Hitsasin vaihteeksi yhden auton helmakoteloon paikkaa. Joskus se on ihan jees, kun ei ole ylivoimaisen vaikea kohta. Mutta se turhauttaa, että se uusikin paikkapelti ruostuu puhki joskus jo vuodessa, kiitos nykyisen ahkeran liukkaudentorjunnan (=suolaus=ruostutus). Vaikka poraan helmoihin 15 cm:n välein reijät, joista ruiskin kotelosuojaa eteenpäin, taaksepäin, jokapäin, ja tulppaan reijät, niin eikös samaa koteloa saa paikata viimeistään 2 vuoden kuluttua uudestaan.

Siispä kysynkin: Oletteko saaneet ruostumista millään pysäytettyä? Koteloista, tai alustasta?

Puhdasta moottoriöljyä ja bitumipohjaista ruostesuojamassaa 50/50 seoksena, ehkä vähän tinnerillä ohennettuna. Kestää empiiristen tutkimusten mukaan 17 vuotta suola-ajoa ennenkö mistään puhkeaa s i n k i t t ä m ä t ö n peltipinta puhki.

Moottoriöljy pitää bitumimassan kovettumattomana ja bitumi estää öljyn peseytymistä. Sotkee kivasti ja vittumainen hitsata, mutta sitä ei varsinaisesti kysytty. Ei ole luontoystävällistä, mutta ei ole autoilukaan, vaikka kuinka viherpesisi...

ruoste korjauksissa olen käyttänyt jo 15 vuotta sähkösinkittyä peltiä hitsattavuuden ja työstämisen takia +happopohjaväri sen jälkeen saumojen tiivistys liimamassalla +pensselin kanssa tinnerillä sauman tiivistys kunnollinen kuivatus helmakotelomassa +päälle maalaus nuo kotelot ensin ihan kiehuva veneterva ruiskulla jos haluaa oikein lirun niin tinnerillä ohueksi tuuletus pitää olla silloin kunnossa 2-3 vrk jälkeen kotelosuojaainetta lisäksi ja tulpat kiinni ,ja roiskeläpät suojaa

Joo, tarkennus, en välttele sinkkipellin käyttöä, vaan kyse oli tuosta suoja-aineen kestosta näissä harrastevehkeissäni, joissa ei ole tehtaalla sinkkidippausta tehtynä.

Syksyllä tästä avauduin minäkin. Etsi Paskat tuotteet keskustelu. Siis oikeesti, kaupoissa myydään alustamassoja, joista sitten pitää alkaa tuunaamaan toimivaa kamaa. Jotenkin vaan mielestäni, kun kerran on maksanut valmiista tuotteesta, niin jää paskan maku suuhun. Yleensähän se menee niin, että vaurio korjataan, pannaan suojaukset kuntoon, ja ajoon. Meikällä ei mene niin, vaurio korjataan, pannaan suojaukset kuntoon, ja ajoon sitten kun muutkin asiat on kunnossa. Siihen voi mennä vuosia. Siinä ohessa onkin sitten kiva katsella kun jo kertaalleen tehdyt asiat murenee, eikä ole edes tien päällä käyty...

kaksikomponenttiepoksia, esim. Inerta olen laittanut ulkopuolelle. Ensin puhtaalle pellille hionta se irtoava musta varastoväri poistaen, tai jos sähkösinkitty niin bräkleenillä tmv pinta pesten rasvasta. Aiemmin laitoin sinkkisräytä alle mutta Ihan Oikea Automaalari sanoi sen olevan turha, pinta on niin ohut mitä siitä saa että jos epoksista kivi menee läpi niin ei ole paljon sinkkiä uhrattavaksi, ruostumisen hidastuminen on niin pientä ettei sille ole kehitetty mittayksikköä. Näkyy kestävän ilmankin. Päälle sitten jokopurkkispray sävyyn, tai kiveniskumassa ja siihen mahdollinen pintaspray väriin. Se epoksipinta on siellä välissä se mikä eristää pellin koskteudelta, pintakäsittely on vaan näön ja kulutuksenkestävyyden vuoksi.

Kotelohommista ei ole niin kokemusta, Xantiaan meni Tectyl ML:t sellaisenaan helmoihin koska sitä sattui olemaan lähimarketissa tarjouksessa. Eiköhän tuo sisältäpäin ruostumisen ehkäise sen ajan mitä tuo Santtu liikkuu kilpien välissä.

Tectylin ML:ää olen käyttänyt myös. Ja vaarin opettamaa tervan ja kaksitahtiöljyn sekoitusta.

Teinpähän kokeeksi oman seoksen: Mutu-tarkkuudella n. 20% vaseliinia, 40% bitumipohjaista alustamassaa, ja 40% moottoriöljyä. Hyvin sekoitettuna koteloon paineilmaruiskulla. Meni sitten syteen tai saveen, mitä se sitten tarkoittaakaan...