Naiset nyt sanoo mitä vaan "jos kemiat sopivat". Kyllä filatelistikin menee jos sillä on Michael Junckenhauserin naama. Muistan kun oli puhetta noista moottoripyöristä, sullahan oli se Hondan Valkyrie ja se kuulemma myös puhutti vastakkaista sukupuolta. Epäilen että kyseessä on enemmänkin mies kuin pyörä. Ei sillä että millään, mutta ostin kokeeksi Harley-Davidson Road King Classicin jokunen vuosi sitten ja ei sinne takapenkille kukaan ole väkisellä pyrkinyt. Eikä tietysti tarvikaan naimisissa olevalle miehelle, mutta ei sillä eikä millään.

Älä muuta sano! Kyllä pisti miettimään lauttajonossa eräs ei-niin-filatelistiryhmä. Porukka iäkkäämpiä motoristeja, kaikilla kalliit matkapyörät ja ... siis ...tämä minua on aina huvittanut. "Mun Paras Musta T-paita". Sama, kuin rokkikonserteissa, mihin alaikäiset pääsee huoltajan seurassa. Siellä me ruutupaitaiset, möhömahaiset isukit istutaan omalla, kaukaisimmalla rivillä, korvatulpat päässä ja vilkuilaan rannekelloa. Loput, aikuiset ja nuoret kulkee ylähuuli kireänä, mustissa farkuissaan - Paras Musta T-paita yllään.

Voi ristus meitä! Eikö olekin hienoa, kun varsin vähän on muuttunut keskiajoilta? Kansa kantaa tottelevaisesti roposensa kirstuun ja saa yllensa MERKIN. MERKIN yhtenkuuluvuudesta, MERKIN jostain yksilöllisyydestä, MERKIN vapaudesta, MERKIN oman polkunsa kulusta - Mustan T-paidan jossa on joku viiskymmenluvun lihakaupan lehmänkallo tuhrittuna rintaan, ilmoittamaan, että en ole nössö luuseri, vaan uljas haukka, lennän minne vahvat siipeni lyö ja täältä pesee jos ...

Kiva moikata toimareita ja suuria talousneroja noissa naamiaisissa. Punastuu se viiskymppinenkin.

Mielenkiintoinen sanavalinta. En ole koskaan tavannut "talousneroa", he joita sellaisiksi kansankielessä kutsutaan ovat vain vähän vikkelämpiä huijareita kuin muut tyhjät rahan pyörittäjät. Vähän sama juttu kun alemman kansan piirissä kutsutaan nopeaa päässälaskijaa "matikkaneroksi", vaikka asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa...

Konkreettinen tekeminen on arvokasta. Teknisellä alalla olen tavannut ehkä 2, korkeintaan 3 neroa koko pitkän urani aikana, ja se on kyllä kokemus joka jää mieleen. Jobs tai Gates eivät missään tapauksessa minkään sortin neroja olleet, Gates oli sentään hauskahko ja perushiljainen mies.

Nerouden ydin on kyky päätyä täysin erilaisiin ja uniikkeihin, mutta toimiviin loppupäätelmiin samoista alkuarvoista kuin kaikki muut. Tätä ovat sosiaalipsykologit yrittäneet tutkia, että minkä ominaisuuden kanssa todellinen nerous korreloi. Ei tunnu korreloivan shakinpeluun, matemaattisen lahjakkuuden, eikä edes älykkyysosamäärän kanssa. Mielenvikaisuuden kanssa korrelaatiota tuntuu löytyvän.

Jutun juju on se, että ymmärtääkseen vastapuolen korkean tason täytyy myös itse paljon tietää. Tänään media huutelee "neroksi" kaiken maailman juonijoita ja vikkeliä kärppiä, jotka minun kirjoissani ovat korkeintaan "katuviisaita".

Noin arkineroudeksi riittää, että keksii ratkaisut. Oikeat sellaiset. Kerta toisensa jälkeen. Eikö olekin hullua?

Tapasit Billin vai Bootstrapin, Hihna-Gatesin (yh..yyy..hehe)? Kyllä tarkoitin noita neronleimauksia, papukaijoja, jotka tylsässä salaryman-hommassaan ehtii lukea nimellään tulevan Kauppalehden moneen kertaan* ja klikata ne täydentävät linkit. Kauppiksessa istuneena muistavat hyvin, mitä logiikkaa linkin oikeesti fiksut heittää tapahtumien kulusta, juurista ja mikä skenaario on mikin. Sitten ne kertoo viimeistään kolmannen drinksun jälkeen selvästi asioista huonosti perillä olevan näköiselle, kuten mulle, kyllin kovaa, että ei jää epäselväksi, kuka kouluttaa ketä. Tämä nyt viittaisi sitikkaharrastajan habitukseen "ei enää niin eturivin" pelimiehenä?

1) sill'aikaa harmaat, pätevät, lattarintaiset tai omenavartaloiset jakkupukupolkkatukkanaiset hoitaa kaverin työt.