Niin. Kaikkihan tietävät - helppo ostaa, vaikea myydä. Minkä tahansa vanhemman auton myynti on katkeraa ja epäkiitollista puuhaa. Ei ihan aina mutta yleensä; se kolmentonnin harrasteautonkin ostaja vetkuttaa ovisaranoita ja tunnustelee sormella alkavaa ruostetta takalokasuojan kaaren sisältä. Pahimmat rupeavat 15 vuotta vanhasta autosta lukemaan vikakoodeja. "Oikeaa hintaa" ei maksa koskaan kukaan. Halvalla pitäisi saada. On opittu sanomaan se kohteliaasti: "varmasti pyyntihintasi 13.000 on oikea, mutta mulla on nyt budjetti 8000 euroa. Jos sen sillä saa niin ostan, ymmärrän kyllä jos et halua sillä myydä...". Eikö olis parempi sanoa suoraan, "Sinä mulkku, meinaan sulta ostaa tämän auton pilahintaan ja myöhemmin kehuskella sillä foorumilla, myytkö vai kuoletko nälkään, hahhhaahahahahahaahahhahh!".

Vaan mitäpä jos tekisi sille lopun. Entäs jos ei myisi enää yhtään ainutta autoa, pitäisi ne kaikki vaan itsellä, ikuisesti kuoleman ylikin (eli perikunnalle riideltäväksi)?

Entäpä jos olisi ihan hiljaa vaan ja kävisi ajamassa helmillään kerran vuodessa vappuna. Ajelisi syrjäteitä silloinkin etteivät muut pääsisi syljeksimään helmien päälle. Ei antaisi lasten eikä varsinkaan lastenlasten edes koskea, saati ajaa niitä herkku-klassikoita. Vahailisi niitä vaan kuin oman hepin nuppia ja säästäisi, heruttaisi... jos joku kysyisi että sullako se avo-SM on, sanoisi vaan että "enämpi oli, enämpi oli".

Entäpä jos puhuisi autoistaan vaan vastaavien salailija-pussihousujen kanssa, kuiskaten, klubin nurkkapöydässä. Autotallin - tai siis hallin - ovea raottaisi vain harvoille ja valituille, saman kategorian harrastajille.

Sitten Jay Lenon tyyliin rupeaisi tekemään vielä piruiluvideoita aiheesta, joissa aina toistelisi:
1) Tämä on lempikategoriani auto: entisöimätön, täydellinen, alkuperäinen
2) Minä tykkään että kaikki toimii kaikissa autoissani. Siksi tuon 600:sen pullmanin ovi-ikkunahydrauliikkakin korjattiin, maksoi 32.000 dollaria... per ikkuna...

Tämmöisiä latelisi aivan hyvin tietäen, että kaikki sellaisista tykkäävät. Mutta useimmilla ei ole varaa eikä rahaa...

Entäs jos sillä lailla elelisi?

Entäs jos ei koskaan enää myisi yhtään autoaan, ostaisi lisää aina vaan?

Kannatetaan Tässä on vielä se hyvä puoli että kun persaukiset alkaa oston yhteydessä puhumaan jostain vaihtoarvosta ja arvonsäilymisestä ja muista vastaavista rahattomien ongelmista....

^
Hiukan tuon kaltaista olen mietiskellyt.
Olen tullut siihen ajatukseen, että vanhaa autoa ei kannata antaa ilmaiseksikaan. Siitäkin tulee sanomista, jos jotain rikkoutuu.
Hyvää vauhtia olen ajamassa autojani arvottomiksi ja sen jälkeen lopulliseen poistoon. Yhden jo vein ajamalla suoraan romutettavaksi. Annoin vain avaimet tiskille ja auto jäi sinne.
Korkeintaan autoliikkeeseen voi sen jättää loppusijoitukseen, mutta ei yksityiselle. Autoliike ei yleensä hauku perään ja voi siitä joskus pullakahvitkin vaihdossa saada.

Tuohan pani miettimään omaa autohistoriaani. Yhden BX:n siirsin pojan nimiin -99. Muuten en ole myynyt yhtään itselleni rekisteröityä autoa yli 25 vuoteen. Tosin eri syystä, kuin Jekkeri tarkoittaa...

JK. Vaimoni omistama Mazda meni kuin kuumille kiville. kun hinta oli kohdallaan...

Ajatus olisi ollut hieno toteuttaa, mutta omat, tai edes pankin rahat, eivät olisi mahdollistaneet edes omien ajoautojen suhteen moista toimintaa.

En meinaa vieläkään avautua niiden suhteen kirjallisesti ex muodossa, saati että niistä olisi materiaalia Youtubessa, mitä niin arvossa täällä pidetään, mutta oli aika, jolloin perheessä oli II autona aina maasturi. Pelkästään niistä olisi kertynyt suuliin seitsemän Land Cruiseria ja kaksi Range Roveria vuoden vanhoina ja 20tkm ajettuina.

Olisipa Jay Leno, niin nekin olisivat tallessa ja oman Garage sivuston kautta vielä katseltavissa!

Mä taas olen ollut aika huono myymään, omiani. Toisten omistuksessa olleita onkin sitten tullut myyty yllättävänkin paljon, mutta nekin ovat kovin usein olleet sellaisia että on tullut kuultua kaverin myyntihalukkuudesta, ja samaten toisen kaverin mahdollisesta ostohalukkuudesta, ja näitä on sitten tullut yhdisteltyä. Anoppilastakin ehtinyt myydä jo neljä autoa ajoon ja yhden osina...

Tietenkin kun hankkii noita hintahaitarin alapään, tai vieläkin alempaa, löytyviä kohteita, niin sellaisten jatkomyynti on toisinaan aika hedelmätöntä. Toki jos sattuu siten että löytyy pikkuvikainen huomattavan edullisesti, ja saa sen vielä korjattuakin, niin sitten myynnissä on joku pointti. Tilapäiset sitten erikseen, kuten edellinen Xm, jonka tilalle kun nykyinen löytyi niin se tulikin sitten myytyä -hankintahintaan mutta leimattuna jne. Kun sitten katsoo noita omistusaikoja, ei nekään ihan muutamia vuosia ole olleet, kuten vaikka Dyanen kohdalla jonka "kotiinnoudosta" tulee syksyllä vasta 24 vuotta...

Tilat jos ei olisi este, niin tuskin myisin ikinä mitään. Nyt tilanpuute vänkää vastaan, ja jostain/joistain pitäisi osata luopua. Ekana lähtölistalla on C-vitonen, tokana ehkä uudempi Xm..? Sm saanee lähteä, jos sopiva noutaja tulee, paniikkia tai pakkoa sen luopumiselle ei ole -nyt vaan ei koko pesue mukaan siihen sovi mutta eiköhän sekin tilanne jossain vaiheessa muutu kun isommat suuntaa omille suunnilleen...

Ainoa oma auto, mitä olen tarjonnut myyntiin, oli tuo Pöso 106. Joskus 6-9 kk sitten tarjosin sitä yhden osto-ilmoituksen johdosta, maininnalla, että tämän halvempaa ei autoilu voi olla. Jäi myymättä. Ollut nyt vaimoni päivittäisessä käytössä. Ainoa osa, joka on tuon jälkeen jouduttu ostamaan, on toinen rekisterivalon polttimo.