Nyky-Tietoviisaan tyttäreni kanssa keskustellessani tuli esille eräs termi, jota nykysukupolvi ei tunne: yhden hitin ihme. Aikoinaan musiikkiteollisuudessa oli varsin yleistä, että oli yksi ainoa hyvä laulu jonka artisti julkaisi koko (yleensä lyhyen) uransa aikana, ja siitä hänet tunnettiin, ei mistään muusta.

Tämä yksittäinen onnistunut kappale saattoi kavuta maailmanlistoilla kuitenkin lähelle kärkeä tai ihan kärkeenkin. Otan muutamia esimerkkejä, jotka ikätoverini varmasti muistavat:

Rick Astley ("never gonna give you up")
Chris Norman ("midnight lady")
Laura Branigan ("self control")
Tony Esposito ("Kalimba de Luna")
Alizeed ("moi lolita"), ahh

ja niin edelleen. Minua itseäni hämmästyttävimmät tuolla joukossa ovat Chris Norman jonka taustalla vaikutti nero ja hengenheimolaiseni Dieter Bohlen - miksi muuten erittäin tuottelias (Modern Talking, CC Catch, Blue System ja muita) Dieter antoi vain yhden hittibiisin Chrissille? Tosin Dieter ei ollut ainoa Normanin taustajoukoista, joten ehkä se selittää.

Laura "Braginaginen" pitkäaikainen säveltäjä taas oli (samaten nero) Harold Faltenmeyer tai -mayer. Miten minä muistelisin että hän ei edes ollut tuon yksittäisen hittikappaleen taustalla? Laura teki ainakin neljä tai viisi täyspitkää levyä ja saavutti kai ihan pientä suosiota lähinnä USAssa, mutta tuo maailmanhitti jäi ainoaksi.

No niin.

Miksi nykyään ei muodostu tällaisia yhden hitin ihmeitä? Olisko lähimpänä tällaista se "gangnam style"-idioottirenkutus koreasta?

Voisko ehkä mahdollisesti olla niin, että kun tämän päivän massamedia ja näkymättömät vaikuttajapiirit valitsevat artistin jolla oma viesti saadaan nuorisolle läpi, siitä artistista ei luovuta vaan hittejä tehdään "väkisellä" loputtomasti?

Kun nykymusiikkia kuuntelee, tuollainenkin ajatus tulee mieleen.

Nykyisellä tarjonnalla nuo yhden hitin ihmeet menee ihan sujuvasti huomaamatta ohi siellä *kirjoitaonlinestreamimusiikkipalvelutähän* soittolistassa, jota ei edes itse valita vaan kuunnellaan sitä mitä kaikki muutkin. Eikä kukaan mitään TOP-mitävaan listoja seuraa enää, mitä Joskus antiikin aikoina radioissa käytiin läpi.

Yhden hitin ihmeistä oli varsin kattava keskustelu jo 90-luvulla Usenetin nyyssiryhmissä (jonnet ei tiedä tätäkään). Loppujen lopuksi niitä löytyi aika vähän, en tosin muista mitä listoja tarkasteltiin ja mitkä olivat kriteerit muuten.

Tuohon "nykymusiikki on surkeaa" väitteeseen esittäisin selitykseksi että kaikkina aikoina on varmasti tehty hyvää ja huonoa musiikkia. Vain häviävän pieni osa päätyy massamedian soittolistoille ja niitä sitten toistetaan niin kauan että useimpia kyllästyttää. Kun kappaleet (tai tyylilajista riippuen teokset?) ovat uusia niitä toitotetaan vähintään riittävästi, mutta armeliaasti ajan saatossa kelvottomat yleensä unohdetaan. Tämä ei silti valitettavasti toimi toisin päin, eli monet aidosti laadukkaat ja kiinnostavat teokset eivät välttämättä saavuta kovinkaan suurta yleisöä milloinkaan koska markkinointi puuttuu. Joillekin artisteille tämä on jopa kunnia-asia koska kaupallisuus assosioidaan helposti paskaan. Lopputulos on, että hyvän ja mielenkiintoisen musiikin löytämiseksi vaaditaan vaivaa ja onnea, tyhjänpäivästä tuubaa tulee pyytämättäkin.

Se "gangnam-renkutus" ei todellakaan ole yhden hitin ihme. Tyyppihän väänsi hittejä kuin liukuhihnalta. Kuuluu muiden K-pop -tähtien kanssa siihen samaan sarjaan, että hittejä tehdään/teetetään loputtomasti.

Juu totta, Ed Sheeran on tälle päivälle miltei matemaattis-tieteelisen tarkasti valittu artisti. Miljardin äijä. Joitain mailmalla soivia hittejä selittyy suoralla rosvouksella. Ajelin aikoinaan lumista pikatietä Vilnan ja Tallinnan välillä paljonkin, yöllä Ladan radiosta kuului ohjelma "Meidän laulumme maailmalla", jossa venäläinen radioasema soitti omia kansanlaulujaan ja muita alkuperäisiä pelimannijuttuja, siihen perään niistä kopsatun maailmahitin. Mieleni jäi Claptonin "My Fathers Eyes", teemakin oli sama.

Jos arvon herrasväki sallii, haluaisin linkittää tähän pari hyvää kaukaisemman maan hittiä, joilla on kivasti yhteyttä PSA-konserninkin toimiin; Tässä mainos: https://www.youtube.com/watch?v=50A9wjJ40Dk
ja biisi kokonaan, ei haittaa jos vaikka pikkasen kykinjalka lähtee vipattaan; https://www.youtube.com/watch?v=Pm2uQDvjAK0
Jekkeri; se kiva misu on "Intian kaunein nainen".
Sitten helmien helmi; https://www.youtube.com/watch?v=vTIIMJ9tUc8

Tässä minulle mieleinen yhden hitin mies ja kappale: Peter Sarsted ja Where Do You Go To My Lovely.

https://www.youtube.com/watch?v=b8JOi1q5ugs

Eikä Hectorin Kuningatar häviä tälle yhtään...

Pari tulee heti mieleen..:

https://www.youtube.com/watch?v=wVmMvwxUzN4
Tanita Tikaram, Twist in my sobriety

ja

https://www.youtube.com/watch?v=IutjvlCVcus
Sam Brown, Stop

Ensinmainitulta en muista kuulleeni mitään sitten tuon hitin. Ja tuo kyllä soi aikanaan ihan paljonkin...

Jälkimmäinen on jonkun levynkin tehnyt, mutta tuon Stop:in kaltaista ei enää tullut. On kyllä ollut vakiokalustoa Progelevyillä taustalaulajana, ainakin usealla The Alan Parsons Project -levytyksillä. Ääni on kyllä huikea, tulee aina Jessica Rabbit mieleen, eikä tuon biisin Hammond -sooloilukaan jätä kylmäksi sellaisen äänestä pitävää...

Hmm. Missäs mun lottovoitto onkaan, jotta voisi hankkia taas Hammondin Lesliellä kotiin. Jos seuraavaksi vaikka aidon generaattori -Hammondin saisi haalittua, putki-Leslie voisi olla myös parempi kotioloissa mitä 760 -trankkuLepa, se kun soi hienosti vain kun oli tarpeeksi äänenvoimakkuutta..?

Ekana mieleen tulee Fools garden/Lemon tree ja heti toisena Motors/Airport. Hyviä molemmat.

Tuoreemmista tulee Mieleen kotimainen Darude/Sandstorm tai meemit "What does the fox say" tai "Crazy Frog" ja vanhemmista Mungomanian aloittanut Mungo Jerry/In The Summertime

Noista voi verestää muistoja, jos on unohtunut:
https://www.youtube.com/watch?v=y6120QOlsfU
https://www.youtube.com/watch?v=jofNR_WkoCE
https://www.youtube.com/watch?v=k85mRPqvMbE
https://www.youtube.com/watch?v=wvUQcnfwUUM

Kaikilta löytyy toki muutakin tuotantoa ja taitavat kaikki olla vielä mukana musiikkibisneksessä, eli voi tulla toinenkin superhitti.

Mulle ei tule mieleen muuta kuin Pensselisetä. Oli kova hitti Suomessa aikoinaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8

The Cardigans. My favourite game oli ihan hemmetin tarttuva biisi. Soi kovasti paljon radiossa aikanaan. Ostin levyn. Aivan kauheeta kuraa tuota hittibiisiä lukuunottamatta. Tunnen itseni petetyksi jos levyllä on vain yksi hyvä biisi. Ennen muinoin LP- ja CD-levyjen aikaan artistit ja levy-yhtiöt panostivat kolmen vartin mittaisiin (ja myöhemmin pidempiinkin) kokonaisuuksiin. Nykyään tungetaan vaan biisi tai kaks nettiin.
On ne Cardigansit näköjään levyttäneet ennen kyseistä levyä ja sen jälkeenkin, mutta onko niitä levyjä kukaan kuullut?

Korjatkaa jos olen väärässä.
90luvun lopulla oli puhelin numero johon soittaa josta kuului ruotsalaisen opiskelijan mopolla ajo imitaatio, myöhemmin tunnettu nimellä crazy frog.
Myöhemmin joku keksi sovittaa sen Harold Faltermeyerin "Axel F.ään".
Oispa jännä tietää mitä em. ruotsalainen sai tästä.

Sir MixALot - Baby got back
Down low - Johnny B