Päivää,

Tuli puolivahingossa tässä jokunen hetki sitten huudettua online-huutokaupasta Citroën C5 1.8 SX vm 2002. Auton huoltohistoria on vähän puutteellinen, viimeinen omistaja ennen minua lienee ollut itänaapuristamme kotoisin ainakin autosta löytyneiden artefaktien perusteella. Leimaa on jäljellä pari kuukautta. Toisaalta auton ajomäärä on vain 177 tkm, eikä minulla ole mittarilukemaa eri lähteistä saatujen tietojen nojalla erityisemmin syytä epäillä. Sain auton käsiini nyt sunnuntaina ja rupesin siistimään autoa ja kartoittamaan korjausvelkaa.

Ihan aluksi ohjelmassa oli auton tyhjentäminen ylimääräisestä roinasta ja sisäpuhdistus. Hankasin kaikkia sisustan muoviosia ankarasti puhdistuslapuilla jolloin piintyneen lian ote pikkuhiljaa kirposi. Nyt rattiinkin voi jo koskea ilman kumihanskoja. Takapenkin istuinosat, tavaratilan maton ja hattuhyllyn pesin Pinelinellä ja painepesurilla. Muut tekstiilit pitäisi vielä läpikäydä verhoilupesurilla. Ehkäpä sisätiloja piinaava Wunderbaumin katku sillä hiukan hälvenisi.

Auton rengaspolitiikkaa oli toteutettu varsin niukan budjetin turvin. Alla oli 195/60-kokoiset 9 vuotta vanhat nypityt Hakkapeliitan nastat, pölykapseleita sekasarja. Ehkä lukijat ovat jo sen verran valveutuneita, että uskallan tunnustaa kahdessa pyörässä olleen Toyotan kapselit... Havainnon tehtyäni ne eivät tosin montaa sekuntia ehtineet paikoillaan olla. Yhdessä nurkassa oli teräspeltivanne ja yhtä alupeltivannetta oli kolhittu ankarasti. Muita renkaita ei sitten kauppaan kuulunutkaan. Ajettaessa ratti oli vinossa ja erilaisia tärinöitä runsaasti. Eturipustuksen suunnalta kuului klopinaa töyssyissä. Ajonautinnon esteenä on lisäksi pörisevä takaäänenvaimennin ja perstuntumalta varsin tyhjät jousipallot. Ohutvääntöisen 1.8-litraisen koneen pariksi tehdas on nähnyt asialliseksi laittaa tuollaisen GTI-välityksillä varustetun lootan, eli alemmat vaihteet ovat pitkät tehden kiihtyvyydestä nurkka-ajossa melko marginaalisen. Maantiellä sen sijaan kierroksia on satasen vauhdissa hyvinkin kolme tonnia. Ei siitä silti mitään apua ole, ohitukseen pitää heittää vaihde tai kaksi pienemmälle.

Alkuperäinen radio oli mukana, se oli korvattu jollain hongkong-tason tarvikesoittimella joka on kytketty väärin, radio kuuluu huonosti ja vieläpä oli tarvinnut kojelaudan muoveja vähäsen veistää ympäriltä. Maalipinnassa oli runsaasti kuivuneita pihkatipluja ja ensimmäisen pesun jäljiltä havaittiin myös ällistyttävä määrä pikku lommoja ja painanteita ympäri autoa. Tavaratilaan lastattujen panavampien kamppeiden välietappina on tykätty käyttää takapuskurin yläpintaa varsin ahkerasti. Keskuslukon kaukosäätöavain on sisäkalujen kunnosta päätellen saanut vettä jossain vaiheessa melko runsaasti, eikä se luonnollisesti toimi. Ruostetta ei sentään ole näkyvissä ja tuulilasi on ehjä. Kone ja loota toimii OK ja ilmastointi puhaltaa kylmää. Vikakoodeja ei juurikaan ollut. Jotain positiivistakin siis!

Tässä vaiheessa mietin jo itsekseni "onko järkee vai ei" mutta päätin ettei harrasteautoilusta malta luopua syksyn tullen vaan jatketaan sitä paremman puutteessa tämän parissa. Kartoitin puuttuvat ja rikki olevat pisteosat ja suuntasin kanssaharrastaja betaromeon laanille, jossa onkin kunnioitettava määrä purettavia femmoja. Osat löytyivät ja palvelu oli ensiluokkaista. Mukaan lähti yksi suora alupeltivanne, konepellin äänieriste, erinäisiä kiinnikenipsuja, täydellinen työkalusetti, kaiutinritilä ja tavaralokero oveen, radion ympärysmuovit, siistihkö valenahkaratti, uudenveroinen vaihdekepin nuppi, tankin korkki, konehuoneen suojamuoveja jne. Auton minulle tullessa kuskin oven sisäkahva oli murtunut katki joten ulos pääsi vain ikkunan kautta ulkokahvasta avaamalla. Tämä oli sen verran ärsyttävä vika että ryöväsin kahvan saman tien takaovesta. Nyt löytyi siihenkin korvaava osa.

Paluumatkalle osui mutkaista ja töyssyistä tietä, jota ajellessa kypsyi päätös tehdä alustalle jotain. Viimeistään katsastusmies varmasti esittäisi yhtenevän näkemyksen aiheesta. Aluksi vaihdoin alle varastossa olleet melkein uudet 195/65 kesärenkaat, joiden myötä renkaiden mutovirheistä ja epätasapainosta johtuneet tärinät lakkasivat ja puoltaminenkin hävisi lähes täysin. Rengasmeluunkin saatiin parannusta ja mittarivirhe on enää noin 2 km/h satasen vauhdissa. Vaihtaessa huomasin, että etuakselilla oli hiuksia nostattava klappi molemmissa raidetangon päissä ja toisessa alapallossa. Äänistä päätelleen todennäköisesti myös vakaajan välitangoissa vaikka ne ovatkin kylkeä tunkatessa jännityksellä. Siispä kotona koneen ääreen ja lahden eteläpuolella sijaitsevaan nettikauppaan. Hankintaan meni molemmille puolille nuo äsken mainitut nivelosat, kaikki lasinpyyhkijän sulat, kierros Xantian jousipalloja joiden tarkemmista spekseistä myöhemmin, raitisilmasuodatin ja takimmainen äänenvaimennin. Hintaa noin puolet Motonetin vastaavista, vaikka koetin välttää valitsemasta aivan halvimpia harakiriosia. Renkaita vaihtaessa huomasin ettei käsijarru pitänyt oikealla puolella yhtään vaikka vaijeri veti satulalta vivun aivan pohjaan. Siispä uusi mäntä käsijarrumekanismilla myös ostoskoriin.

Osalähetystä odotellessa voisi nyt siis kuurata vielä penkkejä, nykiä lommonoikaisusetillä pahimpia paikkoja suoraksi ja vaihtaa alkuperäisen soittimen mikäli sattuu toimimaan. Ehkä tämä tästä.

Hienoa! Kiitos pitkästä ja yllättävän mielenkiintoisesta kertomuksesta. Talviautoilu usein pelastaa auton kuin auton, kun sitä pitää laittaa hieman parempaan ajokuntoon.

Toyotalla on muuten ihan ok kapseleita...

Toyotalla on muuten ihan ok kapseleita.

Lääkekapseleitako................?...?

Ei sovi kyllä tojotan osat sitikkaan sitten mitenkään, vaikka niiden hyvydestä vakuuttuneita toki riittääkin. Boss-merkkinen mankka tosiaan lähti melkoisen helposti ilman mitään työkaluja kävelemään, niin "hienosti" oli asennettu. Onneksi johtosarjoja ei sentään ollut puukotettu, orkkis radio/CD meni heittämällä ja alkoi heti toimimaan. Pistää miettimään että miksi oli tarvinnut vaihtaa vaikk'ei tuossa kiinan romussa kuitenkaan esim.- Bluetoothia ollut. Nyt pelaa kaukosäätöviiksi ja radion tiedot tulee kojetaulun näyttöön.

Mitäs muuta? Etupallot vaihtuivat ykköskopan Xantian 70-barisiin mutta takana on vielä C5 vanhat. Ei se keula läheskään niin pehmeän vellovaksi tullut mitä odotin, toki ero takapäähän on melkoinen hidastetöyssyissä ym. Tänään sain paketin joka sisältää kaikki etupään nivelet, takajousipallot ja sen äänenvaimentimen. Tarvikemallinen keskuslukon kake saapui myös postitse. Auto on tähän asti osoittautunut luotettavaksi matkakumppaniksi. Itse asiassa homma meni nyt sen verran vakavaksi että hommasin tälle varaosa-autonkin. Aiheesta lisää lähipäivinä

Niinhän siinä tuppaa käymään. Hyvä vain, että näitäkin pidetään liikenteessä.

No niin, nyt näitä muhkuja on sitten kaksin kappalein. Vihreä yksilö oli poikinut peräti toista sivua pitkän vikalistan katsastuksessa, mikä sai kummasti vauhtia edellisen omistajan autonvaihtoaikeisiin.

Mitäs tässä varaosa-autossa sitten on mitä mulla ei? Väri ainakin on femmassa vähän harvinaisempi Rainforest. Pari desiä isompi moottori, mutta yli satkun enemmän ajettu. Ei taida antaa aihetta toimenpiteisiin. Vai onko EW10:ssä joku erityinen yksittäinen osa jonka vaihtamalla saa EW7:sta 10 hv lisää? Vetokoukku näyttäisi olevan ja tuollainen hieno takaspoileri. Renkaita oli kaksi sarjaa ja molemmat vieläpä aika hyvät. Pientä pisteosaa saattaa tuosta pystyä vaihtamaan parempiin ja vohkia vihdoin se takajousisylinteri pallotesterin rakentamiseksi. Paljon palstatilaa viime aikoina saaneet ovien sisäkahvat ovat kaikki ehjiä ja etuovissa on tavaralokerot tallella

Nettivaraosasta jo bongasinkin, kun piti ihmetellä auton väriä. On kyllä harvinainen väri!

Kävin oikean etupyöräntuennan kimppuun. Miten olikin edellinen omistaja osannut ajaa yhdellä katsastusvälillä finaaliin molemmat koiranluut, molemmat raidetangon päät ja toisen alapallon? Osat vaikuttivat ehkä jopa kenties alkuperäisiltä eli 16 vuotta on ollut aikaa junttaantua kiinni. Raidepää oli ainoa joka irtosi "puhtaasti", muiden kanssa tarvittiin voimakeinoja, liekkiä ja rälläkkää sekä sanavarasto, jossa sellaiset ilmaisut kuin "voi hyvät hyssykät" tai "saaplari soikoon" löytyivät ehkä jostain sijojen 50-60 väliltä Lähemmässä tarkastelussa jarrusatulassa oleva käsijarrun mekanismi ei ollut rikki, vaan vipu oli pelkästään jumiutunut. Piti nyt sitten kuitenkin käyttää satula ihan atomeina, tulipa kunnon herkistelut ja uudet jarrunesteet sitten kaupan päälle. Ehkä vasen puoli menee nyt sitten ihan leikiten kun on homma opeteltu?
Takapöntön vaihdon uuteen jo tuossa viikko sitten, ja äänet ovat nyt suurin piirtein sellaiset kuin kuuluukin. Vanha pönttö oli päällisin puolin melko ehjä mutta ilmeisesti sisuskalut olivat jo vaihtaneet maisemaa. Äänimaailmaan toi oman pikantin lisänsä se, että pöntön etupuolella oleva puolen metrin väliputki (joka oli melko uuden näköinen) oli jätetty etupäästään vuotamaan. Hyh! Kumpa vielä jaksaisi nuo takapallot vaihtaa niin kyyti olisi vihdoin suunnilleen sitä mitä tässä on koko ajan haettu.

Hienoa toimintaa että joku jaksaa muhkujakin elvyttää. Työkalupuolella on loppujen lopuksi aika vähän edistystä tapahtunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, mutta yksi valopilkku sentään löytyy - induktiolämmitin, ne ovat nykyään harrastajankin ulottuvilla. Vanhoja autoja ropatessa tarvii lämpöä koko ajan ja avoliekissä on ongelmansa ja isot kaasupullot nurkissa pyörimissä. Monessa korikorjaamossa ei enää avoliekkiä käytetä. Ihan kelposia induktiolämmittimiä saa 500 euron tuntumaan, ruosteisten pulttien ja pinnapulttien, sovittimien aukominen muuttuu nautinnoksi. Punaiseksi -> pari iskua -> auki. Ilman tulipalovaaraa ahtaassakaan paikassa.

Lisäksi C5/C6-palloihinkin saa nykyään täyttöventtiilejä, niin ei tarvi jumissa olevia takapalloja ruveta hakkaamaan irti. Uhkailevat että pallojen sisällä olisi joku piikki joka estää täytön (tyhjäksi päästessä puhkaisisi kalvon) mutta enpä ole sellaista itse todennut.

^ Mistäs niitä venttiileitä saa? Voisi tässä talven mittaan katsella C6 pallot kuntoon. Joku hemmo Ruotsissahan näitä kai huoltaa mutta vähän vaivalloiselta operaatiolta tuntuu eikä pallojen lähettely edestakaisin sekään ilmaista ole.

Sitten otsikon aiheeseen: Kyllähän ne kuskin puoleiset alustan nivelet vaihtuivat paljon ketterämmin. Jätin alapallon vielä varastoon, mitäpä sitä ehjää vaihtamaan. Talon ympäri ajetulla motivaatiolenkillä sai lepuuttaa korviaan, nimittäin se epätasaisella alustalla vaivannut infernaalinen kolina oli kerrassaan hävinnyt.

Tämä C5 sai kunnian olla ensimmäinen ajoneuvo joka on ylittänyt uuden autotallin kynnyksen. Eihän tuo talli vielä valmis ole kuten kuvastakin näkyy mutta kuivassa, valoisassa ja tasaisella lattialla on mukavampi hakea pyöränkulmia kohdalleen. Esson baarin keino, jonka mukaan uusi raidetangon pää pitää ruuvata yhtä monta kierrosta paikalleen kuin vanha tulee pois, ei välttämättä johda kovin hyvään lopputulokseen. Tässä tapauksessa aurausta oli aivan poskettomasti vaikka oikea arvo on 1...3mm haritusta. Erinäisillä konsteilla löytyi aika hyvä säätö, ensimmäistä kertaa auto kulkee suoraan kun ratti on keskellä eikä mikään tärise tai kolise.

Nyt kun teknisellä rintamalla oli saavutettu merkittävä edistysaskel, oli aikaa pienimuotoisille kosmeettisille parannuksille joista tämän ikä- ja hintaluokan autot melko usein jäävät paitsi.

Takapenkin selkänoja: Alla vanha reiällinen ja päällä uusi ehjä ja pesty odottamassa asennusta.

Keskikonsolin irrotus on varsin helppo toimenpide, joten miksipä ei heivattaisi rei'itettyä mallia mäkeen ja laiteta priimaa tilalle. Osien ollessa irti kannattaa putsata kunnolla ja sipaista muovinhoitoaine päälle.

Nyt oli sitten töyssytetty tarpeeksi pitkään noilla orkkis takapalloilla. Tilalle siis ykköskopan 1.8 Xantian takapallot (uudet Monroen tarvikemallit). En heti uskonut, että jousituksen kannattaa olla yläasennossa kun pallot raksauttaa auki, mutta tovin takomisen jälkeen kokeilin tuotakin ja heti lähti. Hiukan harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa öljyvuoto oikean jousisylinterin kumipalkeen tienoilta. Putsauksen jälkeen osoittautui, että öljy tulee siitä 15cm pitkästä ylivuotoputkesta joka menee haitarikumista ylös takakelkan sisään. Jotain hämminkiä paluulinjassa siis. Otin takapään paluulinjan irti konehuoneessa tulipellin tykönä olevalta jakotukilta ja puhalsin sinne paineilmaa. Takaa alkoi kuulua suhinaa joten jos oli ollut tukossa niin eipä ole enää. Kasasin systeemin ja löin koneet käyntiin. Pienen ajolenkin jälkeen ei nyt ainakaan ollut enää öljynnyt paikkoja.

Auton tallista poistumisen jälkeen näytti työmaa tältä. Motonetin halpis öljynputsariavain on mukavan järeä työkalu pallojen irrottamiseen mutta harmittavasti C5 takakelkka hiukan estää tuon paksun ketjun asettamista pallon "päiväntasaajan" kohdalle. Koeajotuntumat sitten: Piti hankkiutua naapurikylän hiljattain päällystetylle ja hidastetöyssyillä saastutetulle raitille kokeilemaan. Nyt pystyy ajamaan töyssyjen yli sallittua 40 km/h nopeutta melko eleettömästi. Vanhoilla palloilla ei olisi tullut mieleen yrittääkään, pompahdus olisi ollut vähintään yhtä hirmuinen kun perheen paremman puoliskon käytössä olevassa Octaviassa. Meno ei ole silti ollenkaan leijuvaa eli saattaa joutua niitä paljon puhuttuja porailuita ja viisteyttämisiä vielä tekemään. Tyytyväinen olen silti tähänkin.
Mitä tulee öljyvuotoihin, niin sitä laatua näyttäisi olevan ohjaustehostimen paineputken suunnalla melko runsaasti. Tiputtaa vasemman etupyörän kohdalta lyhyessä ajassa aika näyttävän lätäkön. Uusi putkiasennelma maksaa likemmäs 200€, joten taitaa joutua keksimään jotain. Ehkäpä nyysin vo-autosta kyseisen putkiston (vuotanut sekin jo on) ja katsotaan olisiko sille mitään tehtävissä.

Tervehdys!
Täällä ollut nyt pari yksilöä, jotka tulvineet sieltä paluuputkesta ja syyksi selvinnyt liika nestemäärä säiliössä.
Laita se ohjaustehostajan putki kuntoon pikaisesti, kun viikolla tuli C5, joka oli lopettanut lataamisen ja oli siitä putken vuodosta impannut kaikki nesteet laturin sisuksiin.

Hydrauliliikkeessä puristuttaan uudet letkunpätkät ja holkit jos putket on kunnossa ,Tampereella suosittelen:
Salhydro kaukajärvellä.
Toi betan neuvo on hyvä siinä on just liitos joka voi vuotaa ja suoraan laturiin.

Kokeilin eilen ottaa tehostimen putkistoa irti vo-autosta. Kaikki sujui suhteellisen hyvin, kunnes tuli aika avata putkien päätä ohjausvaihteessa pitelevä ruuvi. H3+ tyyppisen auton kyseessä ollen kaikki mahdolliset suunnat päästä kyseisen ruuvin luo on torpattu erittäin tehokkaasti. Ilmeisesti pitäisi olla auto nosturilla ja löysätä apurunkoa jolloin lattian, hydeputkien ja kallistuksenvakaajan väliin tulisi tila avata ruuvi piiitkän jatkovarren avulla. Teoriassa näin, mutta kun raato on metsän laidassa savikuopassa ja itse makaa telttakankaan päällä ja otsalampun valossa koettaa vääntää 20 cm raosta niin tekemättähän se jäi.

Plan B: Otetaan kuitenkin ajoautosta putkisto irti ja kuskataan se korjattavana kun kerran käytössä on vara-auto. Pääseepähän taas premium-merkkisen kyydistä nauttimaan näiden pask... eiku... ei mitään

Kuivassa ja valoisassa onnistui paremmin, varsinkin kun oli kerran jo harjoiteltu. Koska autossa ei ole plussa-mallin vieteristöä niin käden mahtui ruhtinaallisesti viemään apurungon kolon läpi ja avaamaan pikkuräikällä T40 ruuvin hammastangon tyköä jolloin putkiston sai irti.

Lähtihän se.

http://www.tecnosirstore.com/attrezzatu ... ere-1.html

Tuonne on ilmestynyt C5/C6-mallin venttiilit. Siinä tosin pitää pallosta porata pois se tulppa ja kierteittää reikä, ei ole niin helppoa kuin vanhoihin palloihin.

Näyttäis olevan uustuotanto-DIRAViakin, vau tai ainakin huollettua kun vanhan näyttävät haluavan itselleen...

Kävin letkuasetelman kanssa aika monessa paikassa mutta kohtasin enimmäkseen vain päivittelyä ja valittelua kyvyttömien/haluttomien myyjien toimesta. Ei kuulemma pysty korjaamaan. No, Tampereen Specmalla oli toinen ääni kellossa. Suositukseksi tuli katkaista metalliputket vanhan puristusliitoksen vierestä ja tehdä uudet letkut helmiliittimillä. Uuset letkut tehtiin ja sopivat nippelit valkattiin mukaan ja hinta oli hyvin kohtuullinen. Kotona katkoin paineputken sopivista kohdista, hankasin teräsputken santapaperilla kiiltäväksi ja tein liitokset hydrauliikan tiivistysnesteen kera. Paluupuoli jäi ennalleen, ainoastaan kertakäyttöklemmarit korvasin ruuvattavilla malleilla. LDS:ää on nyt pallojen vaihdon ja tämän remontin siivittämänä lotrattu sen verran että voidaan katsoa sekin vaihdetuksi. Pumpulta lähtevästä letkusta jäi nyt se kuristimena toiminut sisäletku pois, mutta en nyt 30 km ajokokemuksella osaa vielä sanoa että se olisi mihinkään vaikuttanut. Voihan tuonne lähtöön myöhemmin askarrella kuristimen jos siltä alkaa tuntumaan. Ennen kaikkea vaikuttaisi systeemi nyt tiiviiltä. Jokohan sitä kohta leimalle uskaltaisi?

Ajelin eilen mielijohteesta katsastuskonttorille kun omasta mielestä oli autoa "katseltu" jo hyvinkin pitkälti leimakuntoon. Odotukset olivat silti realistiset, eli korjattavaakin varmaan löydetään. Olihan sitä: Takajarrujen sisemmät palat aivan loppu (hylätty), lambda-arvo pielessä otaksuttavasti johtuen pakoputken keskivaiheilla olevasta reiästä (hylätty), mitkään jarruvalot eivät toimineet (hylätty) ja toinen ajovalo näytti liian alas (korjauskehoitus). No, lähinnä pelkkää askartelua luvassa, ei tarvitse kalliita osia hankkia. Iskaritesti näytti erittäin tasaisia yli 70 lukemia Xantian palloilla eli hyvin vaikuttaisi toimivan.

Vikalistan aiheita on nyt tässä perattu pikkuhiljaa. Kokosin ohjaustehostinrempan tiimoilta irti olleet etupään muovit vielä paremmalla ajalla kunnollisemmin, varaosa-autosta sai monia pikkuosia ja kiinnikkeitä tarkoitusta varten. Ajovalon suuntaus on hoidettu. Toimimattomien jarruvalojen syyksi epäilin tietenkin katkaisijaa, harvoinpa kaikki kolme pimenevät kerralla. Eipä ollut katkaisija eikä sulakkeetkaan vaan yksinkertaisesti molemmista takalyhdyistä polttimot palaneet. Ne kun vaihtoi niin lisäjarruvalo alkoi toimimaan ihan ilman toimenpiteitä, metka homma. Oikea takaovi ei aina ole tahtonut aueta ulkokahvasta, joten vaihdojn myös ko. oven lukkolaitteen. Ihan mukavasti se oven sisältä pois pyörähtää kun opettelee homman. Suurinta viitseliäisyyttä edellyttää höyrynsulkumuovin irrottaminen ehjänä ja kiinnittäminen takaisin tiiviisti. Takajarrupalatkin tuli tänään vaihdettua joten mukavastihan tämä sujuu.

Sitten vielä se inhottavin kohta vikalistalla eli vuotava pakoputki. Pikku reikiä oli tuossa keskikohdan kannakkeen ympärillä. Hetken mietiskelyn jälkeen päätin tiputtaa koko putken niin saapa korjattua kunnolla.

Takalambdan johdon irrottelu pohjamuovien ja lämpösuojien alta oli hieman ärsyttävää, samoin kiinnitysklemmari pakosarjaan oli tahmeanpuoleinen liikkeissään. Tätä kirjoitettaessa huono kohta on rälläköity pois (oli sitä jo joku koettanut migillä tilkitä, langanpätkiä oli sisäpuolella runsaasti) ja korjauspala tehty.

Tuostahan tulee pian hyvä, jos et lopeta

Katsastuksen jälkinäyttö sujui odotetusti hyvin, eli nyt saa ajella 30.10.2019 saakka. Hyvä fiilis, nyt voisi vielä muutaman kosmeettisen jutun katsella kuntoon. Olen ottanut tavaksi ajella työmatkan kuunnellen Spotifyta vastamelukuulokkeiden kautta (auton radio ei tue Bluetoothia). Siinä hiljaisuudessa ja kyydin pehmeydessä on jotain unenomaista. Perheen toinen kuljetin, muutaman vuoden uudempi Octavia TDI varustettuna 17" vanteilla on järkyttävän meluisa ja tärskyttävä traktori tähän verrattuna

Eilisen lumisateen pakottamana/innoittamana laitettiin vara-autosta peräisin olevat nastarenkaat alle. Kävivät tasapainotuskoneen kautta; yksi kelpasi sellaisenaan mutta lopuissa piti painoja hiukan säätää. Nastamelua tuli, mutta ei nyt niin pahasti kuin olin pelännyt. Ohjaus muuttui aavistuksen epätarkemmaksi. Eipä se mikään partaveitsenterävä ole näihin saksalaisiin uratutkiin verrattuna ikinä ollutkaan. Tänään kotimatkalla tuli kuivalla asvaltilla suola-auto vastaan eli talviautoilun ihanuuksia kohti kuljetaan vääjäämättä.