Aloitinpa tästä eräänlaisen päiväkirjan. Huoltohommista päävastuun valutan joka tapauksessa France-Moteurille, kun ammattitaito ja maantieteelliset seikat nyt sitä jokseenkin järkevänä vaihtoehtona puoltavat... mutta jospa kirjaamalla ja kuvaamalla ymmärrys luksuspuikulaa kohtaan kasvaisi. Muun merkkisiä projekteja on tällä erää pari työn alla. En ilmeisestikään niistä ikinä valmiita aikonut, kun halvan käyttöauton tällaisella menin korvaamaan.

Vaihtoa hieman edesauttoi sellainen huomio, että 2000 -> kutoskoneisten autojen verot ovat rutkasti isommat. 00-vuotisen kutoskoneisen auton vero on vuotta uudemman pikkukoneisen auton veroihin nähden satasten sijaan vain muutaman kympin kalliimpi! Osakaskon kera vakuutukset tästä suhteessa Xsaraan ovat ihan samaa luokkaa. Toki kilsat ovat kalliimpia, katsoi asiaa miten hyvänsä, ja ylläpito on työläämpää sekä vaativampaa… mutta tahtoisin uskoa, että elämä on liian lyhyt järkeviin ratkaisuihin. Mennään näillä siis ainakin kunnes tulee taas joku hillitön raippavero.

Kyseessä oleva auto on siis joillekin patonkilaisillekin jo tuttu Xantia V6 Break Exclusive vuosimallia 2000. Tummanharmaan tuomion puikulan olennaisina piirteinä Hydractive II, kangassisusta ja kaikenlaisia toimivia härveleitä. Kilsoja on mittarissa tällä erää vähän alle 300 000, katsastus tulee ajankohtaiseksi toukokuussa. Auto on tuotu Saksasta 2010, joten pinnoiltansa yksilö on säilynyt siistinä. 2011-2014 aikavälillä tästä on toivottavasti ajettu kaikkein kalleimmat kilsat, kun on vaihdettu yhtä sun toista jäähdytintä myöten, ja mm. rempattu vaihdelaatikko aivan täysin. Hieman kulmakarvat värähti, kun kuitteja tiiraillessa vastaan tuli 4000 euron kunnostuskuitti. Laatikko kyllä toimiikin hienosti.

Kauppojen mentyä suuntasin tämän kiesin nokan ensimmäistä kertaa MäntyharjuSTA kohti Tamperetta. Matkan kuluessa ensivaikutelmastasta muodostui seuraavanlainen: tää on se auto, mikä XM:n olisi pitänyt olla jo alun alkaen. Hydractive-alustan suoma kyyti tuntuu tutulta ja on erittäin vahvasti mieleeni, kun jarru- ja rattituntumakin ovat lhm:n varassa, mutta 24-venttiilinen kutoskone ja jouhevasti ja järkevästi vaihteita käyttävä adaptiivinen automaatti ovat ne osapuolet kokonaisuudesta, joiden ansiosta hymy asettuu paikoilleen. Jos XM olisi esitelty tällaisella tekniikalla tuoreeltaan, povaan, että auto olisi saanut ihan toisenlaista suitsutusta osakseen. Huomaan, että tästä aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, joten palataan itse Xantiaan. Tykkään siitä ihan valtavasti, mmmuuutta aivan täydellinenhän se ei ole:

-Perä päättää keskimäärin kerran per ajosykli, että on aika laskeutua. Noustuaan takaisin, auto tuntuu vähän huojuvaiselta, ikään kuin perä nousisi liikaa. Vajoamisenestoventtiili toimii niin kuin pitää… enimmäkseen.

-Hydeputki laturin yläpuolella vuotaa, muttei hervottomasti.

-Hämärällä, pidemmän ajopätkän kuluessa sähkön määrä heittelehtii. Tätä saattaa esiintyä päiväseltäänkin, mutta se ei niin erotu: vasta sitten kun valot alkavat välkähdellä hieman uhkaavasti, asiaan kiinnittää huomiota. Hieman jo väläytti latauksen valoa, putsasin akunkengät. Maadoitushärö?

-Jossain edessä kuuluu kolahdus toisinaan kun lähtee liikkeelle tai pysähtyy. Aurauskulmissa on vähän säädettävää.

-Takapönttö on soundeiltaan varsin räväkkä, eikä kutosen orkkispönttöä taida saada Suomesta? Motööristä mulle tavasivat jonkun ranskalaisen varaosasivuston nimen, mutta vielä en ole tohtinut tutkia asiaa. Joissain yhteyksissä saatan myöntää myös vähän nauttivani putken röhinästä ja rähjäämisestä.

-Oikean takaoven lukko ei niin välitä keskuslukituksesta. Kaukosäätö ei toimi. Patterin vaihto ja ohjelmeeraus? Kuskin oven lukko on jo vähän väljä, joten pelkän sen varassa ei välttämättä kannata talvea elää.

-Semisähkösäädettävien jakkaroiden sähkömoottorit ovat vähän jumissa. Putsailu jelppaa?

-Moottorissa taitaa olla öljyvuoto. Jossain vanhassa huolto- tai katsastuskuitissa oli asiasta huomautus, ja ajoittain huomauttelee startatessa, että öljyä saisi olla lisää. Myös vaihteisto on kylmänä vähän harkitsevainen vaihtojen suhteen, joten tämän aikaista öljyä notkeammat tullee tarpeeseen pian.

-Jakopään kilsat tulevat täyteen 20tkm päästä. Vähän hitaasti tuo lämpiää, joten ilolla oottelen myös kaikenlaisia jäähdytinneste-episodeja kennosta paisariin!

Eka huolto on parin viikon päästä, joten ehkä kannattaisi tämä laittaa seisomaan ainakin siksi aikaa, että vanha kaara on vaihtanut omistajaa. Tallille juuri ja juuri vielä mahtuu yksi auto.

Tärkeimmästä tietenkin jo huolehdin, ja vaihdoin väsyneen cd-mankan Kenwoodin vempeleeseen, joka sopi hämmästyttävän nätisti aloilleen. Kuten edellisessä Xantiassa, myös tässä on kaiutinosasto varsin muheva!

Jotain kuvamateriaalia tullee, jahka on pesty ja puunailtu.

On erittäin myönteistä että näitä vielä harrastetaan. Ennakoin jo jokunen vuosi sitten että ainoat kohta jäljelläolevat Xantiat ovat kaikki Activoita. Näin onkin jossain maissa, mutta koto-Suomessa vielä kuutosiakin ajellaan. Voisiko jopa väittää, että Xantia on kaikkein harrastetuin sitikka Suomessa, lukumääräisesti? C5:sia ei tietääkseni kukaan vielä "harrasta".

Meilläkin olisi V6 Automatiquu Excluusiv liikenteessä mutta automaattivaihdelaatikon korjaus on ylivoimainen kulu mihin tahansa järjelliseen tähän autoon liittyvään arvoon suhteutettuna, eikä kunnossaoleva käytettyjä laatikoita ole pariin vuoteen missään päin eurooppaa näkynyt. Tuo neljän tonnin korjauskuitti on kuvaava. Se olisi markoissakin liikaa... Ja minä kun vielä muistan kun juuri näitä laatikoita sai romiksilta hakea parilla sadalla Eurolla...

Itse koen diagnostiikkamielessä vaikeimmaksi XM/Xantia-harrastuksessa tuon Hydractiven ongelmallisuuden, toki Activa vielä omaa luokkaansa. Tulee koko ajan ajellessa arvailtua että onko se keskiventtiili nyt jumissa edessä vai takana, ja miksi tuo kuoppa noin tömähti... Se kai pitäis ensimmäisenä aukaista ne molemmat keskiblokit, venytellä ne venttiilit ja vaihtaa uudet solenoidit, niin vois edes jotenkin uskoa että nyt se on oikeasti pehmeällä.

Niin eli kummin päin? 2000- Xantuissa V6:n ajoneuvovero on pikkukoneisiin verrattuna muutama kymppi lisää, ja -1999 Xantuissa satasia lisää? Vai toisin päin?

2003 V6 C-kasin käyttömaksu on hitusen isompi mitä -95 V8 Range Roverin, ja reilusti isompi mitä -76 V8 Rangessa


Tässä kun nyt on tullut joku tonni ajeltua liki vastaavalla paketilla, siis ES9 koneena 4HP20 askilla, niin kyllä mä ainaskin tykkään enemmän Xm:n vanhasta ZPJ koneesta 4HP18 askin kanssa enemmän kuin "kuminauhakoneesta". Vaikka on tuo uudempikin hieno toiminnaltaan, niin jotenkin mukavammin pelaavat yhteen nuo vanhemmat. On toki korissakin eroa, Xm vs C8, mutta jollain tapaa sitä kuitenkin osaa erotella sen käytöksen miten kaasupolkimen pyyntöihin vastaillaan. Ja saihan loppuaikana Xm:ääkin tuolla ES9/4HP20 -paketilla...

En tosin lähtisi Xm:ää ja Xantiaa edes vertaamaan, ovat eri kokoluokan laitteita täysin. Perusolemuskin on lähdetty tekemään eri suunnasta, toinen käyttöautoksi, toinen mukavuuspainotteiseksi... Yksi mistä en ikinä päässyt tykkäämään Xantiassa, oli ohjaus, niihin kokemus perustuen mitä kavereiden Xantioilla tuli ajeltua. Useammalla, useammanikäisellä, useiden vuosien aikana. Bx:n jälkeen aivan kamala, ja kun Xm:ään itse päädyin niin jälleen sama huomio. Joku on jotenkin väärin niissä, tosin yhtään täyskoneista Xantiaa ei ole vielä tullut ajettua, olisiko niissä jotenkin toisin tehty ohjauksen suhteen kuin mopokoneisissa..?


Se mitä on nyt, sattuneesta syystä, luettua ko. moottorityyppiin liittyen, niin ei oikein osaa yllättää öljyvuoto. Omastani sain jossain määrin paikattua vuodot, kun käytin kaikki venakopat auki ja tiivisteliiman kanssa kasasin takaisin. Kampiakselin stefan vuotoon ei tuo kumma kyllä vaikuttanut, mutta tulppakaivojen öljyämiseen kylläkin, eikä pakoputkillekaan enää tippase lähellekään sitä määrää mitä ennen tiivistelyä. VVT-solenoidit näyttivät vielä olevan kuivat, niistä kuulemma voi vuotaa myös, vaan oliko näissä viimeisissä Xantioissa vielä sitä säätöä..?


Mutta joo, hyvä että pelastetaan näitäkin, ei enää välttämättä edes joka päivä näe moisia liikenteessä...

Vuoden 2000 jälkeen, siis vuosimallista 2001 alkaen, Suomessa ajoneuvovero määräytyy päästöjen mukaan. Vuonna 2000, tai sitä ennen, valmistetut autot tuomitaan painon mukaan. Näillä seikoilla on nähdäkseni väliä nimenomaan isompien autojen saralla. Uskoakseni on tarkoitettu niin, että vanhemman auton veron pitäisi maksaa rutkasti enemmän, mutta päästövero onkin kireämpi, joten uudemman ylläpito maksaa toistaiseksi paljon enemmän.
Eli jos ostat ’01 C5:n vastaavalla tekniikalla, sen vero on suurempi kuin vuoden vanhemmassa Xantiassa, joka painaa ja päästää aikalailla saman verran. Sen ei varmaan pitäisi mennä näin, mutta näin se menee! Älkää kertoko lainsäätäjille.

Ei ole VVT:tä ES9J4:ssä. Yleiset vuotopaikat näille lienee ne ö-pohja, venttiilikopat ja varmaankin myös ne välikannet. Jos kerta jakopää pitää tehdä ihan kohta niin melkeinpä samaan konkurssiin tiivistää ne välikannetkin.

Ajoneuvoveron suuruus ei riipu vuosimallista eikä valmistusvuodesta. Sen sijaan 1.1.2001 jälkeen ensirekisteröidyt autot ovat CO2-pohjaisen verotuksen piirissä.

I stand corrected.



Nyt tulee yömyöhällä kasailemani sepustus, mutta tällaisia minulta voi olla odotettavissa enemmän kuin seikkaperäisiä kuvareportaaseja remonteista.

Näkemykseni onkin, että nimenomaan ES9/HP20-kombinaatio olisi ollut esittelytekniikkana XM:ssä paremmin linjassa sen futuristisen suunnittelun kanssa kuin nuhaiset XU-koneet ja tuolloin jo ikääntynyt Pervo. Autobahnia executive-luokassa liitävät olisivat joutuneet katsomaan kahdesti, ja väistämättä myös CX/BX-luokassa empiväiset olisivat joutuneet myhäilemään - siinä olisi ollut jotain, mitä ei muualta helposti saisi, koukkuineen päivineen. Vähän kuin Xantiankin kanssa, tämä kombinaatio tuli vähän turhan myöhään tarjolle, mutta parempi tietysti niin kuin ei milloinkaan. Itse en niin onnistunut mieltymään HP18-laatikkoon, mutta kokemukseni rajoittuu niiltä osin 8-venttiiliseen nelosruiskuun - puhtia ei ollut, mutta kulutus sentään samaa tasoa kuin kutosessa! Oikeastaan ainut kokemistani XM-versioista, mitä olen aktiivisesti kaivannut, oli 21TD. Siinä piisasi riittävästi puhtia ja sen tasainen toimivuus hymyilytti, kun mittarissa oli jo kuitenkin yli 500 000. Sitä ajaessa ihastuin Sitikoihin.

Edellä todettuun nähden siksi onkin vähän outoa nyt sitten valita nimenomaan Xantia. Hydesitikoista se kun lienee tavallisin, ja kai siksikin harrastetuin (en tiedä onko tässä mitään oikeaa perää, mutta kiintoisa mututeoria?) modernimpi malli. Tästähän voi tykätä ihan tavallinen pulliainenkin ilman, että tarvii olla suonissa vihreää verta ja patonkia joka aterialla. Ehkä siksi myös sitikoituneempi taho vierastaa ohjausta ja jarruja - se vanhemman hydevempeleen välitön tuntemus on häivytetty Diravin poismenon myötä asiaa suorastaan alleviivaten. Nyt ei naapurin tätikään vahingossa teetä peräänajoa tai säikäytä naapurin koiraa kun Toyotaan tottuneena painaakin jarrupoljinta risteyksessä ronskimmin, mutta auto ei pysähdy enää aivan niin dramaattisen tehokkaasti.

Edellisestä Xantiasta (AL4-automaatti 16-venttiilisellä kahden litran koneella) jäi outo kaipuu takaisin. Vähän aikaa jo harkitsin, että pitäisikö pitää siitä autosta kiinni, mutta mätänevä koppa, epätoimiva ilmastointi ja perusmallin hydealusta eivät puoltaneet valintaa. Meni tovi, ja todettuani ettei Xsaran ratissa enää ole hyvä (ja kesän oltua harrasteautoilun kannalta varsin epäonninen), tämä tuntui loogisimmalta vaihtoehdolta. Summa summarum: paljolta olisin säästynyt, jos vaan olisin pitänyt sen BX GTi:n.

Xantia, kuten muutkin Sitikat, herättänee tavallisuudessaankin vahvan joko/tai-reaktion, mutta siitä oppii tykkäämään hiljalleen, kun sen sitikkamaisuutta oppii arvostamaan - tai inhoamaan. Se ei ole niin hienostunut ja yksilöllinen kuin XM eikä niin sekopäinen ja persoonallinen kuin BX ja CX, mutta sillä on oma erityinen luonteensa ja tuntumansa. Arkisia toimia suorittaessa se tuntuu leppoisalta (sikäli kun saa ajatukset ylitse kaikesta huoltoa vaativasta ja vaihtelevasti oireilevasta), mutta ihan vaivihkaa huomasin laittavani tiukemmalla mutkatiellä alustan ja laatikon sport-asentoon, ja puskevani mutkiin rajummin kuin olin edes ajatellut - ja yhä pidellen silti ratista yhdellä kädellä... miedosti itseäni häveten, mutta se on autoilun parissa ihan säännönmukainen tunne muutenkin.

Oikeastaan ainut asia mikä minua ihan oikeasti ärsyttää kaikissa ajamissani ns. täyshydesitikoissa (BX, XM, Xantia - C5:ttä ei lasketa) on ratin asento. Voi jospa sen saisi kaksi senttiä maksimiasentoa korkeammalle niin kyllä olisin vilpittömästi iloinen.

Mihinköhän bittiavaruuteen mun eilinen postauksena hävisi, ni se siitä. Hienoa että meitä on useampi joilla intohimona nää V6-moottoriset vihreällä nesteelle jousitetut sitikat.
Tulen mielenkiinnolla seuraamaan tätä tarinaa.
Nyt kun vertaan omia autojani, molemmat kun ovat samaa vuosikertaa ja samalla voimansiirtoketjulla varustettuja, niin Xantia ei saavuta sitä samaa kokonais mukavuutta mitä XM saavuttaa. Näin siis ainakin meikäläisen absoluuttisen totuuden mukaan. XM:ssä on tilavapi istuinasento ja melutaso reilusti matalampi. Olihan niissä kyllä aikalailla hintaeroakin uutena.
Korimallinahan Xantia on oikeasti tyylikäs ja mun mielestä ajaton, lisäksi break on tilava ja sulava auto.

Jopa keskimäärin Sitikan muotoiluun puistattuneesti suhtautuva kaverini katseli Xantiaa tovin, ja mietti, mitä helvettiä ne oikein on tämän jälkeen siellä suunnitteluosastolle juoneet, kun lakkasivat tekemästä näin tyylikkäitä autoja.

Eka tonni Xantialla on ollut aika tyynni. Ekassa postauksessa mainitut ongelmat pompsahtelevat esiin, mutta auto kulkee eikä uusia pulmia ole ilmestynyt. Kulutus vielä vähän epämääräisellä tasolla - piti muuten kysymäni, onko näissä bensamittarin valo säädetty ns. Saab-taajuudelle, eli että se syttyy kun tankissa on vielä kymmenenkin litraa bensaa? Täytin oletettavasti 65 litraa vetävän tankin "kolmen naksauksen sääntöä" noudattaen, ja silti sinne meni vain 50 litraa, vaikka olin jo päivän ajan ajellut valo palaen. Edellisessä valo ei toiminut ja tankki tulikin ajettua aina aivan viittä vaille tyhjäksi. Tankattaessa ei töksäyttele, joten ilmaongelmaa en tässä nyt arvuuttelisi.

Muutaman sateisen päivän jälkeen pääsin tsekkaamaan maahan saakka ilmaantuvat vuodot myös. Ihan nokan alle ilmestyi pieni läntti, sen taakse nyrkin kokoinen, ja sen taakse toinen samanlainen. En jäänyt analysoimaan mitä nestettä kukin oli (etummaisin tosin lienee se laturin päältä tuleva putken vuoto), kun pihassa oli juuri meneillään pihatalkoot ja itse haihduin vain mökän saattelemana paikalta sen kummemmin haravaan koskematta (piha ei tosin ollut oma, mutta suomalaisen kuuluu olla häveliäs ja vaivaantunut).

Aurauksia ja ohjauksen kilkkeitä tarvinnee tutkia. Maantienopeudessa astetta tiukempaan vasempaan kurviin kääntäessä auto tuntuu ensin vähän huojahtavan uhkaavasti ja hukkaavan sekunnin ajaksi pidon..? Renkaita vaihtaessa lienee syytä myös tutkia onko renkaat kuluneet tasaisesti, mutta tällainen yllättävä käytös (enimmäkseen kostealla asfaltilla) vähän hämää.

Nastojen vaihto edessä, ensi viikolla kiesi huoltoon ja yllätyksellisiä puhelinsoittoja odottelemaan.

Sen verran eroja ollut noissa omalla kohdalla , että sanoisin valo syttyy miten syttyy. Yhdessä Xantiassa pääsi maksimissaan 50 km ja sitten se alkoi nytkytteleen ja jossain toisessa meni 70 km. Nykyään en yleensä päästä enää niin ales mittaria vaan pyrin tankkaamaan siinä kun se tulee varttitankin kohdalle.

Vaihda se o-rengas siitä pumpusta ennen kuin tuhoot laturin. Vähän ahdas paikka se on, mutta kun ottaa ohjainboxilaatikon pois niin saa vähän enemmän tilaa. Lisäksi kun hommaat nivel avolenkin vaikka Mottonetista, niin homma luistaa paremmin.

Pena

Suhteellisen mittavat huoltotoimenpiteet on nyt käyty läpi, sisältäen muun muassa tuon o-renkaan, mutta pumppupa vuotaa myös alapäästä. Eli laturi on edelleen uhan alla ja pumppu mitä ilmeisimmin vaihdon tarpeessa. Pari päivää se toimi ihan vaivattomasti, mutta eilisiltana meno oli jo tuttua: https://www.dropbox.com/s/r1iqan05m6qaj ... 8.mov?dl=0

Että jos pumppua huoltaakseen tarvii myös laturi irrottaa, eikö se koko pumppu kannata silloin vaihtaa, jos se raksuttaa koko ajan, parkkipaikallakin ja ajon jälkeen? Homman laajuus on muutenkin sitä tasoa sitten jo, että sitä nyt ei pelkän tiivisteen takia kannata ryhtyä tekemään. Samalla vaivalla sen laturin sitten putsailee. Otetaan toki myös vastaan vinkkivitosia, että mikä muu tuon virran vaihtelun voi aiheuttaa, mutta epäilykseni suuntaa siihen, että pumppu edelleen sotkee laturin hydellä ja aiheuttaa sähköhäiriön.

Tulppien vaihdon jälkeen auto kävi huonosti, ja siihen taas syyksi osoittautui jokin imusarjan yhteydessä oleva liitinhässäkkä (paperit ei ole nyt tässä niin en muista kunnolla), joka elpyi kosketuspintojen puhdistuksella. Kone vuotaa öljyä, mutta saa nyt jaksaa vielä talven yli. Rvs-käsittelyä on suositeltu, mutta tiedäpä sitten, onko se rahan väärti. Jotain vähäisiä hydevuotoja on siellä täällä, mutta tuo pumppu on niistä ainut merkittävä. Laatikko toimii entistä unelmallisemmin uusilla öljyillä. Yksi alapallonivel meni vaihtoon, tukivarsien helat olisi vielä myös vaihdettava.

Laturia ei tarvitse irrottaa kun pumpun ottaa pois. Sieltä pumpusta kun vaihtaa parit o-renkaat niin todennäköisesti vuoto lakkaa. Tulikohan dokumentoitua tuo operaatio tänne? Pitää kaivella, helppo homma kuitenkin. Samalla kun laturi paljastuu voi sen putsailla.

Tosta videosta ei ihan käy ilmi himmeneekö ne valot pumpun naksumisen tahdissa? Näissä pumput kait aika vahvoja? Omaan vaihtelin kaikki pallot niin naksu-väli oli yli minuutin. Silloin ei kait pahempia ohivuotoja ole. Jos varaaja-pallo tyhjä niiin silloin kait pumppu naksuu tiheästi. Onko tietoa tämän yksilön pallojen iästä?

Pallot on justiin käyty läpi, kaikissa melko tuoreet leimat ja toimivuus ok, varaajapallo on vaihdettu just ennen kun auto tuli mulle. Valot ei himmene naksumisen tahdissa, vaan elää omaa elämäänsä. Ei stemmaa myöskään tyhjäkäynnin kanssa, joka puolestaan on koko ajan tasainen. Sitä mä tosta naksumisesta lähinnä, että kun se ei ole aikaisemmin ollut noin äänekäs... ja jos siellä on originelli pumppu niin 19 vuotta ja 298 000 kilometriä on mielestäni osalle ihan kohtuullinen kestoaika! Aikaisemmin samana iltana kuuntelin tallilla sitä naksu-väliä ja se oli jotakuinkin tuota mitä sanoit, minuutin paikkeilla, mutta siinä kohtaa se ei ollut noin äänekäs.

Helpottavaa kuulla, että pumpun irrottaminen ei ole niin haasteellista - sitä voisi harkita tekevänsä omatoimisestikin, jos ohjeet on sattuneet dokumentoitumaan? Jos se ei piisaa toiminnan normalisoitumiseen niin sit voinee harkita vaihtavansa koko pumpun. Se kun ei liene kovin halpa tai yleisesti saatavilla oleva osa.

Jahas, no nyt vuotaa pakoputki näemmä jostain kuskinjakkaran tienoilta. Tarvinnee inspektoida pitääkö sieltä ruveta vaihtamaan vai saako vuodon korjattua. Ei liene ihan perus-Motonetin putkea se. Rosterivaihtoehto kyllä kiinnostaa myös.

Ohjauksessa tuntuu myös nyt selkeä klappi. Mutkaan kun kääntää, ensin ei tapahdu mitään, ja kun kääntää lisää, tapahtuukin liikaa.
Korjaantuiskohan tuo ihan vaan aurauksia säätämällä.

Olisko alatukivarsien revenneet puslat klapin tekijöinä. Jos siis jostain välyksestä on kyse. Raidetangon osissa ei oikein tuollaista voi olla ilman hirvittäviä kolinoita ja hengenvaaran tuntua..

Tässä on mielestäni kyllä hieman vähätelty työn vaativuutta. Toki toiset on taitavampia asentajia kuin toiset...

Itse kesällä omaani vaihdoin kaikki tiivisteet, pääpiirteittäin Ensin täytyy saada apulaitehihna löysälle. Apukuskin puoli ylös ja rengas irti. Muovit sieltä renkaan kotelosta pois. Siten pähkäiltävä kuinka se kiristin toimii ja löysättävä se ja hihna pois. Sit taitaa olla sen pumpun hihnapyörän irrottaminen. Tämän jälkeen putket irti. Saatat joutua ottamaan myös niitä putken kiinnikkeitä irti, että saat ne väännettyä pois tieltä. Pumppu itse on kahdella pultilla/mutterilla kiinni. Toinen on hankalassa paikassa ja sitä ei oikeastaan näe, käsikopelolla.

Itse tein homman jakohihnan vaihdon yhteydessä jolloin sain konetta tarpeen mukaan tunkattua ylös ja alas. Oli myös tilaa muutenkin hyvin kun oli tuo puoli konehuoneesta purettu. En itse lähtisi tähän aikaan vuodesta parkkipaikalla tekemään. En kuitenkaan väitä ettei onnistuisis.

Mie harrastan. 2009 C vitosesta on tälläkin viikolla ollut konepelti pystyssä joka päivä. Biltemassa ja Motonetissä nousevat seisomaan kun astun sisään ovesta.

Näähän on niitä mielipiteitä nää.
Miusta Xantia näytti alkuun ihan Vectran kopiolta. C4 näytti ihan Focukselta. Viimeisimmässä C vitosessa oli paljon Bemaria ja Audia. Vuosien kuluessa on kuitenkin kaikista kasvanut ihan omansa näköisiä.
Mielestäni C4 on jopa Xantiaa kivemman näköinen, eikä enää näytä lainkaan Focukselta.
Myös Cactus on miusta aivan huippu.

Tässä täytyy myös tietää, että kyseisellä kaverilla itsellään on ollut pihassa 607, joten pilkka ei suinkaan soinut vailla itseironiaa!
Cactus on kyllä sellainen keksintö, mitä voisi itse harkita, jos joskus olisi varaa ajella huomattavasti uudemmalla autolla.

Kiitos tarkennuksesta! No joo, omassa tapauksessani kaikki operaatiot, mihin ryhtyy, on ihan silkkaa trial/erroria, joten aikaa tuohonkin saanee sitten varata ihan tosissaan. Käytettävissä olisi kyllä lämmin talli kaikkine mukavuuksineen, joten loskassa ei joudu makoilemaan. Pitää nyt käydä pieni Jaakobin paini, että liittääkö tuon homman vielä siihen tukivarren helojen vaihdon yhteyteen, vai käykö itse toimeen. Motöörillä olisivat kyllä lähteneet vaihtamaan koko pumppua, varmaan siksi, että työtunteja kertyy jo pumpun irrotuksesta.

Oikeastiko niiltä löytyy tuommoinen V6:n pumppu? Itsellä jäi käsitys, että olisi vaikea löytää. Tokihan motöörin varastot aina yllättää

Juuei, muistaakseni oikea sanamuoto oli ”jos ehjän sellaisen löytää jostain.”
Sitronen noita toki korjailee, mutta se ei ole ehkä kaikkein käytännöllisin ratkaisu - tuo kun on nyt ainut ajokelpoinen kulkupelini. Ehkä harkinnan arvoisin ratkaisu nyt, kun talouskin on tiukalla, on vaihtaa ne tiivisteet itse.

Oma kokemukseni aiheesta meni niin, että pumppu vuoti, vaihtelin o-renkaita ja vuoto loppui. Mutta ainakaan mulla pumppu vuotavanakin toimi täysin normaalisti. Eli vuodon korjaaminen ei automaattisesti korjaa tuota sun vikaa... Mutta kannattanee vuoto korjailla joka tapauksessa.

Käytösanalyysi jatkuu. Sähköhäröt jäi leudommilla keleillä pois, joten tässä herää perusteltu epäilys myös maadoitusten osalta. Ilmankosteus, lämpötilä, ja esimerkiksi Kuun asento suhteessa kulkuneuvon sijaintiin voivat vaikuttaa asiaan. Tuntuu, että hydractive aktivoituu vasta sen jälkeen kunnolla, kun perä on kerran humpsahtanut alas. Liikkeelle lähdettyä alusta on aika kova. Tämä on helppo realisoida, kun parisataa metriä kotipihalta poispäin on melko karkeat hidasteet. Pääsääntöisesti ne tuntuvat enempi kovilta mennessä kuin tullessa, ja humpsahdus tapahtuu keskimäärin noin 5-10min ajomatkan jälkeen, eli reilusti hidasteiden jälkeen. Ero tämän alkukovuuden ja jälkipehmeyden välillä on mielikuvista riippumatta huomattava.

Nyt olis myös hydepumppuun uudet tiivisteet kauttaaltaan. Ne pitäisi vielä asentaa. Koko pumpun peruskorjaus Sitrosella maksaisi n. 200€, mutta tämä kun on tällä erää ainut toimiva menopeli, se ei nyt ole vaihtoehto. Tuumin, että hoidatan tiivisteet pumppuun samalla kertaa, kun tukivarsien helat ja aurauskulmat. Kun ite sais pelkkiin tiivisteisiin varata kokonaisen tallipäivän, ja niiden ollessa niukasti saatavilla, ehkä ennemmin isomman huomion suo noille rampautuneemmille menopeleille. Löhmiä kuluu jonkun verran, reilu viikko sitten kaadoin säiliöön reilun litran, ja viikkoa myöhemmin siitä lirut, mutta nestepinta ei ollut paljoa laskenut. Moottoriöljyn valo jää toisinaan välkkymään, mutta vaihdon jälkeen ei mittatikussa ole ilmennyt mainittavaa voiteluainekatoa.

Kun tietty crap factor, tai kauniimmin ilmaisten ”herkkäluonteisuus”, alkaa tulla tutuksi, kyllä mä alkukaaoksesta muutenkin seljettyäni alan tykästyä tähän autoon kovasti. Männä torstaina, kun neljän melko kirjaimellisesti ympäripyöreän työpäivän jälkeen iltamyöhällä väänsin mankan tunnelmapotikkaa kovemmalle ja jännitin kaasujalan typötyhjässä rantatunnelissa suoraan, pääsi kyllä suupielille aika muikea virne ja sieltä huulien välistä huokaus helpotuksesta. Näitä elämyksiä harva päivittäisasiaintoimitin saisi aikaan, eikä tätä järjellä perustella, mutta elossa olemisen pohjimmainen problematiikka on hieman helpompi hallita, kun toisinaan unohtaa järjen.