Miten muuten viimekesäisen leirin kanssa kävi? Oliko patonkilaisia paikalla?

Yksi oli lähellä, mutta pahaksi onneksi sairastui viime tingassa.

Nyt olisi paikka Hämeenlinnan liepeillä ja osittain paremmat faciliteetit, joten osanoton toivotaan olevan aiempaakin runsaanpaa.
Ja ei tarvitse tulla koko ajaksi, esim. 3 päivää alussa tai 2 lopussa on ok.

Ja jumalan suhde partioon on samantapainen kuin kirkon valtioon.

-janne

Pakko kysyä, kun en tiedä: voiko uskonto olla ihan mikä uskonto vaan, eli kristinuskontojen lisäksi juutalaisuus, buddhalaisuus, islam... entäs "modernit pikku-uskonnot"?

Suhde Jumalaan -sanaparia kun tuossa on avattu, niin ei ole rajattu uskontoa mitenkään. Lisäksi riittää pelkkä myönteinen asennoituminen uskontoon. Muutamilla partiolerireillä olen ollut mukana eikä siellä mitenkään saavista kaadeta J:tä kenenkään korvaan.

Juu, en minäkään ole partiolaisten kanssa yhteistyötä tehdessä mitään suoraa tunnustuksellista toimintaa nähnyt tai kuullut. Aina on keskitytty tähän maailmaan ja konkretiaan.

Asia kohdallani on periaatteellinen (kuten joillekin vaikkapa uskonto), samalla tavalla kuin se etten oikein tykkää valtion ja kirkon liitosta. Ei nuo asiat saisi kuulua millään tavalla yhteen.

Haluan tällä vain täsmentää, etten arvostele partiota kenenkään harrastuksena. Minulle se ei vain ole vaihtoehto em. syystä. Tämä OT:sta, rasti X luovuttaa radiopuhelimen keskukseen ja poistuu kanavalta.

Itse en ole kuulunut kirkkoon vuoden 1992 jälkeen. Sitä ennen olin aktiivinen SRK-toiminnassa.
En ole partiotoimintaa kokenut mitenkään Jeesuslähtöiseksi.

Poika on partiossa ja nyt ekaa kertaa kuulen tuosta sidonnaisuudesta Tosin yhdellä leirillä taisi olla ruokailun yhteydessä jotain minkä koin vieraaksi. En enää muista mikä..

Sinänsä hauskaa että luomisoppiin nojaava uskonto "harrastaa" evoluutioon perustuvaa luontoa ja siellä pärjäämistä. Mm

Nyt kiinnostuksen voisi vaihtaa tunnustusta saaneeseen kehityshankkeseen.

Partion logistiikan ja infrapalveluiden seurantahanke sai VM:ltä rahoitusta Kira-digi hankkeen kautta. Hakijoita oli 48, joista alkukarsintojen jälkeen myönnettiin rahaa liki miljoona euroa 28 hakijalle. Muutama iso tutkimuslaitos ja kansainvälinen toimija jäi rannalle. Mutta asiaan.

Jos patongin keskuudessa on intoa, taitoa tai halua osallistua IoT verkon kyhäämiseen jossain roolissa tai tukea/osallistua toimintaan esim. yrityksen kautta, niin siihen on mahdollisuus, jossa voidaan palkaksi antaa kansallista ja mahdollisesti kansainvälistä näkyvyyttä ja kokemusta työssä jossa on tarkoitus. 70 000 partiolaista Suomessa ja 40 M kansainvälisesti on kiitollinen taksvärkistä.

Partion KiRa-digi hankkeen esittely 2.46:30 https://livestream.com/kiradigi/kickoff5

Meidän ja muiden slidet https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing

Kira digi http://www.kiradigi.fi/etusivu.html

Pesti-ilmoitukset:
http://www.kliffa2018.fi/pestit/iot-velhoja/
http://www.kliffa2018.fi/pestit/avant-kuljettajia/

”Sinun tulee kärsiä muiden puolesta”.

Ylösnousemus on tapahtunut, Olen aloittanut pelin uudelleen ja kalustoluettelo kasvaa hallilla. Nautinpa vasiten todella paljon taas CX Turbo 2:lla ajelusta ja GSA matka-ajossa pisti aikuisen miehen nauramaan kuoppatiellä. Jatketaan, keskustellaan, aprikoidaan!

Raportoidaan kuitenkin mitä välissä on ehtinyt tapahtua, noiden jouluna 2016 harkitsemieni autojen suhteen.



Niin että kyllä nuo haahuilut osin toteutuivat. Mutta nyt palataan sitikoihin. Ja ehkä 505-turbopösöihin...?

Kait meistä jokainen joskus toteaa: Aikansa kutakin... Minulla on tuo oma "harrastetalli" ollut kohta 20 v. Maksettuja vuokria ja sähkölaskuja kohta tähtitieteellinen summa. Ja mitä olen saanut aikaan?
- Tekohengittänyt vanhoja romuja. Ja ajanut niillä n. 1,2 milj.km. Juuri mitään autoa en ole myynyt, romumiehet ovat silloin tällöin hakeneet haaskoja. Pyynnöstäni, tietenkin.
-Purkanut 3 XM:ää varaosiksi itselleni. Osia olen myynyt n. 50-200€:n edestä vuodessa. Ei edes yhden kuukausivuokran verran. Eikä monena vuonna ensimmäistäkään...
- Olen rakentanut lastenkanootin, jota kukaan ei tarvitse, eikä halua. Ja joka vei 17v. Niinpä lahjoitin sen muiden harmiksi. Epoksihartsit maksoivat v. 2000 pitkälle toista tuhatta markkaa, puutavara ja työkalutkin kai jotain.
-Korjannut joidenkin tuttujen autoja, tai antanut tilan maksutta johonkin pieneen remonttiin.

- Nyt ei ole kuukausiin ollut pienintäkään motivaatiota lähteä hallille mitään näpräämään. Pari kertaa öljyjä katsomaan, tai lumiharjaa etsimään. Olisihan noita projekteja edessä vaikka kuinka ja monta. Vaan motivaatio täysin hukassa. Mikään autonrassaus ei vaan innosta. Tuo Jasulta kesällä ostamani XM vaan toimii mitään tekemättäkin, pienistä puutteista viis. Toinenkin auto toimii, vaikkei konepeltiä avaa puoleen vuoteen.

Vaan pitäisikö tallista luopua? Ei ihan pikkujuttu sekään. Rivitalon ulkovarastoon ei saa murto-osaakaan tavaroista, joita haluaisi säilyttää. Vähintään 6 sitikkaa pitäisi romuttaa, eihän niitä kukaan, muu kuin minä, osta. 100 kg käsityökaluja, 500 kiloa "korjaamolaitteita" , 100 kg rakentamistyökaluja, 100kg sekalaisia ruuvi-, proppu- ja kiinnitystarvikkeita, 100 purkkia kemikaaleja, 30 auton pyörää tai vannetta. Kullanhuuhdontaan pumput, letkut ja rumpuseula, sekä muut varusteet. Pari kajakkia, retkeilyvarusteita. Sekä käsittämätön määrä muuta, mitä ei edes tiedä, miksi nekään on säilytetty. Kaikkea kun voi vielä tarvita.

3. päivän päästä taas vuokran maksu. Elämä on laiffii.

Olen 28 vuotias ja olen ollut autoliiketoiminnassa mukana jo 20 vuotta. Hyvin, hyvin monenlaisia autoja nähneenä, kyydissä olleena ja ajaneena voin lausua, että autot on tylsiä. Joskus hämmästelin, että miten auto voi olla joillekin vain kulkuväline, nyt olen itse siinä pisteessä. Ostin C6:n saadakseni uutta pontta autokiinnostukseen; C6:sta kun ei ollut ikinä sattunut kohdalle. Nyt olen jo valmis luopumaan siitä.
Käytössä on 2005 mallinen C5 Break 2.0 bensa AL4.
Tämä auto nyt vaikuttaa jäävän käyttööni, koska siinä on tarpeeksi mukavuutta (Xantia/CX pallotettu), edulliset pakolliskulut, perustekniikka, ei mitään arvoa markkinoilla.
Se vie verrattain mukavasti paikasta toiseen.
Pitää sietää: nitisevää kattoverhousta tjsp. pakkasella, AL4:n katapulttimaista vaihtotapahtumaa 1->2 vaihteelle, tehottomuutta, ihan sekopäistä sadetunnistinta, murenevaa penkin reunaa, sähkölaseja jotka toimii nappuloista oman tahtonsa mukaisesti, kylmäkäynnistyksessä 2 sekuntia kuuluvaa dieselimäistä käyntiääntä - tämä kuuluu aina silloin kun joku sivullinen on kuulemassa, kotipihassa ei ikinä, klotisevaa ääntä takajousituksesta.
Toistaiseksi se on joka ikinen kerta lähtenyt käyntiin, kun on tarvinnut ja kuljettanut määränpäähän, kaikista vajavaisuuksista huolimatta. Siksi olen tykästynyt siihen. Ja on huollettu, rempattu ja laitettu. Aina vain tulee uutta laitettavaa. Onhan se 15 vuotta vanha. Ajettu ei ole kuin 222 tkm.
Mitä siitä luopumaankaan tässä kohtaa.

Jos voisin tehdä haluamiani ratkaisuja, niin ostaisin vähän ajetun Lexus LS 460 mallin ja luopuisin muista autoista.
Mukavuus, äänettömyys ja luotettavuus ovat huipputasoa.

Kahteenkymmeneen vuoteen 65 autoa omissa nimissä. Sitä ennen pärjättiin 10 vuotta kolmella, joita ei omistettu yhtäaikaa. Jonkinlainen sekopäisyys valtasi 2000-luvun vaihteessa näköjään.

Olen kyllästynyt. Toki olen vaihtanut autoja ihan hulluun tahtiin, lahjoittanut niitä pois kun ei jaksa myydä satasen romuja, sekä ottanut viikkotasolla kymppitonnin takkiin joskus vaihtotapahtumassakin. Ei vaan jaksa, eikä kiinnosta enää.

Nyt tekisi mieli hommata taas joku harrastekatiska kun pääsi edellisestä eroon, mutta ei vaan huvita.
68:sta autosta talliin jäi kolme Fiatia ja yksi Merssu...katsotaan kuinka kauan tätä vaihetta nyt kestää.

[quote="Huikko"..katsotaan kuinka kauan tätä vaihetta nyt kestää.[/quote]
Kunnes kattoluukku aukeaa.

Ei tätä meikäläisen autoilua nyt varmaan miksikään harrastukseksi voi kutsua vs. tosi harrastajat entisöinti-projekteineen yms. mutta ympäri mennään yhteen tullaan, vai kuin sitä sanotaan. C5:n jälkeen muutaman vuoden pieni harha-askel Nippon-Relluun ja kohtaa taas takaisin

Mun mielestä sun pitäis välillä ostaa multa, vaikkapa Xantia V6 tai XM V6

Oliko yhtään V6:sta manuaalina ja kattoluukulla?

Päivää kaikille. Sain vihdoin käyttäjätunnukseni hyväksytyksi tälle foorumille ja käytänpä tätä viestiketjua soluttautuakseni mukaan.
Minun sitikkainnostukseni taisi alkaa ehkä vuonna 1962 jolloin sain joululahjaksi DS19 leluauton. Ensimmäinen autoni ja sitikkani oli vm-74 Dyane jonka omistin 1978-1994. DS23ie oli vuosina 1986-1994 ja AX11 1991-1994.
Eli vuonna 1994 luovuin samalla kerralla kolmesta sitikasta ja lopetin myös autoharrastuksen ja siiryin harrastelemaan talonrakentamista. Kuutisen vuotta sitten aloitin taas uudelleen autoharrastuksen hankkimalla Alfa Romeo Bertonen, jota olen kunnostellut 5 vuotta. Projekti piti alunperinkin tehdä huolella, mutta auton arvonnousu (?) on nostanut vaatimustasoa entisestään. Auto on myös osoittautunut luultuakin heikkokuntoisemmaksi ja edellisten ruotsalaisten seppien hitsailut ovat olleet hankalia palauttaa alkuperäisiksi.

Minulle kiinnostavin sitikkamalli on ehdottomasti DS ja kuumetta onkin ollut jo useamman vuoden. Olen hoitanut tautia aika heikosti kiertelemällä klassikkoautopaikoissa Ranskassa ja Hollannissa, nyt viikonloppuna taas Retromobileen. Leboncoin ja Lesanciennes ovat tietysti vakiolukemista. Pääsisiköhän DS-kuumeesta jos pääsisi ajamaan moisella laitteella 26 vuoden tauon jälkeen. Tuolloin kun omistin DS:n pidin sitä ihan vakavissani paljon parempana ajettavuudeltaan verrattuna silloisen pomoni upouuteen CX:ään CX oli jotenkin rasittava ajaa kun urien ja sivutuulen lisäksi ohjauksella joutui taistelemaan auton hydrauliikkaa vastaan. DS:ssä tarvittiin vain minimaalinen liike ja voima joka riitti aukomaan tehostimen venttiilejä suuntaan tai toiseen. Mutta joka tapuksessa monessakin harrastuksessa pieni tauko on silloin tällöin paikallaan niin voi varmistua siitä että on oikealla asialla.

Näinhän se on. DIRAVI ei ole kaikkivoipa vaikka monet sen nimeen vannovat. Nykypäivään tullessa ovat valitettavasti kaikki DIRAVI-autot (SM ja Khamsin poislukien) hitaita ja raskaita ohjaukseltaan. Ainoaksi hauskaksi elementiksi jää se itsekeskitys auton ollessa paikallaan.