Sain 50- luvun puisen kaapin kuolinpesästä. Kaappi oli uudesta asti samalla pariskunnalla ja siellä säilytettiin mm molempien lääkkeitä. Tällä hetkellä tuoksu on edelleen melko voimakas parin viikon katetulla terassilla oleskelun jälkeenkin.

Pesin kaapin etikkavesi liuoksella, mutten huomannut sanottavasti muutosta. Kaappi on sisäosiltaan käsittelemätön, ulkopuoli on lakattu. Ajatuksena lakata myös sisältä.

Mitä konstia vielä voisi kokeilla? Wunderbaum langassa ehdotettu soodaa ja etikkaa, tehoavatko vain tekstiiliin vai voisiko toimia puullakin?

Mikä siinä kaapissa tuoksuu?
Oliko lähtöpäässä sisäilma/home ongelma? Jos, niin kaappia ei kannata ainakaan sisätiloihin tuoda.

Ne sisäilmaongelmat tai home ei yhden kaapin mukana kantaudu paikasta toiseen, joku roti tuohonki hysteriaan. Puisesta on kyllä paha saada aromeja irti jos on vuosia tai vuosikymmeniä saanut "mehustua" eli imeytyä puuhun. Jos mahdollista niin hio sisäpinnasta niin että väri selvästi muuttuu, käsittelemätön puu tummuu aikain saatossa ja varmasti tuo tummunut osio pitää ne hajut sisällään. Puun kanssa harvoin kikka kakkoset tai kolmosetkaan auttaa.. Tuo lakkaaminen voi kyllä auttaa jos liuotinohenteisella käsittelet muutamaan kertaan. Eihän se haju sen alta enää puske läpi

Lähtöisin terveestä kerrostaloasunnosta, joka aikoinaan venäläisten kunnolla kivestä tekemä. Siellä viimiset 20 vuotta, sitä ennen omakotitalossa ja kerrostaloissa. Ei sisäilmaongelmainen, muuten olisi jäänyt ottamatta.

Kaappi on pariovilla ja täysin erilliset puolet. Vasemmalla puolella on hylly, oikealla sen lisäksi kolme laatikkoa, joissa ollut kahden ihmisen lääkkeet. Vanhuksia kun olivat, niin ymmärtääkseni siellä on ollut purkki poikineen.

Haju on nimenomaan tuolla lääkepuolella, sellainen pistävä tuoksu. Kaapin tasot olivat suojattu hyllypapereilla, mutta ne napsin samoin tein pois. Sen verran vielä tuoksuu, että siirtyi tänään terassilta lämpimään pihavarastoon.

Tuota lakkaa mietin myöskin siltä kantilta, että se sitoisi hajun alleen. Hiominen oli hyvä ajatus, josko sillä vähenisi hieman.

Kaappi miellyttää omaa silmää ja oikeaa puuta, jotain aivan muuta nykyajan kertakäyttökalusteisiin verrattuna. Ulkokuori lakattu n 70 vuotta sitten ja hienosti ajan patinoima.

Saattaa pysyä ihan pitkäänkin se haju käsittelemättömässä puussa. Vanhemmilla on yksi vanha kaappi kotona, joka on peräisin mummolasta. Oli siellä siirretty joskus 60-luvun alkupuolella vinttiin, vajaan parin vuosikymmenen aktiivikäytön jälkeen, siellä kuivassa purueristetyssä hyvin hengittävässä vintissä oli sitten jonnekin 90-luvun alkupuolelle, jolloin saatiin kammettua kaappi alas vintin kätköistä. Siellä ollessaan kaapeissa oli säilytetty lähinnä tyhjiä puhtaita lasipurkkeja, odottamassa syksyn hillosaalista, mutta vintistä itsestään oli sitten monenlaista tuoksua imeytynyt kaappiin mukaan...

Muistan kyllä edelleen elävästi sen vintin tuoksun, veikkaan ettei se muisto ihan hätäsesti ole häviämässä. Sielä vintissä kun tuli kesäisin leikittyä toinenkin tovi, etsien milloin mitäkin "aarteita", kasaten palasteltuja käkikellon koneistoja yms muuta...

Tuo kaappi sitten nykyiseen paikkaan saapuessaan putsattiin hyvin, hyllypaperit poistettiin (tai paremminkin, vaihdettiin ehjiin uusiin), ulkopinta hiottiin ja maalattiin nykyiseen ulkoasuun. Joka harmittaa minua vieläkin, tykkäsin siitä alkuperäisestä kuosista, mutta kantani ei saanut oikein kannatusta... Sisäpuolta ei käsitelty mitenkään, eli se on imeskellyt itseensä kaikenlaista olemassaolonsa ajalta, mutta silti kun kaapin ovia aukoo niin se tuttu tuoksu sieltä vintistä edelleen vaan löytyy...

Itse arvioisin, ettei tuommoisesta saa tuoksua poistumaan, muuten kuin lakkaamalla kokonaan sisäpuolelta? Saatan olla väärässäkin, mutta arvioni perustuu tuohon kertomaani kaappiin ja sen tuoksujen mailmaan...

Se joka on altistunut riittävästi homeelle ei pysty asumaan minkään homeisen tuotteen kanssa. Tuotteen kapselointikaan oikeilla tuotteilla ei riitä.

Koita höyrypesuria, sillä saattaa saada hajuhaitta pienemmäksi. Ja saahan myös noita valmiita tuohon käyttötarkoitukseen tarkoitettuja pesuaineita alan liikkeistä.

Tuo on totinen tosi, ei omakohtaista kokemusta, mutta aika läheltä tuttavan eloa olen seurannut. Toki reaktiot vaihtelevat yksilöittäin, mutta jos paha altistus on ollut, ei sen kanssa leikkimistä ole.

Juurikin omista kokemuksista voin sanoa että terveen kalusteen mukana ne ongelmat ei seuraa jos muuten yleisestä siisteydestä pidetään huolta ja se uusi asunto on ongelmaton. Ilmahan on itsessään jo täynnä ties mitä itiötä joka kasvaa paikassa kuin paikassa olosuhteiden ollessa oikeat. Mulla on astmaa ja allergiaa moneen lähtöön eikä homekämpästä muuton jälkeen ole kalusteista kyllä tullut mitään oireita. Toki ne jotka on altistunut homeelle pidemmän aikaan voi kehittyä erityinen herkkyys, omasta nenästä kyllä on tullut hajuherkkä varsinki kun tupakoinnin lopetti.

On hekilökohtaista kokemusta altistumisesta. Voin väittää omaavani hyvän hajuaistin, silti saan oireita paikoista jotka ovat täysin hajuttomia. Saan oireita (ennen kaikkea näkö menee) esim sellaisista paikoista josta 3 eri homekoiraa ei löydä mitään ja labrat eivät löydä mitään ja päässäni on vielä raitisilmamaski parhailla mahdollisilla suodattimilla. Käytetyn läppärin ostin joka oli täysin hajuton, siitäkin tuli oireet purin palasiksi sen ja puhdistin viimeisen päälle, ei auttanut. Eräs aivan uusi sairaala antoi minulle oireet 1h vierailulla, vasta reilun vuoden päästä sairaalasta oli iso artikkeli lehdissä että olivat löytäneet hometta. Tämä keromus on vain pinta raapaisu altistumisesta...

Jos se kaappi ei haise ulkopinnalta vaan haju oleilee sisäpuolella niin poraisin taakse ylös ja alas isoja reikiä että ilmoja vaihtuisi ja samalla hajut tuulettuisi.
Minä maalasin tekemäni nurkkakaapin jollain halpis uretaanilakalla joka haisee. Kaappi on mökillä ja vuosienkin jälkeen kun avaa oven siin siellä se haju oleilee. Ulospäin ei haise.

Ei lähdetä rei'ittämään tyylikästä vanhusta...

Töissä kysäisin maaliosaston myyjältä, jotta millä hajua pois. Biocompin hajunsyöjän lykkäs käteen, pitäis lähteä. Päälle lakka ja avot.

Käyttävät kuulemma tuota ainetta esim asunnoissa, joista pitää ruumiin haju saada pois.

Eka setti suihkittu, käyn illalla nuuhkimassa tuliko hyvä vai pitääkö ottaa kierros #2.

Tunsin aikoinaan Oulussa vanhan polven antiikkikauppiaan, jolla pyöri monenlaista puuhyllyä, piironkia ja puhvettia. Hänellä oli tähän melko hyvä konsti. 20% etikka- ja 80%-liuotinseoksella ihan semmosella pumpattavalla ruiskupullolla ruiskutteli ne pöydät ja kaapit sisältä ja ulkoa. Penslaaminen ja hiominen jonkun kaapin kaikki sisänurkat nuohoten on liian aikavievää, tuo käsittely otti 5 minuuttia. Haju oli karmea - heppu löi aina tallin kiinni ja sanoi "huomenna se on hyvä". Niin oli - kaapeissa jne oli tuoreen lakan tuoksu muttei mitään muita hajuja. Ihme homma. Miksi siellä etikkaakin oli seassa?

Tähän taas yksityisajattelua, jota ei tarvitse ottaa vakavasti... ...ellei sitten halua.

Mitä puu on? Juuret ottavat maasta vettä, samalla hivenen suoloja ja hivenaineita, joita elävät solut tarvitsevat. Lehtien tai neulasten viherhiukkaset ottavat ilman sisältämästä hiilidioksidista hiiltä, ja yhteyttävät hiilen, vedyn ja hapen sokereiksi. Jonkun prosessin, jota en nyt muista , kautta sokerimolekyylit ketjuuntuvat ensin tärkkelykseksi, hemi- (=puoli) selluloosiksi ja lopulta selluloosaksi. Osa sokereista muuttuu kasviöljyiksi, nämä taas ketjuuntuessaan muodostavat mm pihkan. Vesi puun solukossa kuljettaa kaikkia näitä yhdisteitä kasvun tarvitsemiin paikkoihin. Puu on siis selluloosaa, pihkaa, tärkkelystä, oljyjä, sokeria ja vettä, noin pääasiassa. Sekä kaikkien elävien, ja miksei kuolleidenkin, solujen pinnoilla olevia bakteereita, viruksia ja sienirihmastoja.

Kuivakin puu sisältää 1-5(mutua) painoprosenttia vettä. Kuiva puu ei hevin lahoa, niinhän sitä ajatellaan. Vaan mitä tapahtuu sokerille, joka saa osakseen kosteutta, happea ja bakteereille sopivaa lämpöä? Käy etikaksi, toisin sanoen bakteerit pilkkovat sitä pienemmiksi yhdisteiksi. Mitä käy kasvirasvoille ja öljyille, kun ne vanhenevat? Härskiintyvät. Oletteko sahanneet vanhaa, kovaa kakkosnelkkua poikki. Vanhan puun haju tulee.

Siispä minun päätelmäni: Vanha puu itsessään haisee sokerin hajoamistuotteille. Ulkopinnat tuulettuvat kaiken aikaa, mutta kaapin sisällä on vanhan puun haju. Ei välttämättä ulkoa tullut haju. Liuote-ohenteiset maalit ja lakat tiivistävät pinnan tunkeutumalla puun huokosiin. Orgaaniset liuotteet, tärpätti, asetoni ym. varmaankin myös desinfioivat puun pintaa, ja tappavat ainakin millin-parin pintakerroksessa olevat vähäiset lahottajabakteerit.

Siispä hionta, ja pariin kertaan lakkaus kalustelakalla voisi olla minun arveluissani käypänen käsittely.

Lääkkeiden haju on metka juttu, se voi istua tiukassa. Terv.huolto/hoiva-alalla työskennelleenä muistan että monesti hoitokodissa asukkaan huoneeseen astuessa melko herkästi haistoi, milloin mummelilla/papalla oli mikäkin antibioottikuuri menossa. Tulee ihosta läpi tiettyjen lääkeaineiden haju..

Eikä ole kauan aikaa, itse asiassa viime viikolla, kun yhdessä koulutuksessa istuessa juuri ennen kahvitaukoa haistoin yht'äkkiä, että onko täällä joku diabeetikko, kun insuliini alkoi tuoksua. Huomasin sitten, että eräs osallistuja muutaman metrin päässä laitteli insuliinikynäänsä takaisin laukkuun.