Komppaan Kaapelia tuossa luumun sävyssä. Aika villi on vaalea/valkoinen katto. Mutta aina pitää muistaa, että itselleen tekee

Katto noudettu tänään maalarilta, jälki oli oikein miellyttävän näköistä verrattuna vanhaan jossa oli jotain ihme rakkuloita maalipinnan alle jääneen kosteuden takia. Heitettiin tuo nyt tilapäisesti paikalleen ettei oravat syö penkkejä, lähtee kyllä vielä verhoilijalla käymään kunhan ilmoittelee aikatauluistaan.

Aikamoista hiljaiseloa tällä saralla, autolla on viimeksi oltu liikenteessä siis kaksi vuotta sitten. En ole sen vertaa toimeentunut että olisin saanut sisäkaton verhoilutettua. Muutaman kerran kesässä tulee ajettua tallista ulos muiden autojen tieltä, ettei nyt aivan ryydy paikoilleen. Haluaisikohan joku muu mahdollisesti jatkaa harrastusta?

Päivitystä, kuinka ollakaan!

Kesäloman viimeisen viikon kohokohdaksi herättelin tallin ylisiltä DS:n jota ei siis ole liikenteessä käytetty kolmeen vuoteen. Katto oli maalauksesta ja verhoilijalta saapuessaan vain laskettu paikoilleen. Nyt siis piti asentaa se oikeasti. Katon reunassa oleva vahvikepelti oli tullut maalattua epoksilla jo aikaisemmin ja nyt krapsutin korin puolelta sen vastinpinnan. Toki jotain ruostetta oli mutta ei missään tapauksessa hitsaamista vaativaa. Ilmeisesti se Rauno Latvalan tälle autolle 80/90-luvun taitteessa tekemä kunnostus on kantanut tänne asti melko hyvin. Puolikiiltävän mustat PUR-maalit tuonne ja katto paikalleen uudella kumitiivisteellä.

Listojen asennuksessa meinasi tulla tenkkapoo kun olin tällä välin jo autuaasti unohtanut miten ne menevät paikoilleen. Päätin siinä kiillottaa kaikki irtonaiset rosterilistat huopalaikalla ja tahnalla välitöinäni ja hyväähän se ulkonäölle teki. Vielä on asentamatta Pallaksen ne sisäkaton reunoja kiertävät pehmotäytteet, pitää vähän katsoa sisävalojen johdotusta ensin. Tämä ei ole katsastusvaruste, joten ehtii myöhemmin.

Katsastuksesta puheen ollen, se oli ekspiroitunut jo yli vuosi sitten. Tarkastin rengaspaineet ja kaikki valot. Pitkät ei jostain syystä mene päälle valoviiksestä. Vilkkuviikseä vetämällä kaukovalovilkku toimii kyllä, samoin valoreleen kontaktiliuskasta painamalla. Pitää tutkia. Pissapojan suuttimia piti myös hieman rassata ja hydeöljyä lisätä. Öljyä "kuluu" näköjään oikean takajousisylinterin suojapussista tiputtelemalla. Muuten ei kummempia. Karautuin liikenteeseen kohti konttoria, matkalla tämän vuosikymmenen bensaa tankkiin.


Syyni käynnissä osan aikaa jopa kahden katsastusmiehen voimin. Mittareista näkyy että takajarruissa oli heittoa aika tavalla. Tarpeeksi kauan kihnuttamalla sai sellaisen lukeman tauluun että nippa nappa kelpasi. Muuten ei ollut sanomista ja leimaahan tuli sitten sen nykysysteemin mukaiset 4 vuotta. Kotimatkalla piti hankkia puteli ranskalaista punaviiniä tapauksen kunniaksi.

Tästähän näkyy nyt sitten se uudistetun katon väri, jota tietoa on ihmeen kärsivällisesti maltettu foorumilla odotella Blanc Carrare, joka on ollut saatavissa vuonna 1966 eräiden ulkovärien yhteydessä. Hauskasti hieman vihertävä, sopii mielestäni kuin nyrkki silmään ja on lähempääkin tarkasteltuna särmän näköinen kun reunuksia ei ole enää lääpitty sikaflexillä. Ajelin kotiin saavuttua heti nosturille tarkoituksena vaihtaa se jousisylinterin suojus ja kunnostaa takajarru, molemmat siis oikealla. Jarrun osalta asia on harvinaisen selkeä, sylinterin toinen mäntä oli jumissa, vieläpä se etummainen eli tehostavan kengän puoleinen. Liuottelin ja putsalilin suojakumien alta ruostemöhnää pois ja naputtelemalla se sitten pikku hiljaa lähti liikkeelle. Päätin etten pura sylinteriä ennen kuin varaosat ovat käsillä. Nyt tuntuisi kuitenkin olevan varsin herkkäliikkeinen. Jousisylinterin kanssa tuli hetkellinen tenkkapoo, eli miten vaihdan sen suojakumin? Männänvartta akselirungossa pitelevä sokka katkesi juurtaan myöten vaikka hyvin varovasti koetin sitä nitkutella irti...

Oikean takajarrun herkistely ja myös se jousisylkun kerääjäpussin vaihto sujui lopulta hyvin. Samalla kun auto oli nosturilla laitoin vaihtaen moottoriöljyt (15W-40 API SF). Koeajolla kaikki pelasi kerrassaan loistavasti mutta perille tultua havaitsin reiluhkoa tiputtelua tällä kertaa vasemman etupyörän takaa. Justiinhan sinne muutama vuosi sitten kaikenlaista laitettiin, joko nyt taas? Ilmeisesti auto muutenkin osoittaa mieltään pitkän seisonnan takia, repsikan etulasi nimittäin putosi myös osittain kiskoltaan.

Olin silloin edellisen kerran vasemman etujousisylkyn tienoilla puuhastellessani laittanut sen männänvarren klipsin huonosti. Sehän sitten oli kalvanut muutamassa vuodessa kumin rikki. Tuo tuli fiksattua jo aikaa sitten, auton alla lymytessä vaihtui vanhat 20W-50 öljyt ehkä hiukan maltillisemman viskositeetin 15W-40 mineraaleihin. Koronakesän ja -syksyn ajot ovat olleet äärimmäisen vähissä eli autolla on tasan kerran käyty naapurikylässä ja siinäpä se. Tänään piti tyhjentää tallia että sai peräpaikalla olleen toisen auton pihalle joten heitinpä sitten vajaan 50 km lenkin DS:llä että uudet öljyt vähän lämpenee. Lähikaupan pihassa paikalle pyrähti lauma noin kymmenenvuotiaita pojankoltiaisia fillareineen, näyttivät peukkua ja huutelivat että "Hieno auto!" Nyt kun esteettistä puolta on kohennettu katon maalauksella ja verhoilulla niin hiukan kutittelisi laittaa penkkien pehmusteet ja kankaat parempaan kuosiin tässä lähiaikoina. Saas nähdä...

Vuonna 2021 DS ei käynyt oman tontin ulkopuolella ollenkaan, pysyi tallissa eikä edes parantunut. Nyt viikonloppuna otin mielijohteesta auton esille ja pesin säilytyksen aikana kertyneet liat suurin piirtein pois. Akuutein tekninen ongelma oli että lämppärin säädin oli jumitunut lämmöt täysillä -asentoon. Purin nupin pois ja sain irrotusöljyllä ja pihdeillä nitkuteltua tuon liikkeelle. Mitähän se nyt heti tuommoiseksi heittäytyi kun kansiremontin yhteydessä 2013 sen muistaakseni remppasin Renkaissa oli paineet pysyneet lähes orjallisen hyvin, sisärenkaat ovat mainio keksintö. Sitten vain baanalle ja hienosti kulkee (tietyin poikkeuksin). Nimittäin kaasua reilummin polkiessa kun kaasarin kakkoskurkku aukeaa, alkaa kohtalainen röpötys ja tehot hieman kyykkää. Historiaa tällä laitteella on ruostemöhnän syöttämisessä kaasariin mutta se on sentään huomattavasti vähentynyt bensansuodattimen asentamisen myötä. Tämän päivän vajaa 100km kruisailun päätteeksi katsoin asialliseksi nostaa kaasarin pöydälle putsausta ja hienosäätöä varten, ja olisihan se komeata viimein saada se BVH kaksoistyhjäkäynti toimimaan.

Kesän ja syksyn mittaan tapahtunutta: Kaasari putsattiin ja alkoipa viimeinkin se kaksoisjoutokäynti toimia! Tämä oli vissiin kolmas kerta kun sitä kaasarin venttiiliä ropasin ja oikein kun ajatuksen kanssa osia pyöritteli niin oikea järjestys löytyi eli autoa pystyy nyt ryömittämään jarrua nostamalla. Edessä purin raidetangon apusimpukat joiden laakeroinnissa tuntui klappia. Menin jopa hätäpäissäni ostamaan uudet apuvarret laakereineen mutta korjaussarja olisi vaatinut pesän koneistamisen milliä suuremmaksi. Niin paha tilanne ei sentään ollut vaan normi putsaus, rasvaus ja kiristely auttoi.

Jousipalloja ei minun aikana ollutkaan paineistettu, itse asiassa oikealla edessä kerkesi olla melkein 10 vuotta joku Xantian harmaa pallo kun alkuperäisen kalvo oli hajonnut. Sopiva orkkis halkaistava pallo löytyi tilalle ja kuskasin kaikki 4 jousipalloa + varaajan Julkusella venttiilien asennuksessa ja paineistettavana. Aika tyhjät olikin kuulemma.

Siinä konehuonessa touhutessa kiinnitti huomiota että pääjohtosarjasta paistoi hapettunutta vaalean vihreää kuparimöhnää torpeedopellin läpiviennin paikkeilta. Purin teippejä sarjan ympäriltä ja niinpä sieltä vaikutti olevan jo ammoin palanut jokin johto. Hyvin nopeasti kävi ilmeiseksi että asian korjaaminen kunnollisesti vaatii kojelaudan purkamisen ja johtosarjan ottamisen pois paikaltaan. No, mikäs siinä kun harrasteauto kuitenkin on kyseessä Kärynnyt johto osoittautui olevan yksi kolmesta lasinpyyhkimen moottorille menevästä. Voisiko jopa selittää sen ettei pyyhkimet aina suostuneet pysähtymään vaikka katkaisijan käänsi nollille? Rakensin uudet johdot käyttäen vanhoja liitinpinnejä ja siistin ja ehjäilin sähköjä muutenkin kojelaudan uumenista. Siivosin pölyjä pois, kiinnittelin äänieristeitä paremmin, rasvasin, putsasin ja herkistelin sitä sun tätä. Sulakerasia vaihtui myös uuteen.

https://aijaa.com/xCLqre
Kojelaudan metalliosat tietysti maalattiin uudelleen ja polvipelti sai uuden vinyylipäälysteen jossa yhteydessä vanha rumahkon sorttinen radion reikä hitsattiin umpeen. Joku 80-luvun alun Blaukkari sai hatkat ja tilalle sovitettiin jo 10v sitten Yli-Piiparilta hankittu kunnostettu vuoden 1966 Blaupunkt Frankfurt DS:ään kuuluvalla asennuskehyksellä.

https://aijaa.com/w6rScc
Tavaratilan aukon ympäristö oli vähän siivottoman näkoinen. Irrotin lokarit ja takaikkunan että pääsi paremmin ongelman kimppuun. Hinkasin pintaruosteet pois, vedin epoksit ja puolikiiltävän mustat uretaanit pintaan ja asensin uudet muoviset reunalistat.

https://aijaa.com/uoJVve
Saksasta löytyi melko uskottavasti alkuperäistä Jersey Rhovyline materiaalia vastaavat Rouge Cornaline -väriset verhoilut. Auton omat oli paikoin jo vanhuuttaan repeilleet ja lähemmin katsottuna kovasti kauhtuneet. Kuljettajan penkin selkänojan pehmustus on myös antautunut aikojen saatossa. Huomenna kuskaan nämä verhoilijalle, josko ensi kaudella pääsisi ajelemaan entistä huomattavasti raikkaamman näköisessä interiöörissä!

Hieno juttu että upea auto saa tarvitsemaansa huolenpitoa.
Tässä onkin oiva tilaisuus kysyä tuon bvh:n toiminnasta siltä osin että miten sillä pystyy esimerkiksi vetämään veneen traileriluiskalta tai muuten tekemään mäkilähdön jyrkässä mäessä? Ilmeisesti jalkakäyttöistä seisontajarrua käytetään tilanteessa vähän kuin kytkimen tapaan?
Itselläni on ollut DS23ie bvm5 normaalina käyttöautona 6 vuotta 80-90 luvun vaihteessa ja vain kerran olen ajanut kaverin bvh-mallia enkä silloin oikein päässyt järkevään rytmiin kaasun ja vaihtamisen kanssa.

En ole mäkilähtöä kokenut erityisen ongelmallisena, joskaan tässä ei ole vetokoukkua eikä tulisi mieleeni riivata laitetta missään veneluiskassa. Kaasua ja jarrua voi tietty polkea yhtä aikaa että vetoa on riittävästi kun jarru irtoaa, ei siihen seisontajarrua tarvitse sekoittaa. Ainoa hiukan harmillinen piirre on että Biosafe-öljy on ilmeisesti kylmällä kelillä sen verran sakeampaa kuin LHS, että moottorin ollessa kylmä voi kaasua äkillisesti nostettaessa kone sammua kun kytkin ei ehdi irrottaa tarpeeksi nopeasti.

Verhoilija tässä soitteli että penkit olisivat noutokunnossa. Itse päällyksien lisäksi oli toppauksia ja taustakankaitakin jouduttu korjailemaan aika tavalla. Toivotaan että nyt olisi hyvät pitkäksi aikaa!

Eihän tuo käyttö mikään kuningasidea tietysti ole mutta jos käyttöauto joskus vaihtuu sähkökäyttöiseksi kaupunkiautoksi, niin tuo homma siirtyy väistämättä harrasteauton vastuulle.

Wapun kunniaksi Johan Lewis & Korjaa Bois esittää:

Ilmoittauduin DS:llä jo pari kuukautta sitten paikkakunnalla järjestettävään vanhojen autojen vappuparaatiin, joka onkin hyvin suosittu. 200 ajoneuvon lista tulee täyteen parissa-kolmessa päivässä. Alkuviikosta otin auton alas säilytyksestä remppatalliin, tarkoituksena muistella miksi kojelauta oli jätetty kasaamatta viime kesänä. No, sieltähän oli sähköt edelleen vähän kateissa. Johtoon numero 10 joka syöttää mm. suuntavilkkuja ja mittaristoa, ei tullut jännitettä.

Kotvan tanimisen jälkeen sain tuon ratkaistua ja paikat sen verran nippuun että eilen oli kunnon koeajon aika. Ihmettelin konehuoneesta ajottain kuuluvaa peltistä pauketta tai rätinää, joka paheni aina kovemmin kiihdyttäessä. En ehtinyt tuota isommin tutkimaan ennen kuin noin 20 km ajelun jälkeen auto risteyksessä sammui, ja startti pyöritti äärimmäisen laiskasti jos ollenkaan. Sain sen käyntiin akun kenkiä heiluttelemalla mutta seuraavassa vastaavassa paikassa tapahtui sama juttu eikä enää käyntiin ilveelläkään. Onneksi tuosta oli kävelymatka kaverin luo, sain sieltä käynnistysapua jonka turvin auton sai ajettua kotiin.

Pian kävi ilmi, että auton laturi ei tosiaankaan lataa akkua, napajännite on sama moottorin käydessä kuin seistessäkin. Asiaa kun paremmin tutkittiin, niin sama johto 10 syöttää ihanteellisessa tapauksessa myös laturin merkkivaloa josta heräte menee jännitteensäätimen kautta laturille. En nyt muista millään, että onko valo tässä aikaisemminkaan toiminut mutta luultavasti ei koska merkkivalon sisältä puuttui polttimo kokonaan Sen lisääminen ei tietenkään pelkästään auttanut kun +12V syöttö puuttui myös. Mainittakoon tässä vaiheessa että auton alkuperäinen tasavirtalaturi on joskus menneisyydessä korvattu 1968 eteenpäin käytössä olleella Paris Rhone alternaattorilla ja erillisellä mekaanisella säätimellä.

En ole latausjärjestelmään kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota koko omistusaikanani mutta nyt piti sitten irrotella lataussäädin esiin. EXC-nastaan laturin kyljestä tuleva johto oli aivan vihreä ja eristeet murtuneet, kaapelikenkä oli ruostunut nastaan kiinni. Säätimen sisällä oli merkkivaloa ohjaavan käämin lanka palanut poikki jossain vaiheessa joten eihän se mitenkään ole voinut toimia viime aikoina. Juotin johtimen kuntoon, maalasin kotelon uudestaan, kiillotin kaikki kontaktinastat ja vaihdoin tarpeelliset johdot ja kaapelikengät säätimen ja laturin väliltä. Koekäytössä vaikutti että lataus toimisi nyt ainakin osan aikaa mutta enemmät tutkimukset piti keskeyttää kun aiemmin mainittu peltinen napsahtelu ja pauke alkoi ottaa korviin vähän liikaa.

Melko nopeasti syypääksi paljastui tuulettimen siipi joka pääsi hakkaamaan vasemmasta reunastaan tuulitunneliin. Ihmettelin että mikä sen asemaa on nyt voinut ihan itsekseen vaihtaa talven aikana. Selitys olikin aivan luonnollinen, vesipumpun laakerointi oli antanut periksi niin että laturin hihnat vetivät pumpun akselia sivuun. Remmit irrotettuna akselilla olikin aivan huikea klappi, ihme että ylipäätänsä piti vielä jäähdytysnesteet sisällään. Ruosteisten vaarnojen ja korppuuntuneiden tiivisteiden kanssa aikani kamppailtua pumppu oli käsissä. Sehän tietty on jo prässäämällä tai kitkahitsaamalla kasattu kertakäyttöinen malli jossa liikkuvat osat ovat yhtä puuta. Vaikka olisi ollut purettavakin niin eipä näin pyhänä osia mistään olisi saanut.

Tässä vaiheessa kun viikon sisään oli DS:n kimpussa käytetty ainakin parin-kolmen kokonaisen työpäivän tunnit, alkoi olla selvää ettei huomiseen vappuparaatiin olisi tämän auton kanssa asiaa. Laitoin tallista valot pois, oven kiinni ja lähdin katsomaan minkä laatuisia ja -vahvuisia vappujuomia talosta löytyy.

Kirjoittelen nyt ennen kuin kokonaan unohtuu, että mitä vapun jälkeen saatiin aikaiseksi. Ei kovin paljon mutta jotain kuitenkin. Sitroselta löytyi uusi vesipumppu jonka asennus sujui kohtalaisen hyvin. Kasausvaiheessa sitten havaitsin, että hihnalinja ei ollut kohdallaan. Aivan suora se ei ollut aikaisemminkaan mutta nyt heittoa oli niin paljon ettei tohtinut enää kokeilla kuinka kauan hihnat olisivat kestäneet. Nokka-akselin päässä olevan pyörän etäisyyttä voi säätää shimmeillä ihan tehtaan manuaalienkin mukaan joten mikäpä siinä muukaan auttoi kuin ottaa kyseinen pyörä irti. Paha vain, että ohjausvaihde on tiellä! Sitten pääsikin jo irrottelemaan jäähdytintä, kuskin lokasuojaa, akkutelinettä ja mitähän kaikkea että sai raidetangot ja rattiakselin irti. Siinä sohlatessa murtui tehostimen painepuolen öljyputki laippaliitoksen vierestä.

Oikeastaan oli ihan hyvä että hammastanko tuli purettua irti. Se oli nimittäin aika pahasti jumissa selittäen tätä autoa koko omistusaikani vaivanneen, ajoittain hyvin tahmean ohjauksen. Varastossa oli ei enempää eikä vähempää kuin kolme d-mallin tehostettua tankoa jotka pesin ja kotvan hypistelyn jälkeen valkkasin parhaimman tuntuisen jatkoon. Kaikki irrallaan olevat osat luonnollisesti putsattiin ja maalattiin ja se siivapyörä saatiin viimeinkin korokelevyjen kera sopivalle paikalle. Laturia ja keskipakosäädintä joutui justeeraamaan vastaavasti. Työkaveri juotti hopealla tehostimen putken kasaan ja paketti saatiin nippuun. Jäähdytysjärjestelmä toimi odotetusti mutta suurin muutos tapahtui tosiaan ohjauksen saralla: Näinkö kevyen ja mukavan tuntuinen se D-mallin tehostettu ohjaus onkin! Jotain pientä säädön tarvetta tai kulumaa siellä ohjausvaihteessa tosin taitaa olla, sillä ratti tahtoo hiukan "haukata" tai nykäistä suoraan ajaessa keskiasennon jommalle kummalle puolelle. Vinkkejä asian korjaamiseksi otetaan vastaan!

Uudelleen verhoillut penkit tuli siis myös jossain vaiheessa tätä saagaa asennettua ja kuskin penkin pehmustus on sangen oivallisen tuntuinen vanhaan lysähtäneeseen ja kovaan tuoliin verrattuna. Kuten arvata saattoi, niin uuden kattoverhoilun ja penkkien sekä maalatun kojetaulun rinnalla ovipahvit ja matot alkavat näyttää vähän nuhjuisilta... Viime viikonvaihteessa siirtelin autoja tallissa talven varalta uuteen järjestykseen joten käytin tilaisuutta hyväksi ajamalla DS:llä pikku lenkin ja hain tuoreempaa bensaa tankkiin. Tämän kauden ajot tosiaankin rajoittuivat pariin pikku pyörähdykseen 5 km säteellä kotoa.

Ohjaustehostimeen liittyen sanoisin, että se on ylitehostettu. Joku on joskus sanonut että siinä on kuin "helmi" keskiasennossa. Tämän voi poistaa vaihdeventtiilin säätöruuveista (siinä kohdassa, missä rattiputki liittyy ohjaustehostimeen on se suorakaiteen muotoinen kumisuojus ja sen alta paljastuu kaksi mutterilla lukittua säätöruuvia). Kun toista (kumpaa tahansa) mutteria löysää ja kiertää sitä säätöruuvia (talttaruuvimeisselin hahlo) aukipäin -vain vähän, ehkä 1/8 - 1/6 osa kierros- ja lukitsee mutterin takaisin, niin keskialue pitäisi olla parempi.
Huono puoli on vain se, että myös tehostuksen määrä heikkenee. Jos "helmi" on edelleen havaittavissa, niin pitäisi avata ruuvia vielä enemmän ja tehostus heikkenee taas vastaavasti.
Oikeasti tähän säätämiseen tarvittaisiin kaksi painemittaria ja tietynlainen mittaustapa, mutta koska näyttää siltä, että tehostinta on jo jossakin vaiheessa "säädetty" (säätömuttereista näkee, onko sinettilakka murtunut), niin voihan sitä tälläkin tavalla vähän itse säätää.

Mika

Onpas mukava taas tauon jälkeen Ison Bertan, kuten lapseni sitä nimitti, eloa lukea. Kiitos Hessu kun pidät sitä lähes elossa. Heh

Niin, anteeksi tuo kun sanoin, että "vaihdeventtiiliä" voi säätää. Se on kyllä ohjausventtiili.
Olen tänä vuonna vaihtanut omastani tuon vaihdeventtiilin ja sen parissa touhunnut, joten
siitä se varmaan jäin mieleen.

Mika

Jos katselisi tätä hiukan tänäkin vuonna. Kävin ex tempore paikallisessa sekatavarakaupassa parin kilsan päässä ja autolle palatessa noteerasin kohtalaisen öljylaimiskon auton alla. Siitäpä sitten nosturille ihmettelemään, mikä moisen voisi aiheuttaa. No, lootan oikealla kyljellä olevan "Clutch lock"-laitteen (mikä se on suomeksi?) paluuletku oli irti, itse asiassa se muoviputken päähän tuleva kumiletkun pätkä oli kokonaan kateissa. Olipas tämä helppoa! Seuraavaksi vaihteistoöljyt vaihtoon. En nyt millään muista olenko tähän omistukseni aikana niitä vaihtanut mutta luultavasti en. Pois valuva voide oli kyllä hyvin kirkkaan oloista ja pohjapropun magneetissa vain vähän mähmää. Täyttöproppu löytyi jäähdyttimen tuulitunnelin alta ja sinne kippasin kunnes kylkipropusta tipahteli liiat pois.

Kaasuvivusto on jo pitkään ollut ongelmallinen, moottori ei palaa joutokäynnille ellei pedaalia nosta varpailla ja liikeen puolivälissä tuntuu ihme pykälä. Pedaalilta pystysuoraan koneen sivua yläs nouseva tanko olikin ihme vinkurassa, se nappasi kiinni jonkun huohotusletkun klemmariin josta aiheutui kyseinen pykälä. Heikko palautus tokeni ainakin auttavasti vivustoja voitelemalla ja palautusjousia kiristelemällä. Kaasuttimen jatkona olevan tangon laakeripukki tulipellissä olikin vaihdettu uuteen jo muutama vuosi sitten.

Lopuksi jarrujen ihmettelyä, viime aikoina on nimittäin tuntunut että vain takajarrut osallistuvat auton hidastamiseen. Kuten palstalla vihjattiinkin, niin olihan siellä etujarrupiirissä ilmaa vaikka kuinka paljon, varsinkin oikealla puolella! En varmaan ole koskaan noita kunnolla ilmannut säiliöön johdetun paluuletkun avulla, mitä nyt vähän tirauttanut nipasta johonkin rättiin. Tässä tulikin jo sen verran kaikkea pientä että olisi kiva niputtaa kojelauta ja muutamat sisustan palikat kunnolla kasaan ja käydä pidemmällä ajelulla, mutta kun se laturin merkkivalo loimottaa kiusallisesti keskellä kojelautaa...

Koin ennenaikaista iloa kytkimen säätimen paluuletkun korjauksesta. Seuraavana päivänä talliin mennessä auton alla oli lähes neliömetrin kokoinen öljylätäkkö Onneksi on edes sitä Naturellea. Konehuoneen tienoilla joka paikka oli niin moskassa ettei oikein erottanut että mistä se tulee. Tulkitsin yhdeksi mahdolliseksi vuotokohdaksi kaasuläpän asentoanturin paluuletkun, jonka liitoksen korjasin ja puhalsin samalla paineilmaa säiliöön päin. Ehkä sieltä kuului joku "plops"-ääni, ainakin vaikuttaisi nyt kiertävän paremmin. Seuraavan vuorokauden aikana tiputtelu jatkui joten otin sen ulos ja jousitus yläasennossa pesin konehuoneen ja alustan niin hyvin kun painepesurin suoralla ja mutkasuuttimella nyt vain saa. No, tietysti lopputulos olisi huomattavasti parempi jos pääsisi oikeasti auton alle pesurin kanssa mutta paransihan tuo näkymiä huomattavasti. En nyt keksinyt enää mitään paikkaa joka vuotaisi mutta kuskin jalkatilan etukulmasta öljypohjan vierestä tippasi aina vain. Kronkin sitten koukkupäisellä muovilastalla sieltä "santsihyllyiltä" kaiken hiekkaöljymoskan pois mitä vaan sain, taisi olla auton ekan omistajan aikaisia pohjimmaisena. Ehkä viimeiset tiputtelut tuli sieltä moskan seasta "varastosta", nyt ei ainakaan vuorokauden seisottamisen aikana tullut yhtään pisaraa.

Siistiytymisen jälkeen tuli aika asentaa uuden sisäkattoverhoilun reunoja Pallas-mallissa kiertävät "makkarat" ja niiden liitoskohtaan B-pilarin yläpäähän tulevat sisävalot. Johan nuo palaset olivat nelisen vuotta seilanneet takapenkillä irtonaisena. Sisävalon tuikut kokivat huomattavan kirkastumisen ultraäänipesurissa. Paremman tekemisen puutteessa kiillottelin rälläkän huopalamellilaikalla ja kiillotustahnalla puskureita ja listoja. Takapuskurin kiinnityksessä kymmenisen vuotta tilapäisesti olleet sinkityt M6 kuusioruuvit vaihtuivat huomattavasti paremmin sopiviin rosterisiin kupukantaisiin lukkoruuveihin. Vielä kojelauta kasaan ja sen perhanan latausvalon selätys niin voisi ehkä ajaakin tällä taas joskus.