Jatkan pitkäksi venynyttä sarjaani moninaisten elokuvien arvosteluista. Kokeilen tällä kertaa hieman erilaista tyylilajia, jota kai harvemmin mainstream-elokuvissa tavataan. Jos Trumpin lanseeraama "locker talk" ei sovi sinulle, älä jatka lukemista.

Aikaisemmin tapahtunutta mm. viewtopic.php?f=12&t=25209

Kaikkihan tietävät ikuiset kilpakumppanit Marvelin ja DC Comicsin. Marvelilla on Iron Man, DC Comicsilla on Superman. Marvelilla on Spiderman, DC Comicsilla on Batman. Ja niin etiäpäin.

Man-man-man. Mutta mitenkäs kauniimman sukupuolen edustajat?

Kun Marvelin ykkösnaisena pyllistää näkökulmasta riippuen joko Black Window (nyttemmin tissinsä menettänyt ja akoittunut Scarlett Johanssen) tai Zoe Aldana vihreänä Galaxin vartijana, on DC Comicsin teinipoikien huputuksen kohteeksi asennettu Wonder Woman, jota esittää erikoista etymologista taustaa edustava Gal Gadot. Lienee taiteilijanimi.

Neitokaiselle omistettu elokuva putkahti ulos hiljattain, olin itse vähän kuin pakosta kutsuvieraana premierissä sitä katsomassa 800-tuumaisella kankaalla. Wonder Woman on rainan nimi, ja sen juonesta riittäköön kertoa että se on juuri niin korni kuin voi kuvitellakin, natseineen kaikkineen. Star Trekin Kirk eli C.Pine esittää kiiltokuvamaista miespääosaa, mutta eipä silläkään juuri väliä ole minkään kannalta.

Sitten itse asiaan.

Erittäin myönteisenä yllätyksenä DC Comics on pitänyt naispääosansa esittäjän naisellisena. Täysin poissa ovat naismuskelit ja kaikenlainen kehonrakennusmentaliteetti; pinnalla taas on puhdas nuoren, hyvägeenisen, symmetrisen, pitkäjalkaisen ja isotissisen naisen kauneus. Eli lyhyesti sanottuna nainen, joka on luonnostaan uhkea, hoikka ja kaunis, ilman mitään kuntosalitreenejä tai ihmediettejä. Miten tällainen nainen sitten voi olla niin julmetun vahva ja pätevä, se selitetään juonellisella akrobatialla, eikä jollain helvetin Red Roomilla kuten Marvelin puolella.

Leffaa katsoessa ei herkistynyt mies kertaakaan putoa ajattelemaan nykyistä feminististä, naurettavaa narratiivia - ei. Leffa ennemminkin tuo pintaan sellaisen idealistisen 50-lukulaisen naissankarin, eli oikean Wonder Womanin.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Eikö Jekkeri uskalla sanoa asioita niinkuin ne ovat, miksi kierrellä?

Gal esittelee antoisasti tissivakoaan eri kulmista, sekä vyötärön kapeutta (arvioisin mitoiksi 96-61-98 eli ei nyt Zienna Even luokkaa mutta silti) edestä, takaa ja sivulta. Kannut itsessäänkin vaikuttavat olevan hyvälaisen kookkaat, eivät ihan mahtitonkkaluokkaa mutta kuppikokoa DD+, noin karkeasti. Ja tätä elementtiä on vaatetuksessa korostettu tappiin asti.

Vaikka isot tissit hoikassa rungossa ovat taas kääntymässä muotiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, käsitellään perseosasto myös. Peppuhysteriä jonka kai J-Lo ja Kardashian yhdessä aloittivat alkaa olla menneen talven lumia. No, kyllähän kapeaan uumaan liitettyä syvävakoista, korkeavakoista, korostettuvakoista ja ulkonevaa takapuolta mielellään katselee isollakin kankaalla. Tässä Wonder Woman ehkä hieman pettää - Gal Gadot on vaatehdittu useimmiten kostuumiin, joka häveliäästi peittää lepoasennossa kaikenlaiset yritykset arvioida takamuksen kaaria. Onneksi kuitenkin kaikissa toimintakohtauksissa vaatetus ikäänkuin hamosmaisesti nousee ringiksi vyötärölle ja perse on kaiken kansan nähtävällä 200 tuuman levyisenä kankaalla.

Ja millainen perse. Arvioisin että Gal Gadotin peppuvako ulottuu melkeinpä puoleen selkään asti, joka on perinteinen hyvägeenisyyden merkki täysin valkoisten silmämunien lisäksi. Ei ole sitä monien suomalaisten naisten potemaa lankkuperse-syndroomaa. Ehkä mielenkiintoisinta materiaalia tarjoavat sukellus- ja hyppykohtaukset jotka on kuvattu ikäänkuin jalkapohjien tasalta.

Niin, että kyllä sen leffan katsoo.

Arvosanaksi elokuvalle 5-, kuvalliselle materiaalille 8+ ja nationalisti/halla-ahomerkki.

Eittämättä on todettava, että amg-mersun kontribuutio kuskinsa subjektiiviseen tapahtumahorisonttiin on varsin destruktiivinen jo lyhyenkin altistuksen jälkeen.

Niin no, kukin näkee mitä katsoo. Eräässä kritiikissä leffaa arvostettiin juurikin elokuvallisen/taiteellisen sisällön takia pelkän tisseillä ja perseellä ratsastamisen sijaan, jos moinen kielikuva sallitaan. Taidettiin erikseen mainita, kuinka kuvauksessa on maltettu keskittyä päähenkilön kasvoihin. Toki tuostakin voitaneen tehdä mitä moninaisempia johtopäätöksiä kriitikon tavasta katsoa.

Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta elokuvalta. Aina kun tulee arvioita laidasta laitaan on leffassa oltava jotain taikaa.

Kaunishan se leffa oli katsoa, visuaalisesti oikein näyttävä. Juoni ei liian vaativa, "ihan kiva" -osastoa. Eniten häiritsi kun tässä on nyt vähän sekoitettu eri maailmansotien aikojen aineksia keskenään, mutta ehkäpä se sopii tämmöiseen fantasiaan ja muistuttaa ettei kaikkea kannata ottaa liian vakavasti. Pääosan näyttelijä oli pikkuisen persoonaton tavanomaiseen missityyliin, mutta kaunis, ja selviytyi osastaan ihan luontevasti. Kyllä tätä mieluummin katsoo kuin selkäänsä ottaa.

Tuli eilen katsottua uudestaan tämä, toisen lapseni kanssa. Korjaan vielä ylöspäin kosmeettista arvosanaa. Annan sille nyt 9+:n, elokuva on visuaalisesti kaunis, erikoisesti ja erikseen vielä Gal Gadotin osalta.

Gadot on ensimmäinen naisnäyttelijä tosi pitkään aikaan josta pidän. Minuun eivät vetoa nämä puupölkyn eleganssilla varustetut angelinajoliet ja scarletjohanssenit. Gal Gadotissa on 50-luvun naistähtien grande excuisitea. Persoonaton, mitä häh? Kertokaa yksi nykynaisnäyttelijä joka on edes jotenkin kaunis ja persoonallisempi. No okei, Irina Björklund mutta hänhän on jo akoittunut.

Gal Gadot. Nyt en puhu ainoastaan vartalosta vaan myös naamasta. Erikoisesti Galin naaman herkät ja hienot mikroexpressiot eri tilanteissa herättävät kaunotunteita minussa. Ultranaisellista ja samaan aikaan haastavaa, naisen roolin nyrkin ja lieden välissä huomioon ottaen sopivassa määrin.

Olen ihastunut harmaaparta.

Aikaisemmassa viestissä mainittiin jonkun arvostelijan todenneen jotenkin että "tavallisen tissi- ja perseosaston sijasta leffa on jotain muuta". Jaa. Sanokaapas viisammat mikä sitten olisi hiljakkoin julkaistu tavalliseen tissi- ja perselinjaan keskittävä mainstream-elokuva (koiranleuat jättävät ne pornokuvat nyt mainitsematta). Sellaisia ei enää tehdä ja se on suuri puute. Miesten epänormaalia pyykkilautavatsaa kyllä esitellään joka leffassa, mutta nuoria isotissisiä hyväperseisiä näyttelijättäriä ei ilmeisesti enää olekaan. Paitsi nyt Gal.

Täytyy ehkä katsoa, kun tulee iTunesiin. En kyllä oikein pidä tämän näyttelijättären profiilista, julkisivusta pidän tietenkin

Katsoin kahteen kertaan imaxissa tällä viikolla tämän. Elokuva on vahvasti kaksiosainen. Ensimmäinen puolisko on yllättävän hyvä. Lavastuksesta pisteet. Loppupuolisko on normaalia superkalsarihuttua pakollisine yllättävine juonenkäänteineen.