Taannoin kohta kouluun menevä poikani tuumaili äidilleen että haluaisi oppia ajamaan.
Asiasta keskusteltiin illemmalla ja lupasin pojalle että kyllä tulet ajamaan nuorella iällä ja opit vielä korjaamaankin autoja.
Vastaus: Hyi yäk en halua sotkea itseäni.
Äitinsäkin tuumasi että autojen korjaaminen kannattaa osata, siinä säästää rahaa.
Vastaus: jos iskä on vielä hengissä kun alan ajamaan, iskä korjaa mun auton ilmaiseksi.

Fiksu kossi, ehkä inan verran pessimistinen ku iskä ei oo vielä neljääkymmentä.

Tämmösiä tänään. Kovasti tuntuu ruuvaaminen kiinnostavan...


Entäs tämmönen sitten muutaman vuoden takaa..? Remmiahdettua Rättärin konetta oli kasaamassa. Tää ruuvaaja totes kun keskusteltiin että "minkähänlaisella laitoksella meinaatte sitten isona ajaa, jos/kun kortin ajatte", vastas että "isin autoilla, maastureilla ja Sm:llä"...


Ropas tuo sankari voimansiirtoa neliveto-Dyaneenkin, ja nyt keväällä hitsaili polkupyöräänsä peräkärryä. Olisko kieroon kasvatettua porukkaa..?

"isin autoilla, maastureilla ja Sm:llä"

Oltiin mummolassa. Tyttären (17,99 vuotta) puhelin soi, hän meni eteiseen puhumaan. Keskustelu kuului kuitenkin; "En mä tiedä, kyl me jonnekin mennään juhlimaan"..."Nii, toivottavasti faija ei lahjoita jotain autoo, sellasta autonromuu kuin siskolle!"