ehkä joku olisi muistanut porkkanasta askarrellun jälkiruoan mutta kun ei se maistunut oikein miltään...

Yhteenveto: Jos haluat nauttia taiteesta niin ruoan kuin seinällä riippuvan kangastavaran muodossa, ja rahapussi on kondiksessa, voithan käydä kokeilemassa. Nälkäisenä tai puhtaita makuelämyksiä etsivänä tänne ei kannata mennä. Palvelua ja atmosfääriä ei tarvi hävetä missään seurassa, mutta ei se toisaalta aja punastumaan hyvästä mielestäkään. Peruskauraa niiltä osin.

Onko mitään mitä kehtaat suositella Tallinnasta?

Ei voi ettei paikalliset häiriiny jos poroja tulee melskaan.
Ja toi taitaa olla liian tyyris ja hianostunu taviksille pitänee kossuhakumatkalla käydä vaan donalssilla tai heseburkerissa.

Onneksi noin pienestä maasta ajaa äkkiä läpi

Onneksi noin pienestä maasta ajaa äkkiä läpi

Jep ja saa hyvää safkaa edullisemmin ja toivotetaan tervetulleksi muillakin kielillä kun paikallisella. pitäkööt tunkkinsa

Talleke ja Pullike, sieltä pihvimenuu. On nykyään ketju ja taitaa olla kolmessa paikassa Tallinnan liepeillä. Järkihintainen, huippupihvi 16 euroa.

Jos maisemaa ja ns.hienoa ruokaa haluaa, Noa 10km päässä keskustasta. Hintataso kova mutta edullisempi kuin Art Priorissa.

Jos cruusialainen ruoka maistuu niin sitten mustamäellä Pirosmani. Edullinen ja huippumaukas.

Jos taas vanhassakaupungissa pyörii niin Chedi, mutta sekin on valitettavan kallis.

Jos haluaa mennä eestiläisten suosimaan paikkaan jossa ei venäläisiä eikä suomalaisia näy, Kolm Sibulat. Taiteellista ruokaa vähän kuin Art Priorissa mutta alle puoleen hintaan.

Kiitos näistä, täytyy "koeajaa" joku kun seuraavan käy siellä päin! Jotenkin luotan näihin enemmän kuin erinäisten ruoka- tai mainoslehtien suosituksiin!
Raekojan sisäänheittoraflat terasseineen kesällä aivan hirveitä, ruoka täyttä roskaa ja olut poskettoman hintaista.
90-luvun alussa Roosinkrantsi ja Eestitalli oli luottopaikkoja, mutta nykyään tarjonta on valtavaa ja usein jonkun tason pettymys seuraa sokkokokeiluja.