Parhaimmat automaalarit tuntuvat yleensä ottavan nuottia pullosta työskennellessään. Ainakin näin oli ennen. Poikien kanssa on arvuuteltu, että pieni otattaminen siinä ennen ja maalastyön aikana antaa rentoutta ja sulavuutta, miksei myös luontaista huojuntaa käden liikkeeseen ja jäljestä tulee tasaista kuin rembrantin vetämänä. Eräskin maalari, pinstraippaaja, sanoi ettei selvinpäin kannata yrittää viivoja vedellä, ei tule hyvä.

Jay Leno ameriikassa sanoi, että kun heille tulee se luotettu pinstraippaaja vetämään koristeviivat kanttiauton kylkeen, se nykäisee alkuun viskipullon ja sitten maalaa vapaalla kädellä ne kiemurat sinne.

Mikäs on totuus? Onko tämä jo mennyttä kansanperinnettä?

Laajennan vähän käsillä tekemisen ammattikirjoa. Kaverini oli ammatiltaan hitsari, joka oli erikoistunut rosterihitsaukseen. Puikko pysyi hyvin kädessä ja jälki oli luokkasaumaa. Erityisen hyvin hitsaus sujui silloin kun kunto ei sallinut enää autolla eikä veneellä ajoa. Sutta ei tullut koskaan. Ehkä maalari ja kaverini saivat A-tuotteiden nauttimisesta inspiraatioita työn hyvin suorittamiseen?

Saisinpa kunnon juoppo autosähkömiehen selvittämään eikun ratkaisemaan volkkarin releet ja piuhat

Niinkin kaukaa kuin Oulusta löytyy ihmemies joka korjasi salaman vaurioittaman Phaetonin. Muistaakseni 22 boksin ongelmat selvitti ja ratkaisi pikkurahalla. Ohjelmaan kuului mm. can-väylien liitosten hapettumien etsintää niistä kylkikoteloissa olevista liittimistä jne. Siinä juggernautti joka tuntee phaetonin esoteeriset sähköt kuin omat taskunsa. Ja kyllä tämän palstan Plagu on mestari omassa sarjassaan, vaikkei ehkä ole phaetoneita niin paljon rutistellut. Näistä ministereistä valitettavasti kumpikaan ei ole juoppo alkuunkaan.

En minäkään.

Nyt lapissa moottorikelkkoja yrittämässä henkiin, vanhat pensat ja letkut , saa volkkari odottaa täällä olis kyllä tarvittu nelivetoa, c 5 jäi paikalleen pari päivää sitten kun tuli nuoskalunta troktorikuski otti viiskymppiä, että sellaista etuvetoinen,

Entisenä Fiksarina ja vähän maalarinakin voin kertoa,että liuottimet oli niin rankkoja,että vartin jälkeen "pörisi päässä jo melko kivasti". Niin että kalja oli vaan niitten liuottimien jatke... Maalasin noita maansiirtokoneita Humppilassa,yleensä aina kahden jälkeen. Illalla kaikki oli hyvin,mutta auto rupesi ämpyileen,kun ajoin kotiin. Aamulla ,kun tulin taas työpaikalle,niin se oli kun "sodan jäljiltä"

Tiedän hyvin mistä puhut 70 luvulla maalasin autoja pienesssä vanhan sepän pajassa missä oli pieni seinäfläkti, saatiin kaverin kanssa 400 markkaa koko hommasta pohjatöineen, tehtiin sitä alkavana yksityisyrittäjänä töiksemme monta kertaa yöllä kotiin sellaisessa pilvihöyryssä ettei tienyt mistään mitään, selluloosa tinneri oli pahin.