Rakensin tuossa reilun vuoden yhtä Oldsmobilea, jonka lahjoitin maaliskuussa ikääntyneelle harrastajalle jotta saisi ajaa loput ajonsa rakastamallaan automerkillä. Ajot jäivät kovin vähiin, valitettavasti.

Herra menehtyi kuukausi sitten ja nyt pesä haluaisi antaa auton takaisin.
Kun lahjoitin auton, niin siirsin sen vainajan nimiin ja hän oli siinä omistaja sekä haltija.
Mitään kauppakirjoja ei tehty, koska oltiin tunnettu 25 vuotta.

Meinasin jo sanoa, että no voin mä sen ottaa jos ette halua yrittää myydä...mutta mutta...
Joudunkos minä nyt maksamaan siitä jonkun veron jos otan sen kuolinpesältä lahjoituksena vastaan?
En ajatellut tähän autoon enää sijoittaa rahaa yhtään. Auttaisin kyllä taas mielelläni pesää autojen vähentämisessä, niitä kun on omakotitalon piha täynnä.

Joskus ostin auton kuolinpesältä, tarvittiin perunkirjaote jossa mainittiin että auto myydään minulle, suurinpiirtein kaikki muu sai olla mustattuna. Maksoin muistaakseni 300€ eikä se ollut näkyvissä.

Oliskos että 6000€ saa lahjoittaa verovapaasti, tuskin se noin kallis on, kuolinpesän nimissä niin pesän osakkailta luovarit vissiinkin piti olla.

Ennen perunkirjoitusta ei oikein onnistu. Perukirjan kopio tarvitaan koska siitä virallisesti näkyy perikunnan jäsenet, eli auton nykyiset omistajat. Kaikkia perukirjan sivuja ei välttämättä tarvita, kunhan näkyy vainaja, perikunnan jäsenet ja auton kuuluminen pesään. Kaikilta perikunnan jäseniltä tarvitaan joko nimmari kauppakirjaan, tai valtakirja toiselle henkilölle asian hoitoon, koska jokainen heistä on myyjän roolissa, ja kauppakirja on tosiaan hyvä laatia myöhempien sotkujen välttämiseksi. Kauppahinta voi olla vaikka yksi euro.

Mikä sen auton summittainen arvo mahtaa olla? Verottomana kun saa lahjoittaa 5000 € saakka ja perintönä saa antaa olisiko 20000 € asti verottomana.

Lahjoituksesta täytyy/kannattaa tehdä paperit, mutten muista millaiset kannatti/piti tehdä, vanhemmatkin usein lahjoittaa etukäteen varojaan pois ja kumpikin saa vielä lahjoittaa erikseen.

(Ehkä kannattaa joltain joka hoitaa perunkirjoituksia varmistaa miten kuolinpesästä saa lahjoittaa (tai myydä) tavaraa pois, eli joskus tulee pienistäkin asioista riitaa jälkikäteen, jos on paljon erilaisia perillisiä ja löytyy jostain vielä lisää joista ei ensin tiedetty...)

En tiedä onko kuolinpesä yksi juridinen henkilö joka sen lahjoituksen tekee, niin luulisin, eli ei voine kiertää 5000 € rajaa merkkaamalla eri kuolinpesän osakkailta lahjoitus1 5000 €, lahjoitus2 5000 €... mutta joku lakimies senkin varmaan tietää.

[edit] tulikin muilta samaa juttua kirjoittaessa, mutta jätetään tämä myös...

Arvo on korkeintaan 2000€, vaikka kuinka arvioisi yläkanttiin.

Mahdollisen lahjan suuruus on auton perukirja-arvo miinus kauppakirjaan merkitty arvo, miinus kaupasta ostajalle aiheutuneet kulut.

Lahja- eikä perintöveroa tuon arvoisesta ei mene, eli kumpikin vain käynee, jotenkin ainakin lähisukulaisella (olikos alle kolme vuotta kuolemasta) lahjoitetut laskettiin perintöön mukaan?

Pesästä pois meneviä ei kannata yliarvostaa tai aliarvostaa, mutta oikean arvonkin määritys on kyllä vaikeaa. Jos olisi reilusti kalliimpi, niin pyytäisin tarjouksen parilta...kolmelta käytettyjä autoja ostavalta liikkeeltä, mutta ei ne tuon hintaisesta ainakaan kirjallista tarjousta edes tee. Perittäville menevät saattaa joskus kannattaa pikemminkin hieman aliarvottaa, joskus ei (myyntivoiton verotus?), Tuossa autossa luulisin järkeväksi "arvoksi" oikeaa hintaa, ainakin jos myy heti, niin ei tarvitse murehtia (kai) myyntivoitosta ollenkaan?

Voi olla hankalaa löytää sopivia verrokkejakin vaikka nettiautosta, mutta sellaisia voisi ainakin etsiä.

Jos on sopuisa ja pieni perikunta, niin ei liene ongelmaa.

On sopuisa ja pieni.

Lähinnä kiinnostaa joudunko minä maksamaan jotain veroa jos otan auton lahjana takaisin?

Ensinnäkin noi perunkirjasysteemit on jääneet jo monta vuotta sitten pois. Kuolinpesältä saa ajoneuvon ihan normaalilla luovarilla, siis kunhan ajoneuvo on rekisteröity kuolinpesälle. Onnistunee siis tänäpäivänä ihan netissäkin jos kuolinpesällä on pankkitunnukset, oma ostos oli vielä paperiaikaa, kolmisen vuotta sitten juuri kun perunkirjakopiovaatimuksesta oli luovuttu joitakin päiviä aiemmin.
Verokysymykseen en ota kantaa.

Alle 5000€ lahjasta ei mene veroa: https://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/E ... avero.aspx
Luovarista tulee kauppakirja kun siihen merkitään hinta ja maininta että se on maksettu. Mutta mistä tiedät ketä kuuluu pesään tai onko auto jo määrätty testamentilla vaikka sinulle, ellei perukirjaa ole? Auto on rekisteröityä omaisuutta joka vaikeuttaa asioita yhtä paljon vaikka olisi arvoton tai osakehuoneiston arvoinen. Lain mukaan pesän omaisuuden myymiseen tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus, eli kaikkien nimet luovariin/kauppakirjaan.

Onneksi, isomman kanssa saisikin sitten vääntää joka asiasta mut ennen perunkirjoitusta ei onnistu mikään.

Onnistunee ennen perunkirjoitustakin (tosin miten silloin tiedetään, kuka on kuolinpesän osakas?)
https://www.trafi.fi/tieliikenne/kuolinpesan_ajoneuvo
Kuka vaan osakas voi myydä kunhan on lupa ja on valmis ottamaan syyt niskoilleen.

Mutta lahjoittaminen vaikuttaa olevan suurempi kanto:
https://www.minilex.fi/a/kuolinpes%C3%A4-lahjoittajana
"Koska lahjoitus on oikeustoimena kuolinpesän omaisuuden säilyttämiseen tähtäävän luonteen vastainen, kuolinpesät toimivat varsin harvoin lahjoittajia. Lahjan antaminen kuolinpesästä osakkaiden piirin ulkopuolelle on kuitenkin periaatteessa mahdollista, jos osakkaat pääsevät tällaisesta päätöksestä yksimielisyyteen."

Eli kuolinpesä ei olekaan edes juridinen oikeushenkilö, joka on se lahjoittajataho, vaan se on yhteisomistus ja jokainen osakas (tai yksi/...) toimii erillisenä lahjoittajana, millainenkohan lahjakirja ja lahjaveroilmoitus siitä pitäisi sitten laatia. No ainakin se varmistaa sen että verottomuuden rajat eivät ole lähelläkään (kun jokainen saa verottomasti erikseen lahjoittaa 5000 €)

Siellä linkissä on myös enemmänkin juttua kuolinpesän lahjoituksesta.

Mietin että jokunen vuosi sitten kuoli yksi tuttu ja silloin kuolinpesä lahjoitti (vai oliko se sitten kuitenkin perintö) jossain määrin arvokkaan vanhan kirjan yhteisölle. Käsitin että tuo ei kuitenkaan ollut testamentissa vaan pikemminkin suku oletti/tiesi toiveeksi. (mutta ei niin läheinen tapaus että tietäisin varmasti miten meni)

Kohtuu riski tuossa on kuitenkin lienee saada pienestä asiasta kunnon sukuriidat. jos oletetaan väärin eikä keskustella ja sovita?