Moni kuuntelee samoja levyjä vuodesta toiseen, jopa viikosta toiseen.
Minulla on tapana käyttää elokuvia samalla tavalla.

Katson samoja elokuvia vähintään kerran kuukaudessa tai sitten joitain yksittäisiä kohtauksia sieltä täältä.
Rinnastan tämän siihen kun kirjastossa luetaan tutusta kirjasta pari tuttua jaetta sikarin ja konjakkilasin kanssa.

Kuitenkin elokuvaa ei mielletä tällaiseksi kestohyödykkeeksi, vaan tapaa lähinnä oudoksutaan ja ihmetellään miten voit katsoa jotain minkä olet jo nähnyt.
No tiedän minä miten Bohemian Rhapsodykin päättyy, en anna sen häiritä.

Nykyään ei vain enää tahdo ilmestyä elokuvia jotka kestävät ko. käyttöä, joka on harmi sinänsä.

Kunhan pälisin. Onko meitä enemmän? Minua on pitkään kiinnostaunut toteuttaa yöllä uimarannalla screeniltä Jawsin katsominen niin että katsojat ovat vedessä koko elokuvan ajan...

Trainspottingin olen katsonut yli kymmenen kertaa. Etenkin työhaastattelu on aivan loistava ja käy mielessä aina kun on jommalla kummalla puolella tiskiä

- onko sinulla huonoja puolia?
- Ei.-.tai on yksi, teen asiat vähän liiankin hyvin.
https://www.youtube.com/watch?v=vPKhhne8mCs

Myös useita muita klassikoita tulee katseltua kuvaamallasi tavalla

Mitä teet frank?
-Ajan sivuun

Mulla olisi tarjolla elokuvaestraadiksi nilkkasyvyinen hiekkaranta, jossa olisi n. 3000 m2 tilaa katsojille. Olen syksyisin pitänyt elokuvafestareita muutamia kertoja 2000 luvun alkupuolella (en tosin rannassa enkä vedessä) Rannalla äänen kantautuminen saattaa olla hankalaa samoin kuin että kesällä normitykin valoteho alkaa vasta klo 22

Minä luen joitakin kirjoja tuohon malliin. Tai en siis alusta loppuun mutta pätkittäin sieltä täältä, ne ovat aina auki yöpöydällä. Esim. Väinö Linnan kirjoja, Jeremy Clarksonin kirjoja tms. jotka on kirjoitettu kivasti.

Kyllä on monia elokuvia, joita tulee katseltua kerta toisensa jälkeen. Ei niitä muuten olisi pinossa tuossa toistimen vieressä, vaan lainautuisivat kirjastosta...

Kyllähän noita kestosuosikkeja löytyy. Lisäksi olen erään 80-luvun amerikkalaisen TV-sarjan kaikki kaudet katsonut varmaan 10 kertaa. Tälläkin hetkellä tämä "projekti" vaiheessa, ja 2. kautta mennään jo.

Monet hyvät elokuvat aukeavat ihan eri tavalla uusinnassa. Jotkin paranevat kuin viini. Jopa surkeista kertakäyttöleffoista voi löytyä hupia toisella yrittämällä - ainakin tarinankerronnan puutteet, leikkausvirheet ja surkea näytteleminen pomppaavat esiin kun ei tarvitse yrittää seurata punaista lankaa - mikäli sellaista on mukaan edes muistettu laittaa.
Tappajahai-performance on järjestetty Suomessa ainakin kahdesti uimahallissa - Helsingin Yrjönkadulla sekä Tikkurilassa. Idea oli jo edesmenneen ystäväni Timo Aarnialan. Ihan oikealla projektorilla pyöritettiin isolle kankaalle. Vedessä oli uimarien lisäksi puhallettuja haita ja muistaakseni jotain vedenalaista äänentoistoakin oli altaissa. 90-luvun alkupuolta taisi olla tämä.

Näitä järjestetään pitkin maailmaa juu. Tuo suomen esitys oli aikanaan jossain lehdessäkin. Haluaisin itse järjestää sellaisen myös kun löytyisi sopiva porukka ja paikkaahan tässä jo varovasti tarjottiin.

Jos sotketaan TV-sarjat mukaan, niin juuri aloitin Hill Street Bluesin taas kerran alusta. Babylon 5 on katsottu myös monesti läpi.

Ulkoilmaesityksistä sen verran että tuon mainitun Aarnialan kanssa joitakin järkättiin ja nyt viime vuosina ihan perhe-/ystäväpiirissä videotykillä talon seinää vasten. Kesällä on liian valoisaa. Elokuun loppupuolella vasta pimenee ja huonolla tuurilla kylmenee samaan syssyyn. Hyvällä tuurilla laskeutuu taianomainen, lempeä pimeys jossa viini maistuisi toisenkin leffan verran.

Juu on siinä monta muuttujaa tuollaisessa tapahtumassa aina. Olen vuosien saatossa oppinut sen, että tapahtumia järjestyy ihan järjestämällä kaikkein helpoiten

Muistelen että Jaws olisi näytetty joskus Lahdessa mäkimontun maauimalassa niin että katsojat lilluivat altaassa. Täytyy sanoa että samantien olisin lippujonossa jos tällainen järjestettäisiin uudelleen. Mielenkiintoisia ovat olleet mm. Chaplinin Kultakuumeen näytökset niin että Sinfonia Lahti on soittanut livenä musiikin..

Kyllä Raid tv-sarja pitää kerran vuodessa katsoa läpi, on se vaan niin loistavaa verbaali akrobatiaa.

Myös vanhat westernit ovat jotain, kestävät uudelleenkatsomista. Hyviä rooleja. Usein löytää jotain uutta. Uudemmatkin, kuten Armoton maa/Open range. Siinäkin kerrotaan ihmisistä ja ammuskelu vain "pakollinen" sivujuonne. Siihen aikaan ei aseeseen syljetty. Kuten muissakin laatulänkkäreissä. Mikä on rakkauselokuva, sellainenko, jonka katsoja saa vääntää nestuukia..Vai olisiko "Mies, joka ampui Liberty Valancen", sellainen, paljastuu oikeastaan vasta lopuilla. Nämä ovat paljon maku- ja arvostusasioita, mutta laatu on laatua. Chaplin on itsestäänselvä klassikko, pelkästään siksikin, että enää löydy vastaavia tekijöitä. Sanottavaa hänelläkin oli. Mikäli naurultaan huomasi.