Te GS:n talviominaisuuksista nauttineet; mistä se tarkalleen ottaen puhalsi pakokaasuja lämpökanavaan? Omassani hyvinkin vahvat odöörit tällä hetkellä ja olisi mukava tehdä asialle jotain muutakin kuin irrottaa lämpöputki. Tämä ei vuoda pakosarjoista, joten olen hieman ihmeissäni tuon kaasun kulkeutumisesta...

Oletko varma, että on pakokaasua? Tyypillisesti sylinterinkansien öljyn paluuputkien tiivisteet vuotavat öljyä lämmönvaihtimiin ja siellä oleville pakoputkille. Öljy palaa kuumien pakoputkien pinnalla ja aiheuttaa samantapaisen käryn kuin pakokaasu.

Tässä on paluuputkien tiivistys tehty spesiaaliosalla ja silkkarilla, venakoppien kansitiivisteet vaihdoin liiman kera, sekä nokka-akseleiden lukituspulttien alumiinikupit ja o-renkaat tuli vaihdeltua tuossa aiemmin syksyllä. Sen verran olen G-öljyjä haistellut, että sitä tämä tuoksu ei ole.

...jatkuu:

Citroen GS:n ajotuntuma on mielenkiintoinen sekoitus pehmeyttä, kovuutta, tarkkuutta ja analogisuutta. Pehmeys tulee esiin penkeissä ja alustan kyvyssä ottaa eleettä vastaan suuria heittoja, kovuus taas tietynlaisesta jousituksen pintakovuudesta sekä tehostamattomasta ohjauksesta. Ohjaus kylläkin taas vauhdin noustua tarjoaa analoogista tuntumaa ja tarkkuutta johon ei liene yksikään sitikka GS:n jälkeen yltänyt, josko ennen sitäkään.

Käsitellään ensin tarkemmin jousitusta. Nythän on niin että nollapisteohjaus ja erinomaisen pitkät joustovarat näin kevyessä autossa (900kg) aiheuttavat merkillisen "leijunnan" tunteen. CX-miehille asia on osittain tuttu kuten myös DS-juggernauteille. GS sijoittuu leijuvuudessa kunnossa olevan DS:n tasolle ellei ylikin. Jos koskaan on Taikamatto-nimitys ollut osuva, niin GS:n kohdalla. Suuret routaheitot tai "makaavat poliisit" elikkä korotetut suojatiet eivät aiheuta kabiinissa muita toimenpiteitä kuin kuskin ja kanssamatkustajan ällistelyn, että oliko siinä mitään? Mitään ei tunnu? Nollapisteohjauksesta johtuen kovemmatkaan jousituksen tällit eivät välity käsiin häiritsevästi ratin kautta, vaikkei tehostuksen vaimentavaa vaikutusta olekaan.

Pintakovuuden suhteen asiat eivät ole näin magiassa mallissa. Oman osansa varmasti antavat vanhahkot ja kovahkot kumit, tämänkin yksilön renkaiden paistoleima on vuosikymmenen takaa. Joka tapauksessa, vaunu on erittäin tarkka rengaspaineille. Alle kahden baarin ohjepaineita pitää noudattaa - korkeammilla paineilla ratti on kyllä kevyempi käännellä kaupungissa mutta pintakovuus korostuu aivan häiritsevästi, enemmän kuin vaikkapa CX:ssä, BX:ssä tai DS:ssä. Hakuvideolla nähdyt mukulakivipätkät Helsingissä ajeltiin 2.6 barin rengaspaineilla joka on aivan liikaa - tämä selvisi minulle vasta Tallinnaan päästyäni. Cikatin kommentit pallojen vaimennusreiän viistelystä varmastikkin vaikuttaisivat tähän, mutta itse olen holistina ja puristina kiinnostunut siitä millainen auto on tehtaan tarkoittamassa vireessä. Ja se on - pintakova. Kaikki GS:ää uudemmat hydesitikat vetävät pidemmän korren kuten myös DS, eli voitaneen sanoa että GS on kaikkien aikojen pintakovin hydrauliikkasitikka. Laajojen heittojen uskomattoman hieno otto kuitenkin enemmän kuin paikkaa tämän "puutteen". Käyttöautona tällaista tuskin moni enää pitää, joten...

Geesun ohjaus on jotain josta voisi laulaa haikun tai vähintäänkin oodin. Ken kuunaan pääsee ajamaan kunnossa olevalla ja välyksettömällä GS:llä matka-ajoa, ymmärtää miksi 60- ja 70-luvulla käytiin toisinaan kuumaakin debattia ohjaustehostuksen tarpeellisuudesta. Tämän vaunun tehostamaton ohjaus tarjoaa tuntumaa ja analogisuutta johon ei minun muista autoistani yksikään kykene. Kaupunkiajossa tämä peittyy kuitenkin varsin raskaan ohjauksen alle, pysäköintipaikalla pyörittelyn jälkeen hartiat ovat 15 minuuttia jumissa jolloin ana-loogisuudesta nauttimiset jäävät vähemmälle. Mutta se matka-ajo! Välillä Tallinna-Pärnu tuntuu kuin äijä muuttuisi osaksi autoa ja matka sujuisi aivan itsestään, kuin kävellen omin jaloin mutta kymmenkertaisella nopeudella. Melutasot ja erilaiset vanhan auton kömpelyydet unohtuvat täysin kun tanssikenkä steppaa kevyellä kaasupolkimella ja kädet lepäävät ihmeen responsiivisellä ohjauspyörällä.

Omistan oman kappaleensa GS:n ohjauksen keskialueen tuntumalle. Käytännössä ajo uraisella Pohjoismaisella tai Baltialaisella tiellä on lähes jokaisella autolla kuin painimista. Mukaanlukien CX:t, Jaguaarit, Teslat ja Range Roverit. Ainoa ero on se pitääkö painia tosissaan (Tesla) vai pelkästään kevyessä hiessä (Jaguar). Juuri kukaan nykykuski ei tätä enää huomaa, auton "ohjaamisesta" on tullut niin automaattista että omaa koslaa väitetään suuntavakaaksi vaikka ratti hieroo 1-2cm kehäliikettä koko ajan, koko ajan, koko matkan ajan, ees-taas aina vaan. Tosiasia on että niin suuntavakaata autoa ei olekaan, ettei uraisella ja tuulisella Via Balticalla autoa pitäisi ohjata hieman, jatkuvasti. Ja siinäpä se keskialueen herkkyys tulee arvoonsa. GS:n ohjauksen keskialue tuntuu siltä kuin autossa olisi automaattiohjaus: ratti ikäänkuin kehottaa kääntämään siihen suuntaan kuin auton suoraanmeneminen vaatiikiin, eikä minkäänlaista pienintäkään tahmeutta ole havaittavissa. Käytännössä jokaisessa nykyautossa on keskialueen ohjaustuntumassa pieni "välys", "löysä alue" tai "tahmeus", pahimmissa kaikki nämä kolme. GS:ssä ei ole. Jokainen millimetri merkitsee. Keskialueen ohjailu käy GS:llä kuin itsestään eikä vaadi voimaa ollenkaan, kun auto on liikkeellä riittävällä nopeudella.

GS:ssä on hienoin ja paras ohjauksen keskialue matka-ajossa mitä minä olen koskaan kokenut, millään autolla.

Jatkuu...

Tuolla "Paras Sitikka-kokemus" ketjussa kirjoitin seuraavasti:


Nyt se tarina, jota en äsken ehtinytkään kirjoittaa. Mennään ajassa 29 v taaksepäin.
Ostin ensimmäisen autoni vasta 24 v iässä, joten myöhäis-teini-iän hulluttelut jäivät minulta kokematta. Sitikoista en tiennyt juuri mitään, mutta naapurin pojalla oli GS, varsin hyvin pidetty ja toimiva laite. Mulla oli ensin VW 411 variant, sitten Pösö 204, ja sitten luotettava Corolla -75, jolla tuolloin ajelin 20 km työmatkaa. Matka sujui tömpsytellen kolistellen jumpsutellen ja kaameaa moottorinulinaa kuunnellen. Kaikki tuo oli silloin aivan luonnollista, tiedättehän -70 luvun pikkuautot. Matkan varrella oli pieni yksityinen käytettyjen autojen liike. Eräänä aamuna siellä seisoi pihalla ruskeanharmaa GS. Kotimatkalla poikkesin katsomaan. Autokauppias sanoi ensin, ettei se varsinaisesti ole myynnissä, mutta korjasi pian, että kaikkea voidaan myydä,kunhan hinnasta sovitaan. Kävin koeajolla, ja ihastuin kerrasta. Siinä missä Corolla pomppi ja töyssytti, veteli ja murisi, GS kulki kuin taikamatto: tasaisesti, pehmeästi, äänettömästi ja niin suuntavakaasti, ettei sitä uskonut todeksi. Olin kerrasta myyty mies. Hintapyyntö oli 2500 mk, sain tingittyä sen 1700:aan ja vielä maksuaikaa 3 kk. Olo oli kuin euroopan omistajalla. Karu totuus auton kunnosta alkoi selvitä myöhemmin, enkä sillä ajanutkaan kuin katsastuskauden loppuun. Mutta ajettavuus oli Corollan jälkeen aivan mahtava.

Kertaus on...

GS:n ajovuosista on aikaa, eikä muistikaan ole ihan parhaassa terässä, mutta elävästi muistelin että siinä ei olisi ollut jarrupoljinta vaan jarruventtiilin tatti olisi ollut jalkatilassa? Mutta muistanko ihan väärin, kun jossain peltipuskurisessakin oli poljin jalkatilassa?

Ihan tavallinen poljin ainakin GSA:ssa on, niinhän oli ID:ssäkin. Liittynee kytkinpolkimen olemassaoloon. Vain SM:ssä ja DS:ssä oli "tatti".

Teknisesti muistelen että ID:hen on jälkiasennettavissa se tatti polkimen tilalle, ettei joku olisi tehnyt sellaista GS:sääkin.

Niin se taisi muisti tehdä tepposet, muistelin niin varman tuntuisesti että se olisi ollut oranssinpunainen pikku GS ja muistan autoliikkeen ja summittaisen paikankin (niissä tiloissa on yhä joku autoliike), vuotta en muista, mutta -80 luvun loppu ja auto oli -70 luvun alkupuolelta. Saattaa olla että muistan jotain DS:ää, mutta sitikoihin en kauheasti törmännyt ennen -90 lukua, eli ei ole ainakaan samaa aikakauttakaan. Tatissa muistan ihmetelleeni ekalla kerralla kun ei se tatti liiku oikein ollenkaan ja vaati pienen totuttelun että huomasi että se onkin enemmänkin polkemispaineesta kiinni.

DS:ssä ja SM:ssä se tatti taitaa olla vaikka olisi kytkinpoljinkin, ainakin englanninkielisillä hakusanoilla haettaessa.
http://blog.garagistry.com/2015/09/jays ... en-ds.html

Tattia ei ollut edes -74 GS:ssä, se oli vanhin Geesuni. GSA:ta en oikein luokittele samaksi autoksi edes kuin GS, on niin valtavasti eroja

XM-hannun ensikokemus kuulostaa samalta kuten omani 32 vuotta sitten. Olin 19 kun ajoin ekan kerran GS:llä ja olin kerrasta myyty alustan ja ohjauksen takia.

Mahdollisuuksia ovat etupään pakoputkien liitokset (5-7 laskutavasta riippuen), vuotava putki (epätodennäköinen), vuoto kannen ja sylinterin välistä ja pakosarjojen tiivisteet. Geesun moottoriseudun pakoputket ovat varsin mielenkiintoiset asennettavat, kuten varmasti tiedätkin. Helposti sinne jää jokin sauma hieman vuotamaan.

Pintakovuuden vaikutelmaan saattaa vaikuttaa etutukivarsien puslien kuluma. Aiheuttaa kolahtavan äänen ja siten pintakovuusvaikutelman. Ei tunnu ajettavuudessa mitenkään. Tukivarrethan ovat liukulaakeroidut muovipuslilla, joiden ympärillä vasta on ohuehkot kumipuslat.

Missään Geesussa ei ollut tattijarrupoljinta.

Akailen kohteen kanssa, pakoputkien liitoksien sijainti ja määrä "hieman" poikkeaa GeeSusta, moottori-vaihteistopaketti kun ei ole GeeSun keulalla. Vaan paljon huoltoystävällisemmässä paikassa, jonka kohdalla kaikkialle pääsee käpistelemään pikkuvaivalla. Ainakin GeeSuun verrattuna...

Raportoidaanpaas videomuodossa lisää. On se peli tuo GSA - tämän hetken autokatraasta tämä pistää leveimmän hymyn huulille:

https://youtu.be/1TNpwYngeZA

Olipa lyhyt ja ytimekäs raportti Peukku