Muistuupa mieleen Warresta huollon helppous. Moottorin vaihtoon meni 30min. aikaa, etusäleikkö pois, vedet mäelle, muutama pultti irti ja sai kävellä konehuoneeseen ottamaan moottorin syliinsä. Hommaa helpotti se että syyläri oli rintapellin puolella, ei edessä. Jakohihnan vaihtoväli oli ikuisuus, samoin moottorin öljynvaihtoväli.

"Warrella Virran" lauleli entinen autovaras körötellessään tangokuninkaan prestigebiilillä.

Kokemukseni taitaa olla hyvin kapea sinuun verrattuna, mutta on kai noita kaikkiaan kymmenkunta ollut, joista uusia -89 Fleetwood Brougham ja -99 Eldorado. Lisäksi lähes vuosittain matkoilla ollut uusi De Ville vuokralla pari kolme viikkoa.

Tarkoitin lähinnä ovien ja luukkujen saumoja, jotka suunniteltu niin, ettei pikkulinnut satuta itseään läpi lentäessään ja todella se kuppa ei tartu siihen ilmaan välissä. Maalipinnan taso on ollut ala-arvoinen ja ohut ja vuoden ajon jälkeen nokka kivenhaukkautumia täynnä. Muutamien vuosien jälkeen metalliset listat hapettuneet ja meidän tiesuola syönyt jopa pieniä reikiä niihin. Lämpimissä olosuhteissa muoviosat muuttaneet todella paljon muotoaan ja kovettuneet niin, että halkeilevat luvattoman helposti.

Tärkeintä kuitenkin,että olet itse ollut tyytyväinen autoihisi ja ne edustavat sinulle sitä jotain!

Tämä ominaisuus jäi Itä-Saksan Caddysta myös minulle päälimmäisenä mieleen. Yksilössäni oli hieman ongelmaa katkojankärkien kanssa , mutta kunhan aina sadan kilsan välein otti etupuskurin keskiosan ja maskin irti pääsi helposti virranjakajaan käsiksi säätämään kolmea kärkiparia.

Siinä taisi tosiaan olla yksilö. Kärjet asiallisesti hoidettuina kestivät käyttöä oikein hyvin.. varsinkin bakeliittinokkaiset.

Ja kyllä niitä sai silloin tällöin vaihdellakin..Työskentelin 80luvun puolivälissä autoliikkeessä jossa noita myytiin,siis uusia..
Ensimmäinen homma uuteen autoon oli vaihtaa kaikki sulakkeet,alkuperäiset kun olivat aivan ala-arvoisia..Tarkkana sai olla myös ettei polttoaine loppunut kun satamasta haettiin,jos näin pääsi käymään,ei pelkkä tankkaus auttanut,kun ei pumppu jaksanut imeä ainetta tankista..
Homma hoidettiin niin,että toinen tukki kädellä ilmansuodattimen putket sillä aikaa kun toinen starttasi.
Kärkiongelmia oli myös,tosin niistä päästiin kun tuli kärjetön järjestelmä myöhempiin malleihin.
Ne tunnisti "Ledimittaristosta",jossa kierrosluku ilmaistiin valodiodirivillä..

Minulla 1995 Eldorado ETC,ja kyllä ainakin minun autoni varjeltunut em.listojen syöpymisistä ja maalivioista..
1992-2002 Eldojahan ei tietääkseni yhtään tuotu maahantuojan kautta Suomeen,ilmeisesti hinnan takia..Amerikkalaiset autothan ovat aina joutuneet täällä "väärään seuraan"vertailuissa ja testeissä samasta syystä.
Harmi sinänsä,kun ovat toimintavarmuudeltaan ja elektroniikaltaan aika paljon eurooppalaisia edellä..

Northstarin moottoria EI nosteta paikoiltaan..Jos tarvetta irroittaa,niin se tapahtuu alaspäin..Moottori+vaihteisto+apurunko..Toimenpide helppo,vaatii tosin nosturia,jolla auto nostetaan "päältä pois"..

Joo, led_jonolla näkyi bensa- ja lämpömittari, sekä polttoainekulutusmittari. Sitä varten oli virtausanturi- ja paineentasaussysteemi, ennen pumppua. Kärjettömiä ei taidettu nähdä tehtaan jäljiltä?, ainakaan -88-mallissa. Itse tehty kärjetön kyllä oli. Ja sitä varten tulpat Bosch W7BP. Niitä ei tarvinnut räplätä, koko sen ajan, kun keskielektrodi kesti, n. 10-20tkm.

Todella se -99 Eldorado oli oma tuonti ja oli haasteellinen rekisteröitävä silloin, kun yhtään ei ollut edes tyypitetty tänne. Asia ratkaistiin ajamalla Saksaan ja rekisteröimällä sinne ensin ja sitten tänne saksalaisella rek. otteella.
AKE olisi vaatinut kaikista materiaaleista palo ym.muut luokitus paperit.

Missä oli niitä harjattua alumiiniä olevat listat, niin ne olivat ainakin kovia hapettumaan, kuten myös kromatut alu-vanteet menivät meidän suolasta heti todella pahan näköisiksi. Meidän käsitys taitaa poiketa paljon amerikkalaisten ajatuksesta, mikä on auton käyttöikä? Esim. nahkapenkit yleensä aika kulahtaneet jo 10v jälkeen.

Käkkylällä ajaminen vaatii vähän erilaisen filosofian, kuten myös Citroenilla, joissa kuitenkin jotain omaa?

Ei kait sitä kukaan aja premium-luokan autolla 10 vuotta edes täällä, ensiostajalta se menee hevosmiehille ensimmäisten käytönjälkien ilmaannuttua.

Tosin huvittaa kun täällä lippispäät ajaa autoilla joihin amerikassa ei koske kukaan alle 60v edes pahimmilla punaniska-alueilla.

Älkää nyt yllyttäkö hullua Nettiautosta löytyi heti 5 "ei ajokuntoista" farkku Warrea, 350-1500e. Vähänajettuja Pitäskö naapureiden kiusaks...

Heh,osuva kuvaus..Ajan Cadillacia,käytän lippistä,ikää vähän alle 60,ja ehkä vähän punaniska myös..Mihin kategoriaan luokittelet?Onko tämä poikkeus säännöstä?

Kaikkein pimein juttu tuossa Eldon listojen kestämisessä oli 2,5 viimeistä vuotta kun se oli mulla ja ajoin kesät talvet 25 000km. En pessyt autoa kertaakaan 2,5 vuoden aikana ennen kuin toukokuussa 2018 myyntiä varten. Listoitus ei ollut ottanut yhtään nokkiinsa.
Tosiaan Betaromeo tarkoitit luukkujen sopivuutta. Siitä en osaa sanoa koska niitä oli jo kertaalleen joku irroitellut. Jenkkien viimeistely ei ole ollut kovin hyvää edes Cadillacilla ja sen näkee parhaiten mm kojetaulusta, siinä on muutamia kohtia jotka melkein itkettää säälittävyydellään.

Palatakseni alkuperäiseen teemaan, nostaisin vielä esille olennaisen elementin eli HAJUN. Nykyautojen pakoputkista tuleva tavara on niin puhdasta, ettei ihan kannassakaan ajaminen laita sieraimia kieroon. Mutta ajappa jonkun ei-katalysaattoriauton perässä, joka vielä hieman polttaa öljyä... aktiivihiilisuodattimista huolimatta se sisään tuleva bensan/pakokaasunkäry tuo kyllä muistoja mieleen, mutta ei sitä viitsi kovin monta minuuttia haistella. Ohi on silloin pakko mennä.

Siinä mielessä ymmärrän ihmisiä jotka painuvat kiireella ohi, kun ajelen 70/80-luvun sitikoilla. Tiedän kokemuksesta miltä siellä perässä haisee.

Nyt oli pakko päästä ohi.
https://yle.fi/uutiset/3-10481488

Joidenkin kohdalla on vaan se ohituskielto...