Monikos vanhan ja ruman Citikan kuski on huomannut takaa tulevien pakollista ohitustarvetta?
En ole huomannut tätä "ongelmaa" vuosiin, mutta, nyt kun on tullut ajeltua pari tuhatta kilsaa Saxolla niin perseessä killujia ja motarilla väkisin ohitettavan osa on näköjään jatkuvaa. Aika hämmentävä kokemus. Saman huomasin viimeksi noin 5 v sitten vanhalla farkku CX:llä.
Yksi urpoimmista vedoista oli männä vkolla Saxon kanssa motarille liityttäessä niin joku Diudikuski ohitti vielä liittymässäkin oikealta. Saxo siis aiheuttaa muissa kuskeissa mopoauto-syndrooman.

Onhan noita pakulla kun ajelee on pakko ohitella ja suoraan nokan eteen vetää vaikka ajelee nop rajoitusten mukaan sit vielä jäävät siihen eteen junnaan.

Jatkuvasti. Kiire on että sulkuviivakaan ei estä kun mentävä on. Ohitus pitää aloittaa 5cm takapuskurista, tilanne jatkuu samaa kaistaa peilien melkein lyödettä yhteen ja loppuu taas puskurien hipomiseen. Päivittäistä siis kun työmatkaa ajaa.

Ajan itse kaistan oikeaa reunaa niin joidenkin mielestä se vissiin tarkoittaa et voi ohittaa samaa kaistaa. Kummasta tuo muumibussi siirtyy sen kaista vasempaan reunaan tuossa tilanteessa. minkäs sivutuulelle voit...

Mutta joo kyllä noi ohitus tekniikat ja tyylit on muuttunut tässä omankin ajokorttiuran aikana ihan aivottomiksi. Sillä kiilailulla kun et ajallisesti voita mitään.

Todellakin ... Taitaa tosin päteä muihinkin vanhoihin kuin sitikoihin.
Muutama vuosi sitten tein jopa asennekasvatustyötä, ja vein kaksi bimmeriheppua rättäriretkelle Kirkkenesiin talvella. Kuskeja siis vuoroteltiin, ainoa ohje oli että torviselällään vaan. Oli hauska seurata kaverien kommenttien kehitystä kun matka eteni Aluksi ”mitä v..tua, mehän mennään jo ylinopeutta...” ja ”mitä se tohon eteen jäi parkkiin”. Ja pikkuhiljaa ”jumalauta, taas bemari” ja ”mikä v. noita bemarikuskeja oikeen vaivaa”

Aihe on mitä mielenkiintoisin. Tiedän, että tätä tapahtuu, mutta en ole itse havainnoinut tuollaista käytöstä eri autoilla ajaessa. Voi olla, että olen ajanut väärillä autoilla, ihan pikkuautoja en ole koskaan omistanut.

Noin keskimäärin aina toisinaan joku tulee pakolla ohi tai menee sulkuviivan läpi rampille tai muuta, mutta en ole osannut sitä ikinä yhdistää ajamaani automerkkiin tai -malliin, kun mielestäni tuota tapahtuu aina jossain määrin. Mistä tietää, että toisten tötöily johtuu omasta automerkistä? Sen sijaan tötöily rinnastuu usein selvästi siihen suorittavaan automerkkiin omani sijasta...

Jotkut ovat väittäneet, että ero on hyvinkin selvä, kun taloudessa on kaksi autoa ja samalla kylällä liikutaan kummallakin. Pitäis varmaan ostaa joku pikkupösö, että voisi tuonkin todeta. Jotain peräähän tuossa voi olla, kun esimerkiksi ongelmallisimmat hitaat ja liikenteessä arpojat keskittyvät kyllä tiettyihin merkkeihin ja tietynlaisiin autoihin, mutta oman kokemukseni mukaan pikkuautoilla mennään usein ihan reipastakin vauhtia, toisin kuin C-segmentin perheautoilla.

On siinä pienoinen ero ajaako Bemulla, vai Sitikalla, mutta pääasiassa ohittamisen pakko tulee omasta ajonopeudesta. Olipa sitten ohitettava, tai ohittaja...

Kulkevalla autolla tulee ajettua lujempaa, minäkin kaahaan Beksillä, 1.8 Xantialla moisesta ei tarvi juuri haaveilla, ohi menen kyllä jos joku hiljempää ajelee.

No mikä se ero on? Ajoin muutamia kymmeniä tuhansia kilometrejä C5:lla ja BMW:llä, jokusen kuukauden kerrallaan ja nimenomaan vuorotellen. Pitkälti samanlaista ajoa vielä. En huomannut sen kummempaa eroa muiden tai ohittajien käyttäytymisessä, joka olisi erottunut satunnaistekijöistä.

Ainoa sääntö, minkä olen minäkin havainnoinut, on tuo mainitsemasi, että ajamalla hitaammin menee enemmän porukkaa ohi. Ajamalla tarpeeksi lujaa on pakko alkaa ohittaa itse.

Niinpä, ajamalla hitaammin, so. vähemmän ylinopeutta saa myös aikaan ns. hienoja hetkiä. Ja kun ajan todellisia vähän yli (tarkka mittari), niin yleensä muilla nopeusmittari onkin vähintään seuraavassa täydessä kympissä.

Joo,kun Cadillacilla ajelen kesäisin niin eipä ihmeemmin ole ohittelijoita,mutta annas olla kun joskus vedän melko kookasta kuomullista kärryä samalla autolla..Niin kyllä ohittelijoita riittää..
Hauskinta jutussa se,ettei tuo 32venttiilinen V8 juuri ole moksiskaan kärrystä,eikä juuri vaikuta paljoa suorituskykyyn..

Olisinkohan istunut Sitikan ratissa n. 40 tkm ja Bemareilla olen tuupannut luokkaa 350-360 tkm, joten kokemukset painottuvat Bemarin rattiin.

Sitikalla ajaessa saattaa käydä niin, että joku menee ohi 60 km/h alueella, mutta Bemarilla ajellessa tuota ei tapahdu.

Esimerkki eiliseltä Sitikan ratista. Ajelin mutkan kautta mökille, kun kävin katsomassa mitä isälle kuuluu. Nivalan ja Haapajärven välillä ajeli Ärrä Mersu hieman mua hitaammin, joten tuuppasin siitä ohi, jolloin Mersu kiri vauhtiaan. Käännyimme molemmat Elämäjärventielle ja hyvin pian tuli reilusti hitaammin ajava Rellun piuhake perä edellä vastaan, joten tuuppasin siitäkin ohi ja Mersu seurasi perässä. Rellukuski piinasi moottoriaan sen verran, että tarttui letkaan mukaan. Parikymmentä kilometriä myöhemmin tuli tietyömaa-alue ja rajoitus tippui 80 km/h vauhtiin, joten hiljensin omaa vauhtiani ja molemmat menivät välittömästi minusta ohi. Jos olisin ollut Bemarilla, niin eivät olisi menneet ohi tai olisivat junnanneet perässä muutaman kilometrin ja vasta sen jälkeen ohittaneet, jos nyt yleensäkään olisivat nostaneet omaa vauhtiaan siinä vaiheessa, kun ohitin ne.

Mutta sepä ei ole mun asia, jos haluavat mennä ohi, sillä vanhan sanonnan mukaan tie on vapaa. Minun kohdalla ei ole ohituskieltomerkkiä, joten antaa mennä vaan, jos lompsa kestää.

Johtuneeko sitten automerkkien maineesta, vai autojen ikäerosta, mutta Bemariin suhtaudutaan kunnioittavammin, kuin Sitikkaan. Kuten myös suhtaudutaan kateellisemmin ja sen huomaa siitä, että Bemarilla ajellessa kotipolliisit vilkuttelevat valojaan paljon herkemmin, kuin Sitikalla ajellessa, vaikka molemmilla autoilla tulee ajettua samaa vauhtia samanalaisella ajotavalla. Toki Bemarilla pääsee helpommin ohi, joten Sitikalla ohitukset ovat tiukempia ja voisi olettaa, että siitä syystä kotipolliisit vilkuttelisivat valojaan herkemmin Sitikalle.

Olen minäkin huomannut, että pieni auto liikenteessä herättää joidenkin keski-ikäisten miesten heikon itsetunnon. Muilla autoillani kuin Fiat 500:lla en ole kokenut niin usein sitä, että mennään moottoritiellä ohi ja jäädään eteen ajamaan hitaammin, kiihdytetään rinnalla ohituksen aikana tai ohitetaan oikealta. Samaa ovat kertoneet muutkin autolla ajaneet, joten havainnot eivät ole yksin minun väitteitä.

"ovilta" oli hyvä kommentti tuo erimerkkisten autojen kunnioitus. Varmaan siitä on kyse ja osittain siitä, että joku ajaa erilaisella autolla. Jotkut ilmeisesti pitävät automerkkiä vielä nykyäänkin statussymbolina. Jos ohittelu alkaa kovasti häiritä, niin saahan velalla minkä tahansa uuden "premiumauton".

Tässä viime päivien kokemusta, Xm:llä on pääasiassa saanut ajella aika rauhassa, ja Sm:llä aika vapaasti sitä vasemmanpuoleista kaistaa...

Mutta, oikein ikävästi kiinnitti huomion reissun ainoa vatipää, yllättäen Bemarilla, kun matkattiin anoppilaa kohti. Syyslomaruuhkia vältellen lähdettiin keskiviikkona päivällä, aika tyhjää oli tiellä, mitä nyt rekkoja tuntui olevan enemmän kuin yleensä liikkeellä. Tosin ehkä liikkumisen ajankohta tuohon vaikuttaa, yleensä on ajeltu viikonloppuisin myöhempinä ajankohtina... Ensimmäiset sata kilometriä meni hienosti, rekoista suoriuduttiin hienosti ohi, mutta jossain vaiheessa Viitasaarta lähestyessä perään liimaantui tuoreehko Bemari. Ei kuitenkaan halunnut meistä ohi, jostain syystä jäi aina reilusti kun ohitukseen lähdettiin, sitten taas huomattavan reilulla nopeudella takaisin meidän lähelle. Itsekin kyllä tuli käytettyä aika reipasta marssinopeutta, mitään älyttömiä ylityksiä ei kuitenkaan, kun lisenssi olisi kiva pitää hallussa...

Sitten kun Viitasaari alkoi lähestyä, niin tämä päätti viimeisen ohituskaistan kohdalla lähteä meistäkin ohi, palasi kaistalle ihan keulan edestä, ja saman tien pudotti vauhtia reilusti alle sallitun. Satasen rajoituksella niukka yhdeksänkymppiä, ja kahdeksankympin alueella maksimi seitsemääkymppiä, vaikka ennen tuota ohitusta tuli kyllä perässä sen kymppi-yli-rajoituksen meidän perässä sekä tuosta reilummasti kun meidät otti kiinni...

En tiedä mikä tuon sitten aiheutti, siis tuollaisen käytöksen, että perässä tullaan reilusti mutta kun pääsi letkan keulille niin menohalut lopahti? Hyvin valitsi ohituspaikkansa, sillä ei tuosta mitenkään voinut edes yrittää ohi vastaantulevan liikenteen takia. Poistui kuitenkin nelostieltä Viitasaarelle, mutta ohi piti kuitenkin vielä päästä hetkeä ennen poistumistaan..?

Kokkolassa käydessä, ei ollut ohitettavien, eikä ohittavien suhteen mitään moitittavaa, saas nähdä miten tänään kun palataan Jyväskylän alapuolelle. Reittivalinnat vielä tekemättä, pysytäänkö nelostiellä vai vältelläänkö sitä..?

Näin se menee. Joutuu pikkasen meditoimaan, mikä päivä, mikä matka ja auto on vuorossa. Vanha lestadiolaisvankkurini pistää monet ohittamaan ryhmitysalueella ja matka-ajossa, roikkumaan perässä, vaikka edessä on kilometrien verran näkyvillä, ettei ohitusta voi aloittaa. Eli aivot narikkaan ja ruohoa märehtivän lehmän flow-tilassa on paras meininki ajaa noina päivinä.

Muutamaan vuoteen ei ole tullut Rättärillä isommin ajeltua, mutta sen kanssa sai kyllä tottua siihen että missä tahansa oli ohituspaikka. Ei haitannut tuplakeltaiset, ei olematon näkyvyys eikä risteysalueet, eikä sekään että ohitettavalla oli nopeutta reilusti yli sallitun -ohi piti päästä ja sitten ohituksen jälkeen havahtua että ohittaja(kin) ajaa reipasta ylinopeutta. Ja sitten se ohittaja vaihtuikin ohitettavaksi, eikä enää uudelleen ohittanut...

Kummallinen on ihmisen mieli, eritoten liikenteessä...

Ja ennenkuin joku älähtää että "eihän Rättärillä niin lujaa pääse", niin siitä on aika pitkä tovi kun on viimeksi vakiokoneisen omistanut...

Uusimmat kokemukset on sitten noista Brittimaastureista, niillä on saanut kyllä aika rauhassa olla, niin ohitusten kuin eteentulemisten suhteen. Parhain vaikutus taitaa olla vanhemmalla Rangella, jonka ulkoasu antaa ymmärtää ettei ihan joka naarmua lasketa, sillä saa tilaa parkkipaikoilla ja välillä jopa kolmionkin takaa tullessa...

Tää on niin totta! Aivan samat kokemukset Muutaman kerran mennyt hermo ja löin Saxosta kaasun lattiaan - kulkee se sitten ihan kivasti (1.4 VTS), mutta totta puhuen pienen auton kiikkeryys tekee ajosta levotonta. Joten kaahaaminen on ollut marginaalista. "Pitäisikö tää virittää ja laskea alustaa, jotta noi juntit jättäis rauhaan?" on tullut muutaman kerran mieleen.

XM:ääkin ohitellaan, mutta ei niin härskisti kuin Saxoa.

Minulla ongelmaksi jää tuollaisessa tapauksessa se, että minä en tiedä, menikö toinen ohi automerkin takia vai muuten vaan.

Pitäisi laskeskella, montako vastaavaa tilannetta tulee eri merkkisillä ajaessa, ja muutaman vuoden jälkeen vertailla tilastoja jollain luottamusvälillä. Jos Citroënin ohituksia tapahtuu vaikka 10% enemmän vastaavissa tilanteissa Bemariin verrattuna, niin sitten voidaan jo sanoa, että jonkinlainen painotus on olemassa. Mutta ilman sen kummempaa kirjanpitoa on pakko myös ottaa huomioon se, että ihminen muistaa aina tietyt asiat ja unohtaa tai ei huomaa toisia. Voi olla, että siitä bemaristakin on menty oudosti ohi, mutta se ei vaan syystä tai toisesta jää mieleen. Tai että Sitikan perässä on roikuttu pitkäänkin, mutta se ei kiinnitä huomiota samalla tavoin kuin Sitikan ohittaminen.



Tai sitten niille vaan tuli kiire? Tai eivät huomanneet 80km/h rajoitusta? Tää olis ollu jännä nähdä livenä siten, että edessäsi olisi ajanut Bemari tismalleen samaa vauhtia, mutta riittävällä turvavälillä siten, että Merssu ja Rellu olisivat mahtuneet ohittamaan sinut, mutta eivät olisikaan heittäneet bemusta ohi.



Minä ainakin tunnistan, että menen itse helpommin ohi tietynlaisista autoista siksi, kun arvaan jo etukäteen, että ne hidastelevat myöhemmin tai ovat potentiaalisia humppaajia. Bemareihin luotan itsekin enemmän, ne harvemmin jäävät keulan eteen jurnuttamaan, jos ovat menossa ohi tai haluavat vaihtaa kaistaa.

Toki tätä voi myös tapahtua useammin, jos itse ajelee maltillisesti. Olen kaikilla merkeillä sopivan lähellä sakkorajan alapuolella, että yleensä se olen minä, joka ohittelee, jolloin en luonnollisesti tule ohitetuksi niin usein.

Mutta en siis epäile, etteikö näitä merkkikohtaisia käyttäytymismalleja olisi liikenteessä. Tämmöisenä puusilmänä vaan jää aina enemmän kysymyksiä käteen kuin vastauksia, kun alan selvittää asiaa syvemmin.

Eihän näistä tietenkään mitään tieteellistä näyttöä ole, vaan perustuvat ihan perstuntumaan. Bemarilla on tullut tuupattua sen verran paljon, että osaa melkein sanoa jo ennalta, kuinka takana tuleva käyttäytyy. Tuo elinen sessio Merssun ja Rellun kanssa ei ollut kiireestä johtuvaa, vaan se oli ihan selvä mielenosoitus. Bemarilla ajessa vastaavia ei satu, kuin alemmuuden tunteessa piehtaroivien Skoodajuppien kanssa. Tosin Skoodamiehet menevät nykyään kaikesta liikkuvasta ohi. Skoodamies, tuo menneitten aikojen Mersumiehen veroinen teiden kuningas!

Kun ostin Sitikan, niin oikein nauratti kuinka paljon puskurissa roikkujat ja ohittajat lisääntyivät Bemun jälkeen, että täytyy siinä jonkinlainen ero olla.

Ainoa järkevä peliliike on, että pitänee ostaa toinen bemu, niin voin jatkaa itsekin näitä tutkimuksia. Menisköhän perustelut vaimolta läpi? Tuossa onkin taas yksi 745, mitä olen katsellut...

Sellainen on varmasti loihakka peli. 4,4 litran kasissa taitaa olla muutama ongelmapaikka, jotka kannattaa opetella tunnistamaan ennen kaupoille lähtemistä.

Joo-o, on laitettu ilmiö merkille, kun kutosella ajellut tässä jo tovin. Varsinkin nouseva takaspoikka aiheuttaa rengasvolkkari, biltema motor works, skeida ja teinipoppihonda kuskeissa vastustamattoman halun vetästä ohi vaikka viimesillä penneillä.

Välillä sitten iskee meikäänkin se "pikkupiru" ja laitetaan kutonen liikahtamaan.
On meinaan muutaman kerran pää pyörinyt rengasvolkkari yms. kuskilla kun huomaa ettei se sitikka tosta perästä jää ja pyytää vielä tietäkin!

Sitikalla ajaessa en ole moista noteerannut. Oman kokemukseni mukaan se kiteytyy pikkuautoihin. Aina silloin tällöin ajan töihin 205:lla pökötillä. Aamu- ja iltapäivä ruuhkat ovat hyvä ympäristö vertailulle. Minun tapauksessani verrokkeina on muutama sitikka, rellu ja sitten tämä köpötti. Enemmän tai vähemmän vanhoja kaikki. Tuon pakkomielteen ohittamiseen huomaa selkeäsi. Lisäksi mielestäni pikkuauton ratissa kohtaa yleistä vihamielisyyttä. Valojen vilkuttelua, puskurissa roikkumista ja yms... Voi tietty olla, että mieli tekee tepposia ja kuski itse kuvittelee vain tuon.

205:lla itselle kävi myös niin, että mentiin ohi oikealta puolelta risteyksessä vasemmalle käännyttäessä. Jouduin jarruttamaan, ettei kolahda.

Mie olen taas ollut huomaavinani että mikäli kuudenkymmenen tonnin rekka ajelee moottoritiellä nopeutta 87 km/h, sitä melkolailla usein ohittaa toinen rekka.

Kovin ulkopuoliseksi taas tuntenut itsensä tässä ketjussa, sekä rampilta tulemisen vaikeudesta? En muista pitkään aikaan mitään dramatiikkaa kummankaan asian suhteen olleen?
Viime viikolla Maskusta tullessa kiinnitti oikein huomiota Saxo, joka 100km/h alueella ajoin noin 75km/h ja ohitus sujui niin mutkattomasti, että meinasi jopa jäädä huomaamatta, että Saxohan se siinä meni. Se voi olla, että siellä mietittiin ja sadateltiin mulkuksi, kun noin ohittelee?
Rampilta menen joka päivä liikenteen sekaan, eikä sekään tunnu ongelmia tuottavan, peilistä voi hiukan katsoa etäisyyttä ja jos nyt kovin lähellä, niin kaasua lisäämällä jää jo riittävän kauas, tai jos toisella jo lähes toista mittaria vauhtia, niin voin vaikka hiukan himmata? Itse annan rampilta tulijalle mielelläni tilaa moottoritiellä, jos vain mahdollista.

C6:lla täytyykin kokeilla vaikutusta, kun spoikka nousee, miten vaikuttaa, mutta ehken kuitenkaan lähde koittamaan C6:n voimia edes naapurin W124:n farmarin kanssa, vaikka diesel onkin, kun oikein papereidenkin mukaan on hiukan vaille 700hv. Se on muuten pulttien ja muttereiden osalta väännetty kasaan Bilteman työkalusarjalla, enkä ole viitsinyt paljoa aiheesta viisastella, kun kaikki on tehty aivan viimeisen päälle ja ulkoasukin on sen mukainen.

https://youtu.be/d6m08InT8Oo

Tuollainenkin mahdollisuus kannattaa aina huomioida, vaikka olisi kuinka voimansa tunnossa C6:n, tai Maseratin kanssa.

Mietinkin, että olisiko pitänyt vähän loiventaa kommenttia, ettei kutonen ole sillälailla "superauto", mutta ei sillä jalkoihinkaan jää, onhan se speksienkin mukaan alle 9 sek. auto, vaikka tehoa vain 204hv, mutta vääntöä löytyy se 440 nm. jota ei isommilla vaihteilla rajoiteta, silloin on ihan kivaa ajella.
Eri asia on nuo isot ökyvankkurit, joissa panssarivaunun tehoiset ja vääntävät moottorit, ei niille tietenkään pärjää.
Onhan mailmassa paljon muita tehokkaampia autoja, myönnetään.