Disclaimer: puhun nyt tässä postissani havainnollistamismielessä "sinusta" ja "minusta", mutta nämä eivät tarkoita ketään tiettyjä henkilöitä, ei tiettyä sinua eikä edes juuri minuakaan. Aihe vain on sellainen, että asiat havainnollistuvat paremmin kun kirjoitetaan ikään kuin kahden tutun tahi kaverin välisestä perspektiivistä. Täten tämä postitus tulee kuvitella kuvitteellisen henkilön lausuman lainaukseksi.

Niin. Mielestäni yhteisöllisen aseman huippupiste on se, että

- sinä olet ylpeä siitä, jos olen käynyt kuksimassa vaimoasi. Tunnet vilpitöntä ylpeyttä ja iloa, että vaimosi on kelvannut merkkimiehen paaluksi ja nostaahan se sinunkin tulevaisuuden vaikutusasemaasi monella tapaa.

Nimenomaan olennaista on, että tällaista ei tapahdu pakon, päihtymisen tai tapaturman edessä, vaan iloisuutta ja ylpeyttä henkivässä ilmapiirissä. Eskimoilla ja intiaaneilla tällainen kuuluu kulttuuriinkin toki yleisemminkin vieraiden saapuessa, mutta ei mennä nyt siihen tarkemmin.

Samaten uskonnollisissa hurmosliikkeissä tällainen on aivan tavallista. Jumalan valittu käy kuksimassa koko seurakunnan parhaimmat pirkot ihan aviomiesten kannustaessa, ei toki vierestä sentään... Mutta se on hieman eri asia taas, joten ei mennä noihin seurakuntahommiin tarkemmin.

Pohjois-Suomesta löytyy yksi ihan käytännön esimerkki. Omiensa parissa jumaloitu keskustalainen poliitikko P.V. on ihan yleisesti tunnetusti käynyt monessa talossa tuossa pororajalla "kylässä", ihan isännän kotona ollessa.

Miltäs tämmöinen kuulostaa? Voitko kuvitella itseäsi tuohon yhtälöön, vai onko ajatus mahdoton, liian avarakatseinen?

Kepulainen on tottunut kerran vuodessa käyvään keinosiementäjään, ostolastilla saa isomman maitotilin ja nuorimmat kersat parempiin kouluihin, vanhinhan on vahinkolaukaus tilanjatkajaksi haulikkohäiden kautta

Tämä on varsin hauska hypoteesi, minkä, Jekkeri esitit. Korkeassa asemassa olevia pistoolinsa kahvoja varmaan tämä dilemma pistää käymään sanoista tekoihin tuon tuosta. Entäpä meidän yhteisöllisen aseman haussa uhrautuvien antopuoli ... niin, my friend, meilläpäin käydään saunassa jo valmiiksi alastomana...this is Pirjo, viides vaimoni. Jos vaimon antolainauksen frekvenssi korreloi matalan kynnyksen parinvalintaan, ei voida olettaa kummankaan osapuolen yhteisöllisen aseman nostamisen alkavan alinta desiiliä merkittävästi korkeammalta? Tästä lähtökohdasta eri kreivikuntien prinssien vierailut saattavat synnyttää illuusion paremmasta huomisesta itse kullekin.

Merkkimies Touko Aalto paloi loppuun eikä hänestä olisi meille nostetta, vaikka vaimomme olisi ollutkin Piiritoimistolla töissä. Ei jatkoon, ei ole hyödyllinen toimenpide.

Tuskin kertoo yhteiskunnallisesta asemasta, kepulaisista vähän paremmassa asemassa ja aika paljon tunnetumpi esimerkki, ja jonka rakastajia on dokumentoitu tarkemminkin, Urho Kekkonen ja vaikka Anita Hallama, ilmeisesti rakastajan mies ei siitä niin kauheasti tykännyt, mutta oli sairas mies. Tuskin UKK:n vaimo Sylvikään siitä kauheasti riemuitsi, molemmat kuitenkin tiesivät. Enemmän ylpeyden ja ilon kokeminen ehkä kertoo siitä aisankannattajasta, kai siitäkin joku pitää, onpa siitä tehty elokuvia ja varmaan pornoa enemmän kuin kukaan ehtii katsomaan. Moni kuitenkin miettisi pidempäänkin ennen kuin edes lainaisi hyviä työkaluja jollekin - minä en ainakaan poliitikolle lainaisi edes huonoa ruuvaria siten että se poistuisi minun valvonnastani.

Ainakaan minulle ei ollut ihan yleisesti tunnettua joku kepulainen P V kuksija, jos arvaan kenestä on kyse, niin pahimmat juorut lienee lentoemäntien nipistely, joskus 80-luvulla ja ja muutenkin pääsi toilailuistaan lehtiin ihan helpolla, niin miksei tälläisiä juoruiltu vaikka HYMYssä? (ja vanhemmalla iällä ainakin enemmänkin vitsi kuin vakavasti otettava poliitikko)

Mutta ainahan noilla oikeilla valtioiden päämiehillä on varmaan ollut riitävästi vientiä - mutta vaikea kuvitella vaikka Suomessa vastaavaa tilannetta kuinThaimaassa, Kuningas otti virallisen jalkavaimon ja muutamaa kuukautta myöhemmin otti pois kuninkaallisen rakastajattaren tittelin ja myös sotilasarvon. Syy tähän erottamiseen oli että rakastajatar pyrki uudeksi kuningattareksi. (se virallinen vaimo on entinen lentoemäntä, sittemmin kuninkaan henkivartijakaartin kenraali ja nykyinen kuningatar). No arvosteleeko kansa tälläisestä toiminnasta - no ei tietenkään, koska kuninkaallisten arvosteleminen on laissa määritelty majesteettirikokseksi - Kyllä Suomessa on tylsää hallitsijaa ja hallintomallia.

Tuota dynastiaa seuraan suurella mielenkiinnolla ja voinko sanoa, yhteenkuuluvuuden tunteella. Olennaista on se että kaikki on avointa ja hyväksyttyä, niin ei kukaan joudu häpeämään. Ja pysyy kauniimpi sukupuoli kurissa kun voi mennä yhdellä väärällä sanalla mies, sotilasarvo, ammatti, tulotaso, kansalaisuus ja vapaus

Jää ne mee-too juu-too hommat vähemmälle, ja sopankeitto enemmälle!

Thaimaalaisittain (tai buddhalaisittain, mutta melkein kaikki on niitä) korkein taso ei ole kuningas eikä puolijumala, tai edes jumala, vaan valaistunut. Muuten tulee karman ohjaama jälleensyntymä vaan aina uudelleen ja uudelleen (tosin ihmisen lisäksi voi syntyä eläimeksi, jumalaksi tai joutua helvettiin ja muutama muukin vaihtoehto on, mutta jumaluus tai helvettiin joutuminen ei ole valitettavasti/onneksi ikuista - taas voi päästä yrittämään uudelleen). Pois pääsee vaan valaistumalla Nirvanaan. Toisaalta ihmetyttää jälleensyntymisuskonnoissa että mistäs sitten niitä uusia sitten syntyy? Ja melkoisesti on syntynytkin jos katsoo väkimäärän kehittymistä, mutta kaipa niilla kaikilla joku selitys siihenkin on keksittynä. Thaimaan budhalaisilla ei sama ihminen vaella (mieli/sielu) vaan mielen palasia yhdistyy toisiinsa, eli voi päästä samaan aikaan osa jumalaksi ja osa helvettiin. Selkeäähän se on - ja olis kiva tietää montako valaistuu vaikka vuodessa?